Kielikeskuksen viestintäryhmä antaa Vuoden kasvo(t) –tunnustuksen vuosittain henkilölle tai henkilöille, jotka ovat toimintavuoden aikana näkyvästi ja tuloksellisesti toimineet työyhteisön tai viestintä- ja kielipedagogiikan tai –tutkimuksen puolesta. Vuoden 2022 kasvoksi valittiin japanin yliopisto-opettaja Pia Matilainen. Kielikeskuksen ainoana japanin opettajana Pia vastaa kielen opetuksesta, sen kehittämisestä ja toteutuksesta, itsenäisesti. Vuoden 2022 hän muun muassa vastasi japanin kielen opetussuunnitelmatyöstä. Pia on kuitenkin Kielikeskuksessa monessa yhteistyökuviossa mukana. Hän on pidetty opettaja ja esimerkiksi hänen verkko-opetuksestaan ja digitaalisista oppimisympäristöistään tulee toistuvasti kiittävää palautetta opiskelijoilta. Opetuskokemusta Pialla on yli 25 vuotta.
LUKIOAIKANA KIINNOSTUIN JAPANILAISESTA kaunokirjallisuudesta, runoista ja Muun muassa zen-buddalaisuutta käsittelevistä kirjoista. Tie Japanin kielen ja kulttuurin pariin ei kuitenkaan ollut itselleni lainkaan selkeä ennen kuin muuan lapsuudenystäväni otti japanin kielen opiskeluohjelmaansa Helsingin yliopistossa ja vakuutti minut siitä, että minäkin mieltyisin kieleen. Hain ystäväni inspiroimana yliopistolle opiskelemaan Itä-Aasian tutkimusta ja sen sisällä laajemmin Japanin-tutkimusta. Rakastuin kieleen ja kulttuuriin välittömästi ja palavasti. Paluuta ei ollut.
PEDAGOGISIA KÄYTÄNTÖJÄ on ollut toistuvasti mietittävä uudestaan, koska erilaiset teknologian kehityksen mahdollistamat työkalut ja työskentelytavat ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet. Opiskelijalähtöisyys toteutuu verkko-opetuksessa mielestäni muun muassa lisääntyneen opiskelutapojen valinnanvaran myötä. Opiskelin Japanin-tutkimusta Helsingin yliopistolla aikana ennen internetiä, kännyköitä ynnä muita teknisiä välineitä. Oppitunneilla harjoittelimmekin esimerkiksi merkkien kirjoittamista. Merkkien vedot (piirrot, viivat) tulee kirjoittaa tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn suuntaan, joten harjoittelu onkin tarpeen. Oppitunneista tämänkaltainen harjoittelu söi väistämättä kuitenkin runsaasti aikaa, jonka olisi voinut käyttää muuhunkin.
OPPIMISYMPÄRISTÖT MAHDOLLISTAVAT materiaalien jakamisen opiskelijoiden saataville kokoaikaisesti tai ainakin ennen mahdollisia lähitapaamisia, mikä puolestaan mahdollistaa käänteisen oppimisen ja monimuoto-opiskelun toimivan järjestämisen. Ihannetapauksessa erilaiset materiaalit tukevat ja täydentävät toisiaan sujuvasti. Nyt, kun merkkien harjoittelun voi teknologian kehittymisen myötä ulkoistaa oppituntien ulkopuolelle, omatoimiseksi harjoitteluksi erilaisten verkkosivujen, ohjelmien ja sovellusten avulla, haaste on juurikin säännönmukaisen käsin kirjoittamisen harjoittelun puuttuminen. Yritän kaikin voimin suositella ja kannustaa opiskelijoita harjoittelemaan merkkien kirjoittamista käsin, mutta merkkiharjoittelu jää käytännössä jokaisen omalle vastuulle.
SAIN MAHDOLLISUUDEN OSALLISTUA Helsingin yliopiston kielikeskuksen ja ammattikorkeakoulujen (Haaga-Helia, Laurea, Metropolia) yhteishankkeeseen oppilaitosten keskeisen kielikoulutuksen järjestämiseksi verkossa (ItJaKiLa-projekti, myöhemmin nimeltään Kielirengas) jo vuonna 2001. Kaikenlainen tekninen osaaminen loisti poissaolollaan, mutta uteliaisuus opetus-/opiskelumenetelmää kohtaan veti onneksi pidemmän korren. Tuon ajan oppimisalustat eivät tukeneet japanin kielen merkistöjä, joten japanin kurssit toteutettiin tavallisina verkkosivuina. Yhteydenotot opiskelijoihin sujuivat käytännössä sähköpostitse, ja lisäksi järjestettiin vapaaehtoisia chat-tuokioita. Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys toteutuivat alkeellisesti. Opiskelijoita kuitenkin riitti, keskeyttämisprosentti oli pieni ja opiskelusisällöltään identtisten lähiopetuskurssien ja verkkototeutusten täysin samojen, valvottujen lopputenttien tulokset eivät vertailussa eronneet toisistaan. Kurssipalautekin oli alkeellisesta toteutustavasta huolimatta kiittävää. Myönteisen palautteen ja koko kokemuksen kannustamana otin aikanaan Moodlen käyttöön Kielikeskuksessa heti, kun se oli mahdollista. Myös muinaiset verkkokurssit siirrettiin Moodleen. Verkko-opetus on vetänyt puoleensa alusta alkaen, mistä on seurannut mahdollisuus osallistua myös KiVAKO – kielivarannon vahvistaminen korkeakouluissa -hankkeeseen ja DiGiPESUun (Helsingin yliopiston kielikeskuksen digipedagoginen suunnittelu ja suunnitelma).
Tällä hetkellä kaikki kurssini edustavat MONIMUOTO-OPISKELUA ja pedagogiset valinnat teen opiskeluympäristön mukaisesti. On pohdittava, mikä toimii Moodlessa tai muussa omatoimisessa opiskelussa, mitkä aktiviteetit sopivat yhteisiin tapaamisiin etänä, mitkä luokkahuoneessa tai muussa yhteisessä tilassa kasvokkain. Oppimisanalytiikan ansiosta verkkoympäristössä on lisäksi melko helppoa havainnoida materiaalien toimivuutta opiskelijan näkökulmasta. Opettaja voi itse ihastua tiettyyn sisältöön, työkaluun tai toimintoon vain huomatakseen, ettei tämä olekaan kiinnostanut montaa opiskelijaa tai ääritapauksessa ketään. Tästä on vedettävä johtopäätös, nieltävä tappionsa ja mahdollisesti luovuttava koko luomuksesta.
OPETAN VAPAAEHTOISTA KIELTÄ, joten on muistettava teroittaa, ettei kaikkea materiaalia ole välttämättä tarkoitus käyttää, vaan monesti on mahdollista valita ja hyödyntää itselle parhaiten toimivia vaihtoehtoja. Materiaalin suuri määrä voi aiheuttaa ahdistusta, mutta yritän muistaa muistuttaa joka välissä, että taustaideana on nimenomaan valinnan vara – opiskelijat oppivat eri tavoin, joten työkalujakin on hyvä tarjota eri tarpeisiin. Suotuisaan oppimistulokseen voi päästä eri reittejä pitkin, joskin juuri erilaisten työskentelytapojen yhdistely on tehokas tapa opiskella. Vaikka pitää sushista, ei todennäköisesti halua ikuisesti syödä samaa lajia. Sushikin tarjoillaan lajitelmana.
YKSITTÄISEN KIELEN VAIKEUS ON TUNNETUSTI SUHTEELLINEN KÄSITE. Se, mikä monimutkaisessa kirjoitusjärjestelmässä aiheuttaa kiistatta päänvaivaa ja työtä japanin kieltä opiskelevalle, korvautuu monissa muissa osa-alueissa, kuten kieliopillisesti verbien taipumattomuudessa tekijän mukaisesti tai vaikkapa substantiivien suvun ja artikkelien puuttumisena. Kirjoitusjärjestelmään tutustuminen aloitetaan tavanomaisesti melko vaivattomista tavumerkeistä (hiragana ja katakana) ja jatketaan kiinalaisperäisiin kanji-merkkeihin, joissa riittää kiintoisaa opiskeltavaa koko ihmiselämän ajaksi. Prosessina merkkien opiskelu on parhaimmillaan lähes meditatiivista ja sopii muunlaisen opiskelun lomaan/vastapainoksi hienosti. Sanastokin vaikuttaa aluksi kovin vieraalta, mutta Japaniin toivotaan runsaasti ulkomaalaisia työntekijöitä ja kielen opiskelun tueksi onkin tarjolla internetissä valtava määrä erilaista tukimateriaalia (esimerkiksi kokonaisia draama- ym. videosarjoja ja hyviä opiskelusivustoja). Kursseilla opiskeltavaan sisältöön saa näiden avulla helposti lisätukea hauskalla tavalla.
JAPANIIN MATKAAVAT hyötyvät suppeahkostakin kielitaidosta, tai jos esimerkiksi oman pääaineen kautta on mahdollista päästä vaihtoon, vaihtoajasta saa irti huomattavasti enemmän, kun on jonkin verran kielitaitoa. Kielitaito edesauttaa myös paikallisten tapojen ja käytäntöjen ymmärtämistä. On helppo luvata, ettei opiskelusta puutu mielenkiintoisia seikkoja – kielen sanasto, erikoiselta vaikuttavat fraasit, lauseenmuodostus ja kiinalaisperäisten merkkien yksityiskohdat sekä merkkejä yhdistelemällä muodostuvat sanat ja käsitteet aiheuttavat tasaisin väliajoin ahaa-elämyksiä.
VAIKKA VASTAAN JAPANIN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITTELUSTA ja toteutuksesta tällä hetkellä Kielikeskuksessa yksin, en ole yksinäinen. Työyhteisön yhteisöllisyys toteutuu jatkuvasti sekä huonekavereiden kanssa käydyissä työhön tai henkilökohtaisiinkin asioihin liittyvissä keskusteluissa että kieliryhmäni (saksa-kiina-venäjä-japani) säännöllisissä tapaamisissa, joissa käsittelemme erilaisia ajankohtaisia ja tulevaisuuteen tähtääviä aiheita. Olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan osallistua myös kaikkiin yhteisiin tilaisuuksiin ja pienempiin työryhmiin, joten en koe yksinäisyyttä opetuksen kehittämistyössä. Apua on aina saatavilla mihin tahansa työn osa-alueeseen liittyen matalalla kynnyksellä. Koen työyhteisömme avaintekijöiksi avoimuuden ja luottamuksen, mikä ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Arkisella tasolla Kielikeskuksen tiloissa liikkuu harvoin ilman, että ajautuu pieniin tai isompiinkin keskusteluihin kollegoiden kanssa. On ollut etuoikeuteni tuntea monet kielikeskuslaisista jo todella pitkään.
Pia Matilainen