Ryhmämme saapui torstai-aamuiseen tutkijatapaamiseen edellisen päivän seikkailujen uuvuttamana. Olimme pitkien ryhmän sisäisten neuvottelujen jälkeen päätyneet siihen lopputulokseen, että Fuksiseikkailua seuraava päivä on tapaamisen kannalta pikemminkin uhka kuin mahdollisuus, mutta toteutettavissa, mikäli se on ainut nimikkotutkijamme Heta Tuominen-Soinin aikatauluihin sopiva päivämäärä.

Ja kuinkas kävikään!

Suuremmat voimat selkeästi rankaisivat meitä edellisen illan hauskanpidosta, sillä haastattelua varten varaamamme tila oli saanut osakseen odottamattoman suuren suosion ja joutunut tuplabuukkauksen kohteeksi. Siirsimmekin suosiolla kokoonpanomme Athenaan sohvaryhmän huomaan.

Heta kertoi meille paljon uutta tietoa ja taustaa FinEdu-hankkeesta, jonka tavoiteorientaatiota mittaavaa osa-aluetta hän oli lähemmin tarkastellut sekä hänen tehtävistään hankkeeseen liittyen. Meillä oli myös vihdoin mahdollisuus esittää aineistoa lukiessa esiin nousseet kysymykset. Päätimme nauhoittaa haastattelun, jotta Hetan vastaukset tallentuisivat ilman omien näkökulmien luomaa vääristymää. Tämä myös mahdollisti sen, että jokainen saisi keskittyä kysymysten esittämiseen ja uusien pohtimiseen sekä omien ajatusten jalostamiseen vastausten kirjoittamisen sijaan. Myöhemmin hankkeen tiimoilta heräävien kysymysten varalta saimme luvan häiritä häntä jatkossakin sähköposteilla.

Tässä muutama esimerkki haastattelun aikana esitetyistä kysymyksistä:

“Miten sinä valitsit tutkimusaiheesi?”
“Mitä sinun mielestäsi pitää ensimmäisenä ottaa huomioon, kun lähtee tekemään tutkimussuunnitelmaa?”
“Miten tutkimuksessa on otettu huomioon ns. “trollivastaukset”?”
“Otitteko tutkimuksessa huomioon sen, että opiskelijat saattavat määritellä koulumenestyksen eri tavalla?”
“Miksi juuri hanke suoritettiin juuri Kuopiossa?”
“Onko hanke synnyttänyt jatkotutkimuksia?”

Haastattelun päätteeksi Heta antoi meille paljon lisämateriaalia tutkimukseen liittyen, muun muassa “kevyeksi iltalukemiseksi” hänen väitöskirjansa sekä sähköpostiin useita hyödyllisiä dokumentteja, kuten FinEdu-hankkeen kyselylomakkeen sekä artikkeleita ja linkkejä. Uuden materiaalin sekä tapaamisen antaman tiedon myötä saimme paremman otteen tutkimuksestamme, mikä auttoi huomattavasti seuraavan oppimistehtävän tekemisessä.

Tapaamisen päätteeksi meille muodostui paljon aiempaa selkeämpi kuva tutkijan työstä. Heta korosti aiemman teorian ja oman tutkimuskentän tuntemuksen tärkeyttä. Ensimmäisen artikkelin julkaisua edelsi kolme vuotta taustatyöskentelyä ja tiedon keräämistä. Tutkimustyö vaikuttaakin vaativan tekijöiltään huomattavaa sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä, sillä jo pelkästään tähän yksittäiseen hankkeeseen on tähän mennessä laitettu yli kymmenen vuoden työpanos. Mielenkiinnon säilyminen kannalta onkin hyödyllistä, että tutkimuksen aihe on jollain tavalla osa tutkijan omia intressejä, kunhan muistaa olla objektiivinen saatavan aineiston ja sen tulkitsemisen suhteen.

– Kympin tytöt