Onko apurahatutkija ammatti?

Kuva: Pixaplay/Creative Commons

Olen silloin tällöin miettinyt, mitä on ammatti.  Onko esimerkiksi kotiäitiä pidettävä ammattina? Monet vastannevat, että ei ole, ja sen perusteena olisi, että kotiäiti ei saa ansiotuloa. Tämän perusteen paikkansapitävyyttä vahvistaisi se, että kotiin palkattua kodinhoitajaa voi pitää ongelmitta amattina, vaikka se ei eroaa työn sisällöltään kotiäidistä.

Mihin sitten ammatillisuus perustuu? Mielestäni se perustuu siihen, että ammattiin kuuluvan työn kohteet ovat erilaisia ja vaihtelevia. Kotiäidin työ suuntautuu vain omaan perheensä, eikä hänen tarvitse tehdä töitä muita perheitä varten. Kotiäidin työ on siis täysin henkilökohtainen. Kodinhoitajan työ taas ei suuntaudu omaan perheensä, eikä voi rajautua tekemään töitä vain yhtä perhettä varten, vaan hänen pitää olla käytettävissä mahdollisimman monille, mikäli hän haluaa elettää itsensä siivojan työllä.

Kuva: Pixaplay/Creative Commons

Palaan otsikkona esittämääni kysymykseen. Apurahatutkija on yleensä sellainen, jonka työ on tuottaa tieteellisiä julkaisuja kuten väitöskirja, artikkeli, artikkelikokoelma jne. Apurahatutkijoita rahoittavat yksityiset säätiöt. Hän voi kuulua johonkin yhteiseen hankkeeseen tai toimia itsenäisesti. Apurahatutkijat eroavat yliopiston kanssa työsuhteessa olevista tutkijoista siinä, että heillä ei ole opetusvelvollisuutta yliopistolla. Myöskään veroilmoituksessa apurahaa ei lueta palkkaan vaan muihin ansiotuloihin, joten apurahatutkijoilla ei ole työttömyyskassan jäsenyyttä. 

Mainitsemani yksityiskohdat eivät kuitenkaan ratkaisse sitä kysymystä, onko apurahatukija ammatti vai ei. Minua on sen sijaan pitkään askarruttanut se, integroiko apurahatukijan työ eli tutkimus yhteiskuntaan, kun se on aiheeltaan niin spesifinen, että suurin osa yleisöä ei ymmärrä sen sisältöä tai ei edes heitä kiinnosta.

Esimerkiksi väitöskirjani aiheena on suomen onomatopoeettisperäisten sanojen äänen taka-alaistuminen (esim. kapina ’kahiseva ääni’ > ’joukon nousu’), mutta sen tulokset eivät ole merkityksellisiä eivätkä tarpeellisia yhteiskunnalle vaan itselleni ja hyvin pienelle suomen kieltä tutkivalle piirille. Päämääräni väitöskirjan kirjoittamisessa on asetella kysymykset, joista olen kiinnostunut, ja perustella vastauksia niihin kysymyksiin. Siihen nähden minulle on yhdentekevää, ketkä ja kuinka monet lukevat tutkimustani. Kyllä olisin iloinen, jos joku kehuisi tutkimustani perustelluksi, mutta en silti loukkaantuisi siitä, ettei kukaan lukisi väitöskirjaani julkaistumisen jälkeen. Väitöskirjatyöni suuntautuu siis itseeni. Olisinko ainoa apurahatutkija, joka kirjoittaa tutkimusta itseään varten?

Siitä huolimatta, että teen töitä vain itseäni varten kuten kotiäiti perhettä varten, olen saanut kolme vuotta apurahaa (ja mahdollisesti saan ensi vuonna myös). Miksi minua rahoitetaan? En itse asiassa tiedä (vaikka kyllä se on hyvä asia minulle). Silti kirjoitan ammatikseni apurahatutkijan, ja nautin rahoituksesta. Pahoittelut kotiäideille.

6 vastausta artikkeliin “Onko apurahatutkija ammatti?”

  1. Yhtä epäselvä kysymys kuin ”mikä on ammatti” on myös ”mikä on työtä”. Pohdit ammatti-asiaa hienosti, ja moni tutkija pystyy samaistumaan varmasti tähän. On hienoa, että olet ylpeä rahoituksestasi, ja rohkaisen myös laajentamaan ajatusta siitä, mitä hyötyä tutkimuksestasi on. Varmasti suomen kielen kehityksen ja tutkimuksen kannalta hyöty on havaittavissa myös laajemmassa näkökulmassa 🙂

    1. Kiitos kommentistasi! On totta, että kysymys ”mikä on työtä” on yhtä epäselvä (tai jopa epäselvempi) kuin ”mikä on ammatti”. Voidaan kysyä myös, mikä on työn ja harrastuksen raja. Erottuvatko ne toisistaan siinä, että työstä seuraa tuloksia mutta harrastuksista ei? Harrastuksistakin kyllä voi seurata tuloksia. Onko tutkiminen työtä vai harrastusta? Vai kumpaakin?

  2. On totta, että apurahatutkijan asema on välillä hieman outo, mutta onko tämä oikeastaan relevanttia sen osalta, onko kyseessä ammatti? ”Taiteilija” lienee ammatti riippumatta hänen rahoitusmuodostaan, joka voi olla yksityinen apuraha, valtion taiteilija-apuraha, tekijänoikeusmaksut tai vaikka toimeentulotuki. Asiaa voi tietysti tarkastella monesta eri näkökulmasta, esim. siitä, miten asia on verottajan tai yliopiston näkökulmasta, kuten mainitsitkin.

  3. Kiitos kirjoituksestasi! Koska olen (apuraha)tutkija, työskentelen pääasiallisesti kotona ja minulla on lapsia, omalla kohdallani kysymys on pikemmin siitä, miten erottaa tutkijan ja kotiäidin roolit toisistaan. Esimerkiksi viime viikolla, kun olisi pitänyt kirjoittaa omaa tutkimusta tai tehdä asiantuntijabrändin analyysia tätä kurssia varten, alkoi tuntua paremmalta idealta leipoa muutamakin kakku lapseni harrastusseuran joulumyyjäisiin…

Kommentit on suljettu.