Yhteenveto seitsemännestä Klaara-työpajasta

Seitsemäs selkokielen tutkimushankkeita ideoiva Klaara-työpaja pidettiin Helsingin yliopistossa 12.4.2019. Työpajan otsikkona oli “Millaista selkokielen pitäisi olla?”. Työpajaan oli kutsuttu erityisesti selkokielen tarvitsijoita. Aamupäivällä selkokielestä keskusteltiin selkokielellä, iltapäivällä yhdistettiin yleiskieltä ja selkokieltä.

Aluksi kuulimme kolmen kokemusasiantuntijan lyhyet puheenvuorot. Sami Virta kertoi tilanteista, joissa kehitysvammainen henkilö tarvitsee selkokieltä. – Tulee hölmö olo, jos joutuu sanomaan, ettei ymmärrä. Miksi vaikka lääkäri ei automaattisesti puhu selkokieltä kehitysvammaiselle henkilölle? Virta totesi, että kaikkien pitäisi uskaltaa pyytää palvelua selkokielellä, jos ei ymmärrä yleiskieltä. Suomea yksitoista kuukautta opiskellut Mohor Banerjee kertoi, miten selkokieli on ollut hänelle tie suomen oppimiseen. – Selkokieli ei ole yhtä pelottavaa kuin suomen yleiskieli. Selkokieli on kannustanut jatkamaan suomen opiskelua. Anniina Ala-Soini kertoi selkokielen tarpeesta autismikirjon näkökulmasta. – Autismikirjon epätasainen kykyprofiili voi aiheuttaa sen, että esimerkiksi yleiskielistä kaunokirjallisuutta voi olla hyvin helppoa lukea, mutta yleiskielinen viranomaisteksti tuottaa suuria vaikeuksia. Kokemuspuheenvuorojen lisäksi suomea toisena kielenä opettava Nuppu Tuononen kertoi opiskelijoidensa haasteista. – Iso apu olisi suomalaisten asennemuutoksesta: suomea voi oppia ja sitä oppii puhumalla. Keskustelua ei pidä vaihtaa heti englanniksi.

Aamupäivä jatkui keskusteluilla siitä, millaisia piirteitä selkokielen tarvitsijat pitävät tärkeinä selkopuheessa ja selkokielisissä lehdissä. Tärkeiksi nousivat puheen riittävä tauotus ja keskustelijoiden halu ymmärtää, mitä toinen sanoo.

Iltapäivän pienryhmäkeskustelua käytiin neljän keskustelukysymysten pohjalta: Millainen rooli selkokieltä tarvitsevalla ihmisellä on selkokieltä koskevassa tutkimuksessa? Millaisilla keinoilla tutkimuksessa voidaan nostaa kohderyhmien ääni kuuluville? Miten ottaa huomioon eri kohderyhmien mahdollisesti ristiriitaiset toiveet ja tarpeet huomioon? Millaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä liittyy selkokielen kohderyhmien osallistumiseen tutkimukseen?

Poimintoja vilkkaasta ja runsaasti ajatuksia herättäneistä keskusteluista:

• Tutkijat ja tutkittavat ovat tasa-arvoisia ihmisiä, molemminpuolinen arvostus on tärkeää. Tutkija ja selkokielen tarvitsija ovat kumpikin aktiivisia toimijoita.
• Tutkimusaihe on valittava siten, että se mahdollistaa kohderyhmän äänen esille nostamisen. Selkokielen tarvitsijoiden pitää olla mukana suunnittelemassa tutkimusta ja pohtimassa tutkimuskysymystä. He voisivat esimerkiksi valokuvata tilanteita, joissa tulee vastaan kielellisiä ongelmia.
• Kohderyhmän tunteminen ja sopivien menetelmien valinta ja arviointi tärkeää.
• Lähihenkilöt voisivat olla mukana tulkkaamassa tutkimustilanteissa.
• Kun erot ovat suuria niin tarvitsijaryhmien välillä kuin myös sisällä, mikä on riittävän kokoinen tutkittavien määrä? Vaikka täydellistä otosta ei heti saataisi, pilottitutkimus voi kertoa jotakin olennaista tutkittavasta ilmiöstä.
• Tarvitaan myös pitkittäistutkimusta.
• Tarvitaan tulosten kierrättämistä takaisin tutkimukseen.
• Tutkimuksen on oltava vahvasti sidoksissa käytännön ongelmiin.
• Tarvitaan tavallisten suomalaisten selkokieleen liittyvien tietojen, mielikuvien ja asenteiden tutkimusta.
• Tutkittavan on ymmärrettävä mihin hän osallistuu ja miksi tutkimusta tehdään.
• Tutkittavan on saatava itse jotakin tutkimukseen osallistumisesta.
• Luvat ja edunvalvontakysymykset aineiston käytössä: kuka antaa tutkimusluvan?
• Miten vältetään se, ettei tutkija laita sanoja kohderyhmän suuhun? Kohderyhmä ei usein voi kieltäytyä tai sanoa, että tutkija on tulkinnut väärin. Myöntyvyyden vaara on otettava huomioon myös rekrytointivaiheessa.
• Tutkimukseen liittyvät tiedot oltava selkokielellä, ja tutkimusta voi myös esitellä kohderyhmille. Kaikille on annettava joka tilanteessa mahdollisuus poistua tilanteesta.
• Työpajan jälkeen Vanhustyön keskusliitolta tuli vielä erityinen toive saada esimerkiksi opinnäytetöitä tekeviä kiinnostumaan iäkkäiden ihmisten selkokielen tarpeesta.

Kiitos kaikille osallistujille – ja erityinen kiitos kokemusasiantuntijoille! Kevään viimeisen Klaara-pajan aihe on “Selkokieli ja saavutettava palvelumuotoilu”. Paja pidetään Helsingissä 24.5.2019. Tietoa tästä ja kevään aiemmista Klaara-työpajoista löytyy täältä. Myös viimeiseen pajaan ovat tervetulleita kaikki selkokielen tutkimuksesta kiinnostuneet!

Lue työpajan selkokielinen yhteenveto tästä.