Tukholmalaisen kirjakaupan alesta löysin ruotsalaiseksi sci-fi -klassikoksi mainostetun teoksen. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olin lukenut vain yhden ainoan sci fi -luokkaan sopivan romaanin (Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia; sekin alelöytö!), mutta Kallocain vaikutti takakannnen perusteella kiinnostavalta.

Kallocain sijoittuu tulevaisuuteen, joka on synkeä ja ahdistava. Ihmisiä valvotaan, heidän ajatuksiaan seurataan ja sielu halutaan paljastaa. Valtio on uhkaava taho kaikkien elämässä. Kallocain puolestaan on ihmeaine, joka mahdollistaa ainakin osittain yksityisimpien ajatustenkin valvonnan.

Kirja on alunperin julkaistu vuonna 1940, eikä olekaan vaikea vetää yhtäläisyyksiä kirjan kuvaamasta maailmasta silloiseen maailmaan. Kallocain oli paikka paikoin lähes liian ahdistava, mutta luin sen loppuun asti.  Keskeisenä mieleen jäi nimenomaan romaanin tunnelma, mutta toisaalta myös päähenkilön unelmointi toisenlaisesta maailmasta.

—kristiina