Monen kotimaisen sketsiviihteen ystävän mielessä ”työmarkkinaneuvottelut” yhdistyvät vääjäämättä YLE:n legendaariseen Studio Julmahuviin. Sketsisarja parodioi uutislähetystä, joka seuraa yleislakkouhkaa ja lakon torjumiseksi käytyjä neuvotteluja.
Sketsissä neuvottelujen kulkua raportoi sankarillinen työmarkkinatoimittaja Lasse Ernamo. Hän päivystää neuvotteluhuoneiston ulkopuolella viikkotolkulla yötä päivää, eikä ole koko aikana nukkunut silmäystäkään. Suljettujen ovien takana käydyissä neuvotteluissa paineet ovat käsin kosketeltavat. Kiista kiteytyy lopulta erimielisyyteen siitä, kuka saa leikata neuvottelutarjoiluksi varatut viinerit ja kenen suuhun päätyy viinerin keskellä oleva hillosilmä.
Sketsin hauskuus kumpuaa tietysti liioittelusta. Totta silti toinen puoli: Julmahuvin kuvaus perustuu ainakin siltä osin tositapahtumiin, että tupo-neuvotteluita todella oli tapana käydä öiseen aikaan. Kuten historiantutkija Ritva Savtschenko kuvaa väitöskirjassaan Kompuroiden korporatismissa: ”Tulopoliittisiin neuvotteluihin on sisällytetty aina suurta dramatiikkaa, yötä myöten neuvotelleita, väsymyksestä kalpeita työmarkkinamiehiä, jotka yrittävät pelastaa kansankunnan suurelta onnettomuudelta.”
Infernaalinen väsymys ei varsinaisesti kuulosta otolliselta olotilalta sopuratkaisujen syntymiselle. Miksi ihmeessä sitten työmarkkinaneuvottelijat halusivat ehdoin tahdoin neuvotella juuri öisin?
Aiemmassa blogitekstissä kirjoitin tupo-neuvotteluihin liittyvästä julkisesta mielenkiinnosta, jota neuvottelijat pyrkivät pakoilemaan. Yöneuvottelut olivat eräs tapa vältellä ei-toivottua huomiota. Tosin Julmahuvin Lasse Ernamon tavoin oikeatkin työmarkkinatoimittajat vartioivat neuvotteluhuoneen ovien takana kärsivällisesti. Esimerkiksi YLE:ltä eläköityneen Kari Klemmin henkilökohtainen päivystysennätys oli 17 tuntia.
Öisten rupeamien päätarkoitus ei kuitenkaan ollut piinata työmarkkinatoimittajia, tai edes estää median silmää valvomasta neuvotteluja. Yöneuvotteluissa neuvottelukumppanit pääsivät toden teolla ottamaan toisistaan mittaa. Työmarkkinaosapuolet kisasivat keskenään siitä, kenellä oli parhaat istumalihakset ja väsymyksen sietokyky. Kyse oli sekä henkisen kantin että fyysisen kunnon koettelemisesta.
Perusteellisimmin öisten neuvotteluiden maailmaa on avannut pitkän linjan työnantajavaikuttaja Lasse Laatunen. Hän tietää mistä puhuu. Laatusen työmarkkinauran pisin yhtäjaksoinen valvomisrupeama kesti torstaiaamusta lauantaihin puolilleöin eli kaksi ja puoli vuorokautta.
Laatusen mukaan pitkät ja monipolviset neuvottelut yksinkertaisesti vain venyivät ilta- ja yömyöhälle, koska käsiteltäviä asioita oli paljon ja kompromissien saavuttaminen kesti kauan. Laatunenkin vahvistaa, että tavoitteena oli lisäksi minimoida ulkoiset häiriötekijät.
Häiriötä eivät aiheuttaneet ainoastaan itsepintaiset työmarkkinatoimittajat. Myös itse neuvottelijat oli tärkeää saada keskittymään vain ja ainoastaan käynnissä oleviin keskusteluihin. Siihen yöllinen ajankohta oli tehokas apu. Laatusen sanoin silmät ja korvat piti pystyä sulkemaan kaikelta ulkopuoliselta. Juuri tässä henkisesti ja fyysisesti keskittyneessä tilassa edellytykset ratkaisuun pääsylle aukesivat varmimmin.
Ja kun neuvottelut lähtivät toden teolla etenemään, niitä ei saanut pysäyttää. Väsymyksestä huolimatta lopputulos oli rutistettava kasaan ilman keskeytyksiä. Jos uupuneet neuvottelijat lepäsivät välillä muutamankin tunnin, he palasivat pöydän ääreen uusien vaatimusten kanssa. Momentum oli silloin auttamatta menetetty.
Ratkaisuun johtaneiden yöllisten neuvotteluiden jälkeen osapuolet saattoivat kömpiä suljettujen ovien takaa epäilemättä väsyneinä, mutta onnellisina ainakin siitä että lopputulos oli saavutettu. Tuloksen yksityiskohtainen arvioiminen sai odottaa levon jälkeen.
Yöllinen taikapiiri oli rauennut, ja suden hetkellä saavutettu neuvottelutulos oli nyt annettava eteenpäin päättävien elinten, jäsenliittojen ja julkisen sanan käsittelyyn. Öisen ratkaisun tenho oli kuitenkin vahva. Kuten Laatusen siteeraama työmarkkinasanonta toteaa, ”punasilmäiset neuvottelevat sopimuksen, jonka sinisilmäiset hyväksyvät.”
Lähteet:
Laatunen, Lasse (2017) Kolmikannan kulisseissa: Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa. Helsinki: Art House.
Savtschenko, Ritva (2015) Kompuroiden korporatismissa, : Eheytyneen SAK:n ristipaineet suomalaisessa korporatismissa 1968-1978. Helsinki: Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157980
Lasse Laatunen Mikä maksaa? -ohjelmassa 5.10.2017, YLE Radio 1, toimittaja Juho-Pekka Rantala, https://areena.yle.fi/1-4200959
’Miksi palkoista päätetään yön hämärissä?’, Yle Uutiset 14.6.2015, https://yle.fi/uutiset/3-8073058
