Inklusiivinen opiskeluympäristö on kielitietoinen

Inklusiivinen opiskeluympäristö tukee opiskelijoiden hyvinvointia ja edistää oppimista. Kielellä on tärkeä rooli siinä, että kaikki yhteisön jäsenet tulevat kuulluiksi ja heitä kunnioitetaan. Kielenkäyttöön liittyvät kysymykset ovat erityisen keskeisiä korkeakoulukontekstissa. Siksi niihin on tärkeää kiinnittää huomiota myös kieli- ja viestintäopintoihin liittyen.

Helsingin yliopiston kielikeskus järjesti 16.11.2022 opiskelijoille ja henkilökunnalle etätilaisuuden ”Kieli kuuluu kaikille – inklusiivinen kielenkäyttö”. Teeman äärelle kokoontui yli 40 aiheesta kiinnostunutta kuulijaa. Kielikeskuksen johtaja Katja Bergbacka muistutti avaussanoissaan, että inklusiivisella kielellä luodaan kuulumisen tunnetta ja kielellä on suuri merkitys siinä, miten tulla osaksi yhteisöä. Tilaisuudessa puhuivat Helsingin yliopiston vammaistutkimuksen apulaisprofessori Hisayo Katsui sekä englannin kielen ja viestinnän opettaja, monikielisen pedagogiikan asiantuntija Deborah Darling.

Tutkijat kannustavat avoimeen ja monimuotoiseen vuorovaikutukseen

Hisayo Katsui toi esitelmässään esille kielen tärkeyden vammaistutkimuksen näkökulmasta. Kielessä on valtaa, joka luo ajattelutapoja ja ylläpitää rakenteita. Vammaistutkimuksen lähestymistapa on yhteiskunnallinen ja sen keskeinen tutkimuskohde on vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus yhteiskunnassa. Vammaisuus ja kieli liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä syrjintää on muun muassa epäsopivat sanat. Katsui kannustikin avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutukseen, jossa emme oleta asioita vaan uskallamme rohkeasti kysyä neuvoa kielenkäytön tai sopivien sanojen löytämiseen.

Deborah Darling käsitteli monikielisyyttä korkeakoulukontekstissa ja sen yhteyttä hyvinvointiin. Darling väitteli syksyllä tohtoriksi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta aiheella “Un/seen Languages in a Multilingual University: A Case for a Plurilingual Approach in Finnish Higher Education” (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/347967).

 

Monikielisyys ja sen salliminen ovat tärkeä osa inklusiivista kielenkäyttöä. Darling on itse siirtynyt opetuksessaan englannin kielen pakollisesta käyttämisestä siihen, että opiskelijat saavat käyttää myös muita kieliä joustavasti, oman tarpeensa mukaan. Darling totesi, että yliopistossa käytetyt kielet ovat keskenään hierarkkisessa suhteessa. Pääasiassa virallisessa käytössä ovat suomen lisäksi ruotsi, englanti ja muutamia muita Euroopan isoja kieliä. Epävirallisia, monikielisiä käytäntöjä löytyy kuitenkin eri kursseilta. Monikielisyyden vaaliminen kursseilla saattaa näkyä esimerkiksi tehtävänä muokata omankielisiä Wikipedia-sivuja tai opiskelijoiden kannustamisena päiväkirjan pitämiseen, keskusteluun vertaisten kanssa, aineiston keräämiseen tai tiedonhakuun omalla kielellä.

 

Monikielisellä, sallivalla ja huomioivalla kielenkäytöllä on suora linkki hyvinvointiin. Darling toteaa tutkimustensa pohjalta, että ”perintökielten” ylläpitämisen, itsetunnon ja opiskelumenestyksen välillä on yhteys. Tiettyjen kielten ja murteiden sulkeminen ulkopuolelle voidaan nähdä ennakkoluuloisena. Darling kannustaakin opettajia tekemään rohkeasti tilaa monikielisyydelle. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota kansainvälisten opiskelijoiden kieliin ja nostamaan monikielisyyden voimavarana esiin. Opettajien tulee tehdä yhteistyötä tässäkin ja jakaa toimivia monikielisiä pedagogisia käytänteitä keskenään.

 

Inkluusio asuu käytänteissä

Illan päätti keskustelupaneeli, jossa Kielikeskuksen englannin yliopisto-opettaja Edie Furniss, puheviestinnän yliopisto-opettaja Minna Lyytinen, saksan yliopisto-opettaja Tia Patenge sekä opiskelija Eveline Vandewalle keskustelivat siitä, miten opettaja voi luoda turvallisemman oppimisympäristön opiskelijoille.

Panelistien mukaan opettaja on vastuussa turvallisemman kieliympäristön ja opiskeluilmapiirin rakentamisesta kursseillaan, ja hän voi rakentaa sitä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Ennen kurssin alkua opettaja voi huomioida opiskelijoiden turvallisuuden ja sitä kautta hyvinvoinnin esimerkiksi lähettämällä opiskelijoille etukäteen:

  • viestin, jossa mainitaan tilojen ja materiaalien esteettömyydestä ja saavutettavuudesta, kohtuullisista mukautuksista ja inklusiivisesta kielenkäytöstä
  • kyselyn, jossa käydään läpi inklusiiviseen kielenkäyttöön liittyviä asioita ja jossa kehotetaan olemaan opettajaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.

 

Kurssin käynnistyttyä opettaja voi avata keskustelua sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön, pronominikäytäntöihin ja monikielisyyteen liittyen. Opettaja voi:

 

  • käydä opiskelijoiden kanssa läpi turvallisemman tilan periaatteet sekä opastaa yliopiston häirintään puuttumisen malliin
  • tehdä kurssin alusta saakka selväksi, että opiskelijat voivat itse määrittää millä nimellä tai pronominilla he toivovat tulevansa kutsutuiksi
  • olla esimerkkinä opiskelijoille: oman pronominin näkyvyys Zoomissa, oman epävarmuuden näyttäminen ja rohkeus kysyä opiskelijalta, ääntääkö hänen nimensä oikein.

Myös kurssitehtäviin kannattaa kiinnittää huomiota:

  • Opiskelijoille tulisi antaa vaihtoehtoja tehtävien valinnassa ja normatiivisia stereotypioita ja sukupuolisuutta korostavia tehtäviä tulee välttää.
  • Kannattaa suosia ”matalan panoksen” tehtäviä, joissa opiskelijan ei tarvitse paljastaa itsestään mitään, mitä ei kurssilla halua paljastaa.
  • Virheisiin ei kannata keskittyä. Kielellisen mallin tarjoamisen tulee tapahtua positiivisen pedagogiikan ja kannustamisen kautta. Rakentava ja oikea-aikainen kehuminen motivoi kielenkäyttäjää.
  • On tärkeää kuulla opiskelijaa, keskustella avoimesti ja rehellisesti, ja uskaltaa kysyä aina tarvittaessa.

Hyvinvointitilaisuus on osa Kielikeskus antaman hyvinvointilupauksen todeksi tekemistä. Kielikeskus antoi opiskelijoille Opiskelijoiden mielenterveyspäivänä 13.4.2022 hyvinvointilupauksen, jonka kolme päälinjausta ovat huomioiminen, kuunteleminen ja kohtaaminen. Marraskuussa järjestetty tilaisuus oli ensimmäinen kolmen hyvinvointitapahtuman sarjassa ja seuraava tilaisuus järjestetään keväällä 2023.

 

Minna Intke-Hernández, FT, espanjan yliopisto-opettaja

Minna Lyytinen, puheviestinnän yliopisto-opettaja

Nina Sulonen, asiantuntija (ohjaus ja kansainvälisyys)

Helsingin yliopiston kielikeskus

Kielikeskuksen opeilla työelämätaitojen ytimeen

Tulevaisuuden työntekijän on osattava monia kieliä, ymmärrettävä erilaisia toimintakulttuureita sekä pystyttävä viestimään tarkoituksenmukaisesti vaihtelevissa tilanteissa. Yliopiston tehtävää työelämätaitojen oppimisen paikkana on korostettu viime vuosina mediassa ja yliopistojen strategioissa. HYplus listaa tulevaisuuden työelämätaidoiksi oman toiminnan ohjaamisen ja itsensä johtamisen, viestintä-, vuorovaikutus ja yhteistyötaidot ja asiantuntijataidot. Viestintä- ja kieliopinnot, eli kielikeskusopetus on tämän osaamisen ytimessä. Helsingin yliopiston visioon nostettu jatkuva oppiminen on myös Kielikeskuksessa jokapäiväistä: oppiminen on monitieteistä, työelämään tähtäävää ja eri tahojen kanssa yhteistyötä tekevää.

Opiskelijoille Kielikeskus tulee tutuksi ainakin pakollisilla tutkintoon kuuluvilla kursseilla. Vaikka tavoiteajassa valmistuminen ja oman oppialan kurssit ovatkin tutkinnoissa tärkeitä, niin monet haluavat tämän lisäksi tarttua vapaavalintaisiin kieli- ja viestintäopintoihin. Kaikesta tällaisesta oppimisesta on tulevan työelämän kannalta hyötyä. Monipuolinen kieliosaaminen ja monikielisyys, tekstien ja vuorovaikutuksen tarkastelu eri näkökulmista sekä rohkeus tutustua eri kieliin ja kulttuureihin synnyttävät juuri sellaista osaamista, jota esimerkiksi erilaiset työelämätutkimukset peräänkuuluttavat akateemisilta osaajilta.

Tähän tarpeeseen tarjotaan Helsingin yliopiston kielikeskuksessa nyt 15 opintopisteen Työelämän kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen -opintokokonaisuus, jonka avulla kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat voivat syventää kieli- ja tekstitaitojaan sekä vuorovaikutusosaamistaan osana opintojaan.

 

Yksilöllinen ja kielirajat ylittävä kokonaisuus

Työelämän kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen -opintokokonaisuuteen voi sisällyttää kaikkia sellaisia Helsingin yliopiston kielikeskuksen tarjoamia opintoja, jotka eivät sisälly opiskelijan omiin pakollisiin tutkinto-opintoihin. Halutessaan voi syventyä kirjoittamiseen, vuorovaikutukseen tai johonkin tiettyyn kieleen tai kokeilla ja yhdistellä erilaisia opintojaksoja monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Opiskelija voi muodostaa laajasta tarjonnasta juuri omaa asiantuntijuuttaan tukevan kurssiyhdistelmän. Kokonaisuuden punaisena lankana onkin ajatus opiskelijan autonomiasta ja siitä, että kaikki Kielikeskus-opinnot ovat työelämäopintoja; opintokokonaisuuden väljät raamit mahdollistavat opiskelijalle yksilölliset ja omaa tulevaa ammattitaitoa parhaiten tukevat ratkaisut ja yhdistelmät eri kieli- ja viestintäopinnoista.

Erilaisten, itse valittavien kurssien lisäksi kokonaisuuteen kuuluu reflektoiva ja kokoava osio ”Minä työelämän kielitaito- ja vuorovaikutusosaajana”, jossa opiskelija harjoittelee tunnistamaan osaamistaan ja esittelemään sitä tarkoituksenmukaisesti eri kanavissa ja eri kohderyhmille. Samalla hän pohtii kieli- ja viestintäosaamisensa merkitystä osana asiantuntijuuttaan ja työelämää. Kokoavassa osiossa opiskelijaa tuetaan myös löytämään mahdollisuuksia ja paikkoja jatkaa osaamisensa kehittämistä opintojensa jälkeen. Tällaisia, työn sisällöstä riippumattomia metataitoja ja kykyä jatkuvaan oppimiseen tarvitaan yhä enemmän muuttuvassa työelämässä.

Opintokokonaisuuden tarkoituksena on myös ylittää rajoja, olivatpa ne sitten kielten, oppilaitosten tai jopa tutkintojen välisiä.  Opiskelija voi sisällyttää kokonaisuuteen kieli- ja viestintäopintoja myös muista koti- ja ulkomaisista korkeakouluista. Kokonaisuutta pääsevät suorittamaan esimerkiksi avoimen väylän kautta tulevat korkeakouluopiskelijat jo ennen tutkintokoulutuspaikan saamista. Eri kielet eivät myöskään kilpaile keskenään vaan pelaavat yhteen maaliin samoin kuin työelämässäkin, jossa kieliä puhutaan usein limittäin.

 

Kokemusasiantuntijuudesta tutkimusperustaisuuteen

Kielitaito, kirjoittamisen taito sekä vuorovaikutusosaaminen ovat tarpeellisia kaikilla akateemisilla aloilla.  Monissa rekrytoinneissa peräänkuulutetaankin esimerkiksi hyviä vuorovaikutus- tai tiimiviestintätaitoja tai mainitaan eduksi monipuolinen kielitaito.  Se, mitä työhakija sitten näistä taidoista kirjaa työhakemukseensa, perustuu kuitenkin usein pelkkään arkikokemukseen. Työntekijä ja -hakija voikin erottua edukseen, jos hänellä on tutkimusperustaista kieli- ja viestintäosaamista. Tällöin hän ymmärtää esimerkiksi viestinnän tiedollisia, taidollisia sekä motivaatioon ja eettisyyteen liittyviä näkökulmia. Muodollisessa koulutuksessa hankittu osaaminen on myös todennettavissa esimerkiksi opintosuoritusotteen avulla.

Jatkuvan oppimisen ideana on, että omaa osaamista voi ja kannattaa kehittää myös muodollisen koulutuksen jälkeen työelämän aikana. Yrityksille ja yhteisöille onkin tarjolla erilaista viestinnän ja kielten täsmäkoulutuksia monenlaisista eri lähtökohdista. Koska viestintäkäytänteet, tekstiympäristöt ja kanavat muuttuvat yhä nopeammassa tahdissa, ei tiettyyn kanavaan tai välineeseen sidottu taito kuitenkaan enää riitä; työntekijällä on oltava kontekstista riippumattomia metataitoja, joita hän voi soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen, kanavaan ja välineeseen ja jatkaa oppimista läpi työuransa. Tutkimusperustainen opetus vastaa tähänkin tarpeeseen.

 

Monia tapoja suorittaa kokonaisuus

Uuteen normaaliin saapuessamme Kielikeskus tarjoaa monipuolisia suoritusmuotoja kursseille läsnäopetuksesta etään ja monimuotoon. Näin Kielikeskus haluaa vastata myös tarpeeseen tukea opiskelijoiden osaamisen rakentumista ja uralla kehittymistä, joka on yksi yliopiston strategian tärkeitä nostoja.

Visiossaan Helsingin yliopisto kertoo vuonna 2030 olevansa ”– – jatkuvan oppimisen ympäristö, joka vastaa yhteiskunnan muuttuviin koulutustarpeisiin”. Kielikeskus on jo matkalla, yhdessä opiskelijoiden ja työelämän toimijoiden kanssa laadukkaasti opettaen.

Vinkkejä opiskelijalle:

  • Tutustu aluksi opintokokonaisuuden Moodleen ja ”Minä työelämän kielitaito- ja vuorovaikutusosaajana” -kurssiin, joka sisältää sekä erilaisia johdattavia näkökulmia työelämän kieli- ja viestintäosaamiseen että lopun koostetehtävä
  • Jos olet jo suorittanut kieli- ja viestintäopintoja aiemmin, voit sisällyttää niitäkin kokonaisuuteen vanhenemissäännöt huomioiden.
  • Muista, että kielitaidon kehittyminen vaatii aikaa. Jos siis haluat hankkia syvällistä osaamista jossakin kielessä alusta alkaen, niin kyseisen kielen opinnot kannatta aloittaa hyvissä ajoin ennen tutkinnon valmistumista. Toisaalta myös ”kieli-shoppailu” on sallittua! Voit halutessasi kokeilla eri kieliä matalalla kynnyksellä; monikielisyys ja limittäiskielisyys ovat myös tärkeä voimavara työelämässä.
  • Tervetuloa nauttimaan ja innostumaan kielistä, kulttuureista ja viestinnän eri aspekteista omista kiinnostuksenkohteistasi käsin!
  • Opintokokonaisuuden vastuuhenkilö (tiedustelut): Hanna Kosonen (etunimi.sukunimi@helsinki.fi)

 

Kirjoittajat:

Hanna Kosonen

äidinkielen yliopisto-opettaja Helsingin yliopistossa

Riikka Järvelä

puheviestinnän yliopisto-opettaja (1.8. alkaen Tampereen yliopistossa)

Euroopan kielten päivä 20 vuotta kielten ja kulttuurien juhlaa!

Euroopan kielten päivää on vietetty vuodesta 2001 alkaen joka vuosi 26. päivänä syyskuuta. Aloitteen päivän vietosta teki Euroopan neuvosto haluten nostaa esiin Euroopan rikasta kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja kielenoppimisen tärkeyttä. Euroopassa puhutaan noin 225 alkuperäiskieltä, joista 24 on Euroopan unionin virallisia kieliä ja 60 alueellisia- ja vähemmistökieliä. Tänä vuonna Suomen päätapahtuman järjestäjänä toimii Helsingin yliopiston kielikeskus Euroopan komission ja yhteistyökumppanien tukemana. Juhlavuoden kunniaksi Kielikeskus järjestää kokonaisen kieliviikon  tarjoten monipuolista kieliaiheista ohjelmaa ja materiaaleja.

Euroopan neuvoston alainen nykykielten keskus ECML tuottaa kaikkien käyttöön materiaalia sivustollaan. Euroopan kielten päivän täyttäessä 20 vuotta on mahdollisuus juhlia syntymäpäiväsankaria osallistumalla syntymäpäiväkakun leivontakisaan ja/tai onnitteluvideon tekoon. Tavoitteena on maailman monikielisin syntymäpäivätervehdys. Katso ohjeet sivuiltamme!

Tutustu myös Laran kielimatkaan läpi Euroopan. Laran mukana opit varmasti uutta Euroopan rikkaasta kieliperinnöstä.

Kielimatkan julistekuvaKäsikirja kielihaasteita vastaan -kirjan kansikuva

Voit tarttua myös kielihaasteeseen ja suorittaa salaisen agentin käsikirjasta eritasoisia haasteita. Laske 1-10 niin monella kielellä kuin osaat tai tee kauppalista muulla kuin äidinkielelläsi.

 

Terhi Seinä

opetusneuvos

Opetushallitus

Opetushallitus on Euroopan komission ja Helsingin yliopiston kielikeskuksen järjestämän Euroopan kielten päivän tapahtumaviikon yhteistyökumppani

Mitä on kielten jatkuva oppiminen?

Kuva: Nina Dannert

Kieliaineiden opetussuunnitelmissa on pitkään ollut yhtenä tavoitteena rohkaista oppijoita kehittämään ja käyttämään kielellisiä taitoja läpi elämän. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) todetaan: ”Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina.” Tavoite toistuu eri muodoissaan edelleen eri kouluasteilla varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Elinikäisen oppimisen rinnalla alettiin vähän aikaa sitten ymmärtää myös elämänlaajuisen oppimisen rooli. Tunnustettiin, että muodollisen opiskelun rinnalla tapahtuu koko ajan myös informaalia ja non-formaalia oppimista. Tällöin huomattiin, että jatkuva oppiminen kuvaakin koko oppimisen kokonaisuutta käsitteenä elinikäistä oppimista paremmin. Jatkuvaa oppimista koskevissa pohdinnoissa kielitaidon kehittämisen näkökulmaa on toistaiseksi tarkasteltu kuitenkin hyvin vähän. Itse näen kielitaidolla olevan hyvinkin merkittävän roolin jatkuvan oppimisen kannalta. Jokaisen tulee mielestäni voida kehittää ja laajentaa kielitaitoaan läpi koko elämän. Yhteiskunnassa on tärkeää tehdä näkyväksi eri kielten osaamista voimavarana ja lisätä kielitaidon arvostusta osana ammattitaitoa.

Kohti arjen monikielisyyttä

Jatkuvan oppimisen näkökulmasta kielenoppimista on syytä tarkastella myös hieman uudesta näkökulmasta. Eri kielet ovat nykyään läsnä kaikkien arjessa koko ajan. Kiinnostus kieliin on myös hyvin luontaista globalisaation ja lisääntyneiden kansainvälisten kontaktien myötä. Kieltä ei aina opita erillisesti, vaan esimerkiksi tiedonhakua tehdään koko ajan myös muilla kielillä kuin äidinkielellä. Median kautta saamme syötettä eri kielillä päivittäin. Epämuodollinen kielen omaksuminen on tullut varsinaisen tietoisen kielen opiskelun rinnalle yhä vahvemmin. Tällöin muodollisen opetuksen tehtävänä onkin enemmän auttaa oppijaa jäsentämään oppituntien ulkopuolella havaittua ja opittua. Parhaimmillaan muodollisessa opetuksessa pystytään hyödyntämään vapaa-ajalla kohdattu erikielinen teksti- ja mediamaailma ja rakentamaan kielitaitoa sen pohjalle.

Globalisaation myötä kielitaidon tarve eri aloilla on kasvanut. Hyvin monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. On entistä tärkeämpää, että kieliaineilla on riittävästi tilaa eri kouluasteiden ja alojen opetusohjelmissa. Lisäksi olisi tärkeää olla ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia oppia uusia kieliä sekä täydentää kieliosaamistaan itselle luontaisella tavalla.

 

Kielenoppimisen tarpeet vaihtelevat

Mielenkiintoista on ollut seurata yhteiskunnassa käytyä keskustelua kielistä ja kielitaidosta. Käytännössä kaikki ovat nykyään monikielisiä eli heillä on äidinkielen lisäksi useiden muiden kielten eritasoista osaamista. Kuitenkin Suomessa saatetaan kutsua joitakin yksilöitä ummikoiksi tai kielitaidottomiksi vain siksi, että he eivät puhu Suomen kansalliskieliä – vaikka he saattavat puhua useita muita jopa paljon puhuttuja maailmankieliä. Miten kykenisimme näkemään kaikki kielet voimavarana ja monikielisyyden yksilön ja yhteiskunnan resurssina sekä tukemaan erilaista monikielisyyttä?

Vaikka kielitaito tietyllä tavalla on kapeutunut ja monet ovat huolissaan englannin ylivallasta, on Suomessa kuitenkin tänä päivän tarjolla kielenopetusta useammassa kielessä kuin koskaan. Samoin sekä kouluissa ja oppilaitoksissa että yhteiskunnassa muutenkin eri kielet ovat esillä aiempaa enemmän. Puhutaanhan Suomessa tänä päivänä äidinkielenä jo yli 150 eri kieltä.

Koska kielten opiskelu perusopetuksessa ja lukiossa on vähentynyt ja yksipuolistunut, yliopistoissa annettavalla kielenopetuksella on entistä laajempi yhteiskunnallinen tehtävä. Kielitaitotarpeiden monipuolistumisen myötä on tullut aiempaa suurempi tarve myös aloittain eriytyneelle kielenopetukselle. Kansainvälisten kontaktien lisäännyttyä on olennaista pystyä käymään keskustelua omaan alaan liittyvistä kysymyksistä useilla eri kielillä. Eri ammateissa kontaktit myös suuntautuvat vähän eri puolille maailmaa, joten on tärkeää, että meillä on kielitarjontaa monenlaisissa kielissä.

 

Sisäisellä motivaatiolla iso merkitys

Eri tahon toimijoiden on hyvä kysyä itseltään, miten pystymme antamaan eväitä ja intoa elämänmittaiseen kielitaidon kehittämiseen jokaiselle. Se tarkoittaa ennen kaikkea sisäisen motivaation synnyttämistä silloinkin, kun opiskelijoiden aiemmat kielenoppimiskokemukset eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia. Tästä syystä fokusta on hyvä siirtää tietyn kielen opetuksen rinnalla tukemaan myös yksilöiden monikielisen identiteetin vahvistumista. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoita rohkaistaan eri kielten rinnakkaiseen käyttöön, madalletaan kynnystä vähäisenkin kielitaidon käyttöön rohkeasti ja opastetaan hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä.

Meidän kieliasiantuntijoiden on tärkeää pitää esillä kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuutta. Kielellä on suuri rooli myös kaikessa oppimisessa. Kouluista, oppilaitoksista ja yliopistoista olisi mahdollista tehdä entistä kielitietoisempia. Voisimme korostaa kielen merkitystä oppimisessa ja samalla kannustaa hyödyntämään opetuksessa oppijoiden koko kielivarantoa ja myös heidän vapaa-ajallaan käyttämiä kieliä.

Sisäinen motivaatio syntyy ennen kaikkea siitä, että kielenopetuksessa hyödynnetään oppijoille merkityksisiä tilanteita ja niissä toimimista. Kieli on syytä nähdä yhä enemmän merkityslähtöisenä viestinnän välineenä. Vuorovaikutustilanteet ovat tällöin oppimisen lähtökohta, eivät päätepiste. Kun ymmärrämme, että kielitaidon tavoitteena ei ole kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen taito vaan että kielitaidon nähdään olevan tilanteista ja varioivaa, kynnys kielitaidon rohkeaa käyttöön madaltuu ja kielijännitys helpottaa.

Erilaiset kielitaidot auttavat meitä selviytymään ja saavuttamaan jäsenyyksiä meille merkityksellisissä tilanteissa ja yhteisöissä. Kielten kautta voimme myös nähdä niiden takaa avautuvia kulttuureita uusin silmin.

Leena Nissilä

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtaja.