Seuraava askel

Suunnitelmat on tehty, keskusteltu ja esitetty. Nyt on seuraavan askeleen vuoro. Nyt täytyisi arvioida aivan oikeilla kriteereillä, mitä tuli tehtyä.

Ensin muutama sana tutkimussuunnitelmista. Erityisen kiinnostava oli: tunnusta heikkoutesi julkisesti, niin sitten vasta olet olemassa, tai jotain sinnepäin. Ryhmä oli mielenkiintoisesti pystynyt määrittelemään olemassaolon. Enää ei riitä Asterixista oppimamme: Cogito, ergo sum (Ajattelen, siis olen). Nykyään täytyy olla ympäristö, joka tunnustaa olemassaolosi. Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, kuuluuko ääntä? Nykyään ajatus lienee: jos rehkin tunnin kuntosalilla, enkä postaa siitä mihinkään, olenko oikeasti tehnyt mitään?

Mielenkiintoinen oli myös anaerobisten ajattelijoiden kehittelemä aivojumppapeli. Ajatuksena tutkia edistääkö aivojen rääkkääminen oppimista. Itselleni tosin tuli mieleen pelin aiheuttamat mahdolliset turhaumat, aggressiot ja teknologiaan kohdistuvat väkivallanteot. Fysiikan opettajien idea laittaa opettajat tekemään fysiikan ylioppilaskoe oli myös mainio.

Oma työmme, yliopisto-opettajien pedagogisia taitoja arvioiva tutkimussuunnitelma osoittautui oikean tutkimuksen valossa kenties hieman epätieteelliseksi. Tosin olimme tutkimuksen haasteisiin jo kirjanneet, kuinka hankalaa on arvioida pedagogisia taitoja objektiivisesti millään mittarilla. Tutkijamme Anne Nevgi on tutkinut vain pienen pientä yliopisto-opettajien joukkoa, mutta hänenkin tutkimuksissaan tärkeässä osassa ovat opettajien pedagogiset opinnot, joten se oli yhteistä lähestymistavoillemme. Olemme silti ylpeitä aikaansaanoksestamme. Tässä vaiheessa kasvatustieteen opintoja ( siis ei oikeastaan vielä missään vaiheessa) tutkimussuunnitelmamme oli aika hienon näköinen.

Mutta seuraava askel. Ryhmämme aloitti keskustelun tutkimussuunnitelmamme arvioinnista. Saimme myös nimikkotutkijalta luettavaksemme englanninkielisen artikkeliin. Melko pitkä vieraskielinen teksti jännitti vieraiden sanojen osalta. Tutkimussuunnitelmamme arvioinnin ja artikkelin lukemisen lisäksi meitä odottaa ihka oikean ja elävän tutkijan tapaaminen. Kuinka tapaamiseen voi valmistautua? Mitkä ovat hyviä kysymyksiä? Haluamme toki antaa fiksun vaikutelman itsestämme. Tutkijamme vaikuttaa ulkonäön perusteella (mikä on aina mahtava peruste ihmisen arvioimiselle) kokeneelta ja arvokkaalta. Luotamme silti toisiimme ryhmänä. Ensimmäisen oppimistehtävän saatuamme olimme melko ihmeissämme, mutta selvisimme silti aika lailla mukavasti. Uskomme, että tutkijatapaamisessa, sen lisäksi että vaikutamme fiksuilta, myös olemme fiksuja ja kysymme miltei kaikki oikeat kysymykset.

R1/Yliopisto-opettajat

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *