Kaupunkiakatemian kesäkuun aamukahvien aiheena oli pyöräliikenne. Helsingin kaupungin strategisina tavoitteina valtuustokaudella 2013–2016 on ollut edistää kestävää liikkumista lisäämällä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä sekä parantaa jalankulku- ja pyöräilyverkostojen jatkuvuutta ja turvallisuutta.
Niko Palo kaupunkisuunnitteluvirastosta kertoi uudesta pyöräliikenteen suunnitteluohjeesta sekä sen taustalla olevasta suunnittelufilosofiasta. Vuosikymmeniä kaupunkiliikennesuunnittelua etenkin Pohjoismaissa on hallinnut ajatus eri liikennemuotojen vahvasta erottelusta turvallisuussyistä: pyöräilijät on ohjattu mieluummin pois valtaväyliltä omille kevyen liikenteen reiteilleen. Uudella suunnittelufilosofialla viitataankin siihen, että pyörän katsotaan olevan ajoneuvo muiden joukossa, ja pyöräliikenne halutaan mahdollistaa myös keskeisillä liikenneväylillä – toki edelleen turvallisuudesta huolehtien ja pyöräväylät selkeästi merkiten.
Pyöräilykoordinaattori Reetta Keisanen kaupunkisuunnitteluvirastosta puhui myös liikennesuunnittelussa tapahtuneesta muutoksesta: Helsingin kaupungin liikkumisen kehittämisohjelmassa on prioriteettijärjestykseksi linjattu 1) jalankulku, 2) pyöräliikenne, 3) joukkoliikenne, 4) logistiikka ja vasta viimeisenä 5) henkilöautoilu. Helsingin kaupungin väestön voimakas kasvu luo paineita liikkumisen kehittämiselle ja sujuvoittamiselle. Kaupungin pyöräliikenneverkostoa laajennetaan vuosittain taloudellisten resurssien mukaan, ja tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä toteuttaa esimerkiksi kattava keskusta-alueen pyöräverkko sekä pitkien yhteyksien baana-verkko. Tavoitteena on myös talvipyöräreittien kehittäminen, jota kokeiltiin jo talvella 2015–16 reitillä Baana – Helsinginkatu – Oulunkylä. Myös uudet kaupunkipyörät ovat olleet erittäin suosittuja, ja 10 000 rekisteröityneen käyttäjän tavoite saavutettiin jo heti keväällä 2016. Aamukahvikeskusteluissa nostettiin esille kivijalkaliikkeiden eteen soveltuvan pyöräparkkikonseptin tarpeellisuus erityisesti kantakaupungissa. Aihe voitaisiin viedä esimerkiksi opiskelijoiden ideoitavaksi.
Ainokaisa Tarnanen Helsingin yliopiston maantieteen laitokselta kertoi lopputyöstään, joka koskee pyöräilyn matka-aikojen ja reittivalintojen paikkatietopohjainen mallinnusta pääkaupunkiseudulla. Gradutyön tavoitteena on tuottaa realistisempi saavutettavuusmalli pyöräliikenteelle, joka tuottaisi siten myös parempaa vertailutietoa suhteessa muihin kulkumuotoihin. Tutkimuksessaan Tarnanen on keskittynyt tarkastelemaan pyöräilyn nopeuteen ja reittivalintoihin vaikuttavista tekijöistä matkan pituutta, reitillä sijaitsevia liikennevaloja, risteyksiä sekä korkeuseroja. Aineistona on opiskelijoiden ”pyöräilemä” gps-data vuodelta 2011 yhdistettynä korkeusmalliin sekä tietoihin kaupungin pyörätieverkostosta ja liikennevaloista. Alustavien tulosten mukaan erityisesti liikennevaloristeykset hidastavat matka-aikoja, mutta esimerkiksi korkeuseroilla ei aina ollut selvää yhteyttä nopeuden muutokseen. Työn lopputuotteena tulee olemaan pyöräilyn reitityksen paikkatietomalli, joka huomioi matka-ajan laskennassa ympäristötekijöiden aiheuttamat hidasteet ja mahdolliset reitin valinnan rajoitteet.
![20160603_093345[6] copy](https://blogs.helsinki.fi/kaupunkiakatemia/files/2016/06/20160603_0933456-copy.jpg)
Aalto-yliopiston liikennetekniikan apulaisprofessori Milos Mladenovic käsitteli esityksessään liikennesuunnittelua transit oriented development (TOD) -käsitteen ja suunnittelumallin kautta. Käsitteellä viitataan eri toimintoja sekoittavaan maankäyttöön, jota sovelletaan tiiviin kaupunkiympäristön liikenteen solmukohtien suunnittelussa ja kehittämisessä. Suunnittelu tähtää kestävien liikenneratkaisujen kuten joukkoliikenteen ja pyöräilyn edistämiseen. Mladenovic kertoi pääkaupunkiseudulla tehdystä tutkimuksestaan, jossa selvitettiin maankäytön suunnittelun vaikutusta valittuihin liikkumismuotoihin (kävely, pyöräily, joukkoliikenne ja yksityisautoilu). Tutkimuksen tuloksena oli, että monipuolinen, sekoittava maankäyttö ei sinänsä vaikuttanut pyöräilyyn lisäävästi, mutta palvelujen sijoittuminen ja saatavuus vaikutti. Tiiviys ja hyvät joukkoliikenneyhteydet puolestaan jopa vähensivät pyöräilyn todennäköisyyttä liikkumismuotona. Liikkujien taustamuuttujista nousi esille mielenkiintoinen seikka: pyöräilijöistä suurin osa oli miehiä ja korkeilla tuloilla oli yhteys pyöräilyn lisääntymiseen.
Aamukahvit jatkuvat jälleen syksyllä, ja ensimmäinen tilaisuus järjestetään keskiviikkona 7.9.2016 yhdessä Ilmastokatu -hankkeen kanssa. Ilmastokadun aamukahveilla esitellään Helsingin Iso Roobertinkadulla tehtäviä ilmastotekoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä tuodaan esille ajankohtaista tutkimustietoa. Aurinkoisena päivänä aamukahvit keitetään ja puhelinten akut ladataan ulkona aurinkosähköllä!
Puhujien esityskalvot pdf-muodossa löytyvät osoitteesta:
https://blogs.helsinki.fi/kaupunkiakatemia/kaupunkiakatemian-aamukahvien-diaesitykset/
Teksti: Annina Ala-Outinen
