Harjoitukset

Perustele tulkinta

1. Perustele seuraavat yllä olevasta kuvasta tehdyt tulkinnat kuvan avulla:

• • Kuva kertoo yksinäisyydestä.
  • Kuva kertoo itsenäisyydestä.
  • Kuva kertoo itsensä etsimisestä.
  • Kuva kertoo pakenemisesta.
  • Kuva kertoo syrjäytymisestä.
  • Kuva kertoo rohkeudesta.
  • Kuva kertoo epätoivosta.

2. Lukekaa perustelunne pienissä ryhmissä. Keskustelkaa, mitä tulkintaa oli helppo perustella. Minkä tulkinnan perusteleminen oli vaikeaa?

Kuin kirjallisuudentutkija – analysoi runoa eri näkökulmista

1. Lue Edith Södergranin Maa jota ei ole -runo kokoelmasta Levottomia unia (1929, Uuno Kailas suom.).

Maa jota ei ole

Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeelli-
sesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti
voittanut –
tien maahan jota ei ole.

Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakasta
ja aina olet rakastava.

Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.

2. Lue lyhyet määritelmät seitsemälle kirjallisuudentutkimuksen suuntaukselle ja esimerkit, miten Södergranin Maa jota ei ole -runoa voisi analysoida näiden suuntausten näkökulmista.

Biografinen kirjallisuudentutkimus

Biografinen kirjallisuuden tutkimus sai alkunsa 1860-luvulla Ranskassa. Tutkija kerää kaikki mahdolliset tosiasiat kirjailijasta ja hänen ympäristöstään, esimerkiksi hänen elinaikanaan vaikuttaneista aatteista. Osa biografeista on tutkinut myös kirjailijan sukutaustoja ja suorittamia opintoja. Biografiseen tutkimukseen liittyy romanttisia näkemyksiä siitä, että kirjailija välittää kansan sielua ja täten hänen taustaansa tutkimalla päästään käsiksi myös kansan syvimpään olemukseen. Osa biografeista taas tutki kirjailijan tuotantoa tämän sielunelämän paljastajana. Teosten kautta lukija pääsee siis tutustumaan kirjailijaan.

Edith Södergran (1892–1923) on suomenruotsalainen runoilija, joka sairastui 16-vuotiaana tuberkuloosiin. Hän kuoli tautiin 31-vuotiaana, joten sairaus varjosti hänen koko aikuisikäänsä. Hänen äitinsä löysi Maa jota ei ole -runon hänen kuolemansa jälkeen, ja se ilmestyi siis postuumisti. Runon puhuja kaipaa maahan, jossa maalliset vaivat kaikkoavat. Puhuja viittaa elämäänsä ”kuumana harhana”. Maa, jota ei ole, voisi olla kuolema, joka vapauttaa puhujan fyysisistä vaivoista lyhyen elämän päätteeksi.

Vastaanoton tutkimus

Vastaanoton tutkimuksessa keskitytään kirjailijan sijaan lukijaan ja lukemiseen. Silloin lukeminen nähdään aktiivisena tekstin purkamisena ja ristiriitojen esiinnostamisena. Tekstin yksittäiset ilmiöt tulkitaan osana kokonaisuutta eli kontekstia, ja kokonaistulkinta puolestaan syntyy tekstin eri osista. Lukemisaika vaikuttaa siihen, millä tavalla tekstiä tulkitaan. Tutkijan tehtävä on perehtyä eri aikojen tulkintoihin ja luoda sitten omansa. Myös lukijan odotukset vaikuttavat siihen, miten hän lukee tekstiä ja täydentää tekstin aukot. Vaikka lukukokemukset ovat erilaisia, havainnot tulee perustella tekstin avulla.

Södergranin Maa jota ei ole -runossa asettuvat vastakkain elämän ”kuuma harha” ja toiveet täyttävä maa, jota ei ole. Vastakkain ovat myös epätietoisuus ja varmuus. Puhuja esittää kysymyksen: ”Ken on rakastettuni?” Vastauksia hänelle tarjoavat kuu ja tähdet, jotka voisivat symboloida toteutuvia toiveita. Runon lopussa puhuja tietääkin varmasti vastauksen kysymykseensä: ” – – Minä olen se, jota rakastat / ja olet aina rakastava.” Hän tietää voittaneensa matkan maahan, jota ei ole, eli saavuttaneensa tavoitteensa.

Feministinen kirjallisuudentutkimus

Feministisen kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on parantaa naisten alisteista asemaa yhteiskunnassa. Feministiset kirjallisuudentutkijat tutkivat sekä miesten että naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, mutta usein tutkitaan naiskirjailijoiden teoksia, jotta niitä nostettaisiin esiin. Tutkimuksen kohteena ovat kirjailijat, teokset ja lukijat. Olennaista on, että sukupuoli muodostaa merkityksiä tutkittavaan asiaan. Feministit ovat osoittaneet, että naisen roolia passiivisena kodin hengettärenä on mahdollista muuttaa. Myös nainen voi kirjoittaa ja ansaita rahaa kirjoittamalla. Kirjallisuudentutkimuksen tehtävä on paljastaa arvoja ja asenteita, jotka pönkittävät naisten alistamista, ja tuoda esiin naisten kirjoittamia teoksia.

Södergran kirjoitti runoja 1900-luvun alussa. Naisen asema oli tuolloin tarkoin määritelty: naiset olivat vaimoja ja äitejä, jotka hoitivat kotia eivätkä osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Muun muassa Syyskuun lyyra -runokokoelmansa (1918) esipuheessa Södergran uhmaa naiselle asetettuja rajoja: ”Itsevarmuuteni johtuu siitä, että olen löytänyt ulottuvuuteni. Minun ei sovi tehdä itseäni pienemmäksi kuin olen.” Aikalaiset pitivät Södergranin suhtautumista ylimielisenä ja naiselle sopimattomana. Jos Maa jota ei ole -runon puhujan ajattelee naiseksi, sukupuoliroolien uhmaaminen näkyy myös siinä. Runon lopussa puhuja on hyvin varma itsestään ja omasta asemastaan: ”– – Minä olen se, jota rakastat / ja aina olet rakastava.”

Postkolonialistinen kirjallisuudentutkimus

Postkolonialistit tutkivat kirjallisuuden herättämiä mielikuvia vieraista kansoista ja kulttuureista. He pyrkivät myös vähentämään kolonialistista ajattelua. Kolonialistista ajattelua on esimerkiksi se, että läntinen maailma on voinut alistaa Afrikan alueita ja kansoja. Lännen ja kolmannen maailman valtasuhteita pyritään tekemään näkyviksi. Postkolonialistit osoittava, miten kirjallisuudessa omaa rotua nostetaan kritiikittömästi muita tärkeämmäksi. He kritisoivat tapaa muodostaa kirjallisuuden kaanonia eli hyväksi luokiteltua kirjallisuutta. Esimerkiksi kun puhumme suomalaisesta kirjallisuudesta, emme yleensä laske siihen saamelaisia teoksia. Postkolonialistit tutkivat myös valtaväestöön sopeutumista ja toisaalta oman kulttuurin esille tuomista.

Södergranin Maa jota ei ole -runon puhuja on yksin. Hänen seuranaan ovat vain kuu, tähdet ja öinen taivas. Hän kyselee rakastettunsa perään mutta toteaa itse olevansa se, jota rakastetaan. Puhuja peräänkuuluttaa varmuutta, jonka ihminen voi saavuttaa. Varmuus ja rakkaus eivät kumpua runossa siitä, että kuuluisi joukkoon tai sopeutuisi valtaväestöön. Runon puhuja kulkee omaa tietään ja on sitä kautta saavuttava unelmansa.

Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus

Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus syntyi 1960–1980-luvuilla Yhdysvalloissa ja Englannissa. Se keskittyy ihmisen ja luonnon suhteeseen sekä pyrkii lisäämään ekologista tietoisuutta ja kritisoi yhteiskuntaa epäekologisista valinnoista. Ekokriitikot ovat tutkineet esimerkiksi luontolyriikkaa ja luontoesseistiikkaa. Suuntaus ei kuitenkaan ole yhtenäinen vaan jakaantuu moniin haaroihin. Yhdysvaltalaiset ekokriitikot ovat tutkineet teoksia, joissa käsitellään villiä luontoa ja koskematonta erämaata. Englantilaiset taas ovat kiinnittäneet huomiota maaseutumaiseen kulttuurimaisemaan. Ekofeministit puolestaan rinnastavat naisten alistettua asemaan luonnonvarojen riistämiseen.

Södergranin Maa jota ei ole -runossa on yö. Ympäristö tuntuu yliluonnolliselta ja mystiseltä, sillä kuu ja tähdet on personifioitu: ”Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin” – – ”ja tähdet vapisevat vastaukseksi.” Luonnonelementteihin liitetyt kauniit luonnehdinnat, kuten ”hopeaisin kirjaimin” ja ”kaste” korostavat luonnon erityistä asemaa ja luovat sadunomaista tunnelmaa. Taivas kohoaa korkeuksiin, ja luonnon rinnalla ”ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin”. Ihminen osoittaa kuitenkin voimansa, kun ”se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle”.   

Queer-tutkimus

Englanninkielinen sana queer tarkoittaa omituista, vinksahtanutta, pervoa, ja se on slangissa ollut myös halventava nimitys homoseksuaaleille. Queer on poliittisesti aktiivinen liike, joka nimesi itsensä tietoisesti alun perin halventavalla termillä, jotta termi muuttuisi positiiviseksi. Nimityksen avulla liike myös erottaa itsensä homo- ja lesbotutkimuksesta. Queer-kirjallisuudentutkijat voivat tutkia homo-, lesbo-, bi- tai trans-tekstien tapaa esittää sukupuolta tai seksuaalisuutta. Heteronormatiivisista teksteistä taas voidaan tarkastella keinoja, jotka tuottavat normatiivisuutta. Tutkijat pohtivat myös, miksi homous ja lesbous ovat jääneet usein vaietuiksi salaisuuksiksi. Queer pyrkii tasoittamaan eroja normaalien ja poikkeavien välillä purkamalla kaikenlaista eri sukupuolisten suuntausten välistä vastakkainasettelua.

 Tuntuu luonnolliselta ajatella Södergranin Maa jota ei ole -runon puhuja naisena, joka kysyy, kuka hänen rakastettunsa, oletettavasti mies, on. Södergranin elämään perehtyneen on helppo nähdä runon puhujassa itse runoilija, joka etsii vastauksia ja omaa identiteettiään lähestyvän kuoleman edessä. Itse runo ei kuitenkaan osoita puhujan tai rakastetun sukupuolta, vaan siinä voi puhua nainen miehelle, mies naiselle, nainen naiselle tai mies miehelle. Mistä tunteeni runon puhujasta naisena syntyy? Onko puhujan sukupuolella lopulta runon tulkinnan kannalta mitään väliä?

Tunteiden tutkimus

2000-luvun alusta vaikuttanut tunteiden tutkimuksen eli affektiivisen tutkimuksen suuntaus tarkastelee tietoa siitä, miten tunteet ja tuntemukset esiintyvät kaunokirjallisuudessa ja sen lukemisessa. Tutkijoita kiinnostaa lukukokemus sekä kirjallisuuden ja tunteiden väliset suhteet. Affektien tutkija voi tarkastella jotakin yksittäistä tunnetta, kuten häpeää, henkilöhahmojen tunnekokemuksia, runokielen affektiivisuutta tai esimerkiksi tunteiden yhteyttä seksuaalisuuteen. Tunteiden tutkimus ja queer-tutkimus yhdistyvät, jos tutkija tutkii esimerkiksi kiellettyjä tunteita tai ulkopuolisuuden kokemuksia. Affektiivinen tutkimus lisää ymmärrystä kirjallisuuden vaikuttavuudesta ja tavoista, joilla kirjallisuus lukijaansa liikuttaa.

Södergranin Maa jota ei ole -runossa on runsaasti affektiivisia ilmauksia: ”ikävöin”, ”himoamaan”, ”hopeaisin”, ”ihmeellisesti”, ”kahleemme kirvoittuvat”, ”raadeltuja”, ”kuuma harha” ja ”sädehtivä kruunu”. Affektiiviset verbit paljastavat runon puhujan tunnetiloja. Hän on ”väsynyt himoamaan”, ja ”ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin”. Hän nimittää elämäänsä ”kuumaksi harhaksi” ja kaipaakin maahan, jossa ”vilvoitamme raadeltuja otsiamme”. Toisaalta puhuja jaksaa uhmata kahleita ja väsymystä vastaan. Ihminen ” kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle” ja julistaa olevansa ikuisesti ”se, jota rakastat”. Runo huokuu siis tahtoa ja voimaa.

3. Valitse jokin tässä moduulissa olevista runoista. Analysoi runoa kolmen kirjallisuudentutkimuksen suuntauksen avulla. Voit kirjoittaa analyysisi kolmeksi lyhyeksi tekstiksi (1–3 kappaletta kukin) tai yhtenäiseksi tekstiksi.

Perehdy runoanalyysiin

1. Lue runoanalyysi, jonka tehtävänanto on ”Analysoi ja tulkitse Eino Leinon runoa Yli metsän koitti jo päivän koi”.

Eino Leinon mitallisessa runossa Yli metsän koitti jo päivän koi (Maaliskuun lauluja 1898) on kaksi säkeistöä, joissa kummassakin kuvataan neitosen (neidin) eli nuoren naimattoman naisen kulkua nurmella. Naisen kulkua katsoo runon puhuja, joka on asettunut ulkopuoliseksi tarkkailijaksi: ”Ja neitonen nuori se nurmella vain / niin hiljaa, hiljaa astui, / – –.”

Runon puhuja tarkkailee nuoren naisen kulkua ja kuvailee samalla luonnon heräämistä aamulla.  Aurinko nousee metsän takaa säkeessä ”yli metsän koitti jo päivän koi”. Kukat, jotka illalla olivat menneet nuppuun, kukkivat jo ”auki”. Kesäpäivä on alkamassa. Kaikki on herkkää, lupaavaa ja kiireetöntä. Tätä tunnelmaa alleviivataan toistolla ”niin hiljaa, hiljaa astui” ja kuvalla kasteisesta nurmesta (nurmikko), jolla kuvattu nuori nainen kulkee. Auringon nousu, aamukaste ja kukkien umppujen (nuppujen) aukeaminen viittaavat uuteen päivään eli uuteen ja alkamiseen.

Runon puhuja katsoo nuoren naisen kulkua. Lukija saa tietää, että hän kulkee hiljaa ja että hänen helmansa kastuvat. Minkäänlaista kontaktia katsojan ja kulkijan välille ei synny. Nuori nainen – neitonen – on runon puhujan tavoittamattomissa, ja runon puhuja peilaa omia tunteitaan luontoon. Toisen säkeistön kolmannessa säkeessä ”kukkaset nyökkäsi kuiskuttain” elollistetaan kukat. Niistä tulee myös tilanteen tarkkailijoita. Nyökyttelevät kukkaset – samanlainen hellittelynimi kuin neitonen – ikään kuin tietävät, mitä on meneillään. Nuori mies, runossa ei tosin sanota että runon puhuja on mies, saatikka nuori, on ihastunut nurmella kulkevaan naiseen mutta ei uskalla lähestyä tätä. Runon puhuja katsoo neitosta vain kaukaa ja koko luomakunta, auringonnousu, metsä, kukat, nurmi, aamukaste, on todistamassa tätä ihastumista.

Tunnelmaltaan Leinon runo on positiivinen, lupaava, vaikka runon puhuja ja hänen kaukaa ihailemansa nuori nainen eivät kohtaakaan. Runo kuvaa aamun heräämisen avulla ihastumista, siihen liittyviä herkkiä tunteita. Nimettömyyden kautta aamuinen kahden henkilön kohtaaminen yleistetään koskemaan kaikkia, runon lukijaakin. Leino siis kuva runossaan Yli metsän koitti jo päivän koi, miten rakastuminen on ihanaa – yhtä aikaa kaunista ja pelottavaa. Kysymys ”mitä jos toinen ei vastaakaan tunteisiin” väreilee ilmassa.

Helena Ruuska

2. Yliviivaa keltaisella kohdat, joissa kirjoittaja analysoi runon rakennetta.
3. Yliviivaa punaisella kohdat, joissa kirjoittaja analysoi runon kieltä.
4. Alleviivaa kohdat, joissa kirjoittaja perustelee havaintojaan runon avulla.
5. Tutki ensimmäisessä kappaleessa olevaa sitaattia ja kirjoita runon siteeraamiseen liittyviä sääntöjä.
6. Mitä päätelmiä eli tulkintoja kirjoittaja tekee runosta?
7. Keksi analyysille otsikko, joka kertoo sen sisällöstä.
8. Vertailkaa pienissä ryhmissä keksimiänne otsikoita.
9. Valitkaa otsikoista osuvin, ja kertokaa se koko luokalle.

Pieniä analyysitehtäviä runoista

Pohjolan kevät

1. Lue Edith Södergranin Pohjolan kevät -runo monta kertaa.

Pohjolan kevät

Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.

Edith Södergran,  Runoja. 1916, suom. Uuno Kailas.

2. Kuinka monta säkeistöä ja säettä runossa on?
3. Kirjoita yksi esimerkki:

• elollistamisesta (personifikaatio)
• toistosta
• metaforasta
• Luonnehdi kolmella virkkeellä runon puhujaa.

4. Onko kyseessä perinteinen vai moderni runo? Perustele vastauksesi lyhyesti. 

Keinu 

1. Lue Aleksis Kiven kirjoittama runo Keinu.

Keinu

Nyt kanssani keinuhun käy,
mun impeni, valkeal liinal;   [impi=nuori nainen]
kuin morsian kauniina seisoovi luonto
iltana helluntain.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.

On allamme viherjä maa
ja päällämme sininen taivas,
ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa [läntinen=länsituuli]
lintujen laulaes.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.

Kun väikyn mä ylhäällä tääl,
tääl tuulien viileäs helmas,
niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan
paisteessa iltasen.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.

Kuin Onnelan kaukainen maa
niin kimmeltää ihana kunnas;
ja sinnepä lentäisin impeni kanssa
siivillä läntisen.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.

Siel lehtinen kauhtana ain
on hartioil unisen koivun,
ja ainiaan lempeillä kunnailla läikkyy
helluntain vainiot.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.

Siel laaksossa vainion all
on keväinen, viherjä niittu,
mi ainiaan herttaises hämäräs siintää
kukkasil keltaisill.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.

Siel suutelee ehto ja koi  [ehto=ilta, koi=aamu]
ja siel ijankaikkinen aika
pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran
himmeään Unholaan.
Seisahda, heiluva keinu,
jo kelmenee impeni poski
illalla lempeäl.

Aleksis Kivi, Kanervala. 1866.

2. Analysoi ja tulkitse Kiven Keinu-runoa.

• Ympyröi runosta kaikki ilmaisut, jotka liittyvät korkeuteen ja kaukana olemiseen. Millaisen tunnelman ne luovat runoon?
• Kuinka monta henkilöä runossa on? Keitä he voisivat olla?
• Yliviivaa keltaisella kohdat, joissa runon puhuja kuvailee, mitä hän näkee keinuessaan.
• Yliviivaa punaisella kohdat, joissa runon puhuja kuvailee Onnelaa.
• Mitä keinuminen merkitsee runon puhujalle?
• Millä tavoin runon viimeisen säkeistön tunnelma on vastakohtainen muiden säkeistöjen tunnelmalle? Mitä viimeinen säkeistö tarkoittaa?

Jumalien keinu

1. Lue Eino Leinon runo Jumalien keinu. Analysoi ja tulkitse runoa.

Jumalien keinu

Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan –
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.

Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuilussa kuohuu.

Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön –
sitten tulkohon tumma yö.

Eino Leino, Kangastuksia. 1902.

2. Analysoi ja tulkitse Leinon Jumalien keinu -runoa.

• Mitä vastakkainasetteluja runossa on?
• Mitä jumalien keinussa keinuminen tarkoittaa?
• Mitä runo kertoo kohtalosta?
• Mitä yhteistä Kiven ja Leinon runojen keinuilla on? Miten ne eroavat toisistaan?

3. Kuuntele Cheekin kappale Keinu (levyltä Alpha Omega, 2015) ja perehdy kappaleen sanoitukseen.

• Mitä riimipareja Keinu-kappaleessa on?
• Mitä riimit kertovat runon puhujasta?
• Miten Cheekin kappale liittyy Eino Leinon runoon?
• Mitä jumalten keinu tarkoittaa Cheekin kappaleessa?

4. Kirjoita lyhyt analyysi, jossa vertailet keinun merkitystä Leinon runossa ja Cheekin sanoituksessa.
5. Lue Ylen uutinen Cheek kuvaa jumalien keinua mielialan vaihteluina, mutta mitä Eino Leino itse tarkoitti? (Oona Mynttinen 4.7.2018, https://yle.fi/uutiset/3-10286834).

• Minkä tulkinnan Cheek on esittänyt jumalten keinulle?
• Miten uutisessa tulkitaan Eino Leinon runoa?
• Vertaa uutisessa esitetty tulkintoja omaan tulkintaasi Eino Leinon runosta.

Laulu kertoo rakkaudesta

1. Kuuntele Vestan Lohtulauseita-albumin (2018) Ota varovasti -kappale (etsi Spotifyn web-versiosta kappaleen nimellä).

• Mitä runon puhujalle on tapahtunut?
• Millainen on hänen tilanteensa nyt?

2. Kirjoita kuvaus puhujan elämästä. Vastauksen pituus n. 2000 merkkiä.

Elämänmakuisia runoja

1. Lue Katri Valan, Edith Södergranin, Vilja-Tuulia Huotarisen ja Riina Katajavuoren runot.

                     KUKKIVA MAA

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!

Katri Vala 1924: Kaukainen puutarha. WSOY.

Ihmeellinen meri

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

Edith Södergran 1929: Levottomia unia. Runoja. Uuno Kailas (suom.) Tulenkantajain osakeyhtiö.

       ILO taskussa, kätkössä, rytyssä
                                   ILO riihessä, aitassa, turvassa
ILO navetassa, nukkumassa, tallissa
                                     ILO meijerissä, kaukalossa, kanalassa
                  ILO tulessa, horisontissa, valossa
ILO parvessa, piilossa, kasvamassa
                             ILO tutussa, talossa, suojassa
                                             ILO kukassa, kasassa, helmassa
     ILO viileässä, vedessä, mullassa
                          ILO metsässä, varjossa, sammalessa
ILO sinessä, hellässä, kuiskauksessa
                                      ILO laulussa, lujassa, lennossa
     ILO lumessa, hiekassa, pölyssä
                               ILO varastossa, nurkassa, ruukussa
ILO katseessa, hauraassa, halussa
                                 ILO seurassa, salassa, sumussa
             ILO alussa, huomassa, tulossa
                                        ILO ihossa, otteessa, katoavassa
                   ILO elossa, elossa, elossa

Vilja-Tuulia Huotarinen 2009: Iloisen lehmän runot. WSOY.

 

35 MINUUTIN HYMY

Hymyilen.
Minä hymyilen.
Peittoan.
Voitan.
Väsytän.
Hymyilen, leveästi, aidosti, kauan, kaukaa.
Katson silmiin ja hymyilen.
Hymyilen symmetrisesti.
Otan tilaa ja mittaa ja aikaa ja hymyilen.

Minä hymyilen sinulle.
Minä hymyilen minulle.
Minä hymyilen.
Hymyilen ja tuijotan,
kohdistan ja hymyilen.
Imen sinua katseellani ja hymyilen.
En emmi, en pälyile, en väsy.
Hymyilen kuin sotilas.
Hymyilen patsaana,
lihana verenä,
huulina ja rautahampaina.
Hymyilen rakkauteni sinuun.
Hymyilen rakkaudettomuuteni sinuun.
Hymyilen kameralle kaikki huoleni.
Ne ovat isoja ja tavanomaisia.
Hymyilen tyhjentävästi ja kauan.

Hymyilen aallot ja pellon
Hymyilen Kronstadtin ja Kaliningradin.
Hymyilen helteen.

Hymyilen tyrmät ja pelot.
Hymyilen ihmisoikeudet.
Hymyilen ahtaat paikat.
Hymyilen Paavin ja valtamerialuksen.
Hymyilen kuin peltilelu tai koristekulho.

Hymyilen ikäkaudet ja valheen.
Hymyilen totta.
Hymyilen liikaa.
Hymyilen ilon takaa.

Hymyilen koska kuuluu.
Hymyilen koska toivon.
Hymyilen koska haluan.

Haluan sinut ja hymyilen.

Hymyilen koska minulla on hymykromosomi.
Hymyilen tämän loppuun saakka.

Riina Katajavuori 2018: Maailma tulenkaatamana. Tammi.

2. Tutustu runoihin vastaamalla lyhyesti seuraaviin kysymyksiin:

• • • Minkä elämänohjeen Katri Valan runo antaa?
    • Millainen elämä Edith Södergranin runon puhujaa odottaa?
    • Ketkä Vilja-Tuulia Huotarisen runossa iloitsevat ja mistä asioista?
    • Mitä merkityksiä hymyilemisellä on Riina Katajavuoren runossa?

3. Etene tarkempaan analyysiin. Valitse yksi seuraavista kirjoitustehtävistä (A, B tai C). Kirjoita vastauksesta n. 4000 merkin mittainen teksti.

A. Valitse joko Valan tai Södergranin runo. Analysoi ja tulkitse runon puhujan elämänasennetta.

B. Valitse joko Huotarisen tai Katajavuoren runo ja analysoi toiston merkitystä runossa.

C. Valitse runoista yksi. Analysoi runon kielikuvia ja tulkitse, mitä ne kertovat elämästä.

Ennen kuin alat kirjoittaa, suunnittele vastauksesi:

1. Aloita nimeämällä runo tai runot.
2. Esitä alussa yleinen havaintosi runon teemasta eli tee kokonaistulkinta.
3. Nimeä havainnot.
4. Ryhmittele havainnot.
5. Kerro yhdestä havaintoryhmästä aina yhdessä kappaleessa.
6. Etene havainnoista tulkintaan eli kerro, mitä havainnot merkitsevät.

Analysoi rakkausrunoja

1. Lue Oksasen, Anderssonin ja Salmelan runot.

SINUA, SINUA RAKASTAN

Sinua, sinua rakastan.
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi.
Miten taittavat linnut siipensä!
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla!
Miten nousevat metsät tuulten mukana!
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi.

Sinua, sinua rakastan.
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi.
Miten huutaa minulle avaruus!
Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi!
Miten itkevät lapset maailman rannoilla!
Ja merien yllä savuavat sydämet!

Sinua, sinua rakastan.
Niin liikkuu pehmeä kätesi
kuin vene varhain aamuisella joella.

Aulikki Oksanen 1964–74: Maallisia lauluja. Kirjayhtymä, Helsinki.

 

Pilvessä ikkunani ulkopuolella näen
rakastavaiset
He tuntuvat tutuilta mutta en muista heidän nimiään
Ehkä he eivät enää elä
Nainen nojautuu miehen päälle, hänellä on pitkä valkea
pilvikiehkura joka on solmittu päälaelle.
Hänen huulensa ovat suuret ja nälkäiset vaikka hän vaikuttaa
yllättyneeltä heidän tapaamisestaan
Enkö kohdannutkin heidät jollakin matkallani?
Nainen suutelee miehen kasvoja rytmikkäin liikkein
Hänen huulensa tunkeutuvat miehen suuhun ja
silmiin samalla kun hän itse katoaa savun lailla tuuleen
Onko se tuulen vika?
Pian he kaksi ovat sulautuneet, he hajoavat nopeasti
Pilvi ja rakastavaiset ovat poissa, taivas on taas kirkas
Ehkä rakkautta on siellä missä rakastavaiset sulautuvat
ja haihtuvat savuna

Claes Andersson 2015: Aamu meren rannalla. Sisäänhengitys, uloshengitys. Jyrki Kiiskinen (suom.) WSOY.

 

HÄMÄHÄKKI

Rakkaus on hämähäkki, joka pyydystää yksinäisyyden verkolla.
Naurettavaa, sydän surisee. Rakkaus on valtava, nälkäinen hämä-
häkki, joka syö meidät kerta toisensa jälkeen. Olemme eläneet
sillä tavalla monipuolisen elämän. Naurettavan, kuin hyvän
komedian.

Aki Salmela 2019: Eläimen varjo. Tammi.

 

2. Kirjoita runojen pohjalta 3–5 jatkoa lauseelle Rakkaus on…

3. Valitse runoista kaksi. Vertaile runojen antamaa kuvaa rakkaudesta. Sopiva vastauksen pituus on noin 4000 merkkiä.

Ennen kuin alat kirjoittaa, valmistaudu:

• • Mikä on runojen puhujien elämäntilanne? Miten he suhtautuvat rakkauteen?
  • Mitä kielikuvia runoissa on? Mitä ne kertovat rakkaudesta?
  • Miten runot on rakennettu? Mitä rakenteet paljastavat rakkaudesta?
  • Millainen rytmi runoissa on? Mitä rytmi viestii rakkaudesta?

Etene vastauksessasi vertaillen runoja osa-alue osa-alueelta. Jaa vastaus kappaleisiin aiheittain.

Aloita nimeämällä vertailtavat runot ja kertomalla yhdellä virkkeellä, mitä runot käsittelevät.

Kirjoita runoanalyysi – valitse runojen aihe

1. Etsi 2–3 runoa, jotka käsittelevät samaa aihetta, esimerkiksi rakkaus, ystävyys, yksinäisyys…
2. Analysoi runoja.
   • Mitä valitsemaasi aiheeseen liittyviä sanoja runoissa on? Luokittele niitä.
   • Ovatko runot perinteisiä vai moderneja?
   • Keitä runojen puhujat ovat?
   • Kertovatko runot jonkin tapahtuman vai kuvaavatko tilanteen tai tuokion?
   • Onko runoissa riimejä?
   • Onko runot kirjoitettu mittaan, vai ovatko ne vapaamittaisia?
   • Esiintyykö runoissa toistoa?
   • Ovatko runot rytmiltään kiivaita vai verkkaisia?
   • Mitä kielikuvia (vertaukset, metaforat, personifikaatiot) runoissa on?
   • Millainen on runojen tunnelma?
3. Tulkitse runoja:
   • Mitä edellä tekemäsi havainnot kertovat runojen aiheesta?
   • Mitä runot kertovat aiheensa kautta ihmisistä ja maailmasta?

4.  Kirjoita muistiinpanojesi pohjalta teksti, jossa analysoit ja tulkitset valitsemiasi runoja niitä vertaillen.
5. Etene analyysin ja esimerkkien kautta tulkintaan: kerro havaintosi esimerkiksi runojen riimeistä, anna esimerkkejä siteeraamalla runoja ja tulkitse, mitä riimit kertovat runojesi aiheesta.
6.  Etene tämän materiaalin Kirjoittajan avuksi -ohjeiden pohjalta.

Kielikuvista parisuhteen analyysiin

1. Lue Harry Salmenniemen Crème fraîche -novelli.

Crème fraîche

Kuljimme crème fraîche -pilvien keskellä, ja rakastettuni sanoi, että silmäni ovat unikon terälehdet, ja minä vastasin hänelle, että sinun suusi on ulpukka ja punainen ruusu, ja hänen kuvansa monistui pilvien ja lumen valkoista monikertaa vasten, ja suuri valkoinen kermajäätelö kantoi meitä ja narisi allamme, ja rakastettuni sanoi, että minun nenäni on vahva kuin ruiskukan varsi, niin päättäväinen ja älykäs kuin olisin satujen intiaanipäällikkö, ja minä sanoin, että sinun ihosi on pehmeämpi kuin yhdelläkään vauvalla, se on syvintä samettia, ja puut kohosivat ulapan tuolla puolen suorina ja uljaina, ja kevyt tuulenvire hyväili meitä kun rakastettuni sanoi, että kehoni varjo on pilviä vasten kuin jännittynyt jousi, tai kuin käsintehty harppu, ja minä kerroin hänelle, miten olin ensitapaamisellamme huomannut hänen ihastuttavat korvansa, jotka ovat sammalta rantalaiturin vierellä tai krookuksia ikkunalla, kutsuvampia kuin laktoositon crème brûlée, ja päällemme satoi puuterilumen ensisuudelmia, ja samassa rakastettuni tunnusti, miten hänen on vaikeata nukkua kun hän ajattelee vahvoja käsivarsiani, levottomuus ja pakottava himo heräävät hänessä silloin niin voimakkaina, ja minä kerroin hänelle, miten joskus yöllä halu herättää minut kun ajattelen hänen pakaroitaan, jotka ovat pyöreät ja lämpimät kuin rantakivet auringossa, ja täysin vailla kyhmyjä ja kasvaimia, ja rakastettuni hymyili sanoilleni ja suuteli minua keskellä pilvien valkopunaista pyörrettä ja sanoi, ettei minun kasvoillani näy mitään atooppisuuteen eikä psoriasikseen viittaavia piirteitä, ja poutapilvet olivat suuria ja pehmeitä ja laiskoja, ja aurinko värjäsi ne tasaisella loistollaan, ja crème fraîche -pilvet yhä kannattelivat meitä.

Harry Salmenniemi 2019: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja. Siltala.

1. Kirjoita viisi novellin kielikuvaa (metaforaa tai vertausta) listaksi.
2. Tulkitse, mitä kielikuvat tarkoittavat.
3. Mille Salmenniemen novelli vitsailee?
4. Analysoi novellissa rakentuvaa kuvaa parisuhteesta. Vastauksen pituus n. 2000 merkkiä.

Perehdy novellianalyysiin

1. Lue novellianalyysi, jonka tehtävänanto on ”Analysoi ja tulkitse Pentti Haanpään novellia Päntän äijän vajoaminen (kokoelmasta Heta Rahko korkeassa iässä, 1947)”.

A. Pentti Haanpään novelli Päntän äijän vajoaminen kokoelmasta Heta Rahko korkeassa iässä (1947) kertoo syrjäisen kylän originellista. Miestä viehättää syksyisin yksiöinen jää, jolle hänen täytyy pakonomaisesti päästä kokeilemaan onneaan. Hukkuuko hän vai pelastavatko kyläläiset hänet tälläkin kertaa?

B. Novellin kertoja on kaikkitietävä tarkkailija. Lukija saa tietää vähän itse kylästä ja sen asukkaista. Kyläläisistä mainitaan päähenkilön, Päntän äijän, lisäksi tämän emännäinen ja kylän muu vaimoväki sekä seppä Toropainen poikineen. Henkilöt esitellään roolien kautta, ei yksilöinä. Samoin kylä voisi olla mikä tahansa suomalainen järven rannalla oleva yhteisö. Tämä korostaa sitä, että novelli on kummallinen tarina, juttu, joka kaikessa outoudessaan on kertomisen arvoinen.

C. Novelli rakentuu juonen varaan. Alussa todetaan, että järvi on jäätynyt. Kylässä tiedetään aikaisemmin tapahtuneen perusteella, että nyt Päntän äijä taas lähtee liikkeelle. Näin käy. Mies lähtee reellä vastarannalle. Hän ei lähde tällä kerralla kolkkakalalle – mateita tappamaan – vaan reenjalaksia vahvistamaan.

D. Novellin huippukohdassa Päntän äijä viilettää jäällä. Käännekohdassa hän vajoaa jäihin. Tällä kerralla pelastustyöt vaativat paljon, sillä reki vajoaa ankkurin tavoin pohjamutiin ja mies on tarttunut jalastaan siihen kiinni. Seppä Toropainen on kyllästynyt tähän jokasyksyiseen näytelmään, mutta poikineen kokee velvollisuudekseen auttaa naapuriaan.  Ukko saadaan ylös järvestä ja häntä ”herätellään henkiin”.

E. Lukija tietenkin kysyy, miksi ihmeessä äijän pitää mennä heikoille jäille. Haluaako hän olla huomion keskipisteenä? Seppä Toropainen selittää novellissa naapurinsa jäihin putoamista muutoksen kaipuulla, ”saisit jotakin muutosta elämääsi”, ja huomionkipeydellä: ”– – ongitaan kuivalle kuten tärkeä kappale, hoidellaan henkiin ja saat suuhusi viinaa.” Tähän sepän arvailuun, miksi ukko hinkuu heikoille jäille, yhtyy kertojakin toteamalla: ”Siten Päntän äijän jäihin vajoamisesta koitui melkoisesti vaivaa järven rannan asukkaille ja samalla ikään kuin makua ja särvintä yksitoikkoiseen elämänmenoon. Jotakin oli tapahtunut: Päntän äijä oli taasen pudonnut.”

F. Jäihin putoaminen on kuolemalla, vaaralla leikkimistä. Päntän äijä uhoaa jäällä vauhtia kiihdyttäessään: ”Milloin putoaa, milloin ei! – – Se on Herran kädessä!” Hän vetoaa ylimaallisiin voimiin, kohtaloon, jonka kautta novellia voi tarkastella myös intertekstuaalisena kudelmana.

G. Manalassa käyminen on ikiaikainen tarinoiden aihe. Kuolema on pelottava ja tuntematon asia. Siksi kerrotaan tarinoita sankareista tai antisankareista, jotka ovat kolkutelleet kuoleman portteja ennen aikojaan. Antiikin mytologiassa Orfeus kävi Manalassa, Kalevalassa Lemminkäisen äiti onkii kuolleen poikansa ruumiinosia Tuonelan joesta. Haanpään novellissa todetaan, että Päntän äijä on jälleen kerran palannut manalasta. Häntä ”ei kykene vesikään hukuttamaan”. Jotain ylimaallista äijässä siis on, koska kansanuskomusten mukaan noidan tunnisti siitä, että tätä ei voinut hukuttaa. Tähän viittaa myös Toropaisen kommentti ”piruko sitä siellä [veden pohjassa] pitää”.

H. Novellin keskeinen motiivi on vesi – jään muodossa. Lyhyessä novellissa sitä kuvaillaan tarkasti. Miten se lumoaa kyläoriginellin, ja miten yksiöinen jää pitää koko kylän jännityksessä? Toki novellin teemana ovat edellä mainitut jännityksen hakeminen yksitoikkoiseen elämään ja huomionkipeys, mutta kertomustraditiossa kyse on myös ihmisen – vähäisen Päntän äijänkin – halusta olla jumalan kaltainen, edes hetkellisesti kokea jotain suurta ja ihmeellistä: ”Syksyisen jään sileällä pinnalla oli hänen [Päntän äijän] turtuneeseen mieleensä merkillinen, selittämätön vaikutus. – – Se vietteli hänet liikkeelle vastustamattomasti, vietteli ratisevalle, sujahtelevalle pinnalleen.”

I. Päntän äijä on kuin pohjoinen jeesus. Uuden testamentin Jeesus käveli vetten päällä, mutta Päntän äijää rekineen ei yksiöinen jää kestä. Mies kuvittelee itsestään suuria mutta joutuu toteamaan kerta toisensa jälkeen oman vähäpätöisyytensä. Päntän äijä istuu kyläläisten sytyttämän nuotion äärellä ”märkänä ja surkeana”, ”hiljaisena ja häpeilevänä”. Hänen suuruuden hetkensä on ohi ja hän on palannut kuolevaisten joukkoon. Ainakin toistaiseksi. Se mitä tapahtuu saduissa, ei tapahdu tavallisille ihmisille kiteyttää kertoja hupaisan jutun Päntän äijän vajoamisesta: ”Hukkunut se oli ollut kerta kaikkiaan, manalasta palannut. Mutta palannut se vain oli, koska köyhän korpisuomalaisen ei sallita kesken kaiken heittää elämänsä ristiä.”

Helena Ruuska

3. Yhdistä analyysin kappaleet ja mitä kussakin kappaleessa (A.–I.) käsitellään:
   • juoni, huippukohta, käännekohta
   • kertoja, henkilöt ja miljöö
   • intertekstuaalisuus ja teema
   • motiivi ja teema
   • teeman pohdiskelua yksityiskohtien perusteella Toropaisen ja kertojan äänellä
   • aihe
   • juoni ja muutama takauma (tapahtumista kerrotaan preesensissä)
   • intertekstuaalisuus ja teema
   • intertekstuaalisuus ja teema
4. Alleviivaa analyysista kaikki kirjallisuuden käsitteet ja selitä, mitä ne tarkoittavat.
5. Minkä tulkinnan kirjoittaja esittää novellista?
6. Keksi analyysille otsikko, joka kuvaa Päntän äijää.

Tulkintatehtäviä Anton Tšehovin novellista Nainen ja sylikoira (1899)

1. Lue huolellisesti (=rauhassa) Anton Tšehovin novelli Nainen ja sylikoira (1899).
2. Mitkä seuraavista luonnehdinnoista kuvaavat parhaiten novellia?

vauhdikas, viipyilevä, herkkä, tylsä, koskettava, liikuttava, surullinen, lupaava, outo, mukaansa tempaava, sujuva, yllättävä, laahaava, syvällinen, kummallinen

3. Luonnehdi itse novellia 3–5 virkkeellä.
4. Mistä paikoista novellissa puhutaan? Mihin novellin tapahtumat sijoittuvat?
5. Kerää novellista kaikki ne kohdat, joista paljastuu aikakausi. Selitä ko. asia.
6. Millainen sukupuolimoraali ja avioliittokäsitys oli vallalla Venäjällä 1800-luvun lopussa. Päättele novellin perusteella. Mainitse esimerkkejä.
7. Mitä tarkoittaa, kun Anna Sergejevna luonnehtii miestään
   • lakeijaksi
   • oikeauskoiseksi.
8. Mitä kaikkea saat tietää novellin perusteella Dmitri DmitritšGurovista? Kirjoita luettelo luetelmaviivoin.
9. Mitä kaikkea saat tietää novellin perusteella Anna Sergejevnasta? Kirjoita luettelo luetelmaviivoin.
10. Mikä on novellina aihe?
11. Mikä on novellin teema? Perustele?
12. Sylikoira on novellin motiivi. Mikä on sen rooli novellissa?
13. Nainen ja sylikoira -novelli jää avoimeksi. Kirjoita joko yhtenäisenä tekstinä tai luetelmaviivoin, mitä novellin päähenkilöille tapahtuu tulevaisuudessa.

Lyhyitä analyysitehtäviä novelleista

Lue Maria Jotunin novelli Kun on tunteet (kokoelmasta Kun on tunteet, 1913) ja vastaa kysymyksiin.

Kun on tunteet

“Minäkö onnellinen? Ehee – miksi minä onnellinen olisin? En minä ole
onnellinen?”

“Kun on vasta nainut ja niin edespäin.”

“No, nainut? Onhan sitä nainut, se on totta. Mutta vastoin tahtoani
minä naimisiin menin.”

“Miksi vastoin?”

“Sitä kun on köyhä, saa tehdä vastoin tahtoaankin, kun sattuu.”

“Pakottivatko Viian vanhemmat?”

“Mitäs minä vanhemmista. Muuten ei minulla niitä olekaan. On se äiti
ollut. Isänpuoli on olemattomissa. Näin palvelusihmiselle mistä niille
kaikille isiäkään?”

“Kukas sitten pakotti?”

“Se pakko pakotti. Kun on näet köyhä, tulee ajattelemattakin mennyksi.
Ei niin, ettei köyhäkin tietäisi, että tyhmyys on tyhmyys, vaan menepäs
ja tee se kuitenkin.”

“Niin se on.”

• Mistä asiasta keskustelijat keskustelevat?
• Mitä lukija saa tietää Viian sosiaalisesta asemasta?
• Keitä Viian perheeseen kuuluu?
• Miksi Viia on mennyt naimisiin?

“Niin se on. Se oli minun elämäkertani näet sellainen: Kun oli
siellä maalla se Antti, siellä kotipuolessa, ja se oli pulska ja
punaverinenkin kuin tuo palsaminkukka ihan ja se minulle niitä
tunteitaan oikein rakkaudeksi nimitteli ja minä sille kanssa
rakkaudeksi niitä omiani nimittelin, suotta – se näet, että muka
rakkaus, se huvittaa – suotta, mutta annas, kuka sitä ei huimana
vaikka mitä laskettele, jo piruillessaankin, kun on nuori. No, se Antti
kantoi minulle rinkelit markkinoilta ja kaikki, ja minä olin Antille
kohtelias ja rakas, mikäs siinä – ainakinhan minä ihmisistä pidän, ja
nytkin kun joku puhuttelee ja sanoo: niin se on, sanon minäkin: niin
se on. Mitä varten minä ihmisiä vastusteleisin? – Mutta se Antti se
minua erityisesti miellytti. Tuo se on minun, ajattelin, ja olisihan se
ollutkin, ellei tämä Matin pahus, tämä körökki siihen väliin sattunut.
Pahan nenällä se siihen sattuikin, ja ei muuta kuin alapas minua
tahtoa. Sitä näet kun olin pestautunut kaupunkiin, niin eikös ole tämä
Matti siinä samassa pihassa renkinä. En minä sitä ensin huomannutkaan,
vaikka ei minulta mies jää huomaamatta, etenkin jos se on pulska. Vaan
mitäs Matti, vähäinenhän se on tämä Matti ja mitätön. Vaan eipähän se
estänyt sen tulla töksähtämästä eteeni ja sanomasta jotta: ’Viia.’

• Miten Viia kuvailee Anttia?
• Miten Viia kuvailee Mattia?
• Miten Viia suntautuu Anttiin?
• Miten Viia suhtautuu Mattiin?

“’Ka, Mattihan se on’, sanon minä.

“’Matti, Matti on.’

“’Mitä Matille kuuluu?’

“’Mitäpä sitä.’

“’Mitäpä sitä.’

“’He, otapas tuo’, sanoo ja painaa kouransa käteeni ja mennä jurpeltaa
talliin.

“Ka, kymmenmarkkanen. Antoikohan tuo tuon nyt minulle omaksi,
ajattelen. Totta tuo antoi. Ja kun minä olin köyhä tyttö ja palkkaa
vain kuusi markkaa kuussa ja se kengissä kului, niin ajattelin, jotta
hyväpä olikin, että antoi, ostanpa nyt Antille kintaat ja laitan
itselleni oikein röijyn kaupungin malliin, minulla kun oli vain suoria
nuttuja, jotka kyllä siihen asti olivat omiansa, ei sen puolesta. No,
laitoin röijyn kun laitoinkin ja punaisesta pomasiinista laitoinkin. Ja
sievä se oli.

“Mutta jos se piloillaan sen rahan antoi, töksähtää sitten mieleeni, ja
tahtoo rahansa vielä takaisin. No, alapas sitä pelätä, niin että kun
sen näen, puitan aina pakoon. Mutta se minua kuin uhalla kiertämään.
Jos se mitä virkkaa, ajattelen, repäisen röijyn päältäni, viskaan
mörrikän eteen ja sanon: ’Pidä roskasi.’ Mutta se ei mitään virka eikä
se ehdikään, minä kun puitan aina pakoon. Vaan eikö kerta jo kadulla
huuda: ’Viia, äläs jätä.’ Minä en jättänyt. Enhän minä miten uskaltanut.

• Mitä Matti tekee?
• Mitä Viia tekee saamallaan rahalla?
• Mitä Viia alkaa pelätä?
• Mitä Viia tekee aina, kun näkee Matin?
• Miten Viian välttely-yritykset päättyvät?

“’Minne matka?’

“’Tiihosen puotiin, menen meidän sialle jauhon hakuun. Meidän
sianköniläs se vasta syöpi jauhoja, en minä ikinä sellaista sikaa
ruokkisi, se vasta pakana –’ ja juttelin siitä siasta pitkät matkat,
ettei sille Matin mörrille jäisi suun vuoroa sitä kymmenmarkkastaan
takaisin tahtoa. Antaapahan ollakaan, kun tullaan siinä sen kelloseppä
Viikin kohdalle, eikös tämä tahtomaan:

“’Lähdetäänpäs, Viia, ja ostetaanpas sormukset tuolta.’

“’Lähdetään vain’, sanoin minä. Mitäpä minä tyttörukka muutakaan olisin
uskaltanut. Katsonpa piruillessanikin, ajattelin toisekseen, ostaako
tuo. Ostihan pakana, en paremmin sano.

“’Nyt sitä on kihloissa’, sanoi Matti kadulle tultua.

“’Niinpä taitaa olla’, sanoin minä. Mutta ajattelin itsekseni, että
annahan olla, kun palkkani saan, näytän, olenko kihloissa. Saat rahasi,
sormuksesi ja röijynkin. ’Pidä roskasi’, sanon, ’en sitä minä itseäni
mokomiin myy’. Vaan pidin vielä omina tietoinani, mitäpä minä siinä
nyt, olisi vielä sitä kymmenmarkkasta tahtonut, pakana.

• Miksi Viia höpöttää isäntäväen siasta?
• Miten Matti yllättää Viian?
• Mitä Viia ajattelee kihloihin menemisestä?
• Miksei Viia kieltäydy kihloihin menemisestä?

“No, onnitteli sitten kotona emäntä, että muka kun kihloissa, ja minä
niiasin. Ja onnittelivat toiset ja minä niiasin kaikille. Mitäpä minä
muuta! Ja emäntä päivittelemään, että kun hän ei tiennyt, ja minä
sanoin, että kukapa hänet tiesi; vaan tämä Matti kun tahtoi, niin mikäs.

“’Mikäs, oikein se on’, sanoi emäntä. ’Onhan Matti hyvä mies.’

“Voi olla, mitäpä minä hänen hyvyyksistään, enpä minä niistä kuitenkaan
kostu.

“Ja olisihan vielä kaikki voinut käydä hyvin, ellei tämä Matin pahus
vyöräydy iltasilla sinne aittaani.

“’Ei nyt Matin pitäisi suuttua’, sanon minä kielitellen, ’minä maksan
Matille pois Matin rahan, kun tässä kykenen. Ei tainnut nyt näistä
kihloista vielä mitään tulla.’ ’Miksi ei’, sanoi Matti. ’Jos toista
vielä odottaisi’, sanoin minä. Vaan Matti suuttui silloin. Sen pyöri
silmätkin päässä kuin mitkä väkkärät ja se ärjyi, ettei hän siedä
pilkkaa.

“’Anna olla nyt’, sanoi se, ’äläkä enää vikuroi, kun rehellisen ihmisen
kelkkaan rupesit. Anna olla, muista se. Vikuroimista minä en siedä.’

“Mitäpä minä, yksinäinen naisolio, muuta kuin antaa olla. Ties, vaikka
olisi puukolla mahaan pistänyt, jos vastustin.

“No, Matti jäi aittaan ja siitä sitten kuulutuksille seuraavalla
viikolla. Häiksi osti Matti minulle oikein mustan leninkikankaan ja toi
rintakukan, jossa oli ruusattuun harsotähteen ommeltu enkeli samassa,
ja se harso oli kuin mitäkin utua ja värssy oli oikein sen takana, no
se vasta soma kuje ja minulla on se piirongin päällä vieläkin. Jotta
hyvähän se Mattikin, ei siltä, parastaan se pani, limonaadit osti
häiksi ja muut, ja kun sanoin, että joutavaa tuhlaat, sanoi se vain,
että kun on mieluinen morsian, ryyppää häntä vähän vettä sakeampaa toki.

• Miten emäntä suhtautuu Viian ja Matin kihlautumiseen?
• Mitä Viia selittää Matille aitassaan?
• Miten Matti reagoi?
• Miksi Viia tyytyy kohtaloonsa?
• Miten Matti kohtelee morsiantaan?

“Hyvä olisi muuten ollut, vaan pahan nenälle se Antti sattuu
kirjoittamaan sieltä maalta, juuri hääpäivän aamuna sen näppiini sain,
sattuu kirjoittamaan, jotta syksyllä hän tulee niinkuin minua perimään.
Ihan se vihille astuessa itketti, kun ajattelin, ettei nyt ollutkaan
Antilla enää minussa perimistä.

“Ja itkin vihillä niin, että nenäliinan olisi saanut vääntää, jos olisi
tahtonut. Sanoi se pappikin Matille, jotta ’olepas nyt Matti kiltti
tälle vaimollesi, kovin se näkyy hienotunteinen olevankin’.

“’Oltava on’, sanoi Matti.

“Ja ollut se onkin.

“’Mikä ihme se sinut siihen eteen silloin viskasikin ja mikä ihme se
sinulla sen kymmenmarkkasen silloin annatti’, utelin sitten Matilta.

“’Mikä, etkö sitä tiedä? Nätti kun olet ja punaiset posket’, sanoi se
vain.

“Olisipa niitä sitten Anttikin saattanut katsella, niitä poskia,
ajattelin, vaan en sanonut.

• Miksi Viia itkee häissään?
• Miksi Matti antoi rahaa kosiessaan Viiaa?

“No, minä nyt olisin yhden Antin sitten jo unohtanutkin kuka ties,
mutta eikös se tule syksyllä kaupunkiin, niinkuin oli sanonutkin.
Meille siihen vielä tulee, minä olen siinä kotosalla hellan kupeella
sian potaatteja survomassa, se oli meillä oma sika jo silloin. Niin
eikös ilmaannu siihen ja sano:

“’Tulinpa Viiaa perimään, jotta sanani pituinen olisin, vaan ovat
tainneet jo toiset perijät käydä?’

“’Toiset’, sanoin, ’toisetpa ovat käyneet’. Ja vihlaisi niin pahasti
sydäntäni, se kun se Antti, sen minä aina tunsin, oli ikäänkuin minua
varten luotu.

“No, pyyhin potaatista käteni ja lyötiin kättä.

“’Antti istuu, ryypätään nyt kahvit’, sanon. ’Ei nyt siltä vihoja
kanneta.’

“’Mitäs tyhjästä’, sanoo Antti ja istuutuu.

“Juotiinhan ne kahvit, vaan ei se maistunut, vaikka hyvää olin
keittävinäni, paninhan minä ison joukon jauhoja siihen ja sikuriakin
suuren mukareen – Antille toki. Vaan ei se maistunut, missä lienee
vika ollut. Kävikö tuo luonnolle, että kun olevinaan se rakkaus muka,
– sitä nimittelee, mitä nimittelee, suotta, joutessaan, jos jotakin
havittelee, muka, kun on nuori, kun on tunteet –”

• Miksi Antti tulee kaupunkiin?
• Miten Viia suhtautuu Antin vierailuun?
• Mihin novellin Kun on tunteet -nimi liittyy?
• Mitä novelli kertoo tunteista?
• Mitä novelli kertoo ihmissuhteista? 

Lukemisen jälkeen

• Selosta novellin juoni muutamalla lauseella.
• Tee novellin henkilöistä kartta, joka kuvaa henkilöiden välisiä suhteita.
• Kuvaile novellin miljöötä.

2. Lue Elina Viinamäen Loma-novelli kokoelmasta Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita (2021, Atena) ja tee yksin ja ryhmässä lyhyet analyysi- ja tulkintatehtävät.

Loma

Olipa kerran perhe, joka matkusti kaikkialle yhdessä. Aina kun heillä oli yhteistä lomaa, he varasivat matkan ja olivat joka kerta sen määränpäähän tyytyväisiä.

Kerran matka kuitenkin suuntautui maahan, josta kukaan heistä ei ollut aiemmin kuullut.

– Mikäs ihmeen maa tämä on? isä ihmetteli pian heidän laskeuduttuaan.

Hän oli aina ensimmäisenä pukemassa ajatuksia sanoiksi.

– Tänne meidän oli aivan tarpeetonta tulla.

Aurinko paistoi kuumasti, ja sen valo oli oudon vaaleankellertävä ja väreilevä, niin kuin aavikosta kertovissa luontodokumenteissa. Kasvillisuus oli kitukasvuista ja paahtavan auringon kellastamaa. Talot teiden varsilla olivat pieniä, eikä niiden avonaisista ikkunoista kuulunut juurikaan elämän ääniä. Kannettuaan tavaransa puolityhjään hotelliin perhe päivitteli hetken näkyä, joka avautui talon eteläpuolen parvekkeelta. Rannalle oli matkaa kilometri, ja maa hotellin takana oli kuin kesannolla olevaa kuivaa peltoaukeaa. Kauempana, erään talon pihalla seisoskeli yksittäinen lehmä.

Huoneisto oli kaikin puolin kelvollinen, vaikka he olivat hieman epäröineet nähdessään siitä kuvia matkanjärjestäjän sivuilla. Huoneisto käsitti keittiön ja kaksi huonetta, vanhemmat ottivat toisen, ja toinen, suurempi, jäi lasten käyttöön. Ulkona oli kuuma, joten harmaa kivilattia tuntui miellyttävän viileältä jalkojen alla.

He vaihtoivat ylleen keveämmät vaatteet ja päättivät lähteä katselemaan ympärilleen. Hotellissa ei vaikuttanut olevan heidän lisäkseen ketään, alhaalla vastaanotossa ei ollut henkilökuntaa eikä edes alueen karttoja tai nähtävyyksiä esitteleviä lehtisiä.

Edellisillä matkoillaan he olivat aina inhonneet sitä, miten helposti syrjäisiltäkin tuntuvissa ravintoloissa törmäsi maamiehiin. Hotellin aulassa istuskeli aina tyytymättömiä, kotiinsa kaipaavia matkalaisia, altaalla taas liikkui paljon juopuneita. Mutta oltuaan nyt paahteisen aamupäivän tässä verraten oudossa kohteessa he eivät riemastuksekseen olleet kuulleet kenenkään puhuvan kieltään. Jostain syystä se myös huoletti heitä. Eikö kukaan muu heidän kotimaastaan ollut matkustanut tänne? Hienoisen ylpeyden lisäksi he tunsivat yhä kasvavaa kummastusta. Lisäksi he tunsivat, että vähäiseen kiinnostukseen oli varmasti olemassa syy, jota he eivät tienneet. Oliko muita suorastaan varoitettu tulemasta? He muuttuivat oikopäätä epäluuluuloisiksi. Isä sanoi, että oli ollut huono idea tulla, oikeastaan hän oli vastustanut ideaa alusta lähtien.

Ei auttanut, että sää oli erinomainen, aurinko paistoi ja hiekkaranta kilometrin päässä oli aivan ennennäkemättömän upea. Kaiken kauneuden keskellä tuntui miltei uhkaavalta, että he olivat ainoita ihmisiä rannalla. He seisoivat rantavedessä liikkumattomina kuin terrakotta-armeija. Pitkän ja epämukavan hiljaisuuden jälkeen perheen tytär huomautti nauraen, että juuri tällaisesta he olivat aina haaveilleet: että saisivat olla rauhassa.

– Rauhassa on vähän eri asia kuin vangittuna johonkin paskaläävään, perheen poika sanoi.

– Ja millä ihmeen mittarilla tämä on paskaläävä? äiti tiedusteli.

Hänestä tuntui aina epämiellyttävältä, jos perheessä oli jotain kinaa, mutta erityisen epämieluisaa oli riitely ulkomailla. Sellaisina hetkinä tuntui kuin häntä olisi huijattu.

– No katso vähän ympärillesi, poika sanoi. – Eihän täällä ole ketään.

– Vesi on varmaan uimakelvotonta, huokasi tytär.

– Ehkä täällä on niitä tappavan myrkyllisiä meduusoja?

– Ei täällä ole mitään sellaista, äiti sanoi mutta ei kuulostanut aivan varmalta. – Kai sellaisesta olisi joku varoituskyltti?

Hän riisui vaatteensa paljastaen kalpeat, selluliitin kirjailemat säärensä ja rintansa, jotka oli sullottu juuri tätä matkaa varten ostettuihin bikineihin. Yleensä häntä sai maanitella veteen. Hän ei ollut mikään kummoinen uimari ja pelästyi pienintäkin aallokkoa, mutta nyt hän halusi vain, että muut unohtaisivat pian huolensa.

Oikeastaan, äiti mietti, hän ei ollut koskaan pitänyt erityisen tärkeänä omaa lomanautintoaan. Aina oli ollut tärkeämpää, että muilla oli hauskaa. Osin se liittyi rahaan. Matkat maksettiin lähestulkoon aina hänen pussistaan. Hän ei halunnut näyttää, kuinka paljon häntä oikeastaan kirpaisi tämänkertainen useamman tuhannen euron lovi säästöissään. Toiseksi se liittyi koko lomamatkan ideaan – siihen erityiseen, jota se oli lupailevinaan.

– Mahtavat aallot! hän huusi kahlattuaan edemmäs. – Tulkaa kokeilemaan.

Kun hänen vastahakoinen perheensä viimein pulahti veteen, hän palasi rantaan ja tarttui kirjaansa. Hän makoili lämpimällä hiekalla, mutta ei pystynyt keskittymään lukemiseen. Hän kadehti miehensä ja lasten riemunkiljahduksia. He unohtivat hänet välittömästi veteen päästyään. Heti kun hän oli täyttänyt ”velvollisuutensa”, hän oli muulle perheelle pelkkää ilmaa. Kukaan ei käynyt edes kohteliaisuuden vuoksi kysymässä, halusiko hän vuorostaan uimaan. Ei, he olivat tyytyväisiä ukkosenjohdattimeensa, joka uskollisen palvelijan tavoin vartioi heidän tavaroitaan ja kuunteli heidän kinasteluaan pyyhkeistä. Oli vain oikeus ja kohtuus, että hän antaisi omansa – eihän hän ollut edes märkä.

Se ei kuitenkaan haitannut. Äidin onni oli muiden onnesta riippuvainen. Niin oli ollut aina. Ehkä asioiden kuuluihin olla näin?

Kyllästyttyään isä ja lapset palasivat rantaan.

– Eipä ollutkaan hullumpi paikka, isä myhäili, ikään kuin hänellä ei olisi mitään epäilyksiä ollutkaan.

– On tuolla sitä paitsi muitakin, tytär huomasi. – Toivottavasti ne ei änge tähän viereen.

– Tällä tavalla minä voisin elää aina, isä huokasi ja oikaisi selälleen kastellen äidin pyyhkeen ja sotkien kirjan hiekanmuruilla.

– Niin varmaan, äiti mietti. – Sinä sen kuin leikkisit sillä aikaa kun minä hoitaisin kaikki käytännön asiat.

Hän ei tiennyt, mistä tämä tunne nyt tuli – tämä äkillinen alakulo ja yksinäisyys. Hän ei jaksanut kuunnella perheen humoristiseksi tarkoitettua rupattelua. Ainakaan hän ei kestäisi, jos lapset alkaisivat kinastella. Hänen täytyi puristaa huulensa yhteen, jotta hän ei sanoisi ääneen sitä, mikä oli koko ajan purkautumassa hänen huuliltaan.

– Tiedättekö, että minä maksoin tästä lystistä liki 6 000 euroa. Että sitten kun teitä alkaa kyllästyttämään, niin miettikää, minkä hinnan minä tästä ilosta maksan…

Se olisi tietysti epäreilua. Erityisesti lapsille. Vai olisiko? Olivathan he jo tarpeeksi isoja ymmärtämään, ettei raha todellakaan kasvanut puissa. Joskus olisi mukava kuulla jonkun esittävän kiitoksen tai edes teeskentelevän nauttivansa olostaan. Toisaalta hän ei uskonut teeskentelynkään auttavan. Pitäisikö heidän esittää iloista? Hänen takiaan?

– Joo, huusi poika yhtäkkiä. – Jäädään tänne ainakin kuukaudeksi.

– Ai tähän paskaläävään?

Kaikkia nauratti. Päivä muuttui koko ajan kuumemmaksi. Pikku hiljaa väkeä oli alkanut valua rantaan. Pariskuntia ja lapsiperheitä. He olivat levittäneet rantahietikolle vilttinsä, ja aika monilla oli mukanaan eväsrasioita täynnä kaikenlaista pientä naposteltavaa.

– Tiedättekö, isä sanoi. – Nuo eväsrasiat NÄYTTÄVÄT hyviltä, mutta miettikääpä kun nuo hedelmät ovat seisseet tässä auringossa pari tuntia, kohta ne ovat vain kuumia etovia bakteerihautomoita. Ne ehkä näyttäisivät ok:lta jossain mainoksessa, mutta ei niitä oikeastaan voi syödä.

– Mulla on jo nälkä, tytär sanoi. – Ottaisin kyllä rasiallisen, jos joku tarjoaisi.

Äidin olo oli tukala. Hänen otsaansa kuumotti, harmikseen hän huomasi unohtaneensa hatun hotelliin. Toisin kuin muut rannalla makoilevat perheet, he eivät olleet ymmärtäneet ottaa edes juotavaa mukaan.

– No olisitte ottaneet eväitä. Vai minunko niistäkin olisi pitänyt huolehtia? hän kivahti.

– Miten niin, isä yritti rauhoitella.

– No siten, että teillä on nälkä, eikä ole mitään syötävää. Kaipa minun sitten pitää kipittää sitä jostain hakemaan. Ettei teidän lomanviettonne vain keskeydy. Sehän vasta olisi kurjaa, jos minä olisin maksanut teidät tänne paskaläävään kärsimään.

Poika kääntyi katsomaan merelle. Äitiä hävetti. Sitä paitsi tuntui kammottavalta, että tästä seitsemän päivän lomasta, josta he olivat puhuneet yhtäjaksoisesti jo useita kuukausia, edes yksi päivä tärveltyisi joutavaan riitelyyn.

– Mehän voitaisiin kaikki lähteä etsimään ravintolaa, tytär sanoi sovittelevaan sävyyn.

– Ai, ettei minun tarvitsekaan noutaa kolmelle? Että tekin voitte tehdä jotain…? No, sepä ystävällistä, esitän vilpittömän kiitokseni…

– Rauhoitu, saatana! ärähti tytär. – Sun on aina pakko pilata kaikki.

Kukaan ei vastannut, mutta muiden harmistuneista ilmeistä näki, että he olivat tyttären kanssa samaa mieltä.

Kerran näinkin päin, äiti ajatteli uhmakkaasti, vaikka todellisuudessa häntä kadutti ja itketti. Hyvä ja toiveikas mieliala oli tiessään. Miten ihmeessä hän jaksaisi lojua tässä samassa epämukavassa kuumuudessa vielä seuraavat kuusi päivää?

– Kai me vuokrataan auto aika pian? hän kysyi.

– No nautitaan nyt tästä paikasta edes pari päivää ennen kuin rynnätään jonnekin muualle, isä vastasi.

– Niin, mutta myöhemmin. Eikä meidän ollut tarkoitus vuokrata auto? Kyllä minä haluan tehdä tällä lomalla muutakin kuin vahtia teidän kamoja.

– Joo, totta kai vuokrataan, sanoi isä ja jätti hänen ilkeän huomautuksensa huomiotta.

– Voidaan vaikka etsiä joku kiva ravintola ja katsella karttaa. Suunnitella reittejä.

Se kuulosti kaikista hyvältä idealta. Harmi vain, että he saivat kävellä aika tovin. Suurin osa ravintoloista näytti olevan vielä suljettu.

– Täällä on varmaan tapana syödä vähän myöhemmin, niin kuin Espanjassa, tytär sanoi.

– Tai sitten nää paikat on vaan menny konkurssiin, poika nauroi. – En yhtään ihmettelisi.

– Ehkä me vain olemme täällä hieman ennen varsinaisen sesongin alkua, isä ehdotti.

Se selittäisi myös sen, miksi ihmisiä oli niin vähän liikkeellä. Mainoslehtiset ”värikäs paikallinen kulttuuri” loisti sekin poissaolollaan, ellei iso keltainen M-kirjain, jonka ohi he olivat juuri kävelleet, ollut edustavinaan sellaista. Toisella pääkaduista ne näkivät kuitenkin ravintolan, josta kantautui mukavan kuuloinen musiikki.

Ravintolassa äiti ja isä tilasivat heti pullollisen viiniä. Tytär yritti tilata Cociksen, mutta ravintolassa ei saanut muuta kuin Fantaa.

– Sovitaan, että tänään saa tilata aivan just sitä mitä haluaa, isä sanoi.

– Ai kun täältä ei saa mitään? poika kysyi.

– Ainakin tulee halvaksi… Saa ottaa mitä tahansa paikassa, jossa ei myydä mitään, tytär nauroi.

– Minä ottaisin kerrankin hummeria ja olen hiton tyytyväinen, jos sitä ei ole, isä yritti hänkin vitsailla. Hänen mielestään meren antimissa oli aina ollut jotenkin vettynyt ja pilaantunut maku.

Äitikin yritti nauraa mukana, vaikka häntä harmittikin. Oliko se nyt hänen syytään, että ravintolasta oli armas Coca-Cola loppu.

Muutoin ravintola oli viihtyisä ja ruoka erinomaista. Nurkassa oli takka, jossa loimotti oikea tuli. Se sai paikan vaikuttamaan tunnelmalliselta.

– Tämä se vasta on elämää, isä huokasi.

Äiti yritti hymyillä. Kotona oli erikseen sovittu, ettei rahaa mainittaisi. Koko loman idea oli se, että edes kerran vuodessa voisi noudattaa mielihalujaan ja olla huoleton. Todellisuudessa he olivat kyllä odottaneet, että hinnat olisivat täällä huokeampia. Samalla hinnalla he olisivat voineet syödä esimerkiksi Pariisissa. Heitä kaikki vaivasi outo, epämääräinen tunne siitä, ettei paikka ollut erityisen tasokas. Ruoka oli kyllä hyvää, sitä ei voinut kiistää, mutta miksi ruokailijoita ei ollut enempää? Tuntui jotenkin naurettavalta istua miltei typötyhjässä salissa, aivan kuin he olisivat olleet jonkinlaisessa ravintolaksi lavastetussa hallissa. Lisäksi oli noloa, että henkilökunta palveli pelkästään heitä. Tuli väkisinkin olo, että heillä olisi ollut parempaakin tekemistä, tai mikäli he olisivat saaneet valita, he olisivat jossain aivan muualla. Tarjoilijat eivät olleet edes välittäneet opetella sanomaan kiitosta heidän kielellään, vaikka paljon eksoottisimmissakin kohteissa se oli henkilökunnalta luonnistunut. Kaikesta päätellen asiakkaat olivat henkilökunnalle vaivaksi, ilman heitä nämä olisivat jo palanneet koteihinsa paljon tärkeämpien askareiden pariin.

– Tilataanko toinen pullo viiniä? isä kysyi.

Normaalisti äiti olisi vastustellut. Hän ei halunnut herätä krapulassa. Viikko oli kumminkin aika lyhyt aika, eikä sitä viitsisi haaskata voimalla huonosti. Krapula olisi kuin henkinen pikakyyditys takaisin kotiin. Tuskin se tunne olisi kovin erilainen täällä ulkomaillakaan? Ahdistus ja paniikki?

Lapset vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä jäätelöannoksiinsa, joten miksipä ei. Jokaiselle jotain. Eivät he sentään olleet mitkään alkoholistivanhemmat, joiden lapset kärvistelevät ravintolassa sulkemisaikaan saakka.

– Skool, äiti ja isä kippistivät.

Maisema oli päivän mittaan pehmentynyt, muuttunut utuisen pumpuliseksi.

Ehkä lomalla pitäisi tuntua tältä, äiti mietti, siltä kuin ei olisi oikein kukaan tai missään. Jollakin tapaa se oli keveä ja epätodellinen olo. Mutta hän tiesi, ettei tunne kestäisi. Todennäköisesti päänsärky iskisi jo illalla hotellissa. Silti hän tarttui uhmakkaasti lasiinsa ja täytti sen useamman kerran.

– Oletkohan sinä jo ottanut tarpeeksi? isä kysyi.

– Ai SINULLEKO tämä pullo olikin? äiti suutahti. – Minä jo hetkeksi unohdin, että kaikki täällä lomalla on sinua ja sinun viihtymistäsi varten. Minä sitten varmaan vien lapset nukkumaan, niin sinä voit jäädä. Niinkö sinä olit haaveillut?

– Ei me vielä mennä nukkumaan. Menkää te, tytär sanoi. – Juopot, hän lisäsi vielä hiljaa itsekseen.

– Mitä sinä sanoit? äiti kivahti.

– En mitään.

– Haukuitko sinä MINUA juopoksi? Tämä on jumalauta ensimmäinen kerta kuukausiin, kun minä juon mitään! Sun alaikäiset kaveritkin juo taatusti enemmän.

– Me ei lähdetä, tytär sanoi ja osoitti veljeään.

– Ai te jäätte tänne ravintolaan istumaan? Mitäs te aiotte tilata? Ja millä rahalla, saanko kysyä?

Isäkin alkoi hermostua. Hänen kasvonsa olivat punertavat ja ärtyneet.

– Sen kun jäätte, sen minä haluan nähdä, äiti sanoi ja nousi niin, että tuoli kaatui kolisten.

– Aiotsä häipyä, isä tiuskaisi. – Maksamatta? Tiedät vitun hyvin, että koko meidän lomakassa on sulla.

– Tiedän tosiaan. Olisi ihanaa, jos voisin edes sekunniksi unohtaa.

Hän tunsi itsenä vahvaksi. Voittamattomaksi. Hän käveli selkä suorassa ulko-ovelle, eikä kukaan estänyt häntä. Henkilökunta puheli keittiössä omalla kielellään.

– Ei jumalauta, poika nauroi ulos tultuaan. – Eikö me maksettu?

– Tajuatko sinä, että tuohon ravintolaan me ei voida mennä koko lomalla! isä huusi. – Minä en viitsi edes kävellä tästä ohi.

– Tosi kiva, tää oli ainoa säädyllinen paikka koko läävässä.

– Vuokrataan sitten auto, äiti sanoi. – Ja mennään muualle.

– Todellakin muualle, nauroi tytär.

Äkkiä he alkoivat juosta.

– Vauhtia, vauhtia, äiti hoputti.

Heillä ei ollut aavistustakaan mihin suuntaan mennä. Oli pimeää, eikä katuvaloja ollut nimeksikään. Ilmassa oli outo lempeä tuoksu ja lämpö oli kuin painava, turvallinen peitto hartioilla. Sanaakaan vaihtamatta he kävelivät eteenpäin, kunnes hotelli kuin ihmeen kaupalla häämötti mäen rinteellä heidän edessään. Hetkessä lumous oli tiessään. Äiti ei tiennyt, miksi kaikki voima tuntui taas kadonneen hänestä, hän jaksoi tuskin nostella jalkojaan. Aamupalalla häntä jo hävettäisi, hän tunsi sen jo nyt rinnassaan.

– Mennään nukkumaan, äiti sanoi.

– Ja aamulla vuokrataan auto, isä sanoi.

– Katsotaan nyt.

He pitivät toisiaan muodon vuoksi kädestä. Huoneisto oli pimeä ja tuoksui jollekin oudolle puhdistusaineelle. Purkamattomat laukut seisoivat edelleen eteisessä. Oli liian myöhäistä siirtää tavaroita kaappiin.

Elina Viinamäki, Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita (2021, Atena).

Loma-novellin juoni, henkilöt ja miljöö

Tee kirjallisesti seuraavat tehtävät:

1. 1. Selosta novellin juoni muutamalla lauseella.
   2. Tee novellin henkilöistä kartta, joka kuvaa henkilöiden välisiä suhteita.
   3. Kuvaile novellin miljöötä.

Loma-novellin teemat

1. Jakaantukaa 3–4 hengen ryhmiin.
2. Vertailkaa edellisen tehtävän vastauksianne.
3. Pohtikaa yhdessä, mitä juoneen, henkilöihin ja miljööseen liittyviä teemoja novelli käsittelee.

Lukutaidon tehtävä Loma-novellista

Valitse A. tai B.:

A. Analysoi, miten äiti muuttuu Loma-novellin edetessä. Sopiva pituus  analyysille on n. 3500 merkkiä. TAI

B. Analysoi Loma-novellin henkilöiden välisiä suhteita. Sopiva pituus analyysille on n. 4000 merkkiä.

Etene vaiheittain:

A.

• • Listaa, mitä vaiheita novellin juonessa on.
  • Luonnehdi äitiä eri juonen vaiheissa. Etsi novellista esimerkkikohtia, jotka perustelevat luonnehdintojasi.
  • Kirjoita vastauksen aloituskappale: nimeä novelli, kerro sen aihe, tiivistä yhteen virkkeeseen äidissä tapahtuva tärkein muutos ja kerro, mitä teemoja äidin hahmo paljastaa.
  • Kirjoita käsittelykappaleet: Kuvaile äidin hahmoa juonen kohta kerrallaan.  Perustele kuvauksesi esimerkkikatkelmien avulla ja tee päätelmiä. Päätelmiksi sopivat esimerkiksi pohdinnat äidin asemasta perheessä tai äidin hahmon yhteydet novellin teemoihin.
  • Kirjoita lopetuskappale: Viimeistään nyt etene novellin teemoihin. Pohdi, mitä teemoja äidin hahmon ja hänessä tapahtuvien muutosten avulla tulee esiin.

B.

• • Listaa, mitä vaiheita novellin juonessa on.
  • Listaa henkilöiden välisiä suhteita juonen eri vaiheissa. Etsi novellista esimerkkikohtia, jotka perustelevat luonnehdintojasi.
  • Kirjoita vastauksen aloituskappale: nimeä novelli, kerro sen aihe, kuvaa henkilöiden välisiä suhteita 1–2 virkkeellä ja kerro mitä teemoja henkilöiden väliset suhteet paljastavat.
  • Kirjoita käsittelykappaleet: Kuvaile henkilöiden välisiä suhteita henkilö kerrallaan. Perustele kuvauksesi esimerkkikatkelmien avulla ja tee päätelmiä. Päätelmiksi sopivat esimerkiksi pohdinnat henkilöiden suhteissa tapahtuvat muutokset tai suhteiden yhteydet novellin teemoihin.
  • Kirjoita lopetuskappale: Viimeistään nyt etene novellin teemoihin. Pohdi, mitä teemoja henkilöiden suhteet ja niissä tapahtuvat muutokset tuovat esiin.

Vertaile kertojia

1. Lue Maria Jotunin Kun on tunteet -novelli ja Elina Viinamäen Loma-novelli.
2. Keskustele parisi kanssa novellien kertojista:

• • Millainen kertojatyyppi on Jotunin novellissa? Millainen kertojatyyppi on Viinamäen novellissa?
  • Kenen näkökulmasta tapahtumia tarkastellaan? Kenen puolelle kertoja asettuu? Miten näkökulma vaikuttaa novellin tulkintaan?
  • Millaisia sanavalintoja kertoja käyttää kuvatessaan tapahtumia ja henkilöitä? Miten sanavalinnat vaikuttavat novellin tulkintaan?
  • Mitä kertoja jättää kertomatta? Miten aukot vaikuttavat novellin tulkintaan?
  • Onko kertojan sanoissa ristiriitaisuuksia? Voiko kertojaan luottaa?

3. Kirjoita analyysi, jossa vertailet Jotunin ja Viinamäen novellien kertojia. Sopiva pituus analyysille on n. 4000 merkkiä.

Nimeä aloituskappaleessa molemmat novellit. Esittele lyhyesti molempien novellien kertoja (nimeä kertojatyypit).

Kerro, mitä yhteistä novellin kertojilla on. Anna esimerkkejä yhtäläisyyksistä.

Analysoi kertojien eroja eroavaisuus kerrallaan.

Tee lopussa tulkinta molemmista novelleista: miten kertoja vaikuttaa siihen, millaisen kuvan lukija saa novellien henkilöistä ja tapahtumista?

Laaja novellianalyysi

1. Valitse analysoitavaksi joko Maria Jotunin Kun on tunteet -novelli tai Elina Viinamäen Loma-novelli.
2. Tehtävä: analysoi ja tulkitse novellia. Hyvä pituus analyysille on n. 5000 merkkiä. Esittele novellia monipuolisesti ja etene sen teemoihin eli tulkintaan.
3.  Etene tämän materiaalin Kirjoittajan avuksi -ohjeiden pohjalta.
4. Kun olet kirjoittanut analyysisi, kommentoikaa parin kanssa toistenne tekstejä:

1. • Mitä analyysikäsitteitä kirjoittaja käyttää? Onko käsitteitä käytetty oikein?
   • Onko havainnot perusteltu novellin avulla?
   • Eteneekö teksti analyysista tulkintaan?
   • Onko tulkinta uskottava?
   • Onko jokaisessa kappaleessa pääajatus, johon kaikki kappaleen lauseet liittyvät?
   • Liittyykö uusi kappale edelliseen?
   • Ilmentääkö analyysin otsikko tekstin sisältöä?

4. Muokkaa tekstiäsi saamasi palautteen perusteella. Huomaa, että yksittäinen muutos saattaa edellyttää muitakin muutoksia. Tarkista siis lopuksi, että teksti on yhtenäinen kokonaisuus. 

Pohdintaa novellin pohjalta

1. Valitse pohdintasi pohjaksi joko Maria Jotunin Kun on tunteet -novelli tai Elina Viinamäen Loma-novelli.
2. Listaa parisi kanssa teemoja, joita valitsemanne novellit käsittelevät.
3. Valitse teemoista yksi.
4. Suunnittele pohdintasi sisältö:

• • Listaa, miten eri tavoin teema näkyy novellissa.
  • Vertaa, miten teemaa käsitellään muissa tuntemissasi taideteoksissa (kirjoissa, elokuvissa, maalauksissa).
  • Pohdi, miten teema näkyy todellisessa elämässä. Miten teema näkyy esimerkiksi sinun elämässäsi?

5. Suunnittele pohdintasi rakenne:

• • Lähde liikkeelle omalla pohdinnalla. Tuo pohdintanäkökulmasi esiin heti ensimmäisessä kappaleessa.
  • Kerro, miten teema tulee esiin valitsemassasi novellissa.
  • Vertaa novellia muihin tuntemiisi teoksiin.
  • Pohdi, miten teema tulee esiin tosielämässä.

1. Kirjoita tekstisi valmiiksi. Sopiva pituus sille on n. 5000 merkkiä.
2. Keksi tekstillesi otsikko, jossa tulee esiin pohdintanäkökulmasi.
3. Lukekaa pareittain toistenne tekstit. Antakaa toisillenne palautetta siitä, miten monipuolisesti teemaa pohditaan ja miten yhtenäinen tekstin rakenne on. Antakaa toisillenne palautetta, miten tekstejä voisi vielä parantaa.
4. Hio tekstiäsi saamasi palautteen pohjalta ja palauta se.

Vaarallinen matka

1. Lue Helsingin Sanomissa 11.4.2019 ilmestynyt Jäiden armoilla -artikkeli (https://dynamic.hs.fi/2020/nansen/).
2. Kirjoita artikkelista analyysi, jonka pituus on n. 4000 merkkiä. Valitse yksi seuraavista tehtävistä.

• • Analysoi keinoja, joilla artikkeliin luodaan jännitystä.
  • Analysoi Nansenista tutkimusmatkaa käsittelevän kertomuksen draaman kaarta.
  • Analysoi artikkelin kertomuksellisuutta.
  • Arvioi keinoja, joilla artikkeli houkuttelee lukijaa lukemaan sen.

3. Lukekaa 3–4 hengen ryhmissä toistenne analyyseja. Pohtikaa, miksi monissa asiateksteissä hyödynnetään kertomuksia.
4. Kirjoita pohtiva teksti, joka käsittelee matkustamista.

• • Keksi matkustamiseen liittyvä näkökulma, esimerkiksi miksi lähteä pois mukavuusalueelta, ihminen matkustaa uteliaisuuttaan tai matkalla on vapaa arjesta.
  • Etsi aineisto, joka liittyy näkökulmaasi. Aineisto voi olla asiateksti tai fiktiivinen teksti, esimerkiksi matkailua käsittelevä lehtijuttu, matkailuaiheinen blogikirjoitus, katkelma matkakirjasta tai tässä materiaalissa ilmestynyt Elina Viinamäen Loma-novelli.
  • Hyödynnä tekstissäsi kertomuksellisuutta.
  •  Etene tämän materiaalin Kirjoittajan avuksi -ohjeiden pohjalta.

Essee tunteista  

1. Tee ajatuskartta, jonka keskelle kirjoitat sanan ’tunne’. Kirjaa karttaan muutaman minuutin aikana kaikki, mitä sinulle tulee tunteista mieleen.
2. Ideoi värikkäitä ilmauksia (ks. tämän materiaalin MOD ÄI6 Asiakirjoittaminen: Silvia Hosseinin Pesänrakentajat-essee).
3. Keksi ajatuskarttasi pohjalta kolme tunteisiin liittyvää rajattua näkökulmaa.
4. Silmäile alla lueteltuja aineistoja ja kommentoi niitä:

• • kiinnostava
  • epäselvä
  • uusia oivalluksia
  • vaikea
  • latteuksia
  • olen samaa mieltä
  • olen eri mieltä.

5. Valitse keksimistäsi näkökulmista sellainen, johon jokin aineistoista sopii. Hyödynnä tätä aineistoa tekstissäsi.
6. Etene tämän materiaalin Kirjoittajan avuksi -ohjeiden pohjalta.

Aineistot

 

Jos valitsemaasi artikkeliin kuuluu ääni- tai videotiedosto, sitä voi käyttää myös aineistona.

 

BEHM. Hei rakas (lyriikkavideo). YouTube.com.

 

Nyyti.fi. Tunteet kertovat tärkeitä viestejä. https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/ Luettu. 7.12.2020.

 

Nuortenmielenterveystalo.fi. Mielenterveyden vahvistaminen. Tunteet haltuun. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/tunteet_haltuun.aspx Luettu 7.12.2020.

 

Näin tunnetaidot vaikuttavat ryhmähenkeen luokassa – psykologi: “Lapset, joilla on hyvät tunnetaidot, eivät koe tarvetta kiusata” 30.9.2020. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-tunnetaidot-vaikuttavat-ryhmahenkeen-luokassa-psykologi-lapset-joilla-on-hyvat-tunnetaidot-eivat-koe-tarvetta-kiusata/7939040 Luettu 7.12.2020.

 

Sormunen, Jaana 25.5.2018. Tunteet: ilman niitä elämä ei tunnu miltään – vihakin on tarpeellista. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/25/tunteet-ilman-niita-elama-ei-tunnu-miltaan-vihakin-on-tarpeellista Luettu 7.12.2020.

 

Terävä, Hanna 29.4.2018. Äiti räyhää ja isä piilottaa pelkonsa – monien vanhempien tunnetaidot ovat hukassa ja malli periytyy lapsille. https://yle.fi/uutiset/3-10180153 Luettu 7.12.2020.

Analysoidaan ja esitellään klassikkonäytelmä

1. Jakaantukaa kuuteen ryhmään ja jakakaa ryhmille luettavaksi seuraavat näytelmät:
   • Sofokles, Kuningas Oidipus (kantaesitys 429 eaa.)
   • Shakespeare, Hamlet (n. 1600)
   • Molière, Saituri (kantaesitys 1668)
   • Ibsen, Nukkekoti (1879)
   • Tšehov, Kolme sisarta (1901)
   • Brecht, Setšuanin hyvä ihminen (1940)
2. Jakakaa ryhmissä seuraavat kirjoitustehtävät:
   1. 1. Analysoi näytelmän traagisia tai koomisia piirteitä.
      2. Analysoi näytelmän draaman kaarta, johon kuuluvat esittely, nousevan toiminnan vaihe, huippukohta, laskeva vaihe ja draaman loppu.
      3. Analysoi näytelmän henkilöiden välisiä suhteita.
      4. Analysoi näytelmän ajattomia teemoja. Miksi näytelmää luetaan ja esitetään yhä?
3. Lukekaa toistenne analyysit ja antakaa toisillenne palautetta:
   • Merkitkää analyyseihin plusmerkillä onnistuneet kohdat.
   • Merkitkää analyyseihin kysymysmerkillä kohdat, joita lukijan on vaikea hahmottaa.
4. Valitkaa analyyseista onnistunein, viimeistelkää se yhdessä ja palauttakaa opettajalle.
5. Ottakaa selvää, mitä tyylisuuntaa näytelmänne edustaa. Pohtikaa, miten tyylipiirteet näkyvät näytelmässä.
6. Valmistautukaa esittelemään näytelmä koko luokalle kaiken edellä tekemänne pohjalta. Suunnitelkaa yhtenäinen esittely. Etsikää näytelmästä kohtaus, jonka avulla havainnollistatte esittelyänne.