Kiertotalous

Monialaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteena on synnyttää keksintötoiminnan kautta kiertotalousajattelua, eikä niin ikään opettaa kiertotaloutta eksplisiittisesti. Kokonaisuuden järjestävällä opettajalla on kuitenkin hyvä olla selkeä käsitys mitä kiertotalous on ja mihin asioihin keksinnöillä voidaan vaikuttaa. Tämän vuoksi näille sivuille on koottu kiertotalouden keskeisimmät pääpiirteet ja erityisesti keksimiseen vaikuttavat asiat.

Euroopan unioni ja Suomessa erityisesti Sitra korostavat kiertotaloutta keinona kasvattaa taloutta ja kansalaisten hyvinvointia ilman fossiilisia polttoaineita ja luonnonvarojen ylikulutusta ja näin edistää kestävää elämäntapaa. Kuitenkaan selkeää tieteellistä määritelmää kiertotaloudelle ei ole aina ollut. Korhonen, Honkasalo ja Seppälä (2018) ovat määritelleet kiertotalouden talousjärjestelmäksi, joka on syntynyt yhteiskunnallisista tuotanto-kulutus systeemeistä, jotka pyrkivät maksimoimaan tuotetut palvelut lineaarisista luonto-yhteiskunta-luonto materiaaleista ja energian läpivirtauksista.

Kiertotaloutta toteutetaan käyttämällä syklisiä materiavirtoja, uusiutuvia energialähteitä ja porrastettuja energiavirtoja. Sillä edistetään kestävää elämäntapaa, rajoittamalla läpivirtaukset kestävälle tasolle ja hyödyntäen ekosysteemisiä kiertoja taloudellisissa kierroissa kunnioittamalla ekosysteemin uudistumisnopeutta.

Oheinen kuva esittää ko. syklisiä materiavirtoja. Tarkoituksena on, että tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Tuotannon materiakiertoihin kiinnitetään huomiota ja teollisuuden raaka-aineiden sivuvirrat hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Keksintöjä ja innovaatiota tarvitaan nimenomaan syklisyyteen pääsemiseksi ja kierron tehokkuuden maksimoimiseksi. Kiertotaloudessa talouskasvu nähdäänkin syntyvän näiden innovaatioiden myötä. Näin saadaan tuotettua lisäarvoa ilman ylikulutusta.

Hyödykkeisiin sitoutunut arvo hyödynnytetään kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa alkutuotannosta ja raaka-aineista prosessoinnin, logistiikan, markkinoinnin ja kaupan kautta kulutukseen, ylläpitoon sekä lopulta kierrättämällä takaisin raaka-aineiksi. Kulutettaville tuotteille voidaan luoda lisäarvoa myös palveluilla ja digitaalisiin ratkaisuihin perustuvalla älykkyydellä; niin kutsutulla alustataloudella. Näin saadaan tuotteet, komponentit ja materiaalit sekä niihin sitoutunut arvo kiertämään taloudessa mahdollisimman pitkään.

Myös tuotteet palveluina ja yhteiskäyttöön perustuvat liiketoiminnanmallit edistävät kiertotaloutta. Lisäksi pyritään lisäämään tuotteiden elinkaarta ja kannustetaan kertakäyttöisyydestä korjattavuuteen.

Kiertotaloutta rajoittaa useat eri reunaehdot, joista merkittävimpänä luonnonlait, kuten aineen ja energian säilyminen sekä energian huononeminen. Siksi esimerkiksi uusia innovatiivisia keksintöjä ja kiertotalouden mukaisia liiketoiminnan malleja toteuttaessa, tarvitaan vahvaa luonnontieteellistä osaamista.

Kiertotalouteen kuuluu olennaisesti myös systeemiajattelu, jossa talouden kaikkia komponentteja, niiden epälineaarisuutta, taikaiskytkentää ja keskinäisiä riippuvuuksia tarkastellaan kokonaisuutena. Esimerkiksi joillain teollisuuden aloilla syntyvä hukka pyritään erinäisten materiaalisivuvirtojen avulla hyödyntämään toisilla teollisuuden aloilla.

Ellen MacArthur Foundation on säätiö, jonka tavoitteena on vauhdittaa yhteiskunnan siirtymistä lineaarisesta talousmallista kohti kiertotaloutta. Säätiö on tuottanut kaksi opetuskäyttöön vapaasti hyödynnettävää kiertotalousvideota.

Sitra haluaa Suomesta kiertotalouden edelläkävijän. Tätä tavoitellaan kolmen tason toimenpiteillä ja viiden toisiinsa linkittyvän painopistealueen kautta. Toimenpiteitä ovat politiikkatoimet, avainhankkeet ja pilotit. Painopisteinä toimivat kestävä ruokajärjestelmä, metsäperäiset ja tekniset kierrot, liikkuminen ja logistiikka sekä yhteiset toimenpiteet.

Sitran mukaan Suomen tulee haastaa yhteiskuntansa muutokseen ja riskinottoon nopeilla kokeiluilla ja konkreettisilla piloteilla. Tätä varten Sitra on tuottanut selvityksen “Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”, joka on suunniteltu dynaamiseksi. Tiekartan mukaisesti kiertotaloutta pyritään toteuttamaan seuraavilla aihealueilla: konepaja- ja metsäteollisuus, ruokahävikin pienentäminen, kiinteistöjen käyttötarkoituksen muutos, yksityinen kulutus ja second hand -kauppa sekä ravinnekierto.

Kasvatus nähdään hyvänä tapana lisätä ympäristötietoisuutta ja kiertotalous mainitaankin yhtenä osana opetuksen arvoperusteita vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa osana kestävän elämäntavan välttämättömyyttä. Arvoperusteiden mukaan ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Tämän ymmärtäminen, sen mukainen toiminta ja elämäntavan omaksuminen ovat kiinteä osa perusopetusta ja se näkyy eksplisiittisesti ja implisiittisesti usean eri oppiaineen tavoitteissa ja sisältöalueissa. Kestäväkehitys näkyy myös laaja-alaisissa osaamistavoitteissa.

Koulussa kierotalouden mukaista uudelleenajattelua voidaan tarkastella neljän siirtymän kautta:

  • jätteestä raaka-aineeksi
  • tuotteesta palveluun
  • omistamisesta yhteiskäyttöön
  • kertakäyttöisyydestä korjattavuuteen

Lähteitä ja lisälukemistoa