Mietteitä tutkijatapaamisen jälkeen

Perjantaina 30.9. kiirehdimme aamutuimaan kirpeässä syyssäässä KUPOLIn tiloihin Siltavuorenpenkereelle tapaamiseen nimikkotutkijoidemme kanssa. Muista ryhmistä poiketen meillä oli kaksi tutkijaa, Janne Varjo sekä Mira Kalalahti. Suurimmalle osalle Janne Varjo onkin tullut tutuksi P2-kurssin luennoitsijana. Mira Kalalahti ei sen sijaan ole kasvatustieteilijä, vaan väitellyt tohtoriksi sosiologiasta.

Alussa olimme hieman jännittyneitä, sillä emme tienneet mitä odottaa tapaamiselta. Monet meistä uskoivat, että tapaisimme nimikkotutkijamme vasta tutkijatentissä, joten tämä tapaaminen tuli hieman puun takaa. Alkujännityksen jälkeen huomasimme, ettei syytä hermoiluun ollut, sillä tutkijamme suhtautuivat meihin ja kysymyksiimme mielenkiinnolla, ja täydensivät asioita, joita emme olisi ehkä huomanneetkaan kysyä.

Jo alussa huomasimme, ettei meille annettu lööppi niinkään kuvannut samaa asiaa kuin tutkijamme olivat tutkineet. He myönsivätkin, että se oli tullut kirjoitettua hieman aiheen vierestä. Keskustelun myötä tuli kuitenkin ilmi, että heidän aiemmat tutkimuksensa liittyivät juurikin perheisiin ja heidän tekemiin kouluvalintoihin ja sen vaikutuksiin, niin kuin mekin olimme tutkimusta suunnitelleet. Nämä aiemmat tutkimukset olivatkin innoittajina tähän kyseiseen tutkimukseen. Eroina huomasimme  myös “eriarvoisuus”-käsitteen tulkinnan ja pohdinnan. Ryhmässämme käytimme paljon aikaa sen määrittelyyn, mutta oikeassa tutkimuksessa termi oli paljon pienemmässä roolissa.

Tutkimuksessa haastateltiin kolmen kunnan virkamiehiä ja lautakunnan jäseniä. Haastattelussa kysyttiin mm. Kouluvalinnan vaikutuksista, seurauksista ja niiden ennakoinnista kunnissa, sekä miten asiaa käsitellään ja hallinnoidaan.  Järkytykseksemme kuulimme, että lautakunnan jäsenet eivät oikeastaan osanneet sanoa juurikaan kouluvalintaan liittyviä vaikutuksia tai niihin liittyvää toimintaa tai sitä mitä asioille pitäisi tehdä. Päättäjinä heillä tulisi mielestämme olla konkreettista tietoa ja näkemystä kouluvalinnan seurauksista, jotta toimivia päätöksiä syntyisi.

mother-of-god-meme-589

Kokonaisuudessaan saimme mielestämme kysyttyä oleellisia kysymyksiä koskien tutkimusta. Pintapuolisesti uskomme ymmärtävämme nyt ainakin syvemmin tutkijoidemme näkemyksiä, josta on helpompi jatkaa eteenpäin. Ekstrana oli mielenkiintoista huomata, kuinka meidän tekemä tutkimussuunnitelmamme erosi nimikkotutkijoidemme tutkimuksesta.

– Eriarvoiset

 

9 thoughts on “Mietteitä tutkijatapaamisen jälkeen

  1. On ollut hauska huomata miten paljon tutkijoiden aiheet ovat poikenneet omista tutkimussuunnitelmistamme lööppien vuoksi. Ryhmämme omalla suunnitelmalla ei juuri ollut yhteistä tutkijamme tutkimuksen kanssa, ja tutkijakeskustelussa nousseet käsitteet poikkesivat hiukan omista ajatuksistani keskeisten käsitteiden suhteen. Minusta nämä tapaamiset tutkijoiden kanssa antavat hurjasti meille opiskelijoille ja ainakin itse olen saanut tutkimustyön lisäksi uusia näkökulmia moneen muuhunkin asiaan koskien niin koulutusta kuin tutkimista.

    • Lööpit ovat tosiaankin vienet useissa ryhmissä ajatukset aivan erisuuntaan, kuin mitä oikea tutkimus on sitten ollutkaan! Meistä ainakin oli todella mielenkiintoista päästä kuulemaan, mikä oikea tutkimus on ollut!
      Se on hienoa, että teidänkin ryhmänne tapaaminen antoi uusia näkökulmia myöskin muuhun kuin itse tutkimukseen, niin meidänkin!
      – Eriarvoiset

  2. Huojentavaa huomata, että muitakin on painanut pieni jännitys ja lööppi onkin sitten poikennut tutkimusaiheesta! Kuinka eriarvoisuus sitten näyttäytyi oikeassa tutkimuksessa verrattuna teidän tulkintaanne?

    • Eriarvoisuutta ei määritelty oikeassa tutkimuksessa hirveän tarkasti. Pääpaino oli enemmänkin kouluvalinnassa kunnan tasolla, ja siinä kuinka tietoisia kunnan virkamiehet olivat tilanteesta. Itse jäimme määrittelemään ja pohtimaan eriarvoisuutta paljon syvemmin. Mietimme pitkään mm. sitä että eriarvoistaako kouluvalinta kouluja vai itse oppilaita.

      – Helka/Eriarvoiset

  3. Harmi että oma tutkimuksenne meni ristiin Varjon sekä Kalalahden tutkimuksen kanssa, mutta kuitenkin nyt teillä on kaksi hyvää näkökulmaa lähestyä aihetta! Olisi kiva kuulla varsinasen tutkimuksen tuloksia tarkemminkin!

    Kympin tytöt

  4. Uskokaa pois, meitä tutkijoitakin usein itkettää ja naurattaa tutkimuksista tehdyt otsikot. Vinoon vievä lööppi voi siis olla myös opettavainen huomio.

    Mira

    • Universalistinen koulutusjärjestelmä on vaihtunut selektivistiseen; palvelujärjestelmien kattavuus ja yhdenvertaisuus on vaihtunut vanhempien oikeuteen valita erilaisten koulujen väliltä ja eriytymiseen väestöryhmien mukaan. Uusliberalismia? Toisaalta tasoryhmiä koulujen sisällä ei saa muodostaa – paitsi painotettuna opetuksena – mutta eikö tämä tasoryhmäajattelu ole edelleen voimissaan ja siirtynyt vain makrotasolle?

      Jos vanhempien koulutuksen tai varallisuuden katsotaan määrittävän oppimistuloksia, kuinka suuri on opettajan vaikutus tai ammattitaidon osuus oppimistuloksia määriteltäessä? Onko vaarana, että opetus jätetään vanhempien tehtäväksi tai huono koulumotivaatio ja huonot oppimistulokset tai vaihtoehtoisesti hyvä motivaatio ja hyvät oppimistuokset selitetään automaattisesti perhetaustasta johtuviksi? Tai jos esim. oppimistulosvertailut eivät ole kaikkien kansalaisten tiedossa, mitä mahdollisuuksia vanhemmilla on tehdä kouluvalintaan liittyviä rationaalisia päätöksiä?

      Tulisiko positiivisen diskriminaation voimavarat kohdentaa enemmänkin yksittäisille oppilaille kuin kouluille – ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa? Kaikki hyvinkoulutetut vanhemmat eivät ole varakkaita eivätkä kaikki vähävaraiset oppilaat ole ongelmatapauksia tai heikommilla kognitiivisilla kyvyillä varustettuja. Mielestäni alueelliseen tai koulujen väliseen eriarvoistumiseen voisi parhaiten vaikuttaa hyvän pedagogiikan ja perusopetuksen avulla pitkin kouluaikaa sekä varhaiskasvatuksessa. Erityiskykyjen ja kiinnostuksen mukainen suuntautuminen on ymmärrettävää ja monesti välttämättömyys. Missä vaiheessa sen aika on? Onhan niinkin, että painottaessaan jotain erityistä aluetta, jokin toinen näkökulma tai taito – tärkeäkin – saattaa jäädä huomioimatta.

      • Hei!

        Olipa herättelevä kommentti ja monia vaikeita kysymyksiä. Pohtiessani kysymyksiäsi, innostuin hieman kirjoittelemaan. Käsittääkseni selektiivisuus ja eriarvoistuminen ovat tyypillisiä piirteitä uusliberalismille. Suomen koulutusjärjestelmässä on hyvinvointivaltion mallin mukaan arvostettu hyvin paljon tasa-arvoa ja se on ollut pitkään tavoitteena. Kuitenkin 1990-luvun uudistusten mukana tuli mahdollisuus vaikuttaa koulun valintaan ja kouluvalinta ilmeneekin Suomen kouluissa lähinnä painotetun opetuksen muodossa. Tuntuu, että keskustelu kouluvalinnasta ja mahdollisten koulutusmarkkinoiden muodostumisesta on kasvanut viime aikoina. Kuitenkin Suomessa voidaan ehkä ajatella, että hyvinvointivaltio ja sen mukaiset valinnat ovat muodostaneet ajan myötä eräänlaisen polkuriippuvuuden, josta voi olla hankala poiketa, vaikka muut vaihtoehdot ovat saaneet alaa keskustelussa.

        Minun on vaikea kuvitella, että opetus jätettäisiin vanhempien tehtäväksi. Mieleeni tuli, että uusliberalismin ja kilpailuyhteiskunnan näkökulmasta opettajista ja koulusta voisi muotoutua pikemminkin palveluntarjoajia ja vanhemmista ja lapsista asiakkaita, jolloin opettajilta vaadittaisiin enemmän. Vaikka vanhempien sosioekonomisen taustan voidaan katsoa johdattelevan lapsen koulutuspolkua, toivon tietenkin, että oppilaiden oppimista voitaisiin arvioida yksilöllisestä näkökulmasta katsoen. Lisäksi uskon, että opettajalla ja hänen ammattitaidollaan on suuri merkitys yhä oppimistuloksia määriteltäessä. Antikaisen, Rinteen ja Kosken Kasvatussosiologia-kirjassa (2013) nimenomaan puhutaan paljon koulun ja opettajien symbolisesta vallasta. Koulu on kuitenkin instituutiona hyvin merkittävä osa yhteiskuntaa, jonka voidaan käytännöillään ja struktuureillaan uusintaneen jo pitkään tietynlaista ”mallioppilaan” ihannetta. Toisaalta, mikäli hierarkkisuus nousee eräänlaiseksi vallitsevaksi normiksi, voidaanko ajatella, että oppimistuloksien eriytyminen on hyväksyttävää? Käsittääkseni nykyiset mielikuvat koulujen hyvyydestä tai huonoudesta vastaavat kohtuullisen hyvin kouluista saatuja satunnaisotosten tuloksia. Lisäksi niin sanottuja ranking-listoja on tähän saakka pyritty välttämään muun muassa koulujen leimaamisen vuoksi, joka helposti lisäisi kouluvalintaa.

        Minun on vaikea kuvitella, että positiivisen diskriminaation varoja olisi mahdollista kohdentaa yksittäiselle oppilaalle. Lisäksi voisiko se muodostua silloin eriarvoistavaksi elementiksi ja liian pieniksi varoiksi, jotta saataisiin vastaavia hyötyjä? On kuitenkin tutkittu, että mitä varhaisemmassa vaiheessa riskiryhmään kuuluvia lapsia pystytään tukemaan, sitä paremmin he integroituvat muuhun väkeen ja sitä parempia ja pysyvämpiä tuloksia saadaan.

        Erityisen mielenkiintoista tulevaisuuden ja kehityksen lisäksi onkin se, siteeraten tutkijoitamme, mikä on eriarvoisuutta ja mikä erilaisuutta.

Leave a Reply to R7 Fysiikan opettajat Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *