Tässä meidän ryhmämme ajatuksia kurssista yhtenäiseksi tekstiksi koottuna.
Kurssin alkaessa koki yksi jos toinenkin meistä olevansa hieman hukassa kurssin sisällön ja toteutuksen suhteen. Aivan alussa kurssi vaikutti hieman sekavalta, ainakin kokonaiskuvan hahamottaminen oli aluksi vaikeaa. Ohjeistuskaan ei alussa selkeyttänyt kokonaisuutta meidän mielestämme, joten kurssi alkoi meidän osaltamme hieman epäselvissä tunnelmissa. Myöskin meidän ryhmällemme valikoitunut aihealue, hiljainen tieto, tuotti aluksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Meidän ryhmämme ensimmäinen tapaaminen kuluikin lähinnä keskultaessa siitä, miten kukin hiljaisen tiedon käsitti ja miten se tässä tietyssä kontekstissa määritellään. Yhteisesti koimmekin hiljaisen tiedon aiheena hyvin haastavaksi.

Kurssilla koimme erittäin hyödylliseksi ja kiinnostavaksi kurssin sisällön, jossa tutkittiin tutkimista ihan perusteellisesti alusta loppuun asti. Ymmärryksen kasvaminen tutkimuksen tekemisestä pala palalta oman aiheen näkökulmasta tarkasteltuna oli meidän ryhmämme mielestä hyvin opettavaista. Sisältö oli jaettu hyvin omiin pieniin toimiviin kokonaisuuksiin. Tämä mahdollisti oman aihealueen ja tutkimuksen tekemisen pohtimisen ja tutkimisen hyvin laajasti ja kattavasti. Moni meistä kokeekin kurssin hyödylliseksi tulevaisuuden kannalta, koska meille on karttunut tietoa monipuolisesti tutkimuksen tekemisen eri vaiheista. Samalla tavalla käsityksemme ja tietomme hiljaisesta tiedosta karttuivat ja lisääntyivät kurssin edetessä. Matkan varrella ryhmämme oppi tasaiseen tahtiin koko ajan uutta. Siinä, missä koimme kurssin alussa aiheemme vaikeasti määriteltäväksi, kurssin loppuessa huomasimme tietävämme hiljaisesta tiedosta ja sen määrittelemisestä yhtä sun toista. Uskomme, että tästä kurssista tulee olemaan hyötyä pitkälläkin tähtäimellä, esimerkiksi kandityön kirjoittamisessa.

Koimme ryhmämme kanssa itse ryhmätyöskentelyn hyväksi, koska ryhmästä sai tukea ja apua tarvittaessa, esimerkiksi jos oma ymmärrys ei vain riittänyt jonkin asian kohdalla, saattoi muulta ryhmältä kysyä apua. Ryhmätyöskentely mahdollisti myös erilaisten näkökulmien näkymisen matkan varrella keskusteluissa ja pohdinnoissa. Jos kurssi olisi pitänyt suorittaa yksin ilman ryhmän tukea, olisi kurssi ollut huomattavasti raskaampi ja varmasti vaikeampi. Ryhmässä tehtävien tekeminen ja pohtiminen oli mielenkiintoista ja mukavaa.

Tutkijatapaaminen ja tutkijatentti olivat ryhmämme mielestä hyvin mielenkiintoisia ja opettavaisia molemmat. Tutkijatapaaminen mahdollisti vaikeiksi ja ymmärtämättömiksi jääneiden kohtien selvittämisen tutkijan avulla. Tutkijatapaaminen auttoikin hahmottamaan hiljaisen tiedon käsitettä. Tutkijatentin koimme ryhmämme kanssa haastavaksi lähinnä kysymysten keksimisen suhteen. Oli hyvin haastavaa koittaa keksiä kysymyksiä tutkimuksesta, jossa jokainen kohta oli kattavasti määritelty ja selitetty. Tutkijatentti oli mielenkiintoinen ihan oman aiheemme kannalta, mutta myös varjoryhmämme aiheen kannalta. Osa meistä, ainakin allekirjoittanut, innostui varjoryhmän tuntkimuksesta sen verran, että mahdollisesti etsii sen käsiinsä itsekkin. Muutenkin kurssilla olemme ryhmän kanssa pitäneet luennoista, joilla on päässyt tutustumaan muidenkin ryhmien aiheisiin ja tutkimuksiin heidän johdollaan.

Kehittämisehdotuksiakin on syntynyt ryhmämme keskuudessa kurssiin liittyen. Ensimmäisenä mietimme mahdollisuutta valita tutkimuksen aihealue itse valittavana olevien aiheiden joukosta. Kurssi on kuitenkin pitkän ja vaativa ja oman aihealueen parissa tulee vietettyä useampikin tunti, joten meistä olisi mielekästä päästä itse valitsemaan aihe. Koemme myös, että motivaation kannalta aiheen itse valitsemisella olisi vaikutusta. Onhan se tosiasia, että kurssiin motivoituminen on huomattavasti helpompaa, jos kokee aihealueen itselleen mielekkääksi. Eikä tämä tarkoita, ettemmekö me ryhmänä olisi kokeneet aihettamme mielenkiintoiseksi, päinvastoin! Toisena kehittämisehdotuksena mietimme tutkijatentin rakenteeseen pientä muutosta. Olisimme toivoneet, että varjoryhmänä toimiessamme olisimme päässeet myös esittämään kysymyksiä toisen ryhmän nimikkotutkijalle. Vaikka meillä ei ollutkaan kokonaisvaltaista käsitystä toisen ryhmän tutkimuksesta, tutkijatentissä pääsi hyvin mukaan aiheeseen ja kuunnellessa toisen ryhmän esittämiä kysymyksiä, heräsi meilläkin ryhmän keskuudessa kysymyksiä. Tutkijatentissä voisi olla siis myös varjoryhmällä mahdolisuus esittää tutkijalle kysymyksiä.
Kaikinpuolin kurssi on ollut ryhmämme mielestä hyvin opettavainen, mielenkiintoinen ja sopivalla tavalla haastava. Kurssin monipuoliset tehtävät ovat motivoineet pohtimaan ja tutustumaan syvällisemmin aiheeseen kuin mitä pelkkään tenttiin päntätessä. Ryhmämme sivuaineopiskelijat ovat todenneetkin, että samanlainen kurssi tulisi olla jokaisella tiedekunnalla!

Kiitoksia kaikille hyvästä kurssista! 🙂

Tutkijatenttiä edeltävänä kertana olimme istuneet alas pohtimaan mahdollisia kysymyksiä tenttiin. Puimme esimerkiksi luotettavuuteen sekä yleistettävyyteen liittyviä kysymyksiä sekä tiettyjä käsitteitä jotka olivat tutkimukselle läheisiä. Eksyimme myös puhumaan asioista jotka olivat tutkimuksille tärkeitä, mutta joiden rajaaminen tutkijantentin aikarakoon olisi ollut mahdotonta. Tutkivaa oppimista käsitteleviä keskusteluja on siis varsin hankala saada tiiviiseen muotoon.

Itse tutkijantentissä saimme ensin varjostaa kiinnostuneiden turhakkeiden ryhmää jonka nimikkotutkijana toimi Markku Niemivirta. Esitetyt kysymykset olivat kiperiä ja niihin saadut vastaukset olivat varsin kattavia. Mielestämme turhakkeet olivat kiinnittäneet huomionsa varsin tärkeisiin yksityiskohtiin.

Omassa tutkijatentissämme esittelimme kysymyksiä Kai Hakkaraiselle. Kurssin aikana olemme käsitelleet kolmea hänen tutkimustansa. Yksi näistä oli teorialuontoinen artikkeli tutkivasta oppimisesta yleisesti ja toiset kaksi olivat samaan aineistoon perustuvia tutkimuksia joissa tarkasteltiin asiantuntijuuden roolia luokkahuoneessa valaisinsuunnitteluprojektin valossa. Suurin osa tentin kysymyksistä perustuikin juuri näihin kahteen tutkimukseen, ja halusimme selvittää esimerkiksi asiantuntijan vaikutuksen luokkahuoneessa, ja josko samantyyppisen tutkimuksen olisi voinut yleistää suomalaisen koulujärjestelmän ulkopuolella. Saimme kuulla hyvin perusteltuja vastauksia, ja onnistuimme pitämään kiinni aikarajastakin.

Suuret kiitokset kaikille mielenkiintoisasta ja antoisasta kurssista!

Fredrik/KeTut

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi alkaa olla lopuillaan, ja tässä postauksessa kerromme tutkijatentistä ja siihen valmistautumisesta.

Valmistautuminen tutkijatenttiin alkoi muutamaa viikkoa ennen tenttiä. Syvennyimme käsikirjoitusluonnokseen ja hahmottelimme kysymyksiä, joita halusimme tutkijalta kysyä. Mietimme kysymyksiä ryhmässä ja päädyimme käyttämään Tutkimuksen voimasanat -kirjaa apunamme. Kysymykset syntyivät helposti, sillä tunsimme aiheen hyvin.

Viikkoa ennen tenttiä juoni tiivistyi, sillä saimme uuden käsikirjoitusluonnoksen. Ensimmäistä kertaa saimme käsiimme tutkimuksen tuloksia. Tämä meinasi sekoittaa pakkaa, mutta ehdimme viimeisellä viikolla syventymään uuteen versioon ja tekemään uudet kysymykset. Jaoimme kysymykset neljään kategoriaan, ja sovimme alustavasti työnjaosta.

Itse tenttitilanne tuntui kuumottavalta, mutta suoriuduimme siitä kunnialla. Nimikkotutkijamme sai aikaan myönteisen ilmapiirin ja keskustelu sujui luontevasti. Saimme uusia näkökulmia tutkimukseen, ja myös tutkija sanoi saaneensa tilanteesta paljon uutta mietittävää. Keskustelimme tutkimuksen tuloksista ja sivistyksen ja tieteen suhteesta yliopistossa.

Vaikka me nyt poistumme takavasemmalle, jatkuu keskustelu sivistyksen ympärillä vilkkaana.

Sivistävää Joulun odotusta toivottaen,
Murharyhmä

Aino kirjoittikin jo blogitekstin ryhmämme tutkijatenttiosuudesta. Ajattelimme, että muutama ajatus varjoryhmänä toimimisesta ja tekemistämme havainnoista olisi myös paikallaan raportoida.

Puppumössön tenttiä seuranneena varjoryhmämme oli tyytyväinen ensinnäkin siihen, että keskustelu kattoi hyvin tutkimuksen eri aihealueet. Ennen tenttitilaisuutta olimme keskustelleet tiivistelmässä esiin tulleista asioista eli siitä, mitä tutkimus oikeastaan käsittelee. Monelle meistä jäi tekstin perusteella hieman sirpaleinen kuva tutkimuksen sisällöstä. Kuitenkin tutkijatenttiä seuratessa kokonaiskäsitys tutkimuksesta kirkastui – jutun juju aukesi meille paremmin keskustelun myötä.

Puppumössön aikataulutus oli onnistunut. Monipuolisiin kysymyksiin jäi vastausaikaa riittävästi ja ne olivat kattavia. Kiireen tuntua ei tullut. Kysymykset myös rakentuivat hyvin. Kun sama ihminen esitti useampia kysymyksiä, ne täsmensivät aihetta eli linkittyivät hyvin toisiinsa. Ryhmä seurasi hyvin keskustelua ja jatkoi esiin nousseiden aiheiden tarkastelua. Kysymykset olivat välillä myös niin kinkkisiä, että tutkijalla ei ollut antaa vastausta. Pointsit hänelle siis rehellisyydestä! J

Varjoryhmäläisenä toimiminen oli mielestäni myös jokseenkin hankalaa. Esitettyjen kysymysten laatuun oli vaikea antaa mielipidettä, sillä en kokenut osaavani arvioida ovatko kysymykset tarpeeksi hyvin perusteltuja tuntematta kontekstia kunnolla. Sama ajatus päti myös tutkijan toiminnan seuraamiseen; maallikon on haasteellista olla kriittinen aiheen asiantuntijalle.

Kiitos Puppumössö! Rentouttavaa loppuvuotta kaikille!

Terkuin, Asenneryhmä

Syksyn kestäneellä kurssilla opiskelijat saivat tutustua tutkivaan työskentelyyn ja pääsivät tekemisiin aloillaan kunnostautuneiden tutkijoiden kanssa tullen tutuiksi heidän ajattelutapojensa ja tutkimusmetodiensa kanssa. Antoisia oppimismahdollisuuksia tarjoava ryhmätyöskentely huipentui viime keskiviikkona tutkijatenttiin, josta sekä ryhmämme jäsenet että nimikkotutkijamme suoriutuivat ainakin omasta mielestään loistavasti.

Valmistauduimme tutkijatenttiin huolellisesti. Pyrimme myös esittämään artikkelimme perinpohjaisesti varjoryhmällemme. Lopussa kiitos seisoo, ja saimme esityksestämme varsin positiivista palautetta. Olimme tehneet paljon työtä nimikkotutkimuksemme kanssa ja tunsimme sen niin hyvin, että tutkijatentissä pystyimme olemaan luovia ja itsevarmoja haastattelijoita. Kysymysrunko oli koko ryhmän voimin hartaasti mietitty. Palasimme pohdinnoissamme kurssin alkuun ja oman tutkimussuunnitelmamme teossa koottuihin pohdintoihin siitä, mistä tutkimus koostuu. Tämän varassa rakensimme tentin rungon, ja keskustelu tutkijan kanssa sujui johdonmukaisesti ja luonnollisesti. Tutkija Jaakko Kauko oli mielenkiintoinen haastateltava. Hän oli alusta asti hyvin omistautunut meidän suoritustehtävällemme ja lähtenyt mielellään mukaan meidän ”tutkimusmatkallemme”. Tutkijatentti antoi mahdollisuuden kuulla tutkijan omat henkilökohtaiset näkemyksensä asioista, jotka jäivät artikkelista epäselviksi.

Ensinnäkin meitä kiinnosti tutkimuksen lähestymistapa, taustoitus ja sen rooli aikaisempiin tutkimuksiin nähden. Halusimme myös selventää tutkimuksen tavoitteet, koska käsiteltävämme tekstin luonne oli hyvin tiivistävä ja siinä ei ollut näkyvästi esillä sitä kaipaamamme tarkasti määritettyä tutkimuskysymystä. Selvensimme myös nimikkotutkimuksemme roolin laajemmassa kontekstissa, koska se on ollut osana isompaa tutkimusprojektia, jossa on käsitelty vierekkäisiä ilmiöitä ja kysymyksiä. Osa kysymyksistämme keskittyi taas tutkimuksen näkökulmaan, menetelmiin ja aineistoon. Tutkijatentin lopuksi puhuimme vielä hieman tutkimuksen erityisistä haasteista ja mahdollisista jatkotutkimuksista.

Kaiken kaikkiaan, tutkijatentti oli arvokas loppu varsin mielenkiintoiselle ja tutkivia oppimismahdollisuuksia avaavalle kurssille.

Terveisin: Koulutusmittarit ryhmä

Sotalapsi-ryhmällä oli toiseksi viimeisessä tilaisuudessa tehtävänä haastaa nimikkotutkijansa Nina Santavirta, joka on kurssin aikana aktiivisesti auttanut ja neuvonut meitä, sekä ihastuttanut persoonallaan ja huikeilla tarinoillaan. Edeltävällä viikolla olimme käyneet yhdessä läpi kysymyksiä, joihin haluaisimme vastauksia. Olimme jakaneet kysymykset teemoihin: menetelmä, validiteetti ja reliabiliteetti sekä valinneet puheenjohtajan. Vaikka meidän oli vaikeaa löytää heikkoja kohtia tutkimuksesta, löysimme kuitenkin nopeasti yhteisen sävelen kysymysten suhteen ja tunsimme olevamme sinut aiheemme kanssa. Lähdimme liikkeelle hyvällä itseluottamuksella eikä oikeastaan mikään tuntunut epäselvältä. Tarkoituksemme oli noudattaa suunnitelmaa, että kaikki pääsevät esittämään kysymyksen. Halusimme jättää myös mahdollisuuden keskustelulle ja jatkokysymyksille.

Tapasimme keskiviikko-aamuna aikaan, jolloin ihmiset selvästi olivat vielä unessa ja ilman aamukahviaan, eli klo 8.15! Tämä odysseiamainen aika ei kuitenkaan lannistanut meitä vaan sen sijaan aloitimme ajoissa ja noudatimme suunnitelmaamme alusta loppuun. Varjoryhmämme oli selkeästi kevyellä mielellä liikkeellä, vaikka ryhmän nimestä voisi päätellä jotain aivan muuta. Noudatimme mielestäni hyvin suunnitelmaa, puheenjohtajamme piti kiinni aikataulusta jakaen puheenvuorot ja aika riitti juuri siihen mihin halusimme. Saimme mielestämme Ninalta kattavat ja tyydyttävät vastaukset.

Uupuneidot antoivat pääosin hyvää palautetta tutkijatentistä. Keskustelua olisi voinut olla enemmän, nyt seurasimme tarkkaan laadittua aikatauluamme eikä välttämättä syntynyt toivottua interaktiivista keskustelua. Olimme tosin sopineet, että etenemme aikataulun mukaan ja luotimme siihen. Tentin jälkeen oli meidän vuoromme toimia Uupuneitojen varjoryhmänä. Neidot olivat valmistautuneet hyvin haastamaan nimikkotutkijansa. Syntyi hyvää keskustelua ja neidot olivat aktiivisia esittämään jatkokysymyksiä.

Tässä pöytäkirja tentissämme:

PUHEENJOHTAJA: SOPHIE

• RONJA: Menetelmät: Miksi päätitte tehdä kaksi erityyppistä haastattelua, miten niitä olisi pitänyt vertailla?

• På vilka grunder bestämde ni att intervjuerna i Finland och Sverige görs med olika metoder? Varför bestämde ni er för att inte analysera djupintervjuerna med Internal Attachment Working Models metoden? Var det nödvändigt att göra intervjuerna med en så påtryckande metod om den ändå inte användes i analysen?
• AIDA: Millä perusteilla oletitte että Ruotsiin jääneillä olisi enemmän tarvetta syvähaastatteluun?
• AIDA: Menetelmät: Olisiko ollut hyvä ajatus haastatella useammin kuin kerran? Olisiko saatu lisää irti haastatelluista? Millä perusteilla valitsitte haastateltavat?
• ALICE: Validiteetti, käytettävyys: Voiko tutkimuksen tuloksia siirtää johonkin? (ulkoinen validiteetti)
  • Mihin saamaanne tietoa voidaan käyttää?
  • Miksi juuri tämän aiheen tutkimus oli tärkeämpää kuin toiset rahoitusta tarvitsevat tutkimukset? (tällä tutkimuksella vähän käytännön sovelluksia)
• HANNES: Validiteetti: Oliko tutkijan ja tutkittavien suhde tasapainossa?
  • Vastaavatko tutkijan käsitteet, tulkinnat ja havainnot yhteisön (sotalapsien) käsitteitä, tulkintoja ja havaintoja?
  • Onko tutkimuksessa käytetty jäsenvalidointia? (member check)
• MELINDA: Reliabiliteetti: Miten riski projektiiviseen identifikaatioon on otettu huomioon tutkimuksessa?
  • Vaikuttiko ennakkokäsityksenne/hypoteesinne tutkimuksen tuloksiin?
• JESSICA: Tuloksen luotettavuus, resultatets pålitlighet: Miltä tulokset voisivat näyttää jos tutkimus olisi tehty huomattavasti aikaisemmin?
  • Vaikuttaako se tuloksiin, että tutkimus tehtiin vasta nyt? Onko tulos luotettava?
• SOFIA: Tuloksen luotettavuus: Voisiko ne, jotka eivät vastanneet lomakkeeseen olla niitä, jotka eivät halua prosessoida tapahtumia, tai voivat kaikista huonoimmin? Eli onko tulos luotettava?
• HANNA: Mitä mieltä olet muista Helsingin yliopistossa tehdyistä tutkimuksista jotka ei välttämättä osoita samoja tuloksia kuin teidän tutkimuksessa?

 ”Tämä ei ole loppu. Eikä tämä ole edes lopun alku. Mutta tämä on, kenties, alun loppu”

Ei, minä en ole lausunut näitä sanoja tutkijantentin päätyttyä, vaikka niillä olisi voinut saavuttaa nostalgisen lopun. Sen sijaan nämä sanat lausuttiin vuonna 1942, samoihin aikoihin kun tuhansia suomalaisia sotalapsia lähetettiin sotaa turvaan Ruotsiin. Miten tämä sitaatin lausunut herra ja sitaatti liittyvät suomalaisiin sotalapsiin? Ei suoranaisesti millään tavalla, mutta ehkä nopea päätös evakkoon lähettämisestä oli joillekin lapsille jonkinlainen loppu, lopun alkua tai kenties alun loppu. Se oli myös uuden alku monelle ja muutti monen ihmisen elämää tavalla, josta harvalla meidän sukupolven ihmisellä on aavistustakaan.

Edellä mainittu sitaatti voi myös kuvastaa prosessia, jonka ryhmämme on tämän kurssin aikana käynyt läpi. Sekä sitä, että se prosessi on tulossa päätökseen. On kaksi kuukautta ensimmäisestä blogipostauksestamme. Ensi viikolla on viimeinen tapaaminen tällä kurssilla ja silloin ensimmäisestä tapaamisesta on vierähtänyt yli kolme kuukautta. Viikkojen aikana lööppiä ”Sotalapset kokivat kovia evakossa ollessaan” on avattu, analysoitu, kehitetty ja haastettu eri tavoin. On ollut hienoa tutustua syvällisesti tähän aiheeseen, joka on koskettanut niin monta ihmistä ja myös meitä. Pitkän projektin aikana tuntee helposti uupumusta aiheen kun aiheen kanssa, mutta tästä aiheesta ei tullut sellaista oloa missään vaiheessa. Kurssirakenne (yksi tapaaminen viikossa) ja oman ryhmän motivaatio edesauttoi myös siinä, että kurssi ei tullut korvista ulos. Kielikylpyä pursuava sekaryhmämme on toiminut fantastisesti ja heti ensimmäisellä tapaamisella tuntui, että yhteistyö toimi moitteettomasti ja tästä syntyy jotain hyvää. Kaikki ovat olleet aktiivisia ja tuoneet esille omat vahvuutensa ja persoonallisuutensa tähän projektiin. Saimme kielikylpyä ruotsiksi sekä suomeksi ja uskon, että kaikki hyötyivät tästä ja pitivät siitä. Aiheemme tuntui vakavalta ja koskettavalta ja siksi useimmiten vakavoiduimme. Työajalla keskityimme itse työhön ja aiheeseen, mutta väliin mahtui myös paljon naurua, tarinoita, huonoja vitsejä, vielä huonompia vitsejä, laulua ja tanssia, jonka ainakin allekirjoittanut näkee yhtenä tärkeänä osana ryhmätyöskentelyä. Etenkin kun nimenomaan puhutaan isosta ryhmästä, joka tekee pitkän ajan tiivistä yhteistyötä. Ryhmämme piti aktiivisesti yhteyttä koko kurssin ajan ja tehtävät tehtiin aina ajatuksella ja ajoissa. Ryhmämme on ollut itseohjautuva, mutta siinä on myös ollut tarvittavaa johtajuutta ja vastuunkantoa sekä tukea. Saimme myös tutustua muihin ryhmiin ja he ilmoittivat olemassaolostaan säännöllisesti blogin avulla.

Haluamme kiittää kaikkia kurssille osallistuneita, nimikkotutkijoita, ja opettajia. Ensi viikolla nähdään taas ja sen jälkeen alkaa toivottavasti ansaittu loma! 🙂

Ystävällisin terveisin, Hannes ja muut muksut

Heippa!

Viime viikolla tutkijatentissä saimme kuulla vastaukset meitä koko kurssin askarruttaneisiin kysymyksiin. Tentti oli todella onnistunut ja opettavainen kokemus.

Olimme valmistelleet tutkijatenttiä varten liutan kysymyksiä, joihin nimikkotutkijamme vastasivat todella kattavasti ja asiantuntevasti. Ymmärrettävästi tutkimuksen ollessa vielä kesken, tarkennukset monia kysymyksiämme koskeviin aiheisiin ovat lopulliseen tutkimukseen vasta tulossa.

Ryhmämme mielelstä tentti oli hyvin toteutettu ja ilmapiiri oli rento, mutta asiallinen. Pysyimme myös hyvin aikataulussa tarkkaan laskettujen puheenvuorojen kestojen ja puheenjohtajan sekä assistentin tarkan kellotuksen avulla. Kaikki ryhmämme jäsenet olivat tentissä aktiivisesti mukana ja kokemus oli ennen kaikkea positiivinen.

Kiitokset nimikkotutkijoillemme Janne Varjolle ja Mira Kalalahdelle, että saimme työskennellä tämän erittäin mielenkiintoisen ja ajankohtaisen tutkimuksen parissa. Kiitokset myös varjoryhmällemme todella rakentavasta ja hyvästä palautteesta!

Asenneryhmä kiittää erittäin onnistuneesta kurssista ja toivottaa kaikille oikein mukavaa joulun odotusta! 🙂

Terkuin Asenneryhmä

Heips!

Tutkijatentti on nyt ohi, ja päällimmäiset fiilikset meillä Uupuneidoilla on hyvät! Vaikka tentti jännitti varmasti niin meitä kuin itse nimikkotutkijaamme Heta Tuominen-Soinia, sujui se oikein hyvin ja saimme aikaan mielenkiintoista ja rakentavaa keskustelua. Oli mielenkiintoista keskustella nimikkotutkijamme kanssa tutkimuksesta nyt, kun olimme tutustuneet siihen syvällisesti ja analysoineet sitä tutkimuksen avainsanat -lukujen tukemana. Keskustelumme Tuominen-Soinin kanssa oli ajatuksia herättävää, ja oivalsimme asioita erilaisista näkökulmista kuin aiemmin. Saimme myös syventäviä vastauksia kysymyksiimme, joita tutkimuksesta oli kurssin aikana herännyt. Saimme tilaisuuden kysyä Hetalta kysymyksiä, joita te muut kurssilaiset olitte kyselleet meiltä kurssin aikana. Esimerkiksi paljon pohdituttanut uupumuksen määrittely selvisi viimein. Tutkimuksessa uupumus oli määritelty Katariina Salmela-Aron tekemän määritelmän mukaan. Hänen mukaansa koulu-uupumus on kouluun liittyvä stressioireyhtymä, joka koostuu kolmesta eri tekijästä: uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisestä suhtautumisesta koulunkäyntiin sekä riittämättömyyden tunteesta opiskelijana.

Aloitimme tutkijatenttimme kyselemällä ensin laajempia tutkimukseen liittyviä kysymyksiä jatkaen siitä eteenpäin aina yksityiskohtaisempiin ja syventävimpiin kysymyksiin. Erityistä haasteita ja pientä sekaannustakin meille kurssin aikana aiheutti Tuominen-Soinin oman tutkimuksen osa-alueiden erottaminen laajemman tutkimushankkeen materiaaleista. Vaikka olimme tutustuneet tutkimukseen todella syvällisesti ja nähneet paljon vaivaa lisämateriaaleihin perehtyen, tämä ehkä koitukin haasteeksi; lopulta oli hyvin vaikeaa tietää, mitä artikkeleista tai mitä osia tutkimuslomakkeesta oli hyödynnetty juuri Hetan tutkimuksessa… Onneksi nämä ajatukset selvisivät nyt tutkijatentissä! Emme olleetkaan ennen tenttiä tietoisia, ettei Hetan tutkimuksessa oltu huomioitu osaa laajemman tutkimushankeen aineistosta ollenkaan. Esimerkiksi aiemminkin blogissa pohtimaamme perhetaustan merkitys motivaatioon, hyvinvointiin ja uupumukseen oli jätetty aineistossa huomioitta. Tästä syntyikin paljon keskustelua tutkijan kanssa ja oli mukava saada selvyys aiheesta, sillä olimme käyneet paljon kinkkisiä pohdintoja asian tiimoilta!

Tutkijatentti oli kokemuksena kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä ja onnistunut. Koska kurssin aikana meitä oli mietityttänyt monet tutkimuksen taustaan liittyvät kysymykset, koimme oppivamme paljon uutta vielä itse tentissäkin. Se on ehdottomasti onnistuneen koetilanteen merkki! Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta tällaisesta tenttimuodosta, joten oli mielenkiintoista kokeilla tätä ja tämä oli siinäkin mielessä positiivinen kokemus!

Kiitos kaikille vielä antoisasta kurssista ja onnistuneesta yhteistyöstä! On ollut todella mukavaa päästä tutustumaan myös teidän tutkimuksiinne. Erityiset kiitokset Sotalapsille varjoryhmänämme toimimisesta. Koimme itsekin kivaksi tehtäväksi olla juuri teidän varjoryhmänne, ihanan lämmintunnelmaista ja hyvin valmisteltua keskusteluanne oli ilo seurata!

Ihanaa joulun odotusta kaikille toivottavat Uupuneidot 🙂

”Verkostot mullistivat tutkijoiden käsityksen oppimisesta” –lööpistämme alkanut salapoliisityö tutkivaan työtapaan ja nimikkotutkijamme Hanna Toiviaisen artikkeliin sekä väitöskirjaan huipentui viime keskiviikkona jännittävään tutkijatenttiin.

Tässä ryhmämme tunnelmia kuumottavan keskustelun jälkeen:

Mirja: ”Oli hyvä päästä itse vaikuttamaan kohdetutkimuksen valintaan – sitä kautta mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti pitkällä ja paljon työllistävällä kurssilla. Ryhmätentti on leppoisa tapa päättää kurssi, kun vastuu tentin sujumisesta on koko ryhmällä. Tosin puolen tunnin tentissä ongelmana on lähinnä se, että aika loppuu väkisin kesken! Nyt heti tutkijatentin jälkeen tulee mieleen, että varjoryhmän jäsenenä Merja Ikonen-Varilan kuunteleminen toi ilahduttavan paljon ja selkeää tietoa tutkimuksen tekemisestä”.

Annukka: ”Tutkijantenttiin valmistautuminen auttoi koostamaan ajatuksia ja lisäsi ymmärrystä nimikkotutkimusta kohtaan. Väitöskirjaan tutustuminen selkiytti ja syvensi aihetta. Samalla huomasin myös, kuinka tähän tutkimukseen perehtyminen oli tukenut muuta opiskelua. Tutkimuksen näkökulmana olivat muun muassa toiminnan teoria ja ekspansiivinen oppiminen. Nämä aiheet ovat olleet vahvasti esillä muillakin kursseilla. Olin suhtautunut hiukan kriittisesti siihen, että ryhmällemme oli valikoitunut näin ”vanha” tutkimus, mutta nyt näen sen mukanaan tuoman hyödyn suhteessa muuhun opiskeluun. Tutkijatentti itsessään oli positiivinen ja itseluottamusta lisäävä kokemus”.

Maria I.: ”Kohti tutkivaa työtapaa, mutta ei ihan perille saakka kuitenkaan. 🙂 Pieni tutkija sisälläni kuitenkin heräili syksyn aikana. Kurssitaival oli pitkä ja välillä tuntui, että turnauskestävyys alkaa jo hiipua, mutta ryhmän tuella painettiin (välillä kevyesti keskustellen, välillä hammasta purren) ja loppuhuipennuksesta, tutkijatentistä, jäi kiva fiilis! Mielestäni onnistuimme laatimaan hyvät kysymykset tenttiä varten. Puolituntinen oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Yllättävän paljon tentti jännitti etukäteen, mutta seuratessamme Murharyhmän mielenkiintoista keskustelua nimikkotutkijansa kanssa, jännitys häipyi. Eikä tenttiin onneksi tarvinnut mennä yksin vaan huippuryhmän kanssa!”

Maria M.: ”Kurssi alkaa olla nyt paketissa! Päällimmäisenä ajatuksena kurssista mieleeni nousee se, kuinka alkuun hajanaiselta tuntuneesta opintojaksosta muodostui sittenkin kokonaisuus, jonka ympyrä sulkeutui yhteiseen tutkijatenttiin. Tentti sujui ryhmämme kesken oikein mainiosti ja saimme nimikkotutkijaltamme mielenkiintoisia vastauksia laatimiimme kysymyksiin! Haastaviin teorioihin ja termeihin kurssin aikana tutustumisesta tulee varmasti olemaan hyötyä opinnoissa jatkossakin. Tähän voi lopettaa kurssin hyvin mielin 🙂 ”.

Nea: ”Kurssi on kohta takanapäin ja käteen jäi hirveä määrä uutta tietoa tutkimusmenetelmistä ja opin itse paljon uutta ryhmätyöskentelystä! Vaikka tutkimuksemme vaikutti aluksi hirvittävän haastavalta, sekin aukesi loppua kohti. Oli hienoa huomata, miten meidän nimikkotutkimuksemme teemat tulivat esiin myös muilla samaan aikaan olevilla kursseilla ja yhtäkkiä tajusi tietävänsä mistä puhutaan. Tutkijatenttiä taisin jännittää enemmän kuin arvasinkaan mutta selviydyimme siitä paremmin kuin odotin! Tutkijatenttiin nivoutui koko syksyn pitkä työ ja tajusin vasta siinä vaiheessa, miten paljon olen oppinut erilaisista tutkimuksen metodeista. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hauska kurssi 🙂 ”.

Hanna: ”Pitkä ja aikaa vievä kurssi. Aluksi tehtävä tuntui mysteeriltä, mutta syksyn edetessä asiat pikkuhiljaa selkenivät 🙂 . Paljon uutta ja hyödyllistä asiaa. Tutkijatentti oli varsin antoisa ja mielenkiintoinen!”

Jenni: ”Koko syksyn pituinen ryhmätyö saatiin keskiviikkona päätökseen tutkijatentissä, joka avasi vielä enemmän tutkimustamme. Koko syksyn kestänyt kurssi sai hienon päätöksen, kun saimme kattavat vastaukset kysymyksiimme. Kurssin aikana suorittamamme tehtävät saivat tarkoituksen keskiviikkona: ei me turhaan niitä oltu tehty! Näin tutkijatentin jälkeen kurssista jäi positiiviset fiilikset, vaikka kurssin aikana niitä sai etsiä välillä hieman syvemmältä. Takataskuun jäi ekspansiivinen oppiminen ja toiminnan teoria! Tutkimuksen muukin termistö tukee tulevaisuuden opintoja aivan erinomaisesti! Tack och adjö! 🙂 ”

Kirsi: ”Kurssi on ollut syksyn mielenkiintoisin! Harmillista, että puolituntinen päättyi niin nopeasti. Jos olisi ollut aikaa vielä muutamaan kysymykseen, olisimme kysyneet kumppanuustason merkityksestä monitasoisessa oppimisessa. Tai olisimme pyytäneet Toiviaiselta kommenttia Ikonen-Varilan ajatukseen hypoteesista kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Tai.. 😉 Toiviaisen tutkimuksessa käytetyt teoriat tukivat hyvin muiden kurssien sisältöä ja huomaamatta syvensivät oppimistani syksyn aikana. Lisäksi tutustumalla kasvatustieteelliseen tutkimustyöhön reflektoin omia työtapojani opiskeluissani. Voinhan opiskelijana lähestyä tutkivaa työtapaa myös asenteena, jota hyödyntää tulevilla kursseilla. Kiitos ja hei 🙂 ”

Reetta: ”Koko syyslukukauden mittainen ryhmätyöhön perustuva kurssi on ollut mielenkiintoinen tapa oppia tieteellisestä tutkimuksesta! Välillä oma tutkimuksemme tuntui kaltaiselleni noviisille haastavalta, mutta jokaisen tehtävänannon myötä aihe kävi entistä selkeämmäksi ja loppujen lopuksi tutkijatentistä saimme vielä vastauksia mietityttäneisiin asioihin. Tentti sujui mielestäni ryhmältämme oikein kivasti ja kurssista jäi käteen paljon hyödyllisiä tietoja ja ehkä vähän taitojakin ;)”.

Olimme myös etuoikeutettuja seuraamaan Murharyhmän ja heidän nimikkotutkijansa Merja Ikonen-Varilan keskustelua tieteellisestä sivistyksestä. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimus, joka on vielä käsikirjoitusvaiheessa, syvensi Verkostoitujienkin osaamista kvalitatiivisesta tutkimuksesta sekä ylipäätään tutkimusprosessista. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tutkimuksen julkaisua!

Kurssin lähestyessä loppuaan haluamme kiittää Hanna Toiviaista kuluneesta syksystä. Tutustumalla hänen tutkimukseensa verkoston monitasoisesta oppimisesta päädyimme kukin jossain vaiheessa henkilökohtaiselle lähikehityksen vyöhykkeelle tutkimuksessa käytettyjä teorioita, tieteellistä tekstiä tai tutkimusmenetelmiä pohtiessamme.

Ryhmältä, muilta kurssilaisilta ja luennoilta saadun tuen voimalla syksyn turhauttavimmatkin oppimishetket kääntyivät ahaa-elämyksiksi.

Lämpimästi kiittäen 🙂

Verkostoitujat

Tutkijatentin jälkeen oli helppo hymyillä! 🙂

 No niin kurssi on vetelemässä viimeisiään, mutta loppukaneettina ryhmämme haluaa poistua näyttämöltä “onelinerit” huulillaan, eli tässä on ryhmämme lauseenmittaiset tunnelmat kurssin loputtua. (Tunnelmat tutkijatentistä on tulossa vielä erikseen)

1. “Koulutuksen mittarit ovat mössöä ja politiikka puppua” – pitääkö väite paikkansa?

•  Kyllä pitää – mittarit näyttää juuri sitä miten ne tehdään ja mitä halutaan näytettävän, ja politiikassakin eri toimijat voi saada asian näyttämään juuri siltä miten itse haluaa!
•  Vaikea sanoa; osittain varmasti totta, mutta mielestäni koulutuksen mittareita   tarvitaan koulutusta laajalti tutkittaessa ja vertailtaessa. /Ada
• Riippuu, miten ja mitä mitataan, ja miten niitä tuloksia käytetään. Politiikka on mössöä, jos mittareita käytetään huonosti ja vastuuttomasti. /Kai
• Niin kuin Jaakko joskus mainitsi, mittarit sinänsä eivät ole mössöä, mutta maiden välisiä eroja ei kannata vertailla. Mittarit vain mittaavat sen, mitä kyseisessä kontekstissa kyseisessä paikassa oppilaat osasivat kertoa. Politiikasta voi olla montaa mieltä, mutta se on varmaa, ettei koulutuspolitiikan kuulu nojautua pelkästään koulutuksen mittareihin. /Tatjana
• Mittareihin taitaa päteä hämähäkkimiehen vanha viisaus “with great power comes great responsibility”: niille on tarvetta, mutta mittausten tuloksia tulee hallinnossa käyttää asiantuntevasti ja johdonmukaisesti. Samalla hyviä tuloksia tuottavat käytännöt eivät ole sellaisinaan suoraan liikuteltavissa kulttuurista toiseen. Toisaalta liika kilpailu koulutuksen kentällä tuskin on hyväksi koulun arjessakaan.
• Väite pitää paikkaansa, koska koulujärjestelmien yleistäminen ja niiden istuttaminen vieraaseen kontekstiin ei välttämättä takaa niiden toimivuutta siinä uudessa ympäristössä. Aina on otettava huomioon konkreettiset kullttuuriset kontekstit ja tapaukset. /Pavel
• Sanoisin, että mittarit sinänsä eivät ole mössöä, ne tekevät juuri sen mihin ne on rakennettu, mutta niiden tulkinta ja käyttö poliittisten päätösten oikeuttajana on liian usein täyttä puppua./Karoliina

2. Mitä uusia sisällöllisiä asioita opit nimikkotutkimuksesta?

•  Ainakin ihan perusasiaa Englannin koulujärjestelmästä ja eri koulumuodoista ja niiden rahoitusmalleista.
• Eri toimijoiden rooleista Englannin koulujärjestelmän rahoittajina ja järjestäjinä. Myös eri tahojen keskinäisistä suhteista opetusta järjestettäessä. /Ada
• Sen, miten keskushallinnon päätökset vaikuttaa paikallishallinnon päätöksiin ja päinvastoin. Ja niistä tehdyt erilliset tutkimukset on mahdollista yhdistää 🙂 /Kai
• Englannin koulutusjärjestelmästä yleisesti ja siitä, miten keskushallinnon päätökset vaikuttavat paikallishallintoon ja miten paperilla hyvin kirjoitettu strategia ja ajatukset eivät aina törmää käytännön kanssa /Tatjana
• Miten keskushallinnon purkaminen ei aina ole sitä miltä näyttää, ohjausta voi olla monenlaista. Lisäksi pääsin tutustumaan ei-pohjoismaiseen koulutusjärjestelmään aiempaa tarkemmin.
• Sisällöllisesti olen jossakin määrin oppinut englantilaisen koulujärjestelmän toimintaperiaatteet ja rakenteen sekä sen eron suomalaisesta koulujärjestelmästä /Pavel
• Opin paljon siitä, mitä ei voi lukea tutkimusraporteista tai –artikkeleista, eli kuinka omalla tavallaan koukeroista ja sotkuista tutkimusprosessi voi käytännössä olla ja yhden ja toisenkin asian ehkä myös siitä Englannin koulutusjärjestelmästä./Karoliina

3. Tuliko tutkiva työtapa tutuksi – mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

•  Tutkiva työtapa voi näyttää niin monenlaiselta riippuen tutkimuksen aiheesta ja sen tekijästä. Mutta hyvän katsauksen sain tämän tieteenalan tutkimustoimintaan.
• Tutkimuksen teon eri vaiheet sekä kasvatustieteen kentällä tehtävä tutkimus selkiytyivät. /Ada
• Tuli hyvinkin tutuksi. Perehtyminen yhteen nimikkotutkimukseen osoitti sen, että jo yhdessä tutkimuksessa voi olla monta erilaista työtapaa. /Kai
• Pääpiirteissään kyllä, esimerkiksi se, millaisia erilaisia lähestymistapoja tutkimusta tehdessä on olemassa ja miten kaikki se mitä tutkimuksessa on kirjoitettu on kuitenkin rajallista eikä täten ole objektiivinen täysi totuus asiasta. / Tatjana
• Ainakin opin paljon siitä, millaista tutkimusta Helsingin yliopiston kasvatustieteen oppiaineessa tehdään. Tutkimuksen teosta jäi päällimmäisenä mieleen se, että asioita voi katsella hyvin monelta kannalta: tutkijalla itsellään on todella paljon valtaa aiheen tarkastelussa näkökulman, lähestymistavan ja menetelmien välityksellä
• Sain hahmotettuani mitä tutkiva työskentely on saatuani kosketuksen tutkijan asiantuntijuuteen ja tutkivaan ajattelutapaan./Pavel
• Tutkiva työtapa tuli kyllä tutuksi ja vaikka monenlaisia tuntemuksia tuli kurssin aikana käytyä läpi, niin näin kurssin loppumetreillä voisi kyllä sanoa, että metodi täytti tarkoituksensa ja sai perehtymään laajemmin erilaisiin tutkimustapoihin ja syventymään miettimään tutkimuksen rakennetta kenties tehokkaammin kuin perinteinen luennointi olisi tehnyt./Karoliina