Leskelä, Korhonen & Kulkki-Nieminen: Selkokielen opetuksen ja koulutuksen tarjontaa leimaa vielä satunnaisuus

Selkokielistä viestintää on kehitetty 1980-luvulta alkaen, ja Selkokeskus on vuosikymmenet kouluttanut, selkokielistänyt ja myöntänyt selkotunnuksia teksteille. Eri oppilaitoksissa selkokielen opetusta on kuitenkin tarjolla toistaiseksi satunnaisesti. 

Havahduimme viime vuonna Klaara-verkostossa siihen, ettei meillä ollut tietoa siitä, mitä ja miten selkokieltä opetetaan ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Siksi teimme syksyllä 2021 oppilaitosten koulutussuunnittelua tunteville kyselyn, jonka pohjalta kirjoittamamme raportti julkaistiin keväällä 2022. (Selvitys selkokielen opetuksesta ja koulutuksesta ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa.) Kysely kohdennettiin aloille, joilla arvelimme olevan yhteyksiä selkokielen opetukseen. Pidimme tärkeänä myös selvittää, minkälaisia selkokielen opettamisen kehitystarpeita ja toisaalta esteitä oppilaitoksissa on.   

Saimme yhteensä 91 vastausta, joista 40 ammattioppilaitoksista, 28 ammattikorkeakouluista ja 23 yliopistoista. Suuntasimme kyselyn opettajille, opetuksen suunnittelusta vastaaville koulutussuunnittelijoille ja koordinaattoreille, lehtoreille ja professoreille. Koska selkokielen opetuksesta ei toistaiseksi ole kovin kattavaa kuvaa eri oppilaitoksista, emme voineet varmistaa kyselyn menevän juuri niille henkilöille, jotka siihen osaisivat parhaiten vastata. Siksi pyysimme välittämään kyselyn eteenpäin tarvittaessa toiselle henkilölle.  

Vastauksista ilmeni, että koulutussuunnittelussa ollaan yksimielisiä inklusiivisen opetuksen ja koulutuksen saavutettavuuden tärkeydestä, mutta kaikilla koulutusasteilla opettajilla on liian vähän selkokielen asiantuntemusta.  

Tästä huolimatta selkokielen opetuksen kehittäminen näyttää olevan aktiivisessa vaiheessa ja siitä ollaan kiinnostuneita, ja opetusta on myös lisätty viime vuosina. Ongelmana näyttää olevan, että opetuksesta puuttuu systemaattisuutta. Opetusta on kehitetty yksittäisten opettajien voimin ja käytännön tarpeiden ehdoilla, eikä opetukselle ja kehittämiselle ole pystytty osoittamaan lisäresursseja. 

Selkokielen opetus näyttäytyy erilaisena eri koulutusasteilla 

Kyselyn vastauksista välittyy monipuolinen kuva eri koulutusasteilla toteutetusta selkokielen opetuksesta. Ammatillisissa oppilaitoksissa selkokielen opetus on nivottu ammatillisiin opintoihin, ja se on etenkin sosiaali- ja terveysaloilla jo osin vakiintunut osa opetustarjontaa. Opetukseen osallistuu vuosittain melko suuri määrä ammattiopiskelijoita. Opetuksen sisällöt ja tarjonta vaihtelevat voimakkaasti, sillä oppilaitos voi itse päättää, millaista opetusta se antaa ja kuinka paljon. Tämän vuoksi opiskelijat ovat melko erilaisessa asemassa eri oppilaitoksissa. 

Ammattikorkeakouluissa selkokielen opetus painottuu sosiaali- ja terveysalalle. Se ei ole aivan yhtä vakiintunut osa opetustarjontaa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta opetuksen määrä on kasvanut, ja selkokieltä koskevia opinnäytetöitä tehdään melko runsaasti tällä hetkellä. Näiden opinnäytetöiden ohjausta opettajat pitävät kuitenkin vaikeana, sillä he kokevat asiantuntemuksensa ohueksi.  

Yliopistoissa selkokielen opetus on lähinnä kielitieteiden erikoistumisopinnoissa. Opetus on muutamassa yliopistossa lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta tarjonnan laajuus vaihtelee paljon. Selkokieli näkyy myös kielikeskusten sekä kandidaatin ja maisterin tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmissa. Selkokielen opettamisessa painottuu soveltava näkökulma, mutta myös tutkimus ja teoria ovat esillä. 

Varsinkin ammattioppilaitoksista esitetään myös tarve lisätä selkokielellä opettamista. Tätä asiaa emme tässä kyselyssä tiedustelleet, koska halusimme selvittää selkokielen opettamista. Tarve selkokielellä opettamisen lisäämiseen on kuitenkin ymmärrettävä, sillä opiskelijoissa on entistä enemmän s2-oppijoita sekä erityisopiskelijoita, jotka selkokielisen opetuksen ja selkokielisten oppimateriaalien tukemina selviytyisivät ammatillisista opinnoistaan paremmin. Asia on siten ajankohtainen ja sen selvittäminen olisi tärkeää. 

Millaiselta selkokielen opetuksen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää? 

 Selkokielen tarve kasvaa Suomessa, ja selkokielen asiantuntijoita ja osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvetta on selkokielen tutkijoille ja kehittäjille sekä eri alojen ammattilaisille, jotka osaavat soveltaa selkokieleen liittyvää tietoa työssään.  

Omalta osaltaan kasvavaan tarpeeseen voivat vastata korkeakouluissa koulutettavat kieli- ja käännösalan ammattilaiset, joille selkokieli voi tulevaisuudessa tarjota työllistymismahdollisuuksia. Tämä tulevaisuusnäkymä on hyvä ottaa huomioon eri alojen tutkintorakenteita suunniteltaessa. Tätä mahdollisuutta ei nyt pidä näillä aloilla hukata, vaan ottaa rohkeasti aloite omiin käsiin ja osoittaa, että kieliammattilaisilla on osaamista ja kykyä vastata yhteiskunnan kasvavaan selkokielen tarpeeseen. 

Tilanteeseen vaikuttaa positiivisesti selkokielen tutkimus, jota tehdään nyt aiempaa enemmän ja useammassa korkeakoulussa. On hyvin tärkeää, että opetus kaikilla koulutusasteilla vastaa uusinta tutkittua tietoa selkokielestä. Hyviä signaaleja on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kasvanut selkokielen opetuksen tarjonta ja opinnäytetöiden runsaus.  

Kyselyn mukaan selkokielen opetus on kuitenkin järjestetty hajanaisesti ja resursoitu heikosti kaikilla koulutusasteilla. Mietimme kyselyn tulosten pohjalta, millaisin keinoin selkokielen opetusta ja koulutusta voisi lisätä ja hyviä kokeiluja vakiinnuttaa. 

Yhtenä tärkeänä keinoja näemme yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön, jota tulisi vahvistaa. Pyörää ei tarvitse keksiä joka paikassa uudelleen, vaan hyväksi havaittuja menetelmiä ja käytäntöjä voi tarjota muidenkin käyttöön. Samalla on myös tarvetta selkeyttää eri tahojen rooleja, sillä vaikka hyvät käytännöt on syytä laittaa jakoon, kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea samalla tavalla.  

Toinen keino on opettajien täydennyskoulutus sekä selkokieltä koskevat tietoiskut opetushenkilöstölle. Kyselymme vastauksissa korostui, että opettajat pitävät omaa osaamistaan selkokielestä heikkona, joten heille tulisi tarjota mahdollisuuksia lisätä ja päivittää osaamistaan. Täydennyskoulutuksessa yhteistyö Selkokeskuksen, Kotimaisten kielten keskuksen ja selkokielen neuvottelukunnan kanssa on tärkeää.  

Kolmantena keinona on lisätä resursseja. Selkokielen opetuksen talkoisiin kaivataan mukaan myös Opetushallitusta ja muita tahoja, jotka vastaavat ja päättävät eri koulutustasojen opetuksesta ja sen resursseista.  

Kyselyn vastauksista välittyy myös tärkeä tavoite: selkokielen opetuksen tavoitteet tulisi määritellä tarkemmin eri aloilla ja eri oppilaitoksissa. Oppilaitokset kaipaavat tarkennuksia siitä, mikä eri aloilla on selkokielen opetuksessa olennaista. 

 

Leealaura Leskelä, Helsingin yliopisto ja Selkokeskus
Soilimaria Korhonen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Auli Kulkki-Nieminen, Tampereen yliopisto  

Selvitys on luettavissa Klaaran verkkosivuilta 

3 vastausta artikkeliin “Leskelä, Korhonen & Kulkki-Nieminen: Selkokielen opetuksen ja koulutuksen tarjontaa leimaa vielä satunnaisuus”

  1. Kiinnostava ja tärkeä selvitys sekä hyviä keinoja selkokielen opetuksen lisäämiseen ja vakiinnuttamiseen! Viime vuosina Selkokeskus ja Opike ovat järjestäneet muun muassa toisen asteen opettajille maksutonta selkokielen täydennyskoulutusta, jota Opetushallitus on tukenut. Koulutuksen tarkoituksena on tosin ollut enemmän se, että opettajat pystyvät itse muokkaamaan opetustaan selkokielelle. Edelleen kaivattaisiin siis lisää resursseja ja pysyvyyttä täydennyskoulutuksen järjestämiseen, jotta opettajilla olisi työkalut kouluttaa uusia selkokielen osaajia.

  2. Kiitos, Ella, kommenteistasi.

    Selvitystä tehdessämme kävi hyvin ilmi, että Selkokeskus on erittäin tärkeässä roolissa täydennyskouluttajana ja selkokielitietouden lisääjänä myös oppilaitoksissa. Hienoa, että Opetushallitus on tukenut koulutusta.

  3. Kiitos arvokkaasta selvitystyöstä! Ymmärrys selkokielen opetuksen nykytilasta eri koulutusasteilla palvelee laajaa toimijakuntaa opettajia ja opiskelijoita.

    Vaikka selkokielen systemaattisesti koordinoitu opetus on vasta tuloillaan yliopistoihin, opiskelijoiden näkökulmasta jo eri opintojaksoihin nivotut lyhyetkin katsaukset aiheeseen ovat olleet raikas tuulahdus käytännöllisyyttä kieli- ja viestintäaineiden geneeris-teoreettisessa perinteessä. Selkokielen opetus tarjoaa viestinnän ammattilaisiksi tähtääville opiskelijoille konkreettisen taidon, joka vahvistaa ammatti-identiteettiä ja tuo varmuutta opintojen ja työelämään siirtymisen nivelvaiheeseen. Selkokielen opetuksen myötä oppijoissa kehittyy laajemminkin ymmärrys käyttäjäkeskeisestä viestinnästä sekä tietoisuus kielivalintojen merkityksestä. Näin selkokielen opetus kannattelee koko yhteiskunnassa käynnissä olevaa kehitystä kohti saavutettavan viestinnän kulttuuria.

    Isoksi motivaatiotekijäksi saavutettavan viestinnän opetuksessa on jo osoittautunut se, että oppimistehtävät nousevat kentältä – että etsiydytään toimimaan yhdessä sellaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, joilla on tarve ja halu kehittää omaa viestintäänsä. Käytännön projektityöskentely asiakkaan tekstien parissa kehittää substanssiosaamisen lisäksi monipuolisesti opiskelijoiden yleisiä työelämätaitoja. Tämä synergiapotentiaali nähdäkseni yksi säie, jota kannattaa edelleen pitää tiiviisti esillä selkokielen opetuksen suunnittelussa!

Kommentit on suljettu.