Biologiset ja teknologiset kierrot

Ellen MacArthur -säätiö on omassa viitekehyksessään jakanut kiertotalouden biologisiin ja teknologisiin kiertoihin. Biologisessa kierrossa kiertää luonnosta otetut biopohjaiset raaka-aineet ja biohajoavat materiaalit. Teknisiin kiertoihin kuuluu ihmisen valmistamat materiaalit, ympäristölle haitalliset aineet ja mm. elektroniikassa käytetyt harvinaiset metallit.

Biologisissa kierroissa voidaan kierrättää biomateriaalia takaisin valmistusprosesseihin tai kierrättää uuteen käyttökohteeseen. Lisäksi prosessissa syntynyttä biokaasua voidaan käyttää energiantuotannossa. Kiertotalousajattelun mukaisesti kaikki käyttämämme raaka-aineet ovat pohjimmiltaan vain lainassa luonnolta ja lopuksi biomateriaalit kuitenkin palautetaan luontoon, jolloin niihin sitoutuneet alkuaineet palaavat luonnon biokemiallisiin kiertoihin, kuten hiilen, typen ja fosforin kiertoon. Biokemialliset kierrot ovat todella pitkäkestoisia prosesseja eli puhutaan siis huomattavan pitkistä aikaskaaloista ihmisen ikään nähden. Luonnosta saatavien raaka-aineiden käyttöönotto tulisi olla sellaisella tasolla, että luonto ehtii palautumaan. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden poltto vapauttaa hiiltä ilmakehään hiilidioksidin muodossa huomattavasti nopeammin kuin kasvit ehtivät sitä yhteyttäessään sitomaan maaperään. Toisin sanoen tällä hetkellä ihmisen toiminnan takia hiilen kiertokulku ei ole luontoa kunnioittavalla tasolla. Vastaavasti maatalouden tehotuotanto kuormittaa helposti ympäristöä enemmän kuin mitä luonto kestää. Tämä johtaa eroosioon, maaperän köyhtymiseen ja viljelykelpoisen maa-alan pienemiseen. Näitä vaikutuksia voidaan lieventää käyttämällä luonnonkierron kaltaisia maatalouden toimintatapoja, jossa ravinteet kiertävät tehokkaasti. Etenkin tulisi vähentää liha- ja karjatalouden määrää sekä vähentää monokulttuurien käyttöä. Näin biodiversiteetti paranee ja luonnolla on parempi uusiutumiskyky. Tästä voidaan käyttää käsitettä permakulttuuri, joka tosin nykyään tarkoittaa kaikkea rakentamista luontoa kunnioittaen.

Teknisessä kierrossa liikkuvat materiaalit ovat syntyneet ihmisen toiminnan ja hyödykkeiden materiaalivaatimusten kautta. Alkuperäisten materiaalien raaka-aine on saatu luonnosta, mutta ne ovat prosessoinnin kautta sellaisessa muodossa, että ne eivät voi enää palata luonnon kiertoihin. Näiden aineiden tulisi kiertää mahdollisimman tehokkaasti, jotta raaka-aineita tarvitsisi kerätä luonnosta mahdollisimman vähän. Esimerkiksi nykyään harvinaisia metalleja louhitaan kaatopaikoilta sinne päätyneestä elektroniikasta. Tavoite olisikin, että nämä metallit kiertäisivät ilman päätymistä kaatopaikalle. Teknisiä materiaaleja voidaan kierrättää suoraan uusiovalmistuksessa tai ne voidaan edelleen prosessoida alkuvalmistuksen raaka-aineiksi. Erittäin tärkeää kuitenkin on, että teknologiset kierrot on pidettävä irti luonnosta. Jos tässä ei onnistuta syntyy ongelmia kuten koko biokehän saastuminen mikromuoveilla.

Kierrot eivät saa siis sekoittua, jotta ei synnytetä sekajätettä. Kiertoihin liittyvät materiaalit voivat yhdistyä hyödykkeissä tarpeen vaatiessa. Sekamateriaaleista valmistetut hyödykkeet voivat kiertää tuotantotalouden sisällä, jos ne ovat korjattavia tai uudelleenkäytettäviä sellaisenaan. Tuotteen käytön loputtua se ei saisi ajautua jätteeksi vaan siinä käytettävät materiaalit kierrätettäisiin takaisin käyttöön ilman, että syntyy ollenkaan jätettä. Tässä vaiheessa tuotteessa käytetyt materiaalit ovat pystyttävä erottelemaan, jotta ne päätyvät oikeisiin kiertoihin. Tämän tyyppistä toimintaa edustaa ns. kehdosta kehtoon -niminen teknisen suunnittelun malli, jossa nämä asiat on otettu huomioon jo tuotetta ja sen valmistamista suunniteltaessa.

Yksi esimerkki tämän tyyppisestä tuotteesta on valion nykyiset jogurttipurkit. Niissä on vähennetty muovin määrää korvaamalla muoviin tehty tuotetuloste ulkokuoren pahvikauluksella. Pahvia ja muovia ei kuitenkaan ole laminoitu yhteen, vaan pahvikaulus on helposti irrotettavissa, jolloin pakkauksen molemmat osat ovat kierrätettävissä erikseen: pahvi biologisiin kiertoihin ja muovi teknisiin. Juuri tämän tyyppisiä innovaatioita tarvitaan kiertotaloudessa. Lisäksi keksimisellä voidaan tehostaa hyödykkeiden sisäistä kiertoa, vähentää teknologisten materiaalien pääsyä luontoon ja parantaa etenkin teknologisia kiertoja.