Blogi

Luonnontieteiden, matematiikan, teknologian sekä tekniikan aloilla on kansainvälisesti työvoimapula pätevistä työntekijöistä ja ennusteiden mukaan korkeasti koulutettujen   luonnontieteiden osaajien tarve työpaikkojen näkökulmasta tulee kasvamaan. Jotta työelämäntarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan, tulisi kyseisten alojen valmistuneiden määrän kasvaa. Suomessa matematiikan, fysiikan ja kemian ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kuitenkin laskenut. Yhä harvempi nuori on kiinnostunut luonnontieteelliselle alalle liittyvästä urasta tai valitsee kemian korkeakouluopinnot. Jotta näihin tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan sekä ymmärtämään syitä, miksi nuoret eivät hae opiskelemaan kemiaa, tarvitaan tietoa uravalintaan vaikuttavista tekijöistä sekä valintaperusteista. 

Tutkin juuri valmistuneessa maisterintutkielmassani Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoiden valintaperusteita, miksi he olivat valinneet kemian opinnot. Lisäksi tutkin, mitkä tekijät olivat vaikuttaneet opiskelijoiden valintaan opiskella kemiaa. Tutkimuksen avulla pyrin ymmärtämään, miten tekijät olivat vaikuttaneet kemian uravalintaan. Tutkimuksessa selvitin myös, onko valintaperusteilla ja vaikutustekijöillä sukupuolieroja. 

Tulokset osoittivat, että opiskelijat olivat valinneet kemian opinnot, koska kokivat kemian olevan merkittävä tieteenala, tarjoavan monia mahdollisuuksia, olevan läsnä jokapäiväisessä elämässä, kiinnostavana tieteenalana, tärkeänä alana elinkeinoelämässä sekä koulutusohjelman sisäänpääsyn helpoksi. Opiskelijoiden valintaan opiskella kemiaa vaikuttivat kiinnostus tieteenalaa kohtaan, minäpystyvyys sekä kemian opettaja. Yleisimmät perustelut kemian uravalinnan vaikutustekijöille olivat usein jo kouluaikoina kehkeytynyt henkilökotainen kiinnostus kemiaa kohtaan, hyvä minäpystyvyys sekä kemian opiskelu varavaihtoehtona esimerkiksi lääketieteellisen sijasta. Sukupuolella ei tulosten mukaan ollut vaikutusta kemian uravalintojen valintaperusteisiin eikä vaikutustekijöihin. 

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä. 

Teksti: Saara Salminen

Lukiolaisten uupumuksesta on puhuttu pitkään ja aihe on ollut runsaasti esillä mediassa. Se on kasvava ongelma ympäri maailman, mikä näkyy kansainvälisistä tutkimuksista ja kouluterveyskyselyistä. Opiskelu-uupumus lisää riskiä moniin mielenterveysongelmiin, koulun keskeyttämiseen sekä heikentää opiskeluintoa ja oppimistuloksia.

Eheyttävän opetuksen merkitys on viime aikoina lisääntynyt, koska keskeisissä työelämä-ja 2000-luvun taidoissa, kuten kriittisessä ajattelussa, ongelmanratkaisutaidoissa ja opiskelijan kyvyssä integroida eri tieteenalojen tietoja, on havaittu selvää heikentymistä. Eheyttävä opetus nähdään potentiaalisena keinona opettaa nyky-yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Juuri valmistuneessa maisterintutkielmassa on tuotettu kehittämistutkimuksen menetelmin uutta teoriaa, joka yhdistää kemian opiskelun mielenterveyden kontekstiin eheyttävää opetusta hyödyntämällä. Kehittämistuotoksena on syntynyt eheyttävä projektityö, joka yhdistää terveystiedon ensimmäisen ja kemian kolmannen moduulin tavoitteita ja sisältöjä. Materiaalin perimmäinen tavoite on opetussuunnitelman sisältöjen ohella tukea nuorten mielenterveyttä ja ennaltaehkäistä uupumista tai lieventää sen oireita. Tutkimuksellinen projektityö yhdistää välittäjäaineiden kautta orgaanisen kemian perusteita ja molekyylimallinnusta terveyskäyttäytymisen osa-alueisiin (ravitsemus, uni ja liikunta) sekä itsemyötätuntoon mahdollisimman tieteidenvälisellä lähestymistavalla. Näistä yhteyksistä on muodostettu oheinen kuva. Projektityö sisältää opiskelijapienryhmän tutkimusta ja erilaisia aktiviteetteja kuvassa esitetyistä teemoista ja auttaa opiskelijoita tekemään oppiaineiden välisiä yhteyksiä. Materiaali on tavoitteensa takia suunnattu lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Oppimateriaali huomioi monia lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaisia laaja-alaisia tavoitteita sekä harjoittaa opiskelijoiden korkeampia ajattelutaitoja. Materiaalilla on potentiaalia vastata moniin projektioppimiseen ja eheyttävään opetukseen liittyviin haasteisiin. Lisäksi se voi tehdä kemian oppimisesta autenttisessa ja tosielämään sidotussa kontekstissa merkityksellisempää, syvällisempää ja eheämpää.

Terveyskäyttäytyminen, itsemyötätunto ja välittäjäaineet ovat yhteydessä toisiinsa mielenterveyden edistämisessä.

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä. 

Teksti: Kirsi Kepsu