Tiina Onikki-Rantajääskö: Selkokielen opetus vakiintuu Helsingin yliopistossa

Blogin kirjoittaja: Tiina Onikki-Rantajääskö

Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on viime vuosina vakiinnutettu selkokielen opetusta osaksi opetustarjontaa. Tulevat suomen kielen maisterit voivat valita opintoihinsa kurssin Johdatus selkokieleen sekä Selkomukauttamisen projektikurssin, jotka on tarkoitettu myös käännöstieteen opiskelijoille. Muidenkin kieliaineiden opiskelijoita mahtuu yleensä mukaan kursseille.

Kursseilla tarjotaan perustietoa selkokielestä ja sen kohderyhmistä sekä saadaan tuntumaa selkokielisen tekstin tuottamiseen. Yliopistosta valmistuu näin kielen asiantuntijoita, jotka tuntevat selkokieltä ja joilla on valmius kehittää asiantuntemustaan sen osalta. Osasta tulee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ja osasta muita kielen ammattilaisia, esimerkiksi toimittajia, tiedottajia, kääntäjiä ja kielikonsultteja. Suomi toisena tai vieraana kielenä liittyy eri tavoin monen tehtäviin, ja siinäkin selkokielen mahdollisuuksien tunteminen on tärkeää. Toivomme selkokielen koulutuksen tuottavan kielen ammattilaisia, jotka osaavat hyödyntää selkokieltä ja kouluttaa muita selkokielen tuntemukseen.

Selkokielen tarve yhteiskunnassa on suuri.  Sen merkitys kasvaa, kun saavutettavuusdirektiivin myötä myös kognitiivinen ja erityisesti kielellinen saavutettavuus aletaan mieltää kansalaisoikeudeksi. Tarvitaan paljon kielen ammattilaisia kouluttamaan selkokielen käyttäjiä ja toimimaan kentälle, jotta selkokielen kysyntään voidaan vastata laadukkaasti. Selkokieli ei ole ihmelääke, jota otetaan apteekin hyllyltä, vaan kielen käyttöön ja vuorovaikutukseen liittyvää toimintaa, jossa täytyy ymmärtää ja ottaa huomioon selkomukauttamisen periaatteet.

Selkokielen kehittämisen tueksi tarvitaan paljon tutkimusta. Helsingin yliopiston suomen kielen opiskelijoita on viime vuosien aikana houkuteltu selkokielen tutkimukseen kandidaatintutkielmista lähtien. Useita graduja onkin valmistumassa, samoin tekeillä on muutamia selkokieltä koskevia väitöskirjoja. Graduja on tekeillä esimerkiksi Selkosanomien pitkistä sanoista, koulukirjojen selkoistamisesta ja selkomukautetun dekkarin näkökulman vaihtelusta. Graduntekijöistä saadaan toivottavasti lisää tulevia väitöskirjantekijöitä. Samanlaista toimintaa on muissakin Suomen yliopistoissa, ja Klaara-verkosto kokoaa tutkijoita yhteen opiskelijoista alkaen.

Opetusta vakiinnutettaessa myös yliopiston opettajat ovat kouluttautuneet selkokielen erityispiirteiden ja -kysymysten tuntemukseen. Kursseja on parin viime vuoden aikana toteutettu yhteistyössä selkokielen asiantuntijoiden kanssa. Tänä syksynä on tuotettu yhdessä myös videoluentoja, joita voidaan käyttää tulevan opetuksen ja verkkokurssien osana. Näin turvataan opetuksen jatkuvuus myös tulevina vuosina, kun humanististen tiedekunnan resurssit ovat tiukalla yliopistoon kohdistuneiden rahoitusleikkauksien vuoksi. Verkko-opetus luo mahdollisuuksia kurssien avaamiselle laajemmalle niin, että ylitetään ajan ja paikan rajoitteita. Toivottavasti jossain vaiheessa voidaan toteuttaa myös valtakunnallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Tavoitteenamme on saada selkokielen ja sen tutkimuksen opetuksesta 30 opintopisteen opintokokonaisuus, joka voitaisiin liittää vapaasti valittaviin opintoihin myös muissa maisteriohjelmissa. Tämä on kuitenkin resurssikysymys, kuten myös se, että selkokielen monialaiset ja monitieteiset ulottuvuudet saadaan mukaan koulutukseen. Opiskelijoilta tullut innostunut palaute auttaa rakentamaan pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi selkokielen koulutuksen asemaa yliopistossa.

Kirjoittaja: Tiina Onikki-Rantajääskö
suomen kielen professori
suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma
humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

English version of this blog is available here.

7 vastausta artikkeliin “Tiina Onikki-Rantajääskö: Selkokielen opetus vakiintuu Helsingin yliopistossa”

  1. On todella hienoa, että käytännön työtä selkokielen parissa tekevät voivat odottaa vahvaa tutkimuksellista faktaa työnsä tueksi. Tutkimuksen ja työelämän välinen vuorovaikutus on monilla aloilla itsestäänselvyys, mutta näin ei ole ollut selkokielen osalta. Muutos on tervetullut ja tutkimustuloksilla suuri kysyntä.

  2. Kiitos, Tiina, Helsingin yliopiston kuulumisista!
    Hienoa että selkokieli on saatu siellä näin vahvasti mukaan opetussuunnitelmiin. Olemme tosiaan sellaisessa myönteisessä tilanteessa, että selkoviestinnän asiantuntijoita tarvitaan yhteiskuntaan lisää. Voi myös olettaa, että tämä auttaa maistereita työllistymään.

    Myös Tampereen yliopistossa selkokieli näkyy eri opintojaksoilla, vaikka ei varsinaista selkokielen opintojaksoa ainakaan vielä olekaan. Esimerkkinä voisi mainita journalistiikan opiskelijoiden tekstinhuollon kurssin, jota itse pidän. Käsittelen myös selkokieltä ja selkokielistämistä.

    Kurssin yhtenä teemana on tekstin selkeyttäminen, ja yhdistän siihen selkokielen, ikään kuin jatkumona selkeästä yleiskielestä. Tänä syksynä harjoituksena oli selkokielisen version kirjoittaminen omasta jutusta. Tehtävänä oli päästä selkeästä yleiskielestä selkokieliseen ilmaisuun, ja osa teksteistä oli aidosti selkokielisiä. Journalistiikan opiskelijoille tällaisen näkökulman pohtiminen tuntuu olevan aika luontevaa.

    Yhdellä tehtävällä ei voi perehdyttää selkokirjoittamiseen, mutta ainakin tulevat viestinnän ammattilaiset ovat tutustuneet selkomediaan ja selkokieliseen ilmaisuun. Ja ehkä pystymme tulevina vuosina vaikka virittelemään yhteistyötä Selkosanomien tai Ylen kanssa.

  3. Hienoa, että selkokieli alkaa saada opetustarjonnassanne vakiintuneempaa asemaa ja myös tutkimuskenttä laajenee.

    Journalistiikan esimerkin lisäksi voin antaa Tampereen yliopistosta toisen esimerkin. Toteutin viime keväänä ensimmäistä kertaa syventävien opintojen kurssin nimeltä Asiantuntijaviestijän työkalupakki, jonka kohderyhmänä ovat kielten ja kääntämisen opiskelijat. Kurssilla käydään läpi kieliammattilaisuuteen liittyviä ajankohtaisia teemoja, kuten kohderyhmien analysointia, saavutettavuutta, käytettävyyttä, palvelumuotoilua ja selvä- ja selkokielisyyttä.

    Luentojen jälkeen teimme projektin Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa: opiskelijat selkomukauttivat 15 Taysin potilasohjetta eri alueilta (esim. synnytys, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta). Projekti oli äärimmäisen antoisa ja opettavainen niin opiskelijoille kuin opettajalle: selkokielen tutkimusta ja käytäntöä käsittelevien luentojen (4 t) jälkeen opiskelijat pystyivät onnistuneesti tuottamaan toimivia selko-ohjeita, joihin toimeksiantaja oli varsin tyytyväinen.

    Tämänkaltaiset yhteiskuntaan kurottuvat projektit ovat opettajan näkökulmasta usein työläitä, mutta ne tuottavat opiskelijalle paljon sisällöllistä oppimista ja ruokkivat myös erilaisten työelämätaitojen kehittymistä.

    Pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä tosiaan tarvitaan selkokielen opetuksen ja tutkimuksen vakiinnuttamisessa. Meilläkin opiskelijoiden palaute oli innostunutta, mikä rohkaisee jatkamaan vaikka pieninkin askelin.

  4. Olisipa hienoa, jos joskus tulevaisuudessa myös tällainen jo valmistunut fennisti pääsisi täydentämään osaamistaan jonkinlaisella opintokokonaisuudella tai yksittäisellä kurssilla (esim. Avoimen kautta).

  5. Kuulostaa erittäin hyvältä, että selkokieli nostetaan yksittäisten kurssien ja opettajien mielenkiinnon kohteesta kokonaisten kurssien aiheeksi. Aihe saa näin laajempaa huomiota. Vaasan yliopistossa selkokieltä ei erikseen opeteta, mutta meilläkin on havaittu, miten hyödyllistä erikoiskielisten, muun muassa hallinnon tekstien selkoistaminen on. Tulevat viestinnän ammattilaiset heräävät selkoistamisharjoitusten avulla huomaamaan, että omassa kirjoittamisessa voi usein ilmaista asioita konkreettisemmin, lyhyemmin ja selkeämmin. Myös olennaisen asian valitseminen vähentää mutkikkuutta itse kullekin. Kaiken kaikkiaan viestinnän ammateissa saavutettavuuden näkökulmat ovat nousussa, joten olisi hyvä juttu, jos selkokielen tarjontaa voisi hyödyntää yli yliopistorajojen. Tutkimuksen osalta Klaara-verkostolla on tärkeä rooli siinä, että aiheen parissa eri yliopistoissa työskentelevät löytävät toisensa myös jatkossa.

  6. Hienoa, että sekä Helsingissä että Tampereella opiskelijat pääsevät myös soveltamaan selkokielen periaatteita käytäntöön ja kirjoittamaan selkotekstiä. Se on paras tapa ottaa taito haltuun, ja selko-osaamista voi siten hyödyntää paremmin myös työelämässä.

Kommentit on suljettu.