“Tähän on tultu: Fysiikan opettajat eivät osaa fysiikkaa” oli lööpin otsikko, mikä kokosi ryhmämme yhteen. Ryhmäämme kuuluu kahdeksan pääaineopiskelijaa; Kamilla, Nora, Pauliina, Emmi, Jenna, Riikka, Lotta ja Oona, sekä yksi sivuaineopiskelija; Maria. Meille uusille opiskelijoille Kohti tutkivaa työtapaa oli vasta toinen alkanut kurssi, joten kaikki tuntui vielä niin sekavalta ja jopa pelottavalta. Kuitenkin mieltä rauhoitti se, että kaikki muutkin olivat vielä ihan yhtä pyörällä päästään.
Oli ehkä hiukan vaikeuksia päästää alkuun ja miettiä, että mistä me alottaisimme. Ensimmäisellä tunnilla käytimme aikaa ryhmään tutustumiseen ja aiheeseen perehtymiseen ryhmäläisten omien käsitysten ja mielipiteiden pohjalta. Tehtävänanto tuntui vielä hiukan epäselvältä ja mietimme, kuinka tehtävänjako toteutuisi parhaiten. Vaikeinta oli saada rajattua aihetta, ettemme lähesty asiaa liian monesta näkökulmasta. Yritimme miettiä kysymyksiin vastauksia, että miksi ja kuka tätä on lähtenyt tutkimaan. Epävarmuus kuitenkin pikkuhiljaa hälveni, kun ryhmämme pääsi ainakin jotenkin vauhtiin.
Aloitimme tehtävän heittelemällä aiheeseen liittyviä ajatuksia ilmaan ja yritimme miettiä, että miten me aihetta rajaisimme ja mihin me erityisesti keskittyisimme. Keskitymmekö tutkimaan opettajia, vaiko tutkimmeko myös oppilaita? Kertooko oppilaiden osaaminen opettajan osaamisesta vai opettajan taidosta opettaa? Keskitymmekö peruskoulun fysiikan opettajiin vai olisiko lukion fysiikan aineenopettajat parempi vaihtoehto? Mikä tutkimustapa olisi sopivin ja millä keinoin me saisimme mitattua opettajien fysiikan osaamisen? Onko nuorilla ja vanhemmilla opettajilla eri osaaminen ja onko koulutuksissa eroja? Verrataanko opettajan nykyistä osaamista aiempaan osaamistasoon ja millä todeta aiempi osaamistaso? Pitäisikö keskittyä vain yhteen alueeseen esimerkiksi Helsinkiin vai laajemmin vaikkapa koko Suomeen? Eli tuntui siltä, että kysymysten virta ei millään tehnyt loppuaan.
Ryhmässämme on lämmin ja avoin tunnelma. Vaikka tehtävä tuntuukin näin alkuun vielä haastavalta, ovat kaikki silti hyvin aktiivisesti osallisena ja innolla mukana tekemässä. Jatkamme tehtäväämme yrittäen vastata heränneisiin kysymyksiin, sekä tutkien ja vertaillen mahdollisia tutkimusmenetelmiä etsien meille sopivinta vaihtoehtoa.
Itsekin kun lööpin lukee ensimmäisen kerran ei tajuakaan, kuinka vaikeaa voi olla määritellä opettajan osaaminen ja millä sitä mitataan: oppilaille tiedon siirtämisellä vai jollain muulla? Yksinkertaiseltakin kuulostavasta lausahduksesta nousee paljon kysymyksiä.
Heini/R eriarvoiset
Tosiaan, teidänkin aihe on todella laaja ja erityisesti näkökulman valinta on varmasti vaikeaa, sillä fysiikan opettajiahan työskentelee peruskoulujen ja lukioiden lisäksi muun muassa yliopistoissa (myös avoimissa), kansanopistoissa ja ammattioppilaitoksissa. Itselleni tuli heti mieleen opettajien nykyinen työllisyystilanne: harvoihin kouluihin palkataan enää yhtä oppiainetta opiskellutta opettajaa, joten toinen opetettava aine on monesti vain sivuaineen laajuinen. Minulla heräsi kysymyksiä myös fysiikan osaamisen toteamisesta – kyseessä on kuitenkin hyvin monia erilaisia kokonaisuuksia sisältävä luonnontiede. Toivottavasti kaikki palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja kokonaisuus hahmottuu kurssin myötä!
– Nana/Kympin tytöt
Onkin mielenkiintoista, tarvitseeko opettajan osata opettamaansa aihetta. Vai onko kenties tärkeämpää omata hyvät pedagogiset taidot? Olisi mielenkiintoista verrata erilaisia opettajia ja heidän “opetustuloksiaan” keskenään ja katsoa, keiden oppilaat oppivat parhaiten. Opetustulosta on toki hieman hankala mitata, varsinkin kun opettajat itse arvostelevat omat oppilaansa…
Toisaalta myös opettajia ja heidän omaa osaamistaan olisi mielenkiintoista tarkastella. Voisiko tämä lööppi pitää paikkansa…?
– Veera / Ryhmä 5
Itse rupesin miettimään, että minkä tasoista fysiikkaa fysiikanopettajilta vaaditaan. Onko tutkimuksessa nähty tärkeänä pelkästään lukiotasoisen fysiikan osaamista, vai onko heiltä kysytty yliopistossa opeteltua edistyneempää fysiikkaa? Korkeamman tason osaamista on vaikeampi ainakin testata, sillä opettajilla on saattanut olla eri suuntautumisia. Mutta toisaalta, jos opettajilta ei vaadita korkeampaa tasoa, miksei sitten ällän kirjottanutta kutsuta lyhyemmän koulutuksen jälkeen jo töihin?
Lööppinne on mielenkiintoinen myös yleisesti; millä tasolla opettajan on hallittava opetettava aine? Peruskoulussa opetettavat asiat tuntuvat monesti triviaaleille, mutta ilmiöiden kokonaisvaltainen selittäminen ja ymmärtäminen vaatii kuitenkin paljon tietoa. Esimerkiksi fysiikan ulkopuolelta, peruskouluun on kaavailtu ohjelmoinnin opettamista, mutta osaavatko opettajat oikeasti ohjelmoida?