Innovaatioprosessi

Keksintöpedagogiikalla ja innovaatiokasvatuksella sekä näiden kehittämisellä on pitkä tausta Innokas-verkoston ja Co4Lab-hankeen kautta. Keksintöpedagogiikkaa ja innovaatiokasvatusta kehitetään myös edelleen Growing Mind-hankkeessa. Näissä hankkeissa kehitettyä materiaalia on vapaasti saatavilla.

Keksintöpedagogiikan mukaista työskentelyä kuvaa hyvin Innokas-verkoston esittelemä innovaatioprosessi, joka on esitetty oheisessa kuvassa. Prosessiin avulla pyritään sisältöopetuksesta toiminnallisuuteen ja lisäämään oppilaiden käytännönvalmiuksia.

Innovaatioprosessin päämääränä on edetä ongelman määrittämisestä valmiin ratkaisuehdotuksen eli keksinnön esittelyyn.  Prosessin yksi tärkeistä ominaisuuksista on sen iteratiivisuus. Jokaiseen vaiheeseen voidaan kuitenkin palata takaisin, mikäli ongelmaa halutaan rajata tai määrittää tarkemmin, ideoida lisää ratkaisiehdotuksia, arvioida ja kehittää niitä eteenpäin tai jakaa lisää ideoita ryhmien kesken ja saada niistä palautetta. Seuraavaksi on lyhyesti kuvattu innovaatioprosessin vaiheita.

Innovaatiot ovat luovan prosessin tuotoksia ja siksi on tärkeää, että ryhmän kesken vallitsee luova ja toisten ideat hyväksyvä ilmapiiri. Tätä varten on ryhmien hyvä lämmitellä ja virittäytyä luovaan toimintaan. Ongelmien määrittämisessä voidaan keskittyä oppilaita koskettaviin arkipäivän tai koulun ongelmiin. Mikään ei kuitenkaan rajoita ongelman määrittämistä ja vaihtoehtoisesti voidaan yrittää ratkaista vaikka koko ilmaston muutos. Ongelman ratkaisemiseksi on tarpeen tuottaa valtava määrä erilaisia ideoita, joita voidaan sitten arvioida ja rajata ongelmaa määrittävien ja sen toteutusta rajoittavien tekijöiden mukaan.

Prosessin tärkeä vaihe on idean kokeilu ja kehittely. Idean käyttökelpoisuus selviää sitä kokeilemalla. Kokeilusta saadun kokemuksen perusteella voidaan ideaa kehittää edelleen. Mikäli idean kehittely ei tuota tulosta voidaan myös palata takaisin päin ja tehdä uusi ideointikierros. Kun ideaa on lopulta kokeiltua ja kehitelty siten, että ryhmä voi sen esittää muille on aika jakaa ideat ja antaa sekä saada palautetta. Mikään ei estä palautteen saamisen jälkeen palaamasta idean kehittelyyn saadun palautteen tai muiden jakamien ideoiden perusteella. Kun ideaa ei enää ole tarpeen kehittää, muokataan ja toteutetaan siitä valmis tuotos, jota voidaan testata, tutkia ja sillä voidaan ratkaista käsillä ollut ongelma. Lopuksi valmiit tuotokset eli artefaktit esitellään muille.

Esimerkki innovaatioprosessista

Seuraavaksi esitellyissä videoleikkeissä on dokumentaari kahden opettajaopiskelija toteuttamasta “kiertotalouden keksinnöt koulussa” -monialaisesta oppimiskokonaisuudesta alaluokilla. Dokumentaarissa seurataan erityisesti yhden ryhmän toiminnaa. Tässä kokonaisuudessa korostuu teeman mukaisten keksintöjen tekemistä tukevan ilmapiirin luominen erilaisilla kiertotaloutta ja keksimistä painottavilla lämmittelyillä.

On syytä huomioida, että videoilla ei esitetä mallisuoritusta vaan niiden on tarkoitus valottaa, minkälaista työskentelyä pienten kanssa voi tämän opetuskokeilun yhteydessä olla. Videoita katsoessa voi miettiä, miten kiertotalousajattelua tuotiin esille ja miten oppilaita tuettiin ideoinnin ja keksimisen aikana.

Videoitu kokonaisuus alkoi kiertotalousteemaan virittelyllä ennen varsinaisen innovaatioprosessin aloittamista. Huomaa, että opettajaopiskelijat, eivät kertaakaan kokonaisuuden aikana mainitse sanaa kiertotalous. Kaikki toiminta on kuitenkin teeman mukaista.

Varsinainen innovaatioprosessi aloitettiin lämmittelyllä, jossa oppilaat johdatellaan ideointiin ja keksimiseen esimerkiksi erilaisten improvisaatioleikkien kautta. Tässä kokeilussa käytettin lämmittelynä Joo-leikkiä, minikeksintöä sekä valehtelijoiden klubia. Lämmittelyn onkin hyvä samalla johdatella teeman mukaiseen toimintaan. Tässä kokeilussa opiskelijat myös kertoivat oppilaille jokaisen lämmittelyharjoituksen tarkoituksen lämmittelyn lopuksi. Jos oppimiskokonaisuus jakaantuu pidemmälle aikajaksolle, voidaan pienempiä lämmittelyjä käyttää myös myöhemmissä vaiheissa kertauksena aiheeseen tai toimintaan.

Lämmittelyn jälkeen määritellään ongelma. Ongelma voi syntyä oppilaslähtöisesti, jolloin oppilaat itse tunnistavat ongelmia koulusta tai arkielämästä. Opettaja voi myös suoraan tarjota ongelman tai joukon ongelmia, joista valitaan ne, mitkä halutaan ratkaista. Tässä kokonaisuudessa ongelman määrittelyyn ei käytetty erityisen pitkää aikaa ja oppilaat ohjattiin miettimään ongelmia hyvin rajatuista aiheista.

Ongelman määrittelyn jälkeen lähdetään ideoimaan mahdollisia ratkaisuita mahdollisimman laajasti ja jopa hullutellen. Tässä vaiheessa on hyvä käyttää apuna luovan ongelmanratkaisun työkaluja toiminnan tukena. Ne voivat myös tehostaa ideoiden syntymistä. Tässä kokeilussa opettajat jakoivat ryhmille heidän ideoimistaan ongelmista jonkun tietyn ja ohjasivat oppilaita kirjaamaan ideoita post-it-lapuille.

Ideoinnin jälkeen, tulee kuitenkin tunnistaa mahdollisuudet idean toteuttamiseen. Tässä huomioidaan tavoitteet, oma osaaminen ja käytössä olevat materiaalit ja työvälineet. Tässä opettajalla on merkittävä rooli, sillä hänellä on usein parempi kyky hahmottaa mikä on mahdollista koulun ja oppimiskokonaisuuden puitteissa. On kuitenkin tärkeää, että oppilaiden ideoita ei lytätä vaan niitä ennemminkin jatkojalostetaan huomioiden käytössä olevat resurssit. Tässä kokeilussa opettajat valmistivat oppilaille annettuun ongelmaan liittyviä apukysymyksiä, joihin vastaamalla oppilaat saavat tunnistettua toteutusta rajoittavia tekijöitä. Kysymyksiin vastaamista varten oppilaat pääsivät tutustumaan ongelmaan liittyvään kohteeseen.

Ratkaisua toteutettaessa tulee sitä kokeilla ja kehittää iteratiivisesti. Tarvittaessa voidaan palata jopa ideointivaiheeseen, jos tässä vaiheessa havaitaan, että idea ei toimikkaan. Epälineaarisuus työskentelyssä on tärkeää, sillä harvoin ensimmäinen idea on se paras, toimivin tai toteutettavin idea. Onnistumisen kannalta onkin oleellista, että tähän vaiheeseen varataan riittävästi aikaa. On huomattu, että menestyksekkäät ryhmät aloittavat toteutuksen kokeilun ja prototyypin rakentamisen hyvin varhaisessa vaiheessa. Olisikin suotavaa, että tähän vaiheeseen päästäisiin jo heti ensimmäisillä tunneilla. Tässä kokeilussa oppilaat kehtitivät ideaan pidemmälle ajatuskarttojen avulla.

Kun ideaan ollaan saatu jäsenneltyä ratkaisua ja mahdollinen prototyyppikin on olemassa, jaetaan idea muille. Palautteen pohjalta muokataan ja testataan uudelleen ratkaisua. Tätäkin voidaan tarvittaessa toistaa, mutta on tarkoitus tuottaa lopullinen artefakti. Artefaktin tuottaminen on tärkeää, sillä se tuo oppilaille esiin heidän oman panoksensa konkreettisen merkityksen. Tässä kokeilussa oppilaat jakavat idean opettajalle, joka antaa siitä vuorostaan palautetta. Lopuksi oppilaat muokkaavaat ja toteuttavat konkreettisen esineen, joka synnyttää tietynlaista toiminnallisuutta ratkaisuna ongelmaansa.

Lopuksi on vielä hyvä esitellä oma artefakti tai toteutus  ja jakaa osaamistaan muiden kesken. Yksi hyväksi havaittu toimintatapa on muokkaus vaiheessa esitellä tuotoksia esimerkiksi kahden ryhmä välillä ja vasta lopuksi koko luokalle. Tuotosten esittelyä koko koulullekin kannattaa harkita. Esitelyä varten on myös hyvä varata yleisölle rooleja palautteen antamista varten. Tässä kokeilussa oppilaat esittelevät ryhmänsä tuotoksen omalle luokalleen.