Tiistaina 18.9.2018 oikeuskansleri antoi päätöksensä kanteluihin, jotka koskivat ulkoministeri Timo Soinin menettelyä virkamatkallaan Kanadaan toukokuussa 2018. Matkalla Soini osallistui abortin vastaisen liikkeen tilaisuuteen. Kanteluissa tämä koettiin ongelmaksi muun muassa siksi, koska tilaisuus ei ollut Suomen virallisen linjan mukainen, sen koettiin rikkovan ihmisoikeuksia sekä naisten oikeuksia, ja toiminnallaan Soinin koettiin tahranneen Suomen mainetta.
Soinin oman selvityksen mukaan hän osallistui tilaisuuteen omakustanteisesti vapaa-ajallaan eli ajalla, jolloin ei ollut järjestettyä virallista ohjelmaa. Tilaisuus oli kristillinen, ja siinä rukoiltiin yhdessä abortin uhrien muistoksi. Uskonnolliselta vakaumukseltaan Soini on roomalaiskatolinen, joka on yleisessä tiedossa, ja hän sanoo eläneensä koko elämänsä uskontonsa mukaisesti “kunnioittaen kaikkea ihmiselämää”. Osallistuminen tapahtumaan siis ilmensi hänen uskonnollista vakaumustaan. Soini koki, että uskonnonvapauden periaatteen, sekä perus ihmisoikeuksien mukaan hänellä oli oikeus osallistua tapahtumaan. Vaikka hän oli matkalla Suomen ulkoministerinä, hän ei koe sen olleen ongelma, sillä hänellä ei ollut roolia tilaisuudessa (esim. puhujana), eikä hän tuonut tapahtumaan liittyviä asioita esille matkan virallisella osuudella.
Päätöksessään oikeuskansleri toteaa, ettei ulkoministerin voida osoittaa toimineen lainvastaisesti, mutta tästä huolimatta Soinin toiminta ei ollut ongelmatonta. Päätös perustuu Suomen perustuslakiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Niiden mukaan jokaisella, myös Suomen ulkoministerillä on uskonnon-, omatunnon- ja sananvapaus. Suomen perustuslaissa kuitenkin myös sanotaan, että Suomen virallisista kannanotoista vastaa ulkoministeri ja hänen tehtäviinsä virallisesti kuuluu myös Suomen kansainvälisten suhteiden hoitaminen ja Suomen tunnetuksi tekeminen. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on toisinaan hyväksytty se, että tietyissä virka-asemissa ihmisen oikeutta harjoittaa uskontoaan julkisesti voidaan rajoittaa.
On siis ongelmallista, että Suomen ulkoministeri, joka edustaa myös Suomen virallisia kantoja, osallistuu abortinvastaiseen tilaisuuteen. Vaikka tilaisuuteen osallistuminen tapahtui vapaa-ajalla, voi silti syntyä väärinkäsitys, että se ilmaisee Suomen virallista mielipidettä. Ulkoministerin tulisi siis “noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä kannanotoissaan matkustaessaan Suomen valtion edustajana toisessa valtiossa, jotta ministerin menettely ei antaisi aihetta väärinkäsityksiin tai epäilyksiin siitä, mitkä ovat Suomen valtion ja mitkä hänen omia kantojaan.” Vaikka asian tiimoilta ei tule laillisia toimenpiteitä, ulkoministerin pitäisi kuitenkin vastaisuudessa miettiä toimintaansa tarkemmin. Tilanne Soinin osalta ei ole vielä ohi, sillä tänään perjantaina eduskunta äänestää hänen luottamuksestaan ulkoministerinä.
Tapaus on mielenkiintoinen, sillä se edustaa kysymyksiä siitä, mikä tulisi sallia uskonnon perusteella, missä se tulisi sallia ja kenelle se tulisi sallia. Tämä liittyy vahvasti myös kysymyksiin uskonnollisten asusteiden käytöstä julkisessa ympäristössä: saako niitä käyttää työpaikoilla tai kouluissa, ja kuka niitä saa käyttää? Esimerkiksi Suomessa poliisi ei saa käyttää uskonnollisia symboleita, mutta Ruotsin poliisi saa. Suomessa toisaalta sikhi linja-autonkuljettajat saavat käyttää turbaania ja muslimi sairaanhoitajat huivia. Asusteiden ja Soinin abortinvastaiseen tapahtumaan osallistumisen välillä on kuitenkin myös merkittävä ero: toinen osoittaa kuulumisen tiettyyn uskonnolliseen ryhmään, mutta ei tuo esille sen tarkemmin ihmisen omaa uskonnollista vakaumusta ja mielipiteitä, toisin kuin jotain vastustavaan tapahtumaan osallistuminen.
Henkilökohtaisesti koen oikeuskanslerin päätöksen varsin hyvänä, sillä mitään lakien vastaista ei ole tapahtunut, mutta tilanne ei silti ole ongelmaton. Ulkoministerin ollessa virkamatkalla ulkomailla hän edustaa Suomea, ja vaikka hänellä on toki myös vapaa-aikaa, sen erottaminen ei aina ole kovin selkeää. Koen, että jokaisella on vapaus omiin mielipiteisiinsä ja omaan uskontoonsa sekä sen harjoittamiseen, mutta että tämän pitää tapahtua työpaikoilla niin, ettei se häiritse työtehtävien suorittamista tai vaikuta työpaikan viralliseen linjaan. Eli mielestäni esimerkiksi ulkoministeri ei voi osallistua virka-aikanaan abortin vastaiseen tapahtumaan, koska se ei tue Suomen virallista linjaa, mutta vapaa-aika on asia erikseen.