University of Helsinki
Vuonna 2020 voimaan tullut todistusvalintauudistus on saanut aikaan sen, että ylioppilaskirjoitusten arvosanalla on suuri merkitys opiskelijalle jatkokoulutuspaikan saamisessa. Jo ennen todistusvalintauudistusta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pääsykokeiden merkitys kemian kurssien valitsemisessa on ollut suurempi kuin kiinnostus kemiaa kohtaan tai opettajan ja opetustyylin vaikutus. Tämä herätti mielenkiinnon alkaa selvittää, mikä merkitys kokeellisella työskentelyllä kemian oppitunneilla on lukio-opiskelijoille. Hypoteesina oli, että kokeellisen työskentelyn relevanttius vähenisi ylioppilaskirjoitusten lähestyessä, kun arvosanan merkitys opiskelijalle kasvaa.
Kokeellisen työskentelyn relevanttiutta tarkasteltiin Stuckeyn ym. luonnontieteiden koulutukseen kehittämän relevanssimallin avulla.
Tutkimuksen tuloksista havaittiin, että opiskelijat kokevat kokeellisen työskentelyn itselleen tärkeäksi. Seuraavaksi tärkeintä kokeellisuus oli yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna ja vasta viimeisenä oli ammatilliset syyt. Tulos tukikin aikaisemmissa tutkimuksissa havaittua ristiriitaa, että opiskelijat näkevät luonnontieteet hyödyllisiksi yhteiskunnalle, mutta he eivät kuitenkaan itse halua opiskella luonnontieteitä eivätkä halua hakeutua sen alan töihin.
Kokeellisuus nähtiin itselle mielekkääksi, eikä sitä nähty ainoastaan paremman arvosanan ja jatko-opiskelupaikan mahdollistajana. Tulos poikkesi tutkimuksista, missä näkemyksiä ei tarkasteltu kokeellisuuden kontekstissa vaan kysyttiin yleisesti käsityksiä, miksi opiskelijat opiskelevat lukiossa kemiaa. Tutkimuksia on tehty hyvin vähän puhtaasti kokeellisen työskentelyn kontekstissa. Tämä on yllättävää, koska kokeellisuus on iso osa kemian opiskelua ja opetusta, ja tämä oli syy, miksi se valittiin tämän tutkimuksen näkökulmaksi.
Tutkimuksessa selvitettiin myös lukion kemian opettajien käsityksiä siitä, mitä he kuvittelevat opiskelijoidensa ajattelevan kokeellisen työskentelyn relevanttiudesta. Myös opettajat kokivat, että kokeellinen työskentely on opiskelijoille itselleen tärkeää. Sen sijaan he ajattelivat, että ammatillinen relevanssi on opiskelijoille suurempaa kuin yhteiskunnallinen relevanssi. Tämä tulos tuki aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan opettajat kokevat suurta epävarmuutta siinä, miten tehdä opetuksesta yhteiskunnallisesti relevanttia.
Tutkimus osoitti, että opettajien tulisi kiinnittää huomiota eri relevanssimallin tasojen olemassaoloon opetuksessa. Samaan aikaan, kun opettajat kokevat epävarmuutta siitä, mitä relevanttiudella tarkoitetaan ja miten tehdä opetuksesta relevantimpaa, luonnontieteiden opiskelu muuttuu opiskelijoille epärelevantimmaksi ja sen suosio laskee.
Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.
Teksti: Marjut Oksanen