Aika on niin julma

Seuraavalle tasolle päästiin jälleen, nyt neljännellä kurssikerralla. Aiemmin digitoinnin (käytännössä piirtämistä) olemme hoitaneet piirto-ohjelma CorelDrawlla, mutta nyt pääsimme kokeilemaan QGISin piirtotyökaluja. Ne ovat ihan kelpo työvälineitä, mutta piirtotyökalujen osoitin heiluu, kuin viimeistä päivää, joten se on tosi raskaskäyttöinen. Blogipostauksiani toisaalta en tee ikinä hädässä, kuin viimeistä päivää, koska blogini on jo osa minua ja persoonallisuuttani.

Tällä viikolla toisella kurssilla ryhmälläni oli meneillään myös tärkeä seminaarityö, joten minulla oli maanantai-iltana GIS-luokassa vähemmän kärsivällisyyttä, kuin yleensä. Ei hyvä yhdistelmä. Tämän kurssikerran parhaimmistoon pääsee algoritmien laskutoimitus, koska se matelee. Se on hienoa, jos jokin olikin laskuissa väärin, niin pitää se tehdäkin alusta. Kirjoittaessani tätä QGISsini käy läpi tekemäni ruudukon sisällä laskelmia siitä, kuinka suuri osa väkiluvusta on ruotsinkielisiä. Toivon, että laskutoimitukseni on tehty virheettömästi.

Kuva 1. Työmaa QGIS-ohjelmassa. Tässä vaiheessa algoritmi on laskenut jo 20 minuuttia.

Ohjelmaan avaamamme tiedosto sisältää metadataa yli 90 tuhatta yksikköä, joita ohjelma raksuttelee meidän käskiessä. Ensimmäisessä tehtävässä, jossa ruudulle avautuu pk-seudun rajat ja hieman rantaviivaa, pääsemme kokeilemaan muun muassa “Count points in polygon” -toimintoa (kuva 1). Ensin täytyy kuitenkin laatia tasolle ruudukko ja poistaa ruudukosta ruudut, joiden sisällä ei asu ketään. Valitsen Helsingin ja Espoon alueen.

Perusruudukon tekeminen oli helppoa, mutta seuraavat askelet olivat uusia. Ohjeiden mukaan tekemällä sain erinäköisen ruudukon valmiiksi: ruuduista enää näkyi vain ne, joiden sisällä on vakituisia asumuksia. Maanantai-illan aikana käytimme (tietokoneiden fiiliksestä riippuen) 30-60min näiden laskujen odotteluun. Nyt torstai-iltana odotin puoli tuntia, tuloksetta. Eli kestää vielä kauemmin, jos jokin mene väärin. Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää? Yritin tietenkin uudelleen ja tein erilaisen toiminnon seuraavaksi. Katsoin LOTR-trilogian ja palasin tietokoneen ääreen. 81%.

Onneksi voin lukea blogejakin odotellessani. Matti Katajisto ilmaisee ytimekkäästi ruutukartan vahvuuksia: “Ruututeemakartan vahvuus on ilmiöden kuvaaminen suhteellisesta näkökulmasta. Ruutujen erinomainen ominaisuus on, että alueet (ruudut) ovat keskenään yhtä suuria ja säännöllisiä.” Hänen karttansa onkin varsinainen taideteos, jossa näkyy lisäksi kiinnostavaa tietoa omakotitalojen määristä eri Helsingin alueilla. Haluan ottaa esille myös Laura Hynysen 4. kurssikerran blogissa tehdyn kartan, jossa hän esittää pk-seudun rakennusten käyttöönottovuosien keskiarvoa neliökilometreittäin. Lauran kartalla näkee hienosti, kuinka suurin osa Espoosta on rakennettu vuosien 1950 ja 1990 välillä ja missäpäin Helsinkiä sijaitsee uusimpia asuinalueita ja kortteleita.

Kuva 2. Mood. (Lähde: Brofessor Miklas Kuoppala)

Kolmas päivä projektia lähtee käyntiin. Algoritmi on valmis. Lasku onnistui, mutta olin unohtanut tärkeän seikan: nyt kartassani näkyy ruotsinkielisten levinneisyys ja määrä absoluuttisin määrin. Ruotsinkielisten osuus kaikista asukkaista kartta olisi esittänyt paremmin kartalla todellisuutta. Tekemälläni kartalla oli mielenkiintoinen punainen kehä Helsingin kantakaupungin ympäri (mitä punaisempi ruutu=sitä enemmän ruotsinkielisiä siinä 250×250 metrin ruudussa). Hetken mietittyäni totesin, etten pidä karttaa juuri minään. Todennäköisesti jokin muukin tiedoissa oli väärin, kun Kauniainenkin loisti valkoisena. Sain kuitenkin jonkinlaisen tuloksen, joka näkyy kuvassa 2. Toisaalta Matias Hytin tekemää Fortnite-karttaa arvostan, käykää tarkastelemassa sitä täältä. 

Kuva 3. Pornaisten keskusalue.

Seuraava tehtävä oli yksinkertaisempi. Yhdistin muutaman tiedoston (vektori- sekä rasteriaineistoa) ja aloin piirtämään taustakartan mukaan erilaista tietoa. Esimerkiksi rakennusten esitystapa vääristää melkoisesti sitä, millaiselta Pornaisten kaupunkikuva näyttää todellisuudessa. Kuvassa 3 näkyy paremmin se, miten erikokoiset rakennukset jakaantuvat, ja siinä näkyy myös kaikki tiet. Jätin tarkoituksella tekemäni rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrät, koska halusin kartasta mahdollisimman selkeän ja enemmän “omatekemän” näköisen. Tämä oli hyvä harjoitus, vaikka digitoimiseen menikin taas liian paljon aikaa.

Tehtäviä tehdessäni aloin enemmän ymmärtämään, kuinka monipuolinen ohjelma QGIS on. Voimme käyttää yhdessä sekä raster- että vektoriaineistoa ja yhdistää niitä esimerkiksi laatiaksemme karttakuvan tai laskemaan tietyn alueen sisällä olevaa tietoa. Minusta tuntuu kuitenkin, että tarvisin enemmän aikaa käsitellä joka viikon uusia asioita ohjelman käyttöön liittyen. Varsinkin, kun kiinnostaisi oppia, miten voisin hyödyntää ohjelmaa parhaani mukaan. Maailma kulkee radallaan, se vähät välittää. Mutta eikö voitais hidastaa?

Kuva 4. Pornaisten keskusalue.

Miklas “CVB” Kuoppala

Lähteet:

Matti Katajisto: Kurssikerta 4, https://blogs.helsinki.fi/mattikat/2020/02/05/varsinaista-velhoilua/ (Käytetty 7.2.2020)

Laura Hynynen: Kurssikerta 4, https://blogs.helsinki.fi/lauravel/2020/02/07/mihin-kaikkeen-gis-pystyykaan/ (Käytetty 7.2.2020)

Matias Hytti: Kurssikerta 4, https://blogs.helsinki.fi/mchytti/2020/02/07/osa-4-matkalla-gis-velhoksi/ (Käytetty 7.2.2020)