University of Helsinki
Viides kurssikerta alkoi jännittävissä tunnelmissa, kun arvailin olinko osannut tallentaa viime kerran tehtävän. Yllättäen tallennus oli onnistunut. Siitä ei kuitenkaan ollut paljoa apua, koska en osannut avata kaikkia tasoja. Onneksi kurssikerran aineistoista löytyi QGIS-projekti, jossa oli kaikki tehtynä, niin että pystyin jatkamaan siitä, mihin olin jäänyt.
Pornainen
Harjoituksen tavoitteena oli oppia tekemään puskurivyöhykkeitä kohteille. Alkuvalmisteluina rajasimme kartalta ne rakennukset, joita halusimme tarkastella ja lisäsimme rakennuksiin asukkaita satunnaisesti. Teimme 100 m puskurivyöhykkeen teille, 500 m puskurivyöhykkeen terveyskeskukselle ja 1 km puskurivyöhykkeen koululle. Sen jälkeen tarkastelimme, kuinka moni asukas jäi näiden puskureiden sisälle. En taaskaan ihan ymmärtänyt mitä teimme ja se tuotti ongelmia myöhemmissä tehtävissä
Kuva 1: Pornainen, keltaisilla pisteillä rakennukset, joista on vähintään kilometrin matka violetilla kuvatulle koulurakennukselle.
Lentomelua ja ongelmia
Pornaisista oli tarkoitus matkata Malmin lentokentälle, mutta epähuomiossa siirryinkin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tehtävänä oli luoda kiitoradoille puskurivyöhykkeet kuvaamaan lentokentästä syntyvää melualuetta ja selvittää kuinka monta asuinrakennusta melualueella olisi (kuva 2).
Kuva 2: Helsinki-Vantaan melualueella olevat rakennukset. Vähintään 2 km päässä kiitoradoista asuu 10 576 ihmistä ja vähintään 1 km päässä 926 ihmistä.
Seuraavan tehtävän tehtävänanto aiheutti pahaa ahdistusta ja toi minulle takaumia lukion matematiikan tehtävistä. Se oli epäselvä ja kokemuksieni mukaan tehtävänantoja lukiessa ei kannata lähteä itse tulkitsemaan, koska omat arvailut menevät aina väärin. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut.
Vuonna 2002 saapuva lentoliikenne ohjattiin poikkeuksellisesti laskeutumaan kentälle kaakosta luoteeseen. Tehtäväni oli luoda väliaikaiselle laskeutuvalle liikenteelle meluvyöhyke. Koska en ollut pysynyt mukana edellisessä tehtävässä, oli minulla ongelmia myös tämän kanssa. Lopulta useiden kokeiluiden ja epäonnistumisten jälkeen sain tehtyä laskeutuvalle lentoliikenteelle 7 kilometriä pitkän ja kilometrin levyisen meluvyöhykkeen. Laskin vielä, että jos lentoliikenne ohjattaisiin uudelleen saapumana kyseisestä suunnasta, 27 219 asukasta jäisi kyseiselle melualueelle. Visualisoin tuloksista kartan (kuva 3).
Kuva 3: Vuoden 2002 tilapäisen lentoliikenteen melualue.
Tein vielä muutamia puskurivyöhykkeitä eri kohteille ja laskin vyöhykkeiden sisään jääviä rakennuksia ja asukkaita. Lopulta olin tehnyt kohteiden rajaamisen ja puskurivyöhykkeen kohteelle niin monta kertaa, että huomasin onnistuvani siinä ilman ongelmia. Kertaus siis todella on opintojen äiti!
”Tehtiin jotain en muista mitä”
Jälkeenpäin piti siis miettiä pitkään mitä seuraavina tunteina oli tapahtunut. Kello oli noin kaksi iltapäivällä ja siirryimme viimeiseen kurssikerran tehtävään. Jo silloin tuntui, että päivä oli täynnä, mutta koska tehtävien tekeminen kotona läppärillä on tosi hankalaa, oli parempi jäädä GIS-luokkaan tekemään niitä.
Viimeisessä tehtävässä oli kolme vaihtoehtoa. Tein tehtävää yhdessä kurssikavereideni kanssa, koska olimme kaikki jo aika väsyneitä ja edelliset tehtävät olivat olleet vaikeita. Valitsimme tehtävän, jossa piti laskea uima-altaita ja saunoja pääkaupunkiseudulla.
Jälleen kerran tehtävänannossa ei juuri ollut ohjeita sen tekemiseen. Selvisimme ensimmäisistä kysymyksistä kuitenkin kohtuullisen helpolla ja nopeasti. Kuten Victoria Rumbin kirjoittaa bloginsa ”Matka GIS-guruksi” julkaisussa ”Kurssikerta 5 – Tuskaisia työtunteja Helsingin seudun parissa” tässä kohtaa tunnelma oli vielä positiivinen ja juuri kun kuvittelin, että pääsisin pian kotiin luin tehtävän toiseksi viimeisen kohdan. Siinä piti tehdä kartogrammi uima-altaiden määrästä, kussakin kaupunginosassa.
Aloitimme tehtävän ja teimme jotain, en muista mitä, mutta se oli hankalaa ja aikaa vievää. Seuraava mitä muistan, oli aineistojen attribuuttitauluihin liittyvä ongelma. Jotta olisimme saaneet selville jokaisen kaupunginosan uima-altaiden määrän, meidän piti yhdistää uima-altaita kuvaava tieto kaupunginosiin liittyvään tietoon, niin että attribuuttitaulusta lopulta näkisi kuinka monta uima-allasta kussakin kaupunginosassa on. Tämän jälkeen pylväsdiagrammin teko olisi suorastaan helppoa.
Kokeilimme useita keinoja ja etsimme apua intialaisilta YouTubesta. Emme kuitenkaan millään saaneet tietoja yhdistettyä, joten kellon lähestyessä viittä päätimme laskea uima-altaiden määrän manuaalisesti. Sen jälkeen itse kartan tekeminen oli helppoa. Kartasta tuli todella ruma, mutta siinä on kaikki mitä pitääkin (kuva 4). Tein myös taulukon tehtävän aikana lasketuista tuloksista (taulukko 1).
Kuva 4: Uima-altaiden absoluuttinen määrä kaupunginosittain
Taulukko 1: Uima-altaiden ja saunojen määriä pääkaupunkiseudulla.
| Uima-altaalliset talot | 855 |
| Saunoja alueella | 21922 |
| Uima-altaalliset omakotitalot | 345 |
| Asukkaat, joiden käytössä uima-allas | 12170 |
| Saunojen osuus alueen taloista | 24,4% |
Juuri kun olimme viimeistelemässä karttaa, Ilari Leino (@mineraalimies) keksi, miten uima-altaiden määrän olisi saanut laskettua kaupunginosittain. Kävi ilmi, että vikana oli joku asetus (settings > options > prosessing > general > invalid features filtering > skip), jonka takia emme olleet onnistuneet tietojen yhdistämisessä. En kyllä yhtään yllättynyt. Kokeilin vielä itse yhdistää tiedot, niin että korjasin kyseisen asetuksen ja se onnistuikin vain muutamalla klikkauksella… 🙂
Lopuksi
Olimme lopulta GIS-luokassa yhteensä 8 ja puoli tuntia vääntämässä tehtäviä. Viimeisen tehtävän jälkeen totesin, että koska ”tää oli niin traumaattinen kokemus et mä varmaan unohan kaiken heti” kannattaisi ehkä kirjoittaa tärkeimmät asiat 8 ja puolen tunnin touhusta ylös. Yllättäen en muistanut mitään. Olisi todellakin hyödyllistä kirjoittaa blogia samaan aikaan kun tekee tehtäviä, mutta jos haluan ymmärtää opetetuista asiaoista edes sitä vähää mitä tähän mennessä, on syytä seurata silmät ja korvat tarkkana. Mitä tulee tämän kurssikerran itsenäisiin harjoituksiin, jälkeenpäin ajateltuna ne olivat mielestäni liian vaikeita. Vaikka meitä oli useampi niitä pohtimassa, niissä meni silti monta tuntia.
Lähteet:
Rumbin Victoria, 2022, Kurssikerta 5 – Tuskaisia työtunteja Helsingin seudun parissa, Matka GIS-guruksi, luettu 17.2.2022, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/vrumbin/