Kurssin aiheena on ruututeemakartan luominen. Kurssikerta aloitetaan jälleen yhdessä tehtävällä esimerkkikartalla. Valmiiksi ladatulle Suomen alueen kartalle asetetaan alussa ruudukko. Se jakaa alueen ETRS-TM35FIN mukaisiin ruutuihin, joiden pohjalle teemakartta luodaan. Ruutukoko valikoidaan halutun esittämistavan mukaisesti. On pohdittava millä tavoin haluttu ilmiö esitetään ja minkälainen teemakartan pohja tulee olemaan, sekä mitä muuta informaatiota kartalla halutaan esittää. Teemakartta toimii parhaiten, mitä yksinkertaisemmassa muodossa taustakartta on. Mikäli ruudukon koko on liian pieni, saattaa esitetystä ilmiöstä tulla haasteellisesti luettava. Mikäli ruudut ovat liian isoja, ei ilmiön tarkastelu ole ihanteellista, sillä siitä tulee hyvin epäselvä ja paljon yleistävä. Kun ruudut ovat selkeitä suhteessa karttaan, pystyy kartalta helposti huomaamaan ilmiön mahdollisen klusteroitumisen alueellisesti.

Valitsen teemakartalla esitettäväksi ilmiöksi ulkomaalaisten osuuden. Aihe on varmasti runsaasti tutkittu, ja siitä saattaa olla tehty paljonkin teemakarttoja. Kuitenkin se yhä herättää kysymyksiä, siitä miksi ja minne ulkomaalaiset, ja lähinnä maahanmuuttajat keskittyvät asumaan. Vastaavia teemakarttoja hyödynnetään mm. segregaatiota tutkittaessa.

Tarvittavat komentosarjat MapInfossa ovat helposti toistettavia alun esimerkkikartan luomisen jälkeen. Ohjelmisto alkaa myös käydä muutenkin tutuksi, joten tiedostojen muokkaaminen ei tunnu liian haasteelliselta. Ruudukon koon valinta ei vaatinut liikaa pohdintaa. Valitsin kartalle ruutujen kooksi 250×250 metriä. Esimerkkikartan ruudukon kooksi valittiin 500×500 metriä. Tämä näyttäytyi kartalla turhan kömpelöltä, joten pienempi pikselimäärä oli tarpeen. Ruutukoot 300-400 metrin väliltä tuntuivat epämääräisiltä luvuilta ja 250 metriä sopi visuaalisesti kartan ulkonäköön.

Väriskaalaksi kokeilin vihreän sävyjä. Aiemmilla kurssikerroilla olen käyttänyt punaisen sävyjä, ja päädyin tälläkin kertaa samoihin värisävyihin. Vaaleimmat värit vihreällä skaalalla eivät näkyneet valkoiselta kartalta juuri lainkaan, ja ilmiön esitettävyys niin sanotusti upposi vaaleaan taustaansa. Punaisen sävyt ovat helposti huomattavia ja teemakartalta on helpompi lukea ilmiön laajuutta. Silti monen eri saman sävyisen teemakartan jälkeen punainen väritys alkaa kyllästyttää. Lisäksi punaisen eri sävyissä esiintyvä ruudukko muistuttaa jossain määrin tulipaloa teemakartalla. Kokeilun jälkeen violetti esiintyy selkeimmin kartalla. Aineiston luokkaväli on luonnollinen, sillä haluan kartallani erityisesti tuoda esiin ääriarvoja.

Kuva 4. Ruututeemakartta ulkomaalaisten määrästä pääkaupunkiseudulla.

Kartta itsessään on epäselvä. Epäonnistuin kaventamaan esitettäviä teitä ja rautateitä, joten ne näyttäytyvät mielestäni liian massiivisesti muuten valkoisella kartalla. Lisäksi suuralueiden kuvaaminen on myös epäselvä, sillä viivojen paksuus on samaa luokkaa pääteiden kanssa.

Lopulta kuitenkin mielestäni kartalta saa oikean idean esitettävän ilmiön klusteroitumisesta pääkaupunkiseudulla. Tietyt pääalueet ulkomaalaisien asuinpaikoista ovat keskusta-alueet ja hyvien kulkureittien varret. Erityistä huomiota herättää muutamat tyhjät alueet ulkomaalaisten suhteen, kuten Kauniainen, sekä esimerkiksi jotkin Espoon saaristoalueet kuten Suvisaaristo. Lisäksi MapInfon asukaskeskittymiä kuvaava lisänä luotu teemakartta osoittaa, että suhteessa koko pääkaupunkiseudun asukasmäärään, kehä III:sen ulkopuolella ei juurikaan ole ulkomaalaisia. Ainoana poikkeuksena on Vantaalla aivan sen koillisrajalle saakka oleva alue noin viiden kilometrin säteellä junaradan molemmin puolin. Kartalla voidaan nähdä myös puistoalueiden luonnollinen vähäinen ihmismäärä. Verrattaessa omaa karttaani Saara Leppäsen ruututeemakarttaan muun kielisen väestön sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla (Leppänen 2017), on kartoissa huomattavissa pääasiassa yhtäläisyyksiä. Samat alueet jäävät harvemmin asutuiksi muun kielisten osalta, ja samoilla alueilla esiintyy alueellisia tihentymisiä. Kuitenkin Leppäsen kartalla esimerkiksi Kauniainen on selkeästi muunkielisten asuttama, kuin oman karttani perusteella maahanmuuttajien asuttama. Tähän ja muihin alueellisiin eroavaisuuksiin karttojen välillä tietysti vaikuttaa esimerkiksi suomenruotsalaisten asuttamat alueet, äidinkielenään muuta kieltä puhuvat suomalaiset, sekä Leppäsen käyttämä 300×300 ruutukoko.

Ruututeemakartta sopii myös absoluuttisten arvojen esittämiseen. Absoluuttisten arvojen esittäminen toisenlaisella teemakartalla saattaa olla ongelmista, sillä kun lukuarvoa (kuten väkimäärää) esitetään teemakartalla ilman, että sitä suhteutetaan mihinkään, on sen esittäminen hyödytöntä. Ruututeemakartan analysointi riippuu käytetystä ruutukoosta, ja esitettävän ilmiön luokkaväleistä. Ruututeemakartta antaa harvoin absoluuttista informaatiota, sillä se yleistää jonkin verran ilmiötä, riippuen ilmiön laajuudesta. Pieniruutuista teemakarttaa voi olla haasteellista lukea, ja mitä suuremmat ruudut pohjakartan päällä on, sitä haasteellisemmaksi täydellinen luettavuus muuttuu. Ruututeemakartat antavat kuitenkin hyvän yleissilmäyksen esitettävän ilmiön laajuudesta alueella, ja siitä pystyy hyvin tarkastelemaan tiettyjä alueellisia tihentymiä. Ruututeemakartoissa positiivista on myös se, että jokainen alue jää jonkin arvoisen ruudukon peittämäksi, ja myös niitä alueita kuvaa tietyn värinen ruudukko, missä esitettävää ilmiötä on hyvin harvakseltaan. Ruututeemakartta on usein vähemmän yleistävä verrattuna esimerkiksi pistekarttaan.

Oma oppiminen

Ruututeemakartat tuovat jälleen uuden ulottuvuuden eri ilmiöiden esittämiseen. Ruutujen koon valinnan pohtiminen on tärkeää, jotta teemakartasta tulee visuaalisesti hyvin luettava. Myös esitettävän ilmiön luokkavälin oikea valinta on yhä tärkeämpää, jotta kartasta tulee informatiivinen. Jonkinlaisten visuaalisten ominaisuuksien toiminnot MapInfossa ovat vielä tuntemattomia, ja toivon niihin selkeyttä, jotta tulevista työstämistäni teemakartoista tulisi paremman näköisiä.

Lähteet

Leppänen, Saara (13.2.2017). Kurssikerta IV. (20.2.2017)

<https://blogs.helsinki.fi/saaralep/>