Kemian opettajankoulutusyksiköstä on valmistunut uusi pro gradu -tutkielma, jossa Tanja Luostari tutki relevanttien (merkityksellisten) tutkimuksellisten ja kokeellisten oppilastöiden kehittämistä lääkekemian kontekstissa.
Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena. Sen päätavoitteena oli selvittää, minkälainen on oppilaiden mielestä relevantti lääkekemian oppilastyö ja miten relevantteja tutkimuksellisia ja kokeellisia töitä kehitetään?
Tutkimuksessa havaittiin, että lukiolaiset toivovat enemmän tietoa työelämästä, kemiaan liittyvistä ammateista sekä jatko-opiskelumahdollisuuksista. Lisäksi he haluavat oppia ymmärtämään kemian roolia yhteiskunnassamme.
Miksi kemian teollisuudella on Suomessa tärkeä rooli?
Miksi lääketeollisuus tarvitsee kemian tietämystä?
Kehittämistuotoksena syntyi tutkimuksellinen lääkekemia-aiheinen oppilastyö. Työssä käsitellään lääkevalmistusta sekä emulsioiden ja seoksien kemiaa. Oppilastyö on suunniteltu lukiolaisille, mutta sopii myös peruskoulun kemiaan, kunhan vain seokset on ehditty käsittelemään. Työn tavoitteena on kerrata emulsiot seoksina, kerrata poolisuuden ja vesiliukoisuuden käsitteitä, harjoittaa ongelmanratkaisutaitoja sekä esitellä oppilaille lääkealan uramahdollisuuksia.
Työ tulee ensi syksynä tarjolle Kemianluokka Gadolinin työohjepankiin ja opettajien vapaaseen käyttöön.
Kemian opettajankoulutusyksikölle uusi tutkimusartikkeli – Päivi Kousan, Rajka Kavoniuksen ja prof. Maija Akselan artikkeli “Low-achieving students’ attitudes towards learning chemistry and its teaching methods” hyväksyttiin juuri Chemistry Education Research & Practice -lehteen (CERP).
Tutkimuksen taustaa
Luokkahuoneessa opettajaa odottaa erilaisten oppilaiden kirjo niin kielen, kulttuurin, oppimisvaikeuksien kuin koulumenestyksenkin osalta. Samaan aikaan kuin osa oppilaista pärjää hyvin, jopa 20 % ei saavuta riittäviä tietoja ja taitoja pärjätäkseen yhteiskunnassa koulu-uransa jälkeen. Kemian opettajilla ei ole tarpeeksi tietoa tai riittävästi materiaaleja, miten ottaa erilaiset oppilaat huomioon opetuksessaan. Helsingin yliopiston kemian opettajankoulutusyksikössä on havaittu opettajien tarpeet, joiden pohjalta on ryhdytty tutkimaan, miten aineenopettajaopiskelijoita ja jo työelämässä olevia opettajia voitaisiin parhaiten tukea yhä monimuotoisempien luokkien opettamisessa.
Tavoite ja aineisto
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että asenteilla on yhteys koulussa pärjäämisen kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää heikosti suoriutuvien oppilaiden asenteita kemian opetusta kohtaan sekä tutkia, miten asenteet eroavat heikosti pärjäävien oppilaiden kesken. Lisäksi tutkittiin, minkälaisista opetusmetodeista oppilaat pitävät. Aineistona hyödynnettiin Opetushallitukselta saatua valtakunnallisen kokeen vastausdataa kemian osalta. Mittava aineisto koostui 2 929 oppilaan koevastauksesta. Aineisto koottiin ositetulla otannalla. Vastaajat olivat 15-vuotiaita perusopetuksen oppilaita.
James Raymond – Maths Test Paper – CC BY-NC-SA 2.0
Päätulokset
Tutkimuksen mukaan vieraskielisillä sekä oppilailla, joilla oli oppimisvaikeuksia, oli positiivisempi asenne kemian opiskeluun kuin suomen- ja ruotsinkielisillä heikosti pärjäävillä oppilailla. Heikosti menestyvillä pojilla oli hieman tyttöjä positiivisempi asenne kemian opiskelua kohtaan. Sekä huonosti että hyvin pärjäävät oppilaat pitivät eniten samoista opetusmetodeista: (i) vierailuista yrityksiin ja museoihin, (ii) internetin, videoiden, lehtien ja kirjojen käytöstä sekä (iii) tutkimuksiin ja havaintoihin perustuvasta, arkielämään kytkeytyvästä opiskelusta. Kaikki oppilaat pitivät vähiten perinteisistä, opettajakeskeisistä opetusmenetelmistä.
Mydhili Bayyapunedi – Learning together – CC BY-NC-SA 2.0
Johtopäätökset
Oppilaan huono menestys kemiassa voi johtua esimerkiksi riittämättömästä kotimaisen kielen taidosta tai oppimisvaikeudesta. Opettajan on myös hyvä huomata, ettei huonosti menestyvällä oppilaalla ole automaattisesti negatiivinen asenne opiskeluun. Voi myös olla, että oppilaalla on huono asenne tai vähäinen kiinnostus koulua ja kemiaa kohtaan jostain muusta syystä. Kyselemällä niin asenteista kuin oppilaille mieluisista tavoista opiskella, opettaja saa paljon arvokasta lisätietoa monimuotoisen luokan kanssa toimimiseen. Fokuksen tulee olla tietenkin asioiden oppimisessa myös toivottujen vierailujen, videoiden katselujen ja tutkimusprojektien aikana, eikä perinteisiä ja hyväksi havaittuja opetusmenetelmiä ole tarkoitus tyystin haudata.
Koska pienelläkin asenteiden muutoksella positiivisempaan suuntaan voidaan vaikuttaa suuresti oppilaiden pärjäämiseen, olisi opettajaopiskelijoille ja opettajille tarjottava lisäkoulutusta, materiaalia ja vinkkejä, miten erilaisia oppilaita voidaan motivoida ja innostaa kemian opiskeluun.
Kemian opettajankoulutusyksikkö järjestää keväällä kurssin, jossa perehdytään kestävän kehityksen opettamiseen erityisesti kemian opetuksen näkökulmasta.
University of Helsinki
