Kaupunkitutkimuksen päivillä 2016 keskusteltiin perjantaina 29.4. kaupunkitutkimuksen asemasta ja tehtävästä yhteiskunnassa otsikolla: ”Mikä ohjaa kaupunkitutkimusta?” Paneeliin osallistuivat NCC:n asumisen toimialajohtaja Matti Kuronen, Helsingin yliopiston kansatieteen professori Pia Olsson, Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki ja yhteiskuntamaantieteen professori Perttu Vartiainen Itä-Suomen yliopistosta. Taustaa ja asiantuntemusta keskustelijoilla oli siis niin tieteellisen tutkimuksen, kaupunkipolitiikan kuin yritysmaailmankin puolelta.
Puheenjohtaja Samuli Laita avasi keskustelun kysymyksellä kaupunkitutkimuksen funktiosta panelistien omalla alalla tai organisaatiossa. Anni Sinnemäki toi esiin kaupungin hallinnon tarpeen soveltavalle tiedolle, jota voidaan käyttää päätöksenteon apuna. Erityisen relevanttia on tutkimus, joka tuo esiin ja näkyväksi uusia ilmiöitä. Rakentaminen on behavioristinen tiede, NCC:n Matti Kuronen puolestaan totesi. Tällä hän tarkoitti sitä, että asumisen ja rakentamisen kannalta olennaista on sellainen tieto, joka auttaa ymmärtämään ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä. Perttu Vartiainen peräänkuulutti suurempaa panostusta monialaiseen kaupunkitutkimukseen kaikissa Suomen yliopistoissa. Hänestä myös pieniä ja keskisuuria kaupunkeja sekä kaupunkien reuna-alueita on tärkeää tutkia. Kaupunkitodellisuuden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen pyrkii myös humanistinen kaupunkitutkimus, jonka kasvavalla kentällä Pia Olsson toimii. Hänestä tutkimuksessa on annettava ääni kaikille, jotta kaupungeista ja kaupunkilaisten tarpeista saadaan mahdollisimman moniulotteinen kuva.
Tutkimuksen relevanssista ja laadusta puhuttiin seuraavaksi; mistä relevanssi syntyy ja kenen tarpeisiin tietoa tulisi tuottaa? Paneelin mukaan oli tärkeää, että tulokset saatetaan helposti luettavaan ja hyödynnettävään muotoon. Silloin tieto voi saavuttaa laajan yhteiskunnallisen yleisön. Toisaalta Matti Kuronen huomautti, ettei tutkimustulos aina vastaa juuri esitettyyn kysymykseen tai tarpeeseen, eikä tällaista voi tutkimuksen tilaaja tieteeltä vaatiakaan. Panelisteista oli tärkeää, että tietoa muokataan selkokieliseen ja käytettävään muotoon, vaikkei sen arvoa tai relevanssia voi juuri nyt suoraan nähdä. Myös Anni Sinnemäki korosti kommunikaation merkitystä tiedeyhteisöltä laajemmalle yleisölle.
Sovellettavuudesta keskustelu siirtyikin tulevaan: mitä kaupunkitutkimus tarjoaa tulevaisuuden yhteiskunnalle? Yleisesti panelistit näkivät kaupungistumisen ja kaupunkien merkityksen jatkavan kasvuaan. Arkielämä kaupungeissa, ja sen linkittyminen globaalin ja paikallisen kohtaamiseen, on Perttu Vartiaisen mukaan kaupunkitutkimuksen tärkeintä antia. Pia Olsson kiitteli myös kaupunkitutkimuksen näkökulmien rikkautta, joka kumpuaa eri tieteenalojen erilaisista tavoista puhua kaupungeista.
Puheenjohtaja Laita oli kiinnostunut kuulemaan panelistien näkemyksiä siitä, kuinka valmiita olemme kohtaamaan toisaalta globaalin ja toisaalta oman paikallisen kaupungistumiskehityksemme. Anni Sinnemäen mukaan ongelmana on, että kaupungistumisesta puhutaan edelleen ikään kuin ihmiset liikkuisivat kaupunkeihin pakon alla eivätkä vapaasta tahdostaan mahdollisuuksien perässä. Perttu Vartiainen myötäili tätä näkemystä, mutta muistutti samalla, että muuttoliike tapahtuu nykyisin kaupunkiseutujen sisällä ja niiden välillä eikä maalta kaupunkeihin. Siksi perinteistä kaupunki–maaseutu-dikotomiaa olisi hyvä kyseenalaistaa. Sinnemäki nosti esiin myös poliittisen päätöksenteon käytäntöjen vakiintumattomuuden kokonaisia kaupunkiseutuja koskevissa asioissa. Pia Olsson puolestaan toi jälleen esiin yksilönäkökulman – lopulta olennaisia eivät ole rakenteet sinänsä vaan se, mitä mahdollisuuksia ja valmiuksia ne tarjoavat yksilöille.
Kaupunkitutkimuksen yhteiskunnallinen asema näyttäytyy eri aloille eri tavalla. Sinnemäen tapaan Perttu Vartiainen nosti esille, että tutkimuksen olisi hedelmällisintä keskittyä nimenomaan kaupunkiseutuihin ja näiden rakenteeseen sekä kaupungistumisen globaaliin ulottuvuuteen. Matti Kuronen puolestaan pohti, kuka kaupungistumisesta oikeastaan hyötyy – yksittäisten toimijoiden sijaan hyötyjänä näyttäisi olevan itse kaupunki yhteisönä. Mahdollisimman monen kaupunkilaisen kokemuksen kuuleminen tutkimuksessa onkin ensiarvoisen tärkeää, totesi Pia Olsson.
Lopuksi panelistit saivat lyhyesti esittää, missä paikoissa tai medioissa kaupunkitutkimuksen pitäisi näkyä tai kuulua nykyistä enemmän. Perttu Vartiaisen mukaan yksi olennainen media on YLE. Matti Kosonen näki Frendien kaltaiset sarjat tapana edistää narratiivia kaupungeista olemisen ja tapahtumien paikkoina. Pia Olssonista tieto pitäisi jalkauttaa sinne, mistä se on alun perin tuotettukin. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleet kaupunginosat ja niiden ihmiset. Sinnemäen mukaan tietoa on jatkuvasti tuotettava poliittisen päätöksenteon tueksi, jolloin tutkimustiedon avulla voidaan vaikuttaa edelleen kaupunkeihin, joissa elämme.
Teksti: Laura Nykänen