Helsingin yliopisto
Tervetuloa Kestävyyden avaimet: Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon -teoksen julkistustilaisuuteen Helsingin yliopiston Tiedekulmaan torstaina 10.11. klo 17.00 alkaen.
Tilaisuutta voi seurata myös striiminä Tiedekulman verkkosivujen kautta. Lisätietoa tapahtumasta Facebook-sivulla.
Elämme aikakautta, jona maapallon elämää ylläpitävät olosuhteet muuttuvat epävakaiksi ihmisten aikaansaannoksesta. Esimerkkejä tästä ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Tarve muutokselle on selkeä. Paljon vaikeampia kysymyksiä ovat, millainen muutoksen tulisi olla ja miten se voisi tapahtua. Kestävyystieteen muutosteoriat ovat työkaluja muutosten ymmärtämiseen.
Muutosteorioilla on tyypillisesti normatiivisia eli kantaa ottavia sitoumuksia: kestävyystiede pyrkii tukemaan sitä, että ihmiskunta elää maapallon rajoissa ja että elosta syntyvät hyödyt ja haitat jakautuvat oikeudenmukaisesti. Muutosteoriat koskevat yhtäältä sitä, miten muutoksissa ja vaihtelussa voi selviytyä, ja toisaalta sitä, miten ihmisen toimintaa ja yhteiskuntaa voi muuttaa. Muutos voi kohdistua ympäristöön, erilaisiin toiminta- tai hallintojärjestelmiin tai siihen, ketkä muutoksen määrittelemiseen pääsevät osallisiksi.
Kestävyystieteen muutosteorioiden lähtökohta on järjestelmien tutkimus pistemäisten tutkimuskohteiden sijaan, ja toimijoiden suhde järjestelmiin. Maapallo koostuu toisiinsa kietoutuneista ihmisen ja luonnon järjestelmistä. Muutosteorioiden ytimessä on alun perin mutkikkuustieteessä (complexity science) kehitetty teoria mutkikkaiden (complex) ja kaoottisten järjestelmien toiminnasta. Teorian ehkä tunnetuin esimerkki liittyy globaaliin ilmastojärjestelmään: perhosen siivenisku Amazonin sademetsässä voi saada aikaan pyörremyrskyn Yhdysvalloissa. Vaikka esimerkissä lienee ripaus liioittelua, se nostaa esille myös kestävyystieteen kannalta tärkeän näkökohdan: kun puhutaan globaalin ilmaston tai vaikkapa ruokajärjestelmän kaltaisista mutkikkaista järjestelmistä, pienetkin muutokset järjestelmän osien toiminnassa voivat saada erilaisten kehityskulkujen seurauksena hyvin suuret mittasuhteet. Tällöin sanotaan, että kyseinen järjestelmä tuottaa pyörremyrskyn kaltaisia, suhteettoman suuria vaikutuksia.
Mutkikkaat järjestelmät, kuten ruokajärjestelmä, käyvät läpi jatkuvaa, kaoottiseltakin vaikuttavaa muutosta, jossa järjestelmän yksittäiset osat ja toimijat reagoivat muiden osien ja toimijoiden tekemisiin, ympäristömuutokseen ja näiden pohjalta muodostuviin laajemman mittakaavan muutoksiin. Esimerkiksi tuottajat ja kuluttajat ruoanjakeluverkostossa reagoivat kuivuuteen. Pandemia on myös esimerkki laajemman mittakaavan muutoksesta. Siinä missä perinteiset tieteenalat tarkastelevat tutkimuskohdetta usein pilkkoen sitä pieneneviin osiin, kestävyystieteessä ja sen muutosteorioissa todellisuutta tulkitaan järjestelminä.
Muutosteoriat käsittelevät toisiinsa kytkeytyneiden ympäristö- ja yhteiskuntajärjestelmien muutosta erityisesti resilienssin (resilience), sopeutumisen (adaptation), siirtymän (transition) ja murroksen (transformation) käsittein. Resilienssillä tarkoitetaan esimerkiksi kaupunkijärjestelmän kykyä sopeutua muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin säilyttäen kaupungin keskeiset ihmisen ja ympäristön hyvinvointia turvaavat toiminnot. Sopeutumisessa keskitytään selviytymiseen toimijan näkökulmasta vääjäämättömästä muutoksesta. Siirtymätutkimuksessa taas tarkastellaan esimerkiksi sitä, kuinka yksittäiset kestävyysinnovaatiot voivat muuttaa koko yhteiskuntaa kestävämmäksi. Kestävyystieteessä käsitellään myös kestävyysmurrosta, jolla viitataan koko yhteiskuntajärjestelmän ajattelutapojen ja toimintaperiaatteiden syvällekäyvään muuttamiseen ja sen esteisiin.
Kestävyystieteen muutosteoriat heijastelevat kestävyystieteen tutkijoiden analyysiä todellisuudesta, mutta ne antavat myös tiekartan kestävyysmuutoksen tutkimukselle ja kestävyyden toteuttamiselle. Joitakin esimerkkejä muutosteorioiden soveltamisesta ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarkastelu sopeutuvan hallinnan kautta, proteiinien soluviljelyn tai hiilineutraalien kuntien tarkastelu siirtymäteorian avulla ja muutospyrkimysten vertaaminen kestävyysmurroksen vipuvaikutuskohtiin. Näitä muutosteorioita käytännöllisine esimerkkeineen tarkastelemme julkaistavassa Kestävyyden avaimet -kirjassa.
Niko Soininen
Anna Salomaa
Helena Kahiluoto