Kurssikerta 5. Puskurointia luvassa

Viidennellä kurssikerralla tarkoituksena oli harjoitella bufferointia eli suomeksi puskurointia. Bufferi muodostetaan määrätyn pisteen, viivan tai alueen ympärille tietyn etäisyyden päähän, esimerkiksi 1 kilometrin säteinen puskurivyöhyke moottoritien ympärille. Bufferointityökalua oli tarkoitus opetella käyttämään hyödyksi lukumääriä ja etäisyyksiä laskettaessa. Kurssikerralla suurin osa ajasta kului harjoitusten tekemiseen, ja ainoan uuden työkalun ollessa bufferointi, jouduimme käyttämään edellisiltä kurssikerroilta oppimiamme taitoja itse, joten oli laitettava aivot toimintaan. Onneksi saimme tarvittaessa apua aina yhtä kärsivälliseltä kurssin vetäjältä.

Aluksi harjoittelimme puskurointia Pornaisten keskustaa tutkimalla. Teimme puskurivyöhykkeen päätielle ja laskimme sen sisään jäävien talojen lukumäärää. Tutkimme myös terveyskeskuksen vaikutusaluetta ja kuinka suuri osa taloista sijaitsee kauempana kuin yhden kilometrin etäisyydellä koulusta. Tässä vaiheessa bufferointi tuntui vielä silloin suhteellisen mukavalta hommalta.

Sitten siirryimme itsenäistehtävien pariin. Näissä oli tarkoitus hyödyntää aikaisemmilta kurssikerroilta opittuja taitoja, joten vieruskaverin kanssa symbioosissa toimiminen auttoi etenemistä. Aluksi bufferoimme Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttiä ja laskimme tiettyjen desibelirajojen sisällä asuvien asukkaiden lukumäärää. Bufferityökalu osoittautui erinomaiseksi juuri tämän kaltaisissa ongelmissa. Seuraavaksi tutkimme junapysäkkien saavutettavuutta ja saavuttettavuusalueella asuvia asukkaita ja lopuksi Vantaan taajama-asukkaita ja ulkomaalaisten osuuksia. Tässä tuloksia laskutehtävistä:

file://///ATKK/home/k/kmetsalo/Documents/PAK5.htm

Viimeisessä itsenäistehtävässä oli valintana tarkastella mm. putkiremonttien tarpeessa olevia asuinalueita pääkaupunkiseudulla. Sara Lindholmin kartta Helsingin putkiremonttien tarpeesta on erittäin selkeä, tärkeimpien alueiden nimeäminen helpottaa kartan lukua entisestään. Huomioitavaa on tosin se, että kartta esittää suhteellisia, ei absoluuttisia arvoja, eli jonkin väestömäärältään suuren asuinalueen putkiremonttien tarpeessa olevien talouksien määrä saattaa olla huomattavasti suurempi.

Putkireonttisetti_valmis

Viiden kerran Mapinfo-tuskailujen jälkeen koen olevani edelleen melko invalidi ohjelman käytössä, mutta tunnelin päässä näkyy valoa! Tärkeimmiksi toiminnoiksi koen teemakarttojen teon, datan lasku- ja muokkaustoimitukset sekä SQL-selectin. Teemakarttojen muokkaus alkaa olla jo suht helppoa, laskutoimituksissa pitää olla tarkkana, että kaikki menee oikein, mutta esimerkiksi taulukoiden yhdistely tuottaa vielä hieman päänvaivaa. Daria Tarkhova toteaa blogissaan osuvasti: “Tärkeitä työkaluja on Table Maintenance, josta saa muutettua taulukon rakennetta, sekä Update Column, josta saa päivitettyä taulukkoon uutta tietoa. Esimerkiksi se, että taulukon sarakkeen tyypin mukaan määräytyy se, mitä sarakkeelle voi tehdä, on hyvin tärkeää tietää jos haluaa esimerkiksi suorittaa taulukkoon laskutoimituksia.”

Puskurivyöhyke on erinomainen väline juuri saavutettavuuden laskemiseen. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi erilaisten uhkien kantoalueiden laskemiseen, kuten pelloille levitettävien lannotteiden rehevöittävää vaikutusta alueiden vesistöihin, tai ydinvoimalaonnettomuuden radioaktiivisen säteilyn vaara-alueen mittaamiseen. Myös arkisemmat asiat, kuten uuden tien rakentamisen YVA:ssa lasketaan ties minkälaisia buffereita melu- ja saastehaitoista asuinalueiden saavutettavuuteen.

Lähdeluettelo:

Lindholm, Sara kurssikerta 5 https://blogs.helsinki.fi/saralind/

Tarkhova, Daria kurssikerta 5 https://blogs.helsinki.fi/tada/

Kurssikerta 4. Ruutuja ja rasteriteemakarttoja

Neljännellä kurssikerralla teimme ruututeemakarttoja Mapinfolla. Tavoitteena oli uuden tiedon tuottaminen maantieteellisiä kohteita käyttämällä ja rasterikarttojen kiinnittäminen kordinaatistoon Mapinfon avulla. Grid-maker -työkalulla loimme korologisen matriisin eli tietyn kokoisista alueista (ruuduista) koostuva tietokannan. Pääkaupunkiseutua tarkastellessa sopivan kokoinen ruutu on 500×500 metriä. Tälle tietokannalle toimme uutta tietoa aivan kuten olimme edellisillä kurssikerroilla oppineet. Hertta Lehvävirta teki blogissaan hyvän huomion ruutukartoista verrattuna koropleettikarttoihin: “Ruutukartta on kuitenkin usein koropleettikarttaa yksityiskohtaisempi ja paikkatarkempi, sillä sen yksiköt ovat tyypillisesti paljon koropleettikartan hallinnollisiin rajoihin perustuvia alueyksiköitä pienempiä. Tällöin ne myös kuvaavat ilmiön esiintymistä ja tiheyttä suhteessa eksaktiin sijaintiin koropleettikarttaa paremmin.”

Itse päätin tehdä kartan koululaisten, eli 7-15 -vuotiaiden osuudesta pääkaupunkiseudulla. Valmista karttaa katsoessani voin todeta, että sininen liukuväritys ja luokkien suuri lukumäärä (5) tekevät kartasta hieman epäselvän. “Hotspotit” eivät erotu riittävän hyvin. Kolme luokkaa olisi luultavasti riittänyt selkeyttä tuomaan. Kuitenkin sitä tarkistellessa voi todeta esimerkiksi Helsingin keskustan, Lauttasaaren ja Otaniemen koululaisten osuuden olevan pieni. Lapsiperheille keskusta ei ole mieluisinta asuinaluetta ja Otaniemessä sen sijaan asuu paljon opiskelijoita. Koululaisten suurten osuuksien alueet taas sijoittuvat pääkaupunkiseudun laitamille nukkumalähiöihin, kuten Sipoon rajoille Koillis-Helsinkiin, Soukkaan Espoonlahdessa ja Korsoon Pohjois-Vantaalla. Suhteellinen osuus ei kuitenkaan kerro ruudun koululaisten lukumäärästä, joten mikäli alueella asuu vain vähän ihmisiä, mutta muutamakin lapsiperhe, niin koululaisten osuus saattaa olla suuri. Siksi jotkin pisteet Pohjois-Espoon metsissä ovat väritykseltään tummimpia.

PK_seutu_koululaiset

Kauniaisten suhteellisen matalaa koululaisten osuutta pohtiessani törmäsin Antti Kinnusen blogissaan toteamaan viisauteen: “–Kauniaisten vauras väestö on todennäköisesti jo reippaasti ohittanut tyypillisen perheenperustamisiän, ja peruskouluikäisten lasten osuus on näin ollen alueella vähäinen.” Kauniaisissa omakotitalojen osuus on suuri, mutta kenties vanhempi väestö selittää koululaisten vähyyden. Pyry Poutasen karttaa vanhusten suhteellisesta osuudesta tarkastellessa voi todeta Kauniaisten olevan oikea vanhainkoti, mikä osaltaan tukee koululaisten pientä osuutta.

Lähdeluettelo:

Lehvävirta, Hertta kurssikerta 4 https://blogs.helsinki.fi/herttale/

Kinnunen, Antti kurssikerta 4 https://blogs.helsinki.fi/aekinnun/

Poutanen, Pyry kurssikerta 4 https://blogs.helsinki.fi/pyrypout/

Kurssikerta 3 – Tulvaindeksi ja järvisyys

Kolmannella kurssikerralla tutustuimme Mapinfoon syvemmin tuomalla uutta tietoa muista ohjelmista. Opimme myös tietokantojen yhdistelyn erilaisten kyselyjen kautta. Meille annettiin valmista tietoa Afrikan maista, Excel-taulukoitua tietoa Afrikan mm. konflikteista, Facebookin käytöstä, timanttikaivoksista ja öljylähteistä. Nämä tiedot piti tuoda Mapinfoon Excelistä käyttämällä SQL-selectiä, joka etsi sarakkeista identtiset rivit ja yhdisti näin tietokannat. Näin huomasin, että uuden tiedon tuominen Mapinfoon ei olekaan mitään rakettitiedettä. Mapinfon avulla pystyi myös laskemaan uusia tietoja, jotka perustuivat vanhoihin tietokantoihin, esimerkiksi Facebookin käyttäjien määrä koko valtion asukaslukuun suhteutettuna, kuten Daria Tarkhova (2014) blogin kartassaan esittää. Facebook-tilien määrää voidaan pitää jonkinlaisena kehittyneisyyden merkkinä, kuten kuinka paljon tietokoneita valtiossa on ja minkälainen sananvapaus kansalaisilla on. Facebookin kautta tieto pääsee kulkemaan todella helposti paikoista toiseen ja näin on helpompi löytää uusille aatteille kannattajia ja protesteihin osallistujia. Tämä nähtiin esimerkiksi arabikevään tapahtumissa. Kuten kartasta huomaa, Pohjois-Afrikan arabivaltioissa Facebookin käyttäjiä on paljon, samoin kuin Etelä-Afrikan varakkaammissa valtioissa. Sen sijaan Saharan eteläpuoleisissa, kehitykseltään jäljessä olevissa köyhissä valtioissa Facebookin käyttäjiä on vähän.

faboafrikka

Kurssikerran päätehtävänä oli laatia kartta Suomen jokien valuma-alueiden tulvaindeksistä. Valuma-alueiden tulvaindeksistä laadittiin koropleettiteemakartta, jonka päälle lisättiin pylväskartogrammilla tiedot alueiden järvisyydestä. Tulvaindeksi on luku, joka saadaan laskemalla tulvahuippujen keskimääräisen virtaaman ja kuivien kausien matalimpien arvojen keskimääräisen virtaaman välinen suhde. Tämä arvo ottaa huomioon koko vuoden virtaaman muutokset pahimmista tulvista kaikkein kuivimpiin aikoihin. Järvisyysprosentti taas kertoo järvien pinta-alan suhteessa valuma-alueen pinta-alaan.

Laatimassani kartassa otin valuma-alueiden tulvaindeksin luokkien lukumääräksi viisi, joka on mielestäni hyvä määrä, sillä tulvaindeksien arvot vaihtelevat alueilla suuresti. Sen sijaan luokitteluperusteita olisin voinut muuttaa, sillä nyt ylin luokka sisältää tulvaindeksin arvoja 150-1100, kun taas kaikkien muiden luokkien sisäinen vaihtelu on paljon pienempää. Tulvaindeksi on korkein Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, jossa maa on topografialtaan tasaista. Myös vettä läpäisemättömät maalajit, jääpadot ja järvien vähyys nostavat tulvia. Kaupungeissa rakennettu alue estää veden imeytymistä, mikä lisää tulvariskiä. Niklas Aalto-Setälä (2014) huomaa blogissaan hyvin järvisyyden ja tulvaindeksin negatiivisen korrelaation: järvisyyden ollessa korkealla, kuten Järvi-Suomessa ja Lapissa, tulvahuiput ovat matalampia. Myös vettä läpäisevät maalajit vähentävät tulvariskiä.

 

KK3_tulva_järvi

Lähdeluettelo:

Aalto-Setälä, Niklas kurssikerta 3 https://blogs.helsinki.fi/niklasaa/

Tarkhova, Daria kurssikerta 3 https://blogs.helsinki.fi/tada/