Kun HENVI ei riitä

Yliopiston tulevan strategian yhtenä painopisteenä oli tieteiden välinen avoin foorumi opiskelijoille. Jotta avointa keskustelua syntyy, on eri tiedekunnista lähtöisin olevien opiskelijoiden löydettävä toisensa. Opiskelijat löytävät toisensa kursseilla, jotka käsittelevät heille tärkeitä aihealueita. Yliopistolla on jo tarjota opiskelijoille yksi työkalu, joka auttaa heitä löytämään toisensa yli kampusrajojen: HENVI.

HENVI on Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikkö. Minulle se on HENVI:n ympäristöalan monitieteisen sivuaineen vapaavalintaisten opintojen lista. Puhun listasta HENVI:nä.

HENVI on aivan tajuttoman mahtava lista. HENVI:stä löydän eri kampuksilla pidettäviä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta käsitteleviä kursseja tiedekunnittain. Joku fiksu on vieläpä keksinyt merkata periodin, jossa kurssi pidetään. Nerokasta! HENVI:n avulla löysin mm. Kehitysmaatutkimuksen Ympäristö ja kehitys – kurssin, jonka virkistävästi erilaisen näkökulman innoittamana olen käynyt muillakin kyseisen aineen kursseilla. Lienee sanomattakin selvää etten nykyisestä oodi-järjestelmästä olisi koskaan kyseistä kurssia löytänyt. On siis helppo käsittää miksi fanitan HENVI:ä ihan kybällä.

Mutta.

HENVI:ssä on myös huonot puolensa. HENVI:n listaan valittavat kurssit kulkevat käytännössä yhden ihmisen kautta ja kurssit kerätään erikseen tiedekunnilta. Lisäksi opiskelijoiden on mahdollista ”ilmiantaa” listalle sopivia kursseja. Kuitenkin mikäli kurssin pitäjä ei kurssia listalle halua, se ei myöskään sinne päädy. Listaa siis päivitetään ylhäältä käsin, mikä tekee ylläpidosta melkoisen raskasta. Huomattavasti kätevämmin homma pyörisi, jos kurssien vetäjät ja opiskelijat aktiivisesti ilmiantaisivat tai, mikä parempaa, voisivat lisätä kursseja listalle. Yhden ihmisen harteille laskeutuva työtaakka kevenisi huomattavasti ja uudet kurssit päätyisivät nopeammin listalle ja sieltä opiskelijoiden tietoisuuteen.

HENVI:n suurin vika on kuitenkin sen ainutlaatuisuus. Ei kuulosta hirveän pahalta, mutta sitä se kuitenkin on. Kirjoittamisen hetkellä käytössäni ei ole mitään kätevää tapaa löytää esimerkiksi EU:seen liittyviä kursseja. Weboodissa opinto-oppaiden läpikahlausta ei varmaankaan yksikään opiskelija pidä kätevänä tapana etsiä tietyn aihepiirin kursseja. Voitko kuvitella kuinka kätevää olisi oodissa syöttää hakukenttään avainsanoja kurssikoodien sijaan? Minä voin.

Avainsanoilla toimivan hakukoneen sisällyttäminen Weboodiin ei liene liian hankalaa nyt kun oodia ollaan joka tapauksessa laittamassa uusiksi. Vaikeinta olisi mielestäni saada aktivoitua luennoitsijat lisäämään kurssikuvauksiinsa avainsanat ja päättää millä sanoilla tietyt aihealueet löytyvät. Hakukone helpottaisi oman tiedekunnan ulkopuolisten kurssien löytämistä huomattavasti, mikä lisäisi tuntuvasti tiedekuntien rajoja ylittävää opiskelua. Tästä seuraisi eri pääaineiden opiskelijoiden kohtaamisia, joissa opiskelijoiden välinen monitieteinen keskustelu on mahdollista.

Tulevan strategian yhtenä avainkohtana oli avoin tieteidenvälinen foorumi opiskelijoille. Mikä olisikaan parempi tapa edistää tieteidenvälistä keskustelua kuin helpottaa samoista aiheista kiinnostuneiden opiskelijoiden kohtaamista?

-Arttu Kaivosoja

Kirjoittaja on fuksi, jonka elämään HENVI on tuonut listan hyvistä kursseista.

Kestävä kehitys yliopisto-opetuksessa

Vuosien 1972 ja 2010 välillä julkaistiin kansainvälisesti ainakin 25 eri julistusta, joissa painotettiin kestävän kehityksen koulutuksen merkitystä yliopistoissa. Näistä tärkeimpiä olivat Suomessakin näkynyt YK:n kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmen 2005–2014, lähes 300 yliopiston allekirjoittama Higher Education Sustainability Initiative HESI sekä 83 yliopiston allekirjoittama Rio+20 –sopimus korkeakoulutuksesta.

Opetusministeriön Kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen strategia (2006) linjaa, että kaikessa kasvatuksessa ja koulutuksessa tulisi pyrkiä kasvattamaan kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia, jotka osaavat punnita käytännön tilanteissa valintojen ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Tehtävänä on huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuu.

Mitä näiden periaatteiden soveltaminen korkeakoulutuksen kohdalla sitten käytännössä tarkoittaa?

Kestävä kehitys on luonteeltaan erittäin poikkitieteellinen aihepiiri, jossa tarvitaan monien eri alojen rajat ylittävää yhteistyötä. Yksi kestävän kehityksen opetuksen keskeisimpiä haasteita onkin, miten sekä ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset että kulttuuriset tekijät otetaan huomioon, ja lisäksi vielä saadaan ihmiset ymmärtämään näiden tekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Muita tärkeitä opetuksen lähtökohtia ovat mm. paikallisten ja globaalien prosessien väliset yhteydet ja näiden ilmiöiden tarkastelu sekä historiallisesta että tulevaisuuteen katsovasta näkökulmasta. Lisäksi tarvitaan kriittistä, eettistä ja linkittyvää ajattelua.

Kestävän kehityksen tärkeimmät näkökulmat yliopisto-opetuksessa:

kekekuva

Opetuksen lisäksi kestävän kehityksen periaatteita tulisi soveltaa oppilaitosten omassa toiminnassa esimerkiksi kehittämällä oppilaitokselle oma kestävän kehityksen strategia sekä edistämällä opiskelijoiden ja henkilökunnan vastuullista kansalaisuutta ja aktiivista osallistumista. Yliopistoissa tämä tarkoittaisi esimerkiksi opiskelijoiden osallistamista päätöksentekoon ja toiminnan kehittämiseen aiempaa suuremmassa määrin.

”Yliopistollisessa koulutuksessa tavoitteena ei ole ainoastaan tiettyjen ammatillisten, tiedollisten tai taidollisten valmiuksien kehittäminen, vaan myös opiskelijan ohjaaminen kriittiseksi ja itsenäiseksi, omista ratkaisuistaan ja niiden vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön tietoiseksi kansalaiseksi. Tämä asettaa vaatimuksia yliopistopedagogiikalle. Yliopistopedagogiikassa on samanaikaisesti vahva eettinen, kasvatuksellinen näkökulma ja toisaalta opiskelijan tiedollisten ja taidollisten valmiuksien kehittämisen näkökulma”.
(Nevgi ja Lindblom-Ylänne 2002)

 

Lähteet:

Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2002). Johdanto yliopistopedagogiikkaan. Teoksessa Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (toim.), Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja (s. 14-28). Helsinki: WSOY.

Opetusministeriö (2006). Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006–2014. Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto 15.3.2006.

Rohweder, L. (2008). Kestävä kehitys koulutuksen päämääräksi. Teoksessa: Rohweder, L. ja Virtanen, A. (toim.) Kohti kestävää kehitystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Yliopistopaino.