V jazycích o jazycích – kielitieteellisiä väittelyitä lentokentällä

 

Kohta starttaa! Suomen ensimmäinen lukiolaisjoukkue kolmeentoista vuoteen aloittaa 25.7. matkansa kohti Prahaa ja kielitieteen kansainvälisiä olympialaisia (IOL). Joukkueeseen kuuluvat:

Anna Vesimäki (16): Hyppää mukaan suoraan klassisen musiikin intensiivileiriltä; ei pidä barokista.

Xuefei Wu (17): Tekee IB-tutkintoa ja ihailee limasieniä.

Kasperi Koski (18): Ahersi kesäkuun laboratoriossa ja pohtii insinööriopintoja; kieletkin sujuvat.

Panagiotis Kapellis (19): Valmistui keväällä ylioppilaaksi ja on tuleva Helsingin yliopiston kielitieteen opiskelija. Onnea Panu!

…sekä Heini Arjava, joukkueenjohtaja, yleisen kielitieteen väitöskirjantekijä Helsingin yliopistosta ja logistiikkavastaava matkan ajan.

Mutta ensin taaksepäin. Kielitieteen olympiajoukkueen matkaanlähtöä edelsi luonnollisesti yhteinen valmentautuminen. Koska joukkueen kotipesät ovat pisteissä Helsinki, Espoo, Lohja, Tampere ja Rauma, kätevin kokoontumispaikka oli tietenkin – Turku.

Turussa istutaan kahvilassa ja harjoitellaan olympialaisia varten ratkomalla vanhoja kilpailutehtäviä. Anna selvittää tzotzilin kielioppia, Xuefei langon semantiikkaa, Kasperi mansin lukujärjestelmää ja Panagiotis joruban äänteenmuutoksia. Joukkueenjohtaja pitää huolta muonituksen jatkuvuudesta ja vastailee kysymyksiin. Päivän lopuksi jalkoja verrytellään Aboa Vetuksessa. Mutta kun aiheena on kieli, kilpailuun orientoitumista voi lähestyä monelta kantilta: vaikkapa lempisanojen kautta.

 

 

Yleensä, kun suomalaisilta kysytään mieluisimpia sanoja, gallupin voittajia ovat äiti ja rakkaus. IOL-joukkueen listat ovat monipuolisempia.

Xuefei: ”Suomesta symbioosi (hauskaa että kaksi eliötä auttavat toisiaan), revontuli (runollinen) ja hämärä, englannista maelstrom, melancholy ja excruciating (hienoja ja vahvoja) ja ruotsista lunnefågel (hauska ja hupsu – sekä sana että lintu).”

Anna: ”Scuba diving (hauska äänneasu) ja ”Was macht der Gartenzwerg im Dschungel?” (eli ”Mitä puutarhatonttu tekee viidakossa?”), saksankirjan suosikkifraasi!”

Panagiotis: ”Torakka ja ötökkä kuulostavat aika lailla siltä mitä ilmaisevatkin, ja ruotsin sana ungefär kuulostaa hauskalta. Englannista on vaikea keksiä mitään, mutta pearl ja bird kuulostavat useimmissa skotlannin murteissa hauskoilta. Myös kymrissä sanat kuulostavat ja tuntuvat 70-80% todennäköisyydellä hauskoilta, mutta valitsen tähän sanan pili-pala, koska miksi en. Lopuksi täytyy mainita suomen musisoida, joka nauratti enemmän kun mikään muu sana, kun sen ensimmäistä kertaa kuulin.”

Kasperin lempisana suomen lumisanojen lumi, tuisku, loska jne. lisäksi on defenestraatio. Hän on siis lähdössä oikeaan paikkaan, sillä kyseinen termi – ja samalla 30-vuotinen sota – sai alkunsa vihaisten protestanttien heitettyä muutamia katolisia lähettiläitä ulos Prahan linnan ikkunasta.

Kasperi: ”Myös esimerkiksi saksan kieli on kiinnostavaa, sillä siinä on monia pitkiä sanoja, joissa on hieno rakenne.”

Joukkue miettii hieman myös, minkälaisen hahmon he haluaisivat luoda omaan kuvitteelliseen kieleensä, jos sellainen pitäisi kehittää.

Xuefei: ”Mun mielestä sanojen pitäisi olla mahdollisimman lyhyitä, varsinkin perussanaston, niin että sitä voi puhua nopeesti (toisin kun suomea!).”

Panagiotiksen mielestä samaan lopputulokseen voisi päästä kielellä, jossa yksi sana vastaa kokonaista tutumpien kielten lausetta, ja kilpailijat jäävät pohtimaan polysynteettisten kielten olemusta. Oma kieli jää nyt keksimättä, mutta eipä mitään: uusi tilaisuus saattaa hyvinkin tarjoutua Prahassa kilpailun vapaa-ajan ohjelmanumeroiden puitteissa.

Xuefein kanssa eksymme pähkäilemään kielissä esiintyvien taajuusvaihtelujen mahdollisuuksia ja muilla kuin puheäänteillä tuotettujen kielten esiintyvyyttä. Tässä yhteydessä tulevat esiin viittomakielet ja vihellyskieli silbo, ja joukkueenjohtaja muistaa törmänneensä jopa kieleen, jota puhutaan ainoastaan hyräillen – tosin vain Mikki Hiiressä.

 

 

Prahaan on luvattu kolmeakymmentä astetta koko viikoksi, joten onneksi suomalainen joukkue on karaistunut. Hikiset oltavat voi tulla muutenkin, sillä olympiatehtävät eivät ole helppoja ja täysien pisteiden saaminen on harvinaista. Jokainen voi kuitenkin päättää itse, haluaako kilpailla ensisijaisesti pisterajoja, toisia vai itseään vastaan. Loppujen lopuksi onnistumisen kokemuksia on varmasti tarjolla kaikille, ja tärkeintä on hauskanpito ja omien ennakkokäsitysten haastaminen eri tavoin.

Kilpailu alkaa perjantaina kuuden tunnin henkilökohtaisella kisalla ja jatkuu välipäivän ja Kutná Horaan tehtävän retken jälkeen tiimikilpailulla, jossa kaikki neljä joukkueen jäsentä pääsevät pohtimaan yhdessä yhtä isoa probleemaa.

Pitäkää peukkuja Suomen joukkueelle Prahaan!