Ensimmäinen kurssikerta

PHAK-kurssin ensimmäisen luentokerran tavoite on tutustuttaa opiskelija MapInfo-ohjelmistoon, joka on luotu kartoitukseen ja paikkatiedon hallintaa varten. Kyseessä on aiemmin käytettyä CorelDraw-vektoriikkaohjelmistoa monimutkaisempi ohjelmistokokonaisuus, ja sen hallitsemisen oppimiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa. Luennoitsijan johdolla valmistetaan yhdessä koropleettikarttapohjainen teemakartta, jonka jälkeen opiskelijat luovat itse oman teemakarttansa.

Valmiiden materiaalien tuottamasta informaatiosta valitsen eläkeikäisten osuutta kuvaavan tiedoston. Aihe on sinänsä mielenkiintoinen, sillä heikkenevän huoltosuhteen vuoksi on kiinnostava visuaalisesti nähdä eläkeikäisten määrän painopisteet. Aiheesta kuitenkin on jo kauan tehty päivitettyjä teemakarttaversioita, eikä aiheena huoltosuhteen heikkeneminen ole mitenkään uusi teema maantieteen opiskelussa.

Tehtävän liikkeellelähtö on haasteellinen. Suuren informaatiomäärän vuoksi ohjelmisto on hidas, ja onnistuukin kaatumaan jo heti kättelyssä. Kun ohjelmistolla on mahdollisuus luoda suuria määriä eri tyyppisiä aineistoja, on myös mahdollisuudet ja painikemäärät suuret. Vauhtiin päästessäni onnistun luomaan koropleettikartan Suomesta, joka kuvaa prosentuaalisesti eläkeikäisten määrää kunnissa viiden eri astein (tiedot vuodelta 2015).

Vaikka ohjelmisto luo kartan pääosin kokonaan puolestani, on tiedettävä tarkkaan mitä ominaisuuksia valmiin kartan toivotaan kuvaavan. Mielestäni viidellä luokkarajalla valmis kartta säilyttää hyvän visuaalisuutensa, ja sitä on helppo lukea. Kuitenkin luokka-asteet (11,8–22,9 , 22,9–27,1 , 27,1–30,4…) ovat ongelmallisia karttaa luettaessa, sillä samaa arvoa esiintyy eri luokissa. En kuitenkaan kurssin tässä vaiheessa osannut muuttaa luokkakokoja paremmaksi, joten säilytin luokat sellaisinaan.

Ilmiötä kuvaavan värityksen valintaa tulee miettiä. Esimerkiksi vihreäpainotteisesta värimaailmasta tulee mieleeni kasvillisuus tai muut luonnonilmiöt ja useampiväristä teemakarttaa voi olla haasteellista lukea. Valitsin karttani väritykseksi punaisen eri sävyt, sillä punaisen eri asteet kuvaavat usein mielestäni enemmän ajatustasolla olevia ilmiöitä. Väriskaalassa tummennan kuitenkin ylimmän luokan punaista, sillä haluan sen erottuvan kartasta tehokkaammin. Liian suuri kontrasti väriskaalan ääriarvojen välillä tosin saattaa joissain tapauksissa painottaa liikaa ääriarvojen merkittävyyttä, eikä tällöin karttojen sanoma säily samana. En kuitenkaan koe kyseisellä kartalla värimuutoksen vaikuttavan paljoakaan kartan visuaalisuuteen.

Kuva 1. Koropleettikartta eläkkeellä olevien osuudesta kunnittain (%). Tiedot vuodelta 2015.

Valmiista kartasta huomaa eläkeikäisten painottuvan Suomen itä- ja keskiosiin. Pienin eläkeikäisten osuus on pääkaupunkiseudulla, jossa myös väkiluku on korkein. Muita luokituksen alarajoilla olevia kuntia on mm. Oulun, Jyväskylän, Tampereen, Joensuun ja Turun seudut, jotka ensisijaisesti ovatkin suurempia opiskelukaupunkeja, jotka tarjoavat opiskelumahdollisuuksien ohella myös monipuolisesti työpaikkoja. Ongelmallinen eläkeikäisten rintama on maaseutukunnissa, joista opiskelijat ja työikäiset muuttavat suurempiin keskuksiin ja eläkeikäiset jäävät kotiseuduilleen.

Tarkkailtuani muiden opiskelijoiden karttoja, huomaan Kristiina Koivun blogissaan julkaisemansa kartan ”Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä, % 2015” poikkeavan omastani. Vaikkakin teemakartat kuvaavat suhteellisen samaa ilmiötä, vaikuttaa kartoissa vertauksen kohde kuntien luokitukseen. Suurin ero kuntien välillä löytyykin Kainuu – Pohjois-Karjala, sekä Pohjois-Suomen alueelta. Koivu toteaa omassa kartta-analyysissään saman kuin totean omassani: Kartasta voidaan tehdä siis havaintoja, jotka tukevat yleistä oletusta Suomessa viime vuosikymmeninä tapahtuneesta kehityksestä: Nuoret aikuiset ja perheet muuttavat lähelle kasvukeskuksia palveluiden ja työpaikkojen paremman saatavuuden vuoksi.” (Koivu, K. 2017) Ilmiöön toki vaikuttaa tämän ohella myös jossain määrin eläkeikäisten määritelmä, sillä se ei suoranaisesti tarkoita aina yli 65-vuotiaita.

Oma oppiminen

Koen MapInfon komentosarjojen hallitsemisen haasteelliseksi. Itsepäisenä ohjekirjoja välttelevänä henkilönä uskon voimakkaasti ”tekemällä oppii” –ajatukseen, vaikkakaan se ei aina tarkoita nopeinta suoritustapaa. Ohjelmistossa eri laskennallisten menetelmien hallinta on tarpeen, joka tuleekin esiin heti ensimmäisellä kurssikerralla. Esimerkiksi lukujen eri luokittelutavat on haasteellista ymmärtää käytännössä, ja oikeanlaisen tavan valinta vaatii laajempaa analysointia luokiteltavan ilmiön esittämisestä. Omaan karttaani valitsin luonnollisen luokkavälin, sillä sen pitäisi olla ohjelmiston itse valitsema tapa kuvata arvoja niin että kaikki muuttujat (myös suurin ja pienin luokka) tulevat sopivasti teemakartassa esille. Kurssin edetessä uskon MapInfon tulevan tutummaksi, ja karttojen teon luonnistuvan myöhemmin sujuvammin.

Lähteet

Koivu, Kristiina (17.1.2017) Ensimmäinen kurssikerta ja harjoitustyö
<https://blogs.helsinki.fi/koivukri/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *