Kaupunkiakatemian uudet kotisivut on avattu osoitteessa: http://urbanacademy.fi/
Tämän sivuston päivittäminen on päättynyt.
Kaupunkiakatemian uudet kotisivut on avattu osoitteessa: http://urbanacademy.fi/
Tämän sivuston päivittäminen on päättynyt.
Kaupunkiakatemian aamukahvien erityisvieraaksi Helsingin uuteen kaupunginmuseoon saapui 20.5.2016 kaupunki-innovaattori Charles Landry, joka puhui kaupunkien suunnittelun ja kaupunkikulttuurin muutoksesta uuden kirjansa ”The Digitized City” pohjalta. Digitaalisuudesta on tullut kaikkialla läsnä oleva osa kaupunkikulttuuria – kuin jatkuvassa liikkeessä olevaa energiavirtaa tai välttämätöntä hengitysilmaa.
Kaupunkikehityksen vaiheiden nimeäminen numeroin 0.0, 1.0, 2.0 ja 3.0 on Landryn mukaan liian yksinkertaistavaa, mutta numeroimalla voidaan hahmottaa sitä miten vaiheet ovat seuranneet toisiaan. Kaupunki 0.0. kuvaa historiallista kaupunkia, jossa esteettiset arvot ohjasivat voimakkaasti etenkin kaupungin keskeisten paikkojen rakentamista. Kaupunki 1.0 oli sotien jälkeisen teollisen ajan tuote, jossa kaupunkia suunniteltiin ensisijaisesti fyysisenä ympäristönä.
Kaupunki 2.0 avautui käyttäjilleen sosiaalisen vuorovaikutuksen foorumina ja koettuna tilana. Kaupunkisuunnittelusta tuli osallistavaa ja mielikuvituksellisempaa, ja esimerkiksi vanhat rakennukset ja hylätyt paikat alkoivat löytää uusia käyttäjiä ja merkityksiä.
Kaupunki 3.0 on kaikkien käyttäjiensä yhteisen ideoinnin, muokkauksen ja kyseenalaistamisen tila, jossa suunnittelijan roolina on olla ennemminkin fasilitaattorina kuin projektinjohtajana, kuten esityksen jälkeisessä keskustelussa todettiin. ”Cities are made not built”, Landry kiteytti kaupunkikehittämisen ideologisen muutoksen ydinajatuksen. Mielenkiintoinen ajatus oli myös se, että luovuuden hyödyntäminen kaupunkien taloudellisessa kehityksessä tarvitsisi tuekseen luovan hallinnon (creative bureaucracy), joka olisi tarpeeksi notkea ja avoin. Kaupunkien suunnittelussa ja kehittämisessä vastuuta tulisi jakaa, jolloin erilaisia tahoja ja taitoja saataisiin sitoutettua tekemiseen. Tavoitetila voisi olla ”joustava, vastaanottava, yhteiskehittämiseen tukeutuva sekä mukautuva hallinto”. Moniarvoisuus, jakaminen ja yhteiskehittäminen ovat tämän hetken kaupunkikehittämisen teesejä, joihin myös Kaupunkiakatemian toiminta tähtää.
Avoimuus ja jakaminen olivat keskeistä sisältöä myös aamun toisessa esityksessä, joka käsitteli avoimen datan käyttömahdollisuuksia kaupunkikehittämisessä ja -tutkimuksessa. Tanja Lahti Helsingin kaupungin tietokeskuksesta kertoi Helsinki Region Infoshare-portaalista ja sen aineistoista. Jo nyt kenen tahansa saatavilla on suuri määrä erilaisia tilasto- ja paikkatietoaineistoja sekä kaupungin päätöksentekoa ja budjetointia koskevaa dataa. Avoimia aineistoja pyritään koko ajan laajentamaan, ja aineistoja voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän tutkimuksessa ja esimerkiksi yliopistojen opetuksessa. Avoimen datan helppo saatavuus ja maksuttomuus tukevat myös osaltaan yhteiskehittämisen periaatetta sekä monitieteisen tiedon tuottamista, koska aineistot ovat kaikkien käytössä.
Teksti: Annina Ala-Outinen
Kuvat: Salla Jokela
Kaupunkiakatemia järjesti 4.5.2016 Näkökulmia kaupunkibulevardeihin -seminaarin Svenska social- och kommunalhögskolanin juhlasalissa. Tilaisuudessa kuultiin seitsemän puheenvuoroa, joita kokoontui kuulemaan runsaat sata osallistujaa. Puheenvuoroissaan Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin edustajat ottivat kantaa siihen, miten kaupunkirakennetta tulisi pääkaupunkiseudulla tiivistää ja millaisia näkökulmia tutkimustieto voi tarjota moottoriteväylien bulevardisointisuunnitelmin.
Keskustelu kaupunkibulevardeista käynnistyi Twitterissä heti sen jälkeen kun Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaara oli avannut tilaisuuden.
Lämmin keli, kuuma puheenaihe #kaupunkibulevardit @marivaattovaara pic.twitter.com/zmzwoDxpxU
— Juha Salmi (@juhasalmifi) May 4, 2016
Kaupunkiakatemian kevätseminaarissa haastetaan (ja vähän puolustellaan) atm tiiviyden ideologiaa. Jännittävää. #kaupunkibulevardit
— NM Ronikonmäki (@NMRonik) May 4, 2016
Ensimmäisessä puheenvuorossa Helsingin kaupungin yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen avasi näkökulmia Helsingin kaupunkirakenteeseen ja kertoi Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa hyödynnetystä tutkimustiedosta. Yleiskaavan alkuvaiheen selvityksissä käsiteltiin muun muassa kaupunkitalouden näkökulmaa, joka tarkoitti käytännössä tasapainoilua maankäytön tiivistämisestä saatavien hyötyjen ja liikenteen kapasiteettiongelmien aiheuttamien haittojen välillä.
Rikhard Manninen: Kaupungin kehityksessä on oltava tavoitelähtöinen. #kaupunkibulevardit #yleiskaava
— Heikki Salmikivi (@hsalmiki) May 4, 2016
Rikhard Manninen: #kaupunkibulevardit – taloudellisia vaikutuksia arvioinut mm. Sito Oy vuonna 2012 @ksvhelsinki pic.twitter.com/p37EpOmSZB
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaara ja Aalto-yliopiston dosentti Anssi Joutsiniemi korostivat, etteivät he vastusta tiivistämistä, mutta kritisoivat ehdotettuja tiivistämisen tapoja ja paikkoja. Joutsiniemi nosti esiin muun muassa alueita yhdistävän katuverkon tärkeyden toimivan kaupunkiympäristön kannalta.
@marivaattovaara & Anssi Joutsiniemi eivät vastusta tiivistymistä,mutta kritisoivat sen muotoja. #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/6fygw4MP1M
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Hienoja karttoja ja kuvia. Odotan yhä, että joku mainitsee asuntojen hinnat suunnittelun ohjausvälineenä. Petynkö? #kaupunkibulevardit
— Tuukka Saarimaa (@tsaarimaa) May 4, 2016
Ympäröivä kaupunkikudos vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, kun väylä muuttuu, sanoo Joutsiniemi. #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/b0PmLd9i2X
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Aalto-yliopiston professori Kimmo Lapintie puhui suomalaisen suunnittelujärjestelmän ominaispiirteistä ja tulevaisuuden ennakoinnista suunnittelussa. Hän kysyi, miten voimme suunnitella siten, että suunnitelma joustaa ennakoimattomissa muutoksissa.
@KLapintie "Kaava ei saa mitään aikaan, se vain estää." #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/5Glb7qadAr
— Juha Salmi (@juhasalmifi) May 4, 2016
@KLapintie puhuu strategisen suunnittelun puolesta – . Ehkä kaavaakin tarvitaan.#kaupunkibulevardit #helsinki pic.twitter.com/4EEp20F1ei
— Helena Teräväinen (@ArkkitHelena) May 4, 2016
Helsingin yliopiston professori Matti Kortteinen arvioi kaupunkibulevardeja empiirisen sosiaalitutkimuksen näkökulmasta. Hän esitteli Jukka Tuomisen pro gradu -tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan korkea ja tiivis rakentaminen ja sekoitettu asukasrakenne laskivat ihmisten asumistyytyväisyyttä Helsingin seudulla vuonna 2012. Kortteisen johtopäätös oli, että koska juuri nämä seikat leimaavat “kaupunkimaista rakentamista”, on vaikea tulkita, että ihmisten arvostukset olisivat “kaupungistuneet” tai että Helsingin menestys muuttoliikettä koskevissa tarkasteluissa johtuisi arvoissa ja asenteissa tapahtuneista muutoksista.
Kortteinen: Hgin yleiskaavan taustalla ajatus arvojen kaupungistumisesta. Tutkimus ei tue tätä. #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/k3mLKjsr0Y
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Matti Kortteinen: "Kehyskunnissa asukkaat ovat selvästi tyytyväisempiä kuin kantakaupungissa." #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/ymekcVV3T0
— Juha Salmi (@juhasalmifi) May 4, 2016
Tutkijatohtori Kati Vierikko Helsingin yliopistosta tarkasteli kaupunkibulevardeja kaupunkiekologian näkökulmasta. Hän esitteli rinnakkain kaupunkibulevardeista esitettyjä väitteitä ja tutkimustietoon perustuvia faktoja. Lopuksi hän kysyi, korvaako kaupunkiluonnon laadullistaminen sen määrän ja onko luova luontokokemus vaarassa kadota.
Kati Vierikko: Kosketus viheralueisiin tukee luonnon monimuotoisuuden ymmärtämistä. #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/0p9mddO3oE
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Luontokokemus lisää lasten empatiakykyä eri lajeja kohtaan. Millainen kaupunkirakenne lisää sitä muita ihmisiä kohtaan? #kaupunkibulevardit
— Sini Puntanen (@PuntanenSini) May 4, 2016
Seminaarin loppupuheenvuorossa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki kertoi bulevardisointisuunnitelmien taustalla olevista laskelmista. Hän korosti, että suunnitelmien toteutumisen jälkeen Helsingin keskustaan pääsee sujuvasti sama määrä ihmisiä kuin tähänkin saakka, koska liikenne rakentuu pitkälti muun muassa pikaraitioteiden varaan. Sinnemäki muistutti yleisöä myös siitä, että bulevardisoinnissa lähdetään liikkeelle pienien kokeilujen kautta.
@kaupunkia Anni Sinnemäki ehdottaa, että muutetaan Mannerheimintie moottoritieksi Stockalle asti, jos #helsinki elinvoima on siitä kiinni…
— Kaarin Taipale (@dochakuka) May 4, 2016
Sinnemäki: Vaikka väylät ovat monille hirveitä,jotkut maksavat, että saavat asua niiden varrella #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/NQw8BonimI
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Keskustaan tulee autolla vain kolmannes, ja osuus on laskenut, kertoo @AnniSinnemaki. Siksi #kaupunkibulevardit eivät uhkaa keskustaa.
— Otso Kivekäs (@OtsoKivekas) May 4, 2016
Seminaarin jälkeen keskustelu jatkui juhlasalissa ja sen ulkopuolella Kaupunkiakatemian järjestämän kevyen tarjoilun äärellä sekä sosiaalisessa mediassa. Esitysten materiaalit ovat saatavilla Kaupunkiakatemian sivuilta. Keskustelu jatkuu muun muassa Twitterissä aihetunnisteella #kaupunkibulevardit.
Mitä bulevardeista jää jäljelle, jos kivijalkakaupat eivät toteudu? kysyy @KLapintie #kaupunkibulevardit pic.twitter.com/BY5ThR08DX
— Kaupunkiakatemia (@kaupunkia) May 4, 2016
Lähes kaikkialla -esimerkkejä pääosin Itäväylän läheltä – Missä on kaupunki? #kaupunkibulevardit #kaupunkiakatemia pic.twitter.com/WgSqT8k3vm
— mari vaattovaara (@marivaattovaara) May 5, 2016
Keskusta ei ole olemassa ilman periferiaansa: sijainti ja saavutettavuus ovat avainasemassa. https://t.co/tw83yyG29f @kaupunkia #helsinki
— Kimmo Lapintie (@KLapintie) May 15, 2016
Kaupunkitutkimuksen päivillä 2016 keskusteltiin perjantaina 29.4. kaupunkitutkimuksen asemasta ja tehtävästä yhteiskunnassa otsikolla: ”Mikä ohjaa kaupunkitutkimusta?” Paneeliin osallistuivat NCC:n asumisen toimialajohtaja Matti Kuronen, Helsingin yliopiston kansatieteen professori Pia Olsson, Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki ja yhteiskuntamaantieteen professori Perttu Vartiainen Itä-Suomen yliopistosta. Taustaa ja asiantuntemusta keskustelijoilla oli siis niin tieteellisen tutkimuksen, kaupunkipolitiikan kuin yritysmaailmankin puolelta.
Puheenjohtaja Samuli Laita avasi keskustelun kysymyksellä kaupunkitutkimuksen funktiosta panelistien omalla alalla tai organisaatiossa. Anni Sinnemäki toi esiin kaupungin hallinnon tarpeen soveltavalle tiedolle, jota voidaan käyttää päätöksenteon apuna. Erityisen relevanttia on tutkimus, joka tuo esiin ja näkyväksi uusia ilmiöitä. Rakentaminen on behavioristinen tiede, NCC:n Matti Kuronen puolestaan totesi. Tällä hän tarkoitti sitä, että asumisen ja rakentamisen kannalta olennaista on sellainen tieto, joka auttaa ymmärtämään ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä. Perttu Vartiainen peräänkuulutti suurempaa panostusta monialaiseen kaupunkitutkimukseen kaikissa Suomen yliopistoissa. Hänestä myös pieniä ja keskisuuria kaupunkeja sekä kaupunkien reuna-alueita on tärkeää tutkia. Kaupunkitodellisuuden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen pyrkii myös humanistinen kaupunkitutkimus, jonka kasvavalla kentällä Pia Olsson toimii. Hänestä tutkimuksessa on annettava ääni kaikille, jotta kaupungeista ja kaupunkilaisten tarpeista saadaan mahdollisimman moniulotteinen kuva.
Tutkimuksen relevanssista ja laadusta puhuttiin seuraavaksi; mistä relevanssi syntyy ja kenen tarpeisiin tietoa tulisi tuottaa? Paneelin mukaan oli tärkeää, että tulokset saatetaan helposti luettavaan ja hyödynnettävään muotoon. Silloin tieto voi saavuttaa laajan yhteiskunnallisen yleisön. Toisaalta Matti Kuronen huomautti, ettei tutkimustulos aina vastaa juuri esitettyyn kysymykseen tai tarpeeseen, eikä tällaista voi tutkimuksen tilaaja tieteeltä vaatiakaan. Panelisteista oli tärkeää, että tietoa muokataan selkokieliseen ja käytettävään muotoon, vaikkei sen arvoa tai relevanssia voi juuri nyt suoraan nähdä. Myös Anni Sinnemäki korosti kommunikaation merkitystä tiedeyhteisöltä laajemmalle yleisölle.
Sovellettavuudesta keskustelu siirtyikin tulevaan: mitä kaupunkitutkimus tarjoaa tulevaisuuden yhteiskunnalle? Yleisesti panelistit näkivät kaupungistumisen ja kaupunkien merkityksen jatkavan kasvuaan. Arkielämä kaupungeissa, ja sen linkittyminen globaalin ja paikallisen kohtaamiseen, on Perttu Vartiaisen mukaan kaupunkitutkimuksen tärkeintä antia. Pia Olsson kiitteli myös kaupunkitutkimuksen näkökulmien rikkautta, joka kumpuaa eri tieteenalojen erilaisista tavoista puhua kaupungeista.
Puheenjohtaja Laita oli kiinnostunut kuulemaan panelistien näkemyksiä siitä, kuinka valmiita olemme kohtaamaan toisaalta globaalin ja toisaalta oman paikallisen kaupungistumiskehityksemme. Anni Sinnemäen mukaan ongelmana on, että kaupungistumisesta puhutaan edelleen ikään kuin ihmiset liikkuisivat kaupunkeihin pakon alla eivätkä vapaasta tahdostaan mahdollisuuksien perässä. Perttu Vartiainen myötäili tätä näkemystä, mutta muistutti samalla, että muuttoliike tapahtuu nykyisin kaupunkiseutujen sisällä ja niiden välillä eikä maalta kaupunkeihin. Siksi perinteistä kaupunki–maaseutu-dikotomiaa olisi hyvä kyseenalaistaa. Sinnemäki nosti esiin myös poliittisen päätöksenteon käytäntöjen vakiintumattomuuden kokonaisia kaupunkiseutuja koskevissa asioissa. Pia Olsson puolestaan toi jälleen esiin yksilönäkökulman – lopulta olennaisia eivät ole rakenteet sinänsä vaan se, mitä mahdollisuuksia ja valmiuksia ne tarjoavat yksilöille.
Kaupunkitutkimuksen yhteiskunnallinen asema näyttäytyy eri aloille eri tavalla. Sinnemäen tapaan Perttu Vartiainen nosti esille, että tutkimuksen olisi hedelmällisintä keskittyä nimenomaan kaupunkiseutuihin ja näiden rakenteeseen sekä kaupungistumisen globaaliin ulottuvuuteen. Matti Kuronen puolestaan pohti, kuka kaupungistumisesta oikeastaan hyötyy – yksittäisten toimijoiden sijaan hyötyjänä näyttäisi olevan itse kaupunki yhteisönä. Mahdollisimman monen kaupunkilaisen kokemuksen kuuleminen tutkimuksessa onkin ensiarvoisen tärkeää, totesi Pia Olsson.
Lopuksi panelistit saivat lyhyesti esittää, missä paikoissa tai medioissa kaupunkitutkimuksen pitäisi näkyä tai kuulua nykyistä enemmän. Perttu Vartiaisen mukaan yksi olennainen media on YLE. Matti Kosonen näki Frendien kaltaiset sarjat tapana edistää narratiivia kaupungeista olemisen ja tapahtumien paikkoina. Pia Olssonista tieto pitäisi jalkauttaa sinne, mistä se on alun perin tuotettukin. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleet kaupunginosat ja niiden ihmiset. Sinnemäen mukaan tietoa on jatkuvasti tuotettava poliittisen päätöksenteon tueksi, jolloin tutkimustiedon avulla voidaan vaikuttaa edelleen kaupunkeihin, joissa elämme.
Teksti: Laura Nykänen
kuva: Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kaupunkiakatemia järjestää 4.5.2016 seminaarin kaupunkibulevardeista, jotka ovat herättäneet tänä keväänä runsaasti keskustelua niin Helsingin Sanomissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Näkökulmia kaupunkibulevardeihin -seminaari on hyvä esimerkki Kaupunkiakatemia-yhteistyöstä, jonka keskeinen ajatus on tunnistaa kaupungin ja tutkimusmaailman yhteisiä intressejä sekä varmistaa, että kaupungin kehitys ja suunnittelu perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen ja monialaiseen tutkimustietoon. Liian usein julkishallinnossa koetaan, että akateeminen tutkimus on vailla sovellettavuutta tai konkreettista rajapintaa käytännön toimintaan. Yhtä lailla tutkijayhteisössä ei aina ymmärretä kaupungin toimintaa tai päätöksenteon moniarvoisuutta. Kaupunkibulevardit-seminaarissa yleisöllä on mahdollisuus kuulla kahdeksan Helsingin kaupunkia, Aalto-yliopistoa ja Helsingin yliopistoa edustavan asiantuntijan mietteitä ajankohtaisesta teemasta ja pohtia samalla, mitä julkishallinto ja tutkijat voivat oppia toisiltaan.
Kaupunkibulevardit ovat osa Helsingin yleiskaavaehdotusta, josta Helsingin kaupunginvaltuuston on tarkoitus päättää syksyllä 2016. Yleiskaavassa varaudutaan Helsingin kasvuun nykyisestä 620 000 asukkaan kaupungista noin 860 000 asukkaan kaupungiksi vuoteen 2050 mennessä. Yksi yleiskaavaehdotuksen uusista ajatuksista on kantakaupungin laajentaminen muuttamalla moottoritieväyliä urbaanin asumisen ja liiketoiminnan paikoiksi eli kaupunkibulevardeiksi. Kuluneen kevään aikana käyty keskustelu on osoittanut, että olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistäminen on herkkä prosessi, joka edellyttää moniäänistä keskustelua rakentamisen sijoittamisesta sekä asumisviihtyvyyteen ja ekologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Keskustelu alkoi aluetieteen dosentti Anssi Joutsiniemen ja kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran kirjoituksesta, joka julkaistiin 9.3. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Kirjoituksessaan tutkijat kyseenalaistivat väitteen, jonka mukaan Helsingin kantakaupungin välittömään läheisyyteen rakentaminen tuo toivottuja kasautumisetuja.
Tiivistämispuheen ongelmallisuuteen pureutunut kirjoitus sai runsaasti huomiota Helsingin Sanomissa sekä sosiaalisessa mediassa. 14.3. julkaistussa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin, että ”kaupunkirakenteen tiivistämisestä on tarjolla kaksi päinvastaista tulkintaa”. Seuraavana päivänä Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki puolusti haastattelussaan kaupunkibulevardeja vedoten muun muassa tiiviin rakentamisen taloudellisiin hyötyihin. Keskustelu jatkui 16.3. Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kun Kaupunkitutkimus TA Oy:n toimitusjohtaja Seppo Laakso ja kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen toivat esiin oman näkemyksensä tiivistämisen kannattavuudesta. Samana päivänä myös Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Mikko Aho yhtyi keskusteluun Helsingin yleiskaava -sivustolle kirjoittamassaan blogitekstissä, jossa hän esitti kaupunkibulevardien tuovan ”enemmän kantakaupunkia Helsinkiin”.
Vappupäivänä yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie ja kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen esittivät kriittiset näkemyksensä Helsingin Sanomissa yhdessä Vaattovaaran ja Joutsiniemen kanssa. Tutkijajoukko oli huolissaan erityisesti bulevardisoinnin kielteisistä vaikutuksista Helsingin seudun talouteen ja kaupungin viihtyisyyteen. Tähän lehtijuttuun nivoutui myös Lapintien blogikirjoitus, jossa hän pohtii muun muassa itseorganisoituvien kansalaisryhmien ja sosiaalisen median roolia kaupungin kehitystä koskevassa keskustelussa.
Keskustelu kaupunkibulevardeista jatkuu Kaupunkiakatemian järjestämän keskustelutilaisuuden lisäksi muun muassa parhaillaan painossa olevassa Suomen Maantieteellisen Seuran Terra-lehdessä, jonka tulevassa numerossa (128: 1) Joutsiniemi ja Vaattovaara avaavat Helsingin Sanomissa esittämiensä näkemysten taustoja. Tekstissä tutkijat muistuttavat tiivistämisen taustalla olevien oletusten yksioikoisuudesta.
”Olemme ottaneet puheenvuoroillamme kantaa kaupunkien rakenteesta ja suunnitteluihanteista käytäviin keskusteluihin, joissa pyritään väljiin kestävän kehityksen periaatteisiin tukeutuen määrittämään tulevan kaupunkikehityksen ja kaavoituksen suuntaviivoja. Helsingin seudulla keskusteluja on ohjannut etenkin tiiviin kaupunkirakenteen tavoite sekä sisääntuloväylien ympärille rakennetut kaupunkibulevardit. Tunnistamme hyvin hajaantuvan kaupunkirakenteen tuoman uhkakuvan. Kaupunkiseutujen ’hallitsemattoman hajautumisen’ estäminen yksioikoisen kepeästi tiivistämisen ylikorostamisella kuitenkin tarkoituksellisesti yksinkertaistaa kaupunkirakentamisen laaja-alaista problematiikkaa.”
Yksi esimerkki tiivistämiskeskustelun yksioikoisuudesta liittyy Joutsiniemen ja Vaattovaaran mukaan puutteelliseen ymmärrykseen tiivistämisen maantieteellisistä ulottuvuuksista.
”Valitettavasti tiiviydestä on tullut suomalaiseen 2010-luvun suunnitteluun ideologia, joka ei kummemmin ympäristöään analysoi. Ilman maantieteellistä ulottuvuutta käyty tiivistymispuhe ohittaa myös tilaa koskevat geometriset faktat. Kyse on tilan yksinkertaisesta, mutta huonosti hahmotetusta logiikasta: pinta-ala kasvaa etäisyyden neliönä. Tämä pätee vieläpä kaikissa tarkastelumittakaavoissa. Teoreettisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta pinta-alan kasvun todellista määrää on vaikea intuitiivisesti tajuta. […] Koska suhde on eksponentiaalinen, alueen vähäinenkin laajentaminen johtaa pinta-alan suureen kasvuun. Suurempi etäisyyden kasvattaminen tarkoittaa jo valtavaa tilantarjontaa. Kaupungin mittakaavassa liikkumisetäisyyden lisääminen kilometristä seitsemään kilometriin johtaa siis noin 50-kertaiseen tilantarjontaan.”
Joutsiniemen ja Vaattovaaran mukaan ajatus Helsingin kantakaupungin tiivistämisestä perustuu kantakaupungin lähimmän reunavyöhykkeen tiivistämiseen. Tällaiseen ajatteluun liittyy heidän mukaansa merkittäviä ongelmia.
”On houkuttelevaa ajatella, että tällä vähäisellä keskusta-alueen kasvattamisella voidaan teoriassa kasvattaa kantakaupungin pinta-alaa merkittävästi. Valitettavasti tämä potentiaali on jo pitkälti otettu käyttöön yleiskaavoissa 1992 ja 2002. […] Kantakaupungin tiivistämiseksi on jäljellä ainoastaan vaikeita ja vielä vaikeampia vaihtoehtoja. Jo nyt tehdyt laajennukset on osoitettu alueille, joiden rakentaminen on edellyttänyt erittäin kalliita rakentamistoimenpiteitä, kuten saastuneiden maa-alueiden poistoja ja suuria infrastruktuurin uudelleen järjestelyjä. Taloudellisessa mielessä kyse on kantakaupungin rakentamisen merkittävästä subventoinnista esikaupunkialueen kustannuksella. Pääkaupunkiseudun väljyyden ongelma on esikaupungeissa, eikä esikaupungin ongelmia voida ratkaista kantakaupunkia tiivistämällä.”
Terran keskustelupuheenvuorossaan Joutsiniemi ja Vaattovaara päätyvät johtopäätökseen, jonka mukaan tiivistäminen ei itsessään ole huono asia, mutta sen muotoja tulisi pohtia kriittisesti.
”Emme luonnollisesti pyri vastustamaan kaupunkirakenteen tiivistymistä, monikeskuksisen kaupunkiseudun syntyä, koko pääkaupunkiseudun välttämätöntä kasvua tai edes kaupungin täydennysrakentamista. Kyseenalaistamme kuitenkin tiivistämiseen liittyvät helpot ideologiset olettamukset sekä niistä toteutukseen siirretyt ’yliyksinkertaistetut’ konseptit. On paradoksaalista, että Helsingissä tiivistämiskohteita etsitään puistoista, merestä sekä moottoriväylien päältä, ei väljäksi rakennetusta yhdyskuntarakenteesta.”
Näkökulmia kaupunkibulevardeihin -seminaariin liittyvää keskustelua voi seurata ja käydä sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kaupunkibulevardit.
Teksti: Salla Jokela & Annina Ala-Outinen
Kaupunkiakatemian helmikuun aamukahvien teemana oli ”tutkimuksesta tuloksia”. Tilaisuuden aluksi Ida Björkbacka Helsingin kaupungilta kertoi korkeakouluyhteistyön malleista kaupungin näkökulmasta. Suurimmat odotukset kohdistuvat tällä hetkellä Kaupunkiakatemiaan, jossa kaupungin ja yliopistojen vuorovaikutukseen panostetaan voimakkaasti.
Björkbackan mukaan hyvää yhteistyötä on tehty aikaisemminkin. Hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on vuosina 2000–2015 toiminut Innovatiivinen kaupunki -ohjelma, jonka puitteissa syntyneiden hankkeiden pariin Annukka Jyrämä johdatteli yleisön.
Matti Lehtonen esitteli Pääkaupunkiseudun sähköautoinfrastruktuuri -hanketta, jossa on kehitetty uusia konsepteja sähköautojen latauspisteille. Hankkeesta on syntynyt Liikennevirta Oy -yritys, jolla on toimintaa jo useassa maassa.
Marketta Kyttä tutustutti yleisön Kokemuksellisen paikkatiedon kerääminen ja hyödyntäminen kaupunkisuunnittelussa -hankkeeseen. Tämän hankkeen tuloksina on syntynyt paikkatieto-ohjelmistoja sekä Mapita Oy -yritys, jonka palveluja hyödynnetään paljon Helsingin kaupungin suunnittelussa.
Viimeisessä alustuksessa Ira Verma ja Tarja Närvänen kertoivat Ikääntyneiden asuinympäristöt, palvelut ja hoiva -hankkeesta, joka on tuottanut parannuksia palvelutalojen viihtyvyyteen esimerkiksi taideteosten ja sisustuksen avulla.
Esitykset innoittivat yleisön keskusteluun, jossa pohdittiin muun muassa sähköautoilun tulevaisuutta sekä paikkatiedon keräämistarpeita ja mahdollisuuksia. Kaikissa esitellyissä hankkeissa on ollut mukana runsaasti kumppaneita, ja hankkeiden tuloksia hyödyntävät osapuolet ovat osallistuneet niihin aktiivisesti. Kokemukset Innovatiivinen kaupunki -ohjelmasta osoittavat, että yrittäjyystoiminnan synnyttäminen hankkeesta vaatii oikeata ajoitusta, oikeiden ihmisten mukana-oloa ja onnellista sattumaa.
Kiitämme sydämellisesti kaikkia mukana olleita!
Helmikuun aamukahvien esitykset ovat ladattavissa täältä.
Picture by Nick Lee (Flickr Creative Commons)
Teema: Tutkimuksesta tuloksia – esimerkkejä tutkimus- ja kehittämishankkeiden vaikuttavuudesta
Aika: perjantaina 19.2.2016 klo 8–10
Paikka: Laituri (Narinkka 2), http://laituri.hel.fi/
Tilaisuudessa esitellään yrityksiä ja kaupungin käytössä olevia palveluita, jotka ovat käynnistyneet Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin Innovatiivinen kaupunki -ohjelmassa vuosina 2000–2015 toteutettujen yhteistyöhankkeiden tuloksina. Mitä hankkeista voidaan oppia tulevia yhteistyöhankkeita suunniteltaessa?
Ohjelma:
klo 8.15. Tervetulotoivotus ja tilaisuuden esittely
klo 8.30. Asiantuntija Annukka Jyrämä (Aalto-yliopisto) ja erityissuunnittelija Ida Björkbacka (Helsingin kaupunki): Innovatiivinen kaupunki -ohjelma yhteisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan alustana. Mitä olemme oppineet?
klo 8.45. Professori Matti Lehtonen (Aalto ELEC): Virta Oy & Pääkaupunkiseudun sähköautoinfrastruktuuri (eSIN)
klo 9.10. Professori Marketta Kyttä (Aalto ENG) ja hallituksen puheenjohtaja Maarit Kahila-Tani (Mapita Oy): Kokemuksellisen paikkatiedon kerääminen ja hyödyntäminen kaupunkisuunnittelussa.
klo 9.30. Projektipäällikkö, tutkija Ira Verma (Aalto ARTS) ja toimitusjohtaja Tarja Närvänen (Kiinteistö Oy Helsingin palveluasunnot): Ikääntyneiden asuinympäristöt, palvelut ja hoiva.
Kaupunkiakatemia on Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin uudenlainen yhteistyömuoto ja -verkosto, joka yhdistää monitieteisen tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kaupunkitutkimuksen alalla. Kaupunkiakatemian aamukahvit on kuukausittain järjestettävä rento seminaarityyppinen verkostoitumistilaisuus Laiturilla (Narinkka 2, Helsinki). Tilaisuudet koostuvat ajankohtaisiin teemoihin liittyvistä alustuksista ja vapaasta keskustelusta. Tarjolla on kahvia ja kevyttä aamupalaa. Tilaisuus on kaikille avoin, ja siihen voi osallistua sopivilta osin oman aikataulun puitteissa. Virallisen ohjelman jälkeen Laiturille voi jäädä keskustelemaan ja verkostoitumaan klo 11:een saakka.
Lisätietoja tilaisuudesta:
https://www.facebook.com/events/1705610396352774/
Lisätietoja antavat:
Ida Björkbacka, Helsingin kaupunki
ida.bjorkbacka@hel.fi, puh. 040 336 1659
Salla Jokela, Kaupunkiakatemian koordinaattori
salla.jokela@helsinki.fi, puh 050 448 9190
Mikko Särelä, Aalto-yliopisto Living+
mikko.sarela@aalto.fi, puh. 050 566 1232
Kutsua saa levittää eteenpäin!
Kaupunkiakatemian tammikuun aamukahvit houkuttelivat 22.1.2016 Laiturille kuutisenkymmentä henkilöä keskustelemaan ”maahanmuutosta ja pakolaisuudesta voimavarana”. Tilaisuudessa kuultiin neljä tietoiskua maahanmuuttajien työllistymisestä ja kotoutumisesta Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkö Ilkka Haahtela paneutui alustuksessaan Helsingin väestöennusteisiin. Hän muistutti, että Helsingin väestörakenne poikkeaa muusta Suomesta, sillä maahanmuuttajat keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Helsingin vieraskielisen väestön odotetaan kasvavan selvästi nopeammin kuin edellisissä, vuonna 2012 tehdyissä ennusteissa on oletettu. Nykyisten ennusteiden mukaan vieraskielisen väestön osuus Helsingin väestöstä ylittää viidenneksen viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Haahtelan mukaan maahanmuuttajille tulisi tarjota laadukkaita palveluita, jotta he voisivat työllistyä ja integroitua paikallisyhteisöön nykyistä nopeammin, ja tukea siten osaltaan kaupungin myönteistä kehitystä ja kilpailukykyä.
Helsingin yliopiston tutkija Lotta Haikkola pohti puheenvuorossaan, “miksi vain suomalainen osaaminen on osaamista”. Hän jakoi Haahtelan huolen siitä, että maahanmuuttajat joutuvat odottamaan kauan ennen kuin he saavat työtä. Haikkolan mukaan maahanmuuttajien on lisäksi vaikea päästä koulutustaan vastaaviin työtehtäviin, sillä heidän ulkomailla suorittamiaan tutkintoja ei välttämättä tunnusteta Suomessa. Yleisessä keskustelussa korostetaan maahanmuuttajien kokemuksen, koulutuksen ja kielitaidon puutteita. Tällainen “puute-ajattelu” johtaa käytännössä siihen siihen, että maahanmuuttajat ohjataan töiden sijaan pitkiin koulutusreitteihin tai kursseille, jotka eivät paranna heidän työllistymisensä edellytyksiä.
Tutkija Kaisa Schmidt-Thomé sekä IDBM-opiskelijat Jonna Härmävaara ja Oona Casalegno Aalto-yliopistosta esittivät, että maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille tulisi tarjota mielekästä tekemistä ja aktiivinen rooli paikallisyhteisössä. Schmidt-Thomé esitteli Refugees for Co-creative Cities -hanketta, jonka tarkoitus on valjastaa turvapaikanhakijoiden osaaminen ja työinto yhteiskehittelyhankkeiden käyttövoimaksi. Esimerkit Suomesta ja Euroopasta osoittivat, kuinka tulokkaiden luovuus ja yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa voi tuottaa parempaa kaupunkia sekä parantaa esimerkiksi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden majoittumis- ja asumisjärjestelyjä.
Härmävaara ja Casalegno tutustuttivat yleisön yrittäjyyttä tukevaan aktiviteettihubiin, jonka IDBM-opiskelijaryhmä on kehittänyt yhteistyössä Suomeen saapuneiden pakolaisten ja Aalto Global Impactin kanssa. Tulevana keväänä pilotoitava hubi tasoittaa pakolaisten tietä yrittäjiksi tarjoamalla heille muun muassa vertaistukea, koulutusta ja mutkattomia kohtaamisia julkisen sektorin toimijoiden ja yrittäjien kanssa.
Yleisön kommentit vahvistivat puhujien esittämää näkemystä, jonka mukaan maahanmuuttajia ei pitäisi käsitellä ongelmajoukkona, johon kohdistetaan toimenpiteitä. Sen sijaan heille tulisi antaa mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikallisyhteisön toimintaan sekä saada oma äänensä kuuluviin. Tilaisuuden lopuksi yliopistonlehtori Petteri Muukkonen kutsui teemasta kiinnostuneet kirjoittamaan aikakauskirja Terran maahanmuuttajien kotoutumista koskevaan erikoisnumeroon. Lisätietoja teemanumerosta voi kysyä sähköpostitse Petteri Muukkoselta tai Terran päätoimittaja Hannu Linkolalta (etunimi.sukunimi (a) helsinki.fi).
Lämmin kiitos kaikille aamukahvien osallistujille! Esitykset ovat katseltavissa ja ladattavissa täältä.
Kaupunkiakatemian seuraavat aamukahvit järjestetään Laiturilla pe 19.2. Teemana on tutkimus- ja kehittämishankkeiden vaikuttavuus. Tilaisuudessa esitellään yrityksiä ja kaupungin käytössä olevia palveluita, jotka ovat käynnistyneet Aalto-yliopiston ja kaupungin yhteistyöhankkeiden tuloksina Innovatiivinen kaupunki-ohjelman puitteissa. Lisätietoa julkaistaan Kaupunkiakatemian blogissa ja sosiaalisen median kanavissa lähempänä päivämäärää.
Kaupunkiakatemian opiskelijat esittelivät 15.1.2016 Helsingin Vanhalla Raatihuoneella ideoitaan Myllypuroon rakennettavan Metropolian kampuksen kehittämiseksi. Koko Myllypuro hyötyisi alueen asukkaiden ja Metropolian opiskelijoiden yhteistoiminnasta, viherrakentamisesta sekä kampuksen ja ostarin välisestä vuorovaikutuksesta, opiskelijat muistuttivat.
Milla Kallio, Elina Pirhonen ja Taina Suonio tarkastelivat Myllypuron kampusta kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. He ehdottivat, että Myllypuroa brändättäisiin ”hyvinvoinnin mekkana” hyödyntämällä olemassa olevia liikuntapalveluja sekä kampukselle keskitettäviä sosiaali- ja terveysalan palveluja ja koulutusta. Brändiä voitaisiin tukea rakentamalla viherkattoja ja -seiniä, jotka ylläpitäisivät ja lisäisivät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja ihmisten hyvinvointia. Ryhmän mukaan esimerkiksi yrttien kasvattaminen katoilla ja seinillä tarjoaisi opiskelijoille ja asukkaille luontevan vuorovaikutuksen muodon. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää elämäntapaa voitaisiin edistää myös Myllypuron ostarilla järjestettävillä opiskelijatapahtumilla, erilaisilla työpajoilla sekä ostarin ja kampuksen välistä yhteyttä korostavilla tilallisilla ratkaisuilla. Ryhmän esitykseen voi tutustua täällä.
Annukka Ilonen, Pinja Myllykoski ja Säde Palmu pohtivat kampuksen toimivuutta Myllypuron asukkaiden ja Metropolian opiskelijoiden näkökulmasta. Heidän suunnittelukonseptinsa perustui viiden kuvitteellisen käyttäjätyypin – Seija Seniorin, Natasha Nuoren, Omar Opiskelijan, Anton Asukkaan ja Seppo Syrjäytyneen – tarpeisiin ja tapoihin hyödyntää alueen palveluja. Ryhmä ehdotti, että Myllypuron ostarin tyhjään liiketilaan perustettaisiin kahvila Myllynkivi, joka toisi palan kampusta ostarille. Opiskelijoiden ylläpitämä kahvila kytkeytyisi Myllypuron jo ennestään aktiiviseen toimintaan ja tukisi siten kampuksen opiskelijoiden ja Myllypuron asukkaiden välistä vuorovaikutusta. Myllynkivessä opiskelijat voisivat fasilitoida tapahtumia itähelsinkiläisten yhteisöjen kanssa, ja myllypurolaiset voisivat nauttia kampuksen yleisöluentotarjonnasta esimerkiksi striimattujen lähetysten välityksellä. Ryhmän esitykseen voi tutustua täällä.
Tutkimuskurssin päätöstilaisuuden yleisö koostui noin 20 kaupunkisuunnitteluun ja kampuskehittämiseen paneutuneesta ammattilaisesta, jotka edustivat Helsingin kaupunkia, Metropolia Ammattikorkeakoulua, Helsingin yliopistoa ja Aalto-yliopistoa. Opiskelijoiden esitysten jälkeen yleisö ja opiskelijat kävivät vilkasta keskustelua muun muassa viherkattojen rakentamisen hyödyistä ja kustannuksista sekä erilaisten väestöryhmien ja toimijoiden yhteistoiminnan edellytyksistä.
Kaupunkiakatemian tutkimuskurssin tarkoitus oli pilotoida Kaupunkiakatemian maisteritason opetusta ja kehittää toimintamallia, jossa työtä tehdään monitieteisesti, tekemällä oppien ja yhteiskehittelyn (co-creation) menetelmään tukeutuen, eli ottamalla opiskelijat, tutkijat, kaupunkisuunnittelijat ja kaupunkilaiset mukaan tuottamaan tietoa sekä etsimään parhaita toimintatapoja viihtyisän ja toimivan kaupunkiympäristön luomiseksi. Viiden opintopisteen laajuisella kurssilla opiskelijat harjoittelivat pienryhmissä tutkimuksen ja asiantuntemuksen soveltamista tapausesimerkkiin. Myllypuro-casen kautta kurssi kytkeytyi kampuskehittämiseen, joka on yksi Kaupunkiakatemian ydinteemoista.
Ryhmätyöskentelyä tukivat jatkuva raportointi kurssiblogissa sekä interaktiiviset luennot ja harjoitukset, joiden aikana opiskelijat saivat tilaisuuden kuulla ja haastatella Myllypuron, pääkaupunkiseudun ja kampusten kehittämiseen paneutuneita asiantuntijoita sekä Metropolian uuden kampuksen sidosryhmiä. Kurssin päätöstilaisuuden tarkoitus oli esitellä kurssin antia kaupunkivaikuttajille, joilla on mahdollisuus hyödyntää ideoita päätöksenteossaan ja suunnittelutyössään.
Tervetuloa Kaupunkiakatemian tammikuun aamukahveille!
Teema: Maahanmuutto ja pakolaiset voimavarana
Aika: perjantaina 22.1.2016 klo 8–10
Paikka: Laituri (Narinkka 2), http://laituri.hel.fi/
Helsinki kansainvälistyy kovaa vauhtia. Vuoden 2015 alussa Helsingissä asui yli 80 tuhatta vieraskielistä eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvaa henkilöä. Vieraskielisten osuus Helsingin väestöstä oli 13,5 prosenttia. Vuonna 2014 vieraskielisten osuus kaupungin väestönkasvusta oli yli 60 prosenttia. Useampi kuin joka neljäs Suomen vieraskielisistä asuu Helsingissä. Vuoteen 2030 mennessä vieraskielisen väestön ennustetaan kasvavan turvapaikanhakijoiden määrästä riippuen 164 000–170 000 henkeen. Kaupungin myönteinen kehitys ja kilpailukyyvn vahvistaminen edellyttävät maahanmuuttajien työllistymistä ja integroitumista paikallisyhteisöön. Helsingin kansainvälistyminen tuo mukanaan sekä haasteita että suuria mahdollisuuksia.
Ohjelma:
klo 8.15. Tervetulotoivotus ja teeman esittely
klo 8.30. Ilkka Haahtela (Helsingin kaupunki): Maahanmuuttajien tilanne Helsingissä.
klo 8.45. VTT Lotta Haikkola (Helsingin yliopisto): Maahan muuttaneet matkalla työmarkkinoille. Mitä tapahtuu kun vain suomalainen osaaminen on osaamista?
klo 9.00. TkT, FL Kaisa Schmidt-Thomé (Aalto-yliopisto): Kohti interkulttuurisuutta? Esimerkkejä yhteiskehittelyhankkeista turvapaikanhakijoiden kanssa.
klo 9.15. IDBM projektiryhmä (Aalto Global Impact): Jonna Härmävaara, Saara Nyyssölä, Oona Casalegno, Yunkun Niu, Emilio Zamudio Murillo & ohjaajana Teija Lehtonen: Turvapaikanhakijasta yrittäjäksi
Kaupunkiakatemia on Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin uudenlainen yhteistyömuoto ja -verkosto, joka yhdistää monitieteisen tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kaupunkitutkimuksen alalla. Kaupunkiakatemian aamukahvit on kuukausittain järjestettävä rento seminaarityyppinen verkostoitumistilaisuus Laiturilla (Narinkka 2, Helsinki). Tilaisuudet koostuvat ajankohtaisiin teemoihin liittyvistä alustuksista ja vapaasta keskustelusta. Tarjolla on kahvia ja kevyttä aamupalaa. Tilaisuus on kaikille avoin, ja siihen voi osallistua sopivilta osin oman aikataulun puitteissa. Virallisen ohjelman jälkeen Laiturille voi jäädä keskustelemaan ja verkostoitumaan klo 11:een saakka.
Lisätietoja tilaisuudesta:
https://www.facebook.com/events/1660760904181769/
Lisätietoja antavat:
Ida Björkbacka, Helsingin kaupunki
ida.bjorkbacka@hel.fi, puh. 040 336 1659
Salla Jokela, Kaupunkiakatemian koordinaattori
salla.jokela@helsinki.fi, puh 050 448 9190
Mikko Särelä, Aalto-yliopisto Living+
mikko.sarela@aalto.fi, puh. 050 566 1232
Kutsua saa levittää eteenpäin!