Käsiteltyämme kurssin aikana paljon kiinnostukseen liittyvää kasvatustieteellistä tutkimusta, alkoi meitä luontaisesti kiinnostaa, miten tutkimuksen kohteena oleva ilmiö ilmenee kentällä. Ikään kuin jatkona aikaisemmalle oppilaiden haastattelulle haastattelimme vuorostaan peruskoulussa työskentelevää erityisopettajaa ja Steinerkoulun luokanopettajaa siitä, miten oppilaan kiinnostus ilmenee heidän työssään ja miten se voidaan ottaa opetuksessa huomioon.
Mikä merkitys kiinnostuksella opettajan arkikokemuksen mukaan on oppimistuloksiin?
Erityisopettaja: Kiinnostuksella on merkitys ylipäätään oppimiseen. Jos oppilas on luontaisesti kiinnostunut opetettavasta aiheesta, tapahtuu oppiminen vaivattomammin. Tällöin oppilas on motivoitunut ja työskentelee mielellään aidosti oppimisen halusta eikä pakosta. Kiinnostus myös syventää oppilaan oppimista. Kiinnostuksella on siis iso merkitys, mutta ei yksin takaa hyviä numeroita. Menestyksen eteen on oltava valmis tekemään myös töitä.
Luokanopettaja: Kiinnostuksen merkitys on oppimisen kannalta suuri. Oppiminen on helpompaa, kun oppilas on aidosti kiinnostunut opetettavasta aiheesta. Halu saada tietää lisää asiasta motivoi oppilasta myös hankalampien oppimistehtävien kohdalla ja tekee ponnisteluista mielekkäämpiä.
Miten oppilaan kiinnostus opetettavaan aiheeseen yleensä ilmenee?
Erityisopettaja: Kiinnostuneen oppilaan on helpompi tarttua ja keskittyä asiaan, ja hän työskentelee keskittyneemmin ja innostuneemmin. Kiinnostus vaikuttaa myös tunnilla osallistumiseen.
Luokanopettaja: Opetettavasta aiheesta kiinnostunut oppilas ottaa yleensä kokonaisvaltaisesti osaa oppitunteihin.
Miten kiinnostus tai sen puute näkyy opiskelijan koulumenestyksen lisäksi muuten? Vai näkyykö? Mihin kaikkeen vähäinen kiinnostus opetettavaa aihetta tai ylipäänsä koulua kohtaan vaikuttaa?
Erityisopettaja: Kiinnostus näkyy työskentelyssä ja millä mielellä oppilas käy koulua. Kiinnostunut on tietenkin positiivisemmalla mielellä koulussa, kuin oppilas jota ei kiinnosta koulunkäynti pätkääkään. Kiinnostuminen vaikuttaa positiivisesti jaksamiseen ja siihen, millä tunnetilalla koulua käydään. Toisaalta jos kiinnostus ei näykkään arvosanoissa, ei oppilas jaksakaan kiinnostua. Kiinnostus on myös suoraan verrannollinen siihen, mitä oppilas tekee vapaa-ajalla. Kiinnostuksen puute taas ilmenee eri tavoin eri oppilaiden kohdalla. Kiinnostuksen puute ei välttämättä näy esimerkiksi suoritusorientoituneiden kohdalla mitenkään. Minun oppilailla, joilla oppiminen ei ole itsestäänselvyys, voi kiinnostuksen puute romahduttaa koko homman. Kiinnostus voi vaikuttaa reaaliaineissa erityisesti luetun ymmärtämiseen. Tiivistettynä kiinnostus vaikuttaa motivaatioon, keskittymiseen, tarkkaavaisuuteen ja työskentelyyn.
Luokanopettaja: Kiinnostus koulunkäyntiä ja opetettavia asioita kohtaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti oppilaan motivaatioon, koulussa viihtyvyyteen ja opiskelun mielekkyyteen.
Pyrkiikö opettaja tietoisesti saamaan oppilaan kiinnostumaan opetettavasta aiheesta ja jos niin, miten?
Erityisopettaja: Itse ainakin pyrin herättämään kiinnostusta. Teen onneksi melko yksilöllisesti töitä oppilaiden kanssa, jotta voin hakea kiinnostusta mukaan opetukseen ja oppimiseen. Työni on lähtökohtaisesti sellainen, etten mieti ryhmän kautta vaan yksilön kautta. Jos esimerkiksi pitää opetella kirjottamista, niin kirjoitetaan edes jostain mikä motivoi ja kiinnostaa oppilasta. Pienten oppilaiden kanssa valitaan vaikkapa sanoja, jotka liittyvät johonkin oppilaan harrastukseen tai oppilas saa itse valita mitä kirjoittaa. Jos prosenttilasku tuntuu turhalta, yritetään löytää teinityttöjen kanssa H&M-kuvastoa ja kuvitellaan että on alennusmyynti. Siis yritetään niveltää oppilaan omiin kiinnostuksen aiheisiin koulun ulkopuolella. Kiinnostusta lisäävät myös onnistumisen tunteet, vaikka se klisee onkin. Joskus on asioita, joita ei saada veivaamaan liittymään johonkin mikä kiinnostaa. Jos nyt vaikka maantieto ei kerta kaikkiaan kiinnosta, on sitä hyvin vaikea tuoda lähemmäksi oppilasta. Yritämmekin toteuttaa maantiedon opetusta nyt projektityönä ja näin saada tunneista elävämpiä. Lähdetään mielikuvitusmatkalle, joka yhdistetään äidinkieleen kun oppilaat kirjoittavat matkoiltaan kirjeitä. Tämä oppilaan osallisuus onkin uuden opetussuunnitelman henki. Opettaja valitsee työtapoja, jotka voisivat tehdä hommasta kiinnostavan ja kokemuksellisemman.
Luokanopettaja: Kyllä pyrkii. Itse pyrin tunneilla kertomaan asioista kiinnostavista näkökulmista. On myös tärkeää tuoda esille useampia näkökulmia aiheeseen liittyen. Näin pyrin herättämään oppilaan omaa ajattelua ja sitä kautta myös todellista kiinnostusta aihetta kohtaan. Ristiriitaisuuksien ja monien eri sävyjen näkeminen maailmassa haastaa oppilaan ajattelemaan itse. Oppilaiden tunteminen ja kaikkien huomioiminen on tärkeää. Jokaisen on saatava tuoda esiin omia ajatuksiaan ja näkemyksiään sekä myös opittava kuuntelemaan.
Mikä voi olla esteenä kiinnostuksen syntymiselle?
Erityisopettaja: Esteenä voivat olla esimerkiksi olemassa olevat oppimisvaikeudet. Jos kielet tuntuvat vaikeilta, ei englanti todennäköisesti innosta yhtään. Kiinnostusta latistaa myös se, jos oppilaalle valkenee, ettei hän opikaan samalla tavalla kuin muut. Arvosanoilla kilpailu ja muihin itsensä vertailu lannistaa. Negatiivinen kuva itsestään oppijana estää kiinnostuksen. Aikaisemmat onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat kiinnostukseen vahvasti.
Luokanopettaja: Haluan erityisesti painottaa erästä tärkeäksi kokemaani asiaa: Oppilas voi kokea olevansa huono, eikä siksi edes halua yrittää. On hyvin tärkeää opettaa oppilaat tekemään virheitä. Mokailun ja virheiden tekemisen hyväksyvän ilmapiirin luominen voi olla haastavaa, mutta se on mielestäni opetuksen ydintä. Jos pieneltä lapselta vaaditaan, että hän osaa kaiken, eihän hän voi mitään oppia.
Miten oppilaan ennakkoasenteisiin voi vaikuttaa? (Esim. jos halutaan muuttaa oppilaan negatiivinen suhtautuminen jotain opetettavaa ainetta kohtaan)
Erityisopettaja: Negatiivinen asenne on aina syntynyt jostain. Jos ymmärtää mistä se on syntynyt, siihen voi vaikuttaa. Lähtisin itse selvittämään sen, miksi oppilas kokee aineen hankalana. Sitten voidaan miettiä, mitä voitaisiin tehdä. Opetusta voi räätälöidä esim yksilöllisen oppimisen menetelmällä siten, että oppilas saa opiskella omaan tahtiin. Oppimista räätälöidään ja eriytetään niin, että oppilas myös onnistuu. Eräs poika oli vahvasti sitä mieltä, ettei osannut englannista mitään eikä tule oppimaan. Tein töitä pojan kanssa joka viikko useamman vuoden ajan. Englanninopettajan kanssa räätälöimme hänelle sopivia kokeita. Hän alkoi saamaan täysiäkin pisteitä näistä kokeista ja asenne alkoi muuttumaan.
Luokanopettaja: Katso edellinen vastaus. Virheiden hyväksyminen. Oppilaan tekemisistä löydetään jotain sellaista, joka nähdään positiivisena. Luodaan kannustava ilmapiiri, jossa huomioidaan kaikissa oppilaissa heidän omat vahvat kykynsä. Kilpailua ei arvosteta. Opettajan auktoriteetin on löydyttävä muualta kuin oppilaiden ”kilpailuttamisesta”.
Mikä herättää oppilaan mielenkiinnon?
Erityisopettaja: Oppilas voi luontaisesti kokea jonkin kiinnostavaksi tai koulussa voi olla hauska työtapa joka herättää mielenkiinnon. Onnistumisen tunteet herättävät myös mielenkiinnon.
Luokanopettaja: Ks. vastaus kysymykseen ” Pyrkiikö opettaja tietoisesti saamaan oppilaan kiinnostumaan opetettavasta aiheesta ja jos niin, miten?
Eroaako hyvin menestyvän mutta koulua ”suorittavan” oppilaan toiminta jollain näkyvällä tavalla aidosti aiheesta ja oppimisesta kiinnostuneen oppilaan toiminnasta?
Erityisopettaja: Itselläni on vähemmän oppilaita, jotka suorittavat koulua hyvillä arvosanoilla. Sellaiset oppilaathan eivät päädy erityisopettajan opetettavaksi. Teen kuitenkin jonkun verran töitä myös ihan luokissa, kun pidämme luokanopettajan kanssa yhdessä tuntia, mutta keskityn siellä enemmän oppilaisiin, jotka tarvitsevat apua. Oppilaan työskentelyyn luokassa vaikuttaa niin paljon muutkin asiat kuin kiinnostus, kuten oppilaan temperamentti. Onko oppilas hiljainen ja vetäytyvä vai aktiivinen ja osallistuva. Voisi äkkiseltään ajatella, että aktiivista kiinnostaa enemmän, mutta ei sitä voi varmasti sanoa. Käyttäytymiseen vaikuttavat niin monet muutkin tekijät kuin kiinnostus tai suoritusorientaatio. Näkyvin tapa on ehkäpä se, kun oppilas kertoo innostuneena koulun ulkopuolella saadusta tiedostaan kuten vaikkapa ympäristötiedon tunnilla jostain näkemästään luontodokumentista.
Luokanopettaja: Vaikea tehtävä. Itse oivaltaminen ja oman ajattelun herääminen saattavat kertoa myös aidosta kiinnostuksesta.
Vaikka arkikokemuksen perusteella kiinnostus vaikuttaisi olevan oppimisen kannalta merkittävä tekijä, sen merkityksestä ei juuri olla saatu näyttöä tieteellisessä tutkimuksessa. Kuten nimikkotutkijamme, Markku Niemivirta, haastattelussamme mainitsikin, tulee erityisesti ihmistieteiden tutkimustuloksia julkistaessa olla hyvin nöyrä. Absoluuttisia totuuksia on hankala, ellei mahdotonkin todistaa. Yksittäisen tutkimuksen on vaikea ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tekijöitä ihmisen käyttäytymiseen. Kiinnostusta on vaikea eritellä tutkimuksen raameissa määrittäväksi tekijäksi koulumenestykseen. Haastatteluissa selvisi, että yksin kiinnostusta on hankala erottaa yksittäisenä tekijänä oppilaan käyttäytymisessä tai oppimisessa myös kentällä. Vaikuttavia tekijöitä kun on oikeassa elämässä valtava määrä (esimerkiksi perhe, kaverisuhteet, oppimishäiriöt). On vaikea erottaa, onko koulumenestyksen takana aito kiinnostus vai jokin muu ulkoinen kannuste. Eikös tämä monimutkaisuus juuri teekin ihmisen käyttäytymisestä mielenkiintoisen tutkimuskohteen!
Löytyikö sinun motivaatiosi oppimiseen puhtaasta kiinnostuksesta vai jostain muusta? Vaikuttiko opettajan panostus kiinnostukseesi aihetta kohtaan?
-Ryhmä 5, “Kiinnostus on oppimisen kannalta turhake”