Kurssikerta alkaa ryhmätehtävällä, jossa tavoitteena on kerätä GPS-sijainteja lähiympäristöstä. Pisteiden koordinaatit ja korkeudet kerätään yhteen, ja kirjataan excel-tiedostoksi. Tiedot siirtämällä MapInfoon, voidaan luoda teemakartta haluttujen pisteiden sijainnista lähialueen kartalla. Ryhmämme päämääränä oli kerätä 10 Kumpulan kampuksen lähialueen roskakorin GPS-sijainnit. Onnistuimme myös määrittämään roskakorien sijoittumisen lisäksi hyvin tarkan kävelyreittimme pohjakartalle.
Kuva 1. Kumpulan 10 satunnaisen roskakorin sijainti, ja GPS:n määrittämä sijainti ryhmän reitistä.
Itsenäistehtävien päämääränä on tällä kertaa onnistua luomaan useampi eri hasardia kuvaava teemakartta. Tehtävän tarkoituksena on syventää pohdintaa teemakarttojen esitettävyydestä, lähinnä opettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Teemakartat ovat visuaalisesti yksinkertaisia, ja niiden on tarkoitus soveltua opettajan työkaluksi ilmiöitä esitettäessä.
Karttojen luominen on yllättävän monimutkaista. Vaikkakin koko kurssi on valmistanut tähän hetkeen teemakarttojen itsenäiseen työstämiseen, on käsiteltävien aineistojen muotoilu vielä hyvin kömpelöä. Valmiit hasardeihin liittyvät aineistot ovat löydettävissä eri muotoisina taulukoina, ja koen osan käsittelyn aika helpoksi. Toiset aineistot tosin ovat monen mutkan takana, ja niiden muotoileminen onkin yhtä rämpimistä. Kartat kuitenkin valmistuvat monen erehdyksen ja koneen tilttaamisen jälkeen, ja kokonaisuudessaan niihin käytin useamman tunnin. Tämä ehkä lähinnä juuri MapInfon hitauden syytä, ja useamman kartassa tekemäni virheen myötä.
Kuva 2. Yli 6 magnitudin maanjäristykset 1.1.2015 – 24.2.2017 välisenä aikana.
Valmis teemakartta maanjäristyksien esiintyvyydestä maailmassa on mielestäni visuaalisesti hyvän näköinen (tosin aika epäselvä tässä). Tyynenmeren tulirenkaan yli 6 magnitudin maanjäristyryppäät ovat massiiviset, mutta todellisuutta kuvaavat. Suuren esiintymismäärän alentamiseksi kartta olisi voinut 6 magnitudin sijaan kuvata suuremman luokan maanjäristyksiä, mutta nostamalla arvoa olisi myös niiden esiintyvyys harventunut. Kartalta pystyy hyvin huomaamaan miten tämän magnitudiyksikön maanjäristyksiä esiintyy ympäri maailmaa, myös jossain määrin mannerlaattojen keskiosissa. Maanjäristyksiä kuvaavan teemakartan, kuten tulivuoria ja meteoriittia kuvaavien karttojen pohjana on käytetty Robinsonin projektiota lisäämään visuaalista näyttävyyttä. Kartasta voisi myös tuottaa interaktiivisen version, jossa vuorottelevat eri aikoina syntyneet maanjäristykset.
Kuva 3. 1.1.1964 – 24.2.2017 välisenä aikana purkautuneet tulivuoret.
Tulivuoria kuvaava teemakartta näyttää kömpelömmältä maanjäristyksiä kuvaavan teemakartan rinnalla. Kyseistä teemakarttaa luodessani en huomannut tallentaessani layout window:ta, että tulivuoria kuvaavat symbolit säilyttävät kokonsa, vaikka karttakuva pienenee. Siispä tulivuorten purkauksia tällä aikavälillä kuvaavat symbolit ovat vaikeasti erotettavissa, erityisesti juuri Tyynenmeren tulirenkaan kohdalla. Esimerkiksi Indonesian saaret ovat täysin symbolien peittäminä, jolloin kartan luettavuus heikkenee – etenkin, mikäli kartan kohderyhmänä toimisivat oppilaat, joiden maantieteen tietämys olisi vielä rajoitteista. Kartalla voisi mahdollisesti myös painottaa Tyynenmeren tulirengasta niin, että se sijoitettaisiin kartan keskimeridiaanille.
Maanjäristyksien sijoittumista ja tulivuoritoimintaa kuvaavilla kartoilla olisi luonnollista johdattaa opiskelija suoraan maapallon mannerlaattojen liikehdintää kuvaaviin teemakarttoihin. Verratessa mannerlaattojen muotoja näihin teemakarttoihin, pystyy niistä hyvin huomaamaan aktiivisimmat alueet, ja opetuksessa näin keskittyä niihin vaikuttaviin tekijöihin (Kuva 4.).
Kuva 4. Mannerlaattoja kuvaava kartta (Earth Observatory, NASA. 2.2.2000)
Kuten Pauliina Perttula toteaa blogissaan: “Alakouluissa opetustarkoituksessa yhden muuttujan teemakartat ovat useamman muuttujan karttoja parempia, sillä niissä virhetulkinnan mahdollisuus on pienempi”, on tarpeen pohtia jälleen karttojen kohdeyleisöä. Alakoulussa lapsille on syytä esittää kartta, jossa valtiot ja ilmiö on esitetty mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Lukiossa opiskelevaa voi kuitenkin haastaa jo enemmän kartan lukemisessa, joten suuri informaatiomäärä on enemmän kuin tarpeen. Aiemmin esitetyt teemakartat voisivatkin selkeytyä myös alakouluikäisille, mikäli niistä vähennettäisiin ruudukko, ja lisättäisiin sen sijaan muuta informaatiota, kuten valtioiden rajat ja tärkeintä nimistöä. Esimerkiksi meteoriittikartta kuitenkin saattaa vaatia laajempaa pohdintaa, sillä siinä esiintyvät meteoriittien putoamisalueet ovat syntyneet pitkien aikojen saatossa, mikä saattaa alakouluikäiselle olla haasteellisempi ymmärtää.
Kuva 5. Vuoteen 2012 havainnoitujen meteoriittien putoamisalueita kuvaava kartta.
Meteoriittien putoamisalueita kuvaavan teemakartan luonti oli haasteellisinta. Tämä johtui monimutkaisemmassa muodossa olevasta aineistosta, sillä sen siirtäminen exceliin ei ollut täysin yksinkertaista. Siinä esitettävien meteoriittialueiden syntymäajankohdat alkoivat jo ennen ajanlaskun alkua, ja jatkuvat aineistossa vuoteen 2012. Tälle ajalle mahtui useampi tuhat meteoriitin putoamispaikkaa, ja tästä syystä ladattava aineisto on suuri. Lisäksi tämä valmis online google-sovellus, jota luonnehditaan käyttäjäystävälliseksi, ja arvatenkin helppokäyttöiseksi, ei antanut ladata aineistoa yksinkertaiseen muotoon exceliin. Pidemmän pähkäilyn jälkeen onnistuimme kuitenkin kahden kurssilaisen kanssa yhdessä ratkaisemaan ongelman, ja muutettua exceliin siirretyn aineiston yhteensopivaksi MapInfon kanssa. Ehkä suuren tiedostokokonsa vuoksi MapInfo aloitti jälleen takkuilun, ja lopullinen kartta valmistui kaikkein viimeisimpänä käytettyäni siihen yhtä paljon aikaa, kuin aiempiin karttoihin yhteensä. ”Lopullisia” karttoja myös valmistui tänä aikana useampi.
Meteoriittien putoamisalueita kuvaava kartta on visuaalisuudeltaan ehkä ruma, mutta mielestäni tarpeeksi informatiivinen. Meteoripisteet eivät peitä kartalla erityisen merkittäviä alueita alleen, ja niistä pystyy hyvin huomaamaan pisteiden klusteroitumisen tietyille alueille. On silti muistettava, että kartta kuvaa lopulta vain Lunar and Planetary Institutio:n havaitsemia löydettyjä meteoriittien putoamisalueita, ja kartalla tyhjäksi jääneet alueet eivät yksinkertaisesti ole välttämättä vanhojen putoamisalueiden puolesta täysin tutkittuja vielä. Vuosittain maanpinnalle putoaa noin 30 000 – 80 000 yli 20 gramman painoista meteoriittia.
Kuva 6. Vaihtoehtoinen meteoriittien vuoteen 2012 havainnoituja putoamisalueita kuvaava kartta.
Kokeilen huvikseni luoda erinäköistä teemakarttaa meteoriittien putoamisalueista. Kartalla on nähtävissä erilaisella pohjakartalla meteoriittien putoamisalueet, joissa väriskaala muuttuu tummemman punaiseksi, mitä enemmän alueella on havaittu meteoriittien putoamisalueita. (Kuva 6.) Ajatus kartalla on sama, mutta visuaalinen esillepano on eri. Tässä kartassa voidaankin havaita aiempaa karttaa selkeämmin myös yksittäiset meteoriittien putoamisalueet. Kartta on luotu online ohjelmalla jonka sattumalta löysin internetistä. Kyseistä ohjelmaa on käytetty muun muuassa saman ilmiön kuvaamiseen the Guardian -lehden blogissa.
Oma oppiminen
Viimein MapInfo alkaa tuntua helppokäyttöisemmältä. Eri toimintoja ja komentosarjoja uskaltaa kokeilla yhä rohkeammin, ja epäonnistumiset on helpompi korjata kuin aiemmin. Karttojen sanoman analysointi on monipuolisempaa kuin aiemmin, ja uusien teemakarttojen luomisesta on tullut lähes hauskaa.
Kurssikerralla tutustuminen lähemmin GPS-pisteiden keruuseen ja näiden pohjalta aineiston tekeminen on ollut kiinnostavaa, sillä vastaavaa en ole ennen tehnyt. Kun prosessi tehdään alusta saakka itse, on helpompi ymmärtää myös valmiiden paikkatietoaineistojen pohjalta työskentelemistä.
Lähteet
Earth Observatory, NASA. (2.2.2000) Putting Earthquakes in their Place
<http://earthobservatory.nasa.gov/Features/Tectonics/> Luettu 26.2.2017
Perttula, Pauliina (15.3.2017). Maanjäristyksiä ja meteoriitteja. (16.3.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/mpperttu/>