Helsingin yliopisto
Kuuntelemisella tarkoitetaan jonkin kuullun asian aktiivista työstämistä eli tulkitsemista, erittelemistä ja arviointia. Kuuleminen ei vielä takaa kuuntelemista.
Kaunoluku
Kirjallisten tekstien esitystaito.
Konjunktiot
Taipumattomia sanoja, jotka kytkevät toisiinsa lauseita, lauseenosia ja sanoja. Konjunktioita ovat mm. että, ja, mutta, vaikka, jos, kun, koska ja kuin. Konjunktiolla on merkitystehtävä: se osoittaa yhteen kytkettyjen lauseiden tai sanojen välisen suhteen. Tekstissä kannattaa konjunktion kohdalla miettiä, onko kyseessä lauseraja ja vaatiko se pilkun.
Kongruenssi
Kielessä on useanlaista kongruenssia. Subjektin ja predikaatin kongruenssi tarkoittaa sitä, että predikaatti noudattaa pääsääntöisesti subjektin persoonaa ja lukua (esimerkiksi sinä soitat, he kirjoittavat, erilaiset seikat vaikuttavat). Luku- ja sijakongruenssi tarkoittaa, että adjektiivi-, pronomini- ja partisiippimääritteet mukautuvat pääsanansa sijaan ja lukuun (esimerkiksi samaa asiaa, aineistoon tehtyjä välttämättömiä rajauksia).
Koheesiokeinot
Kielen keinot, joilla tekstistä tehdään yhtenäistä ja sidosteista.
Kuohuntavaihe
Ryhmän kehityksen toinen vaihe, jonka aikana voi esiintyä näkemysten eriytymistä ja kritiikkiä etenkin ryhmän johtajaa kohtaan.
Kronemiikka
Ajankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Kronemiikkaa ovat mm. keskustelun etenemisvauhtiin ja taukojen käyttöön liittyvät seikat.
Konsensus
Ryhmän päätöksenteossa konsensus tarkoittaa keskustelun kautta tuotettua yhteistä näkemystä jostakin asiasta.
Konnotatiivinen merkitys
Puhujan oma, subjektiivinen tulkinta tietyn käsitteen merkityksestä. Riippuu esim. puhujan henkilökohtaisista kokemuksista ja kulttuuriympäristöstä. Vastakohta: denotatiivinen merkitys.
Koheesio
Ryhmän yhtenäisyys tai kiinteys.