Miksi universalismi?

Kurssi on edennyt jo pitkälle, joten koimme, että tässä vaiheessa olisi hyvä esitellä tutkimuksemme hieman syvemmin ja avata enemmän tutkijahaastattelussa esiin tulleita aiheita ja omia ajatuksiamme. Artikkelinamme meillä on Janne Varjon ja Mira Kalalahden Koulumarkkinoiden valjastajat – kunta ja kouluvalinnan yhteiskunnallinen hinta. Tutkijoilla ei ollut selkeää tutkimuskysymystä ja analyysitapakin muuttui tutkimuksen edetessä. Tarkoituksena kuitenkin oli lähestyä kouluvalintaa tarkastellen, löytyisikö siitä hyviäkin puolia; Suomessa yleinen puhetapa kun on, että kouluvalinnalla on vain huonoja seurauksia.

Tutkijat valitsivat tutkimustavakseen laadullisen tutkimuksen, sillä ei ole keksitty tarpeeksi spesifejä mittareita, joilla mitata kouluvalintaa ja eriarvoisuutta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea lautamiestä ja kuutta virkamiestä kolmesta Suomen kunnasta, joissa tapahtuu kouluvalintaa. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka hankalaa haastateltavia oli tavoittaa, ja että jotkut haastateltavat ohjasivat tutkijoita aluksi vain lukemaan aiheesta haluttomina vastaamaan henkilökohtaisesti kysymyksiin. Eräs haastateltavista suostui haastatteluun vasta, kun hänelle selvennettiin, että vastaaminen tapahtui anonyymina. Voidaankin pohtia, miksi haastateltavien oli vaikea puhua omalla äänellään, vaikka haastateltavan ja kunnan anonymiteetti oli taattu. He pyrkivätkin lähinnä vastamaan kunnan virallisen kannan mukaisesti, joten kuntien virkamiesten vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia.

Tutkijat lähtivät analysoimaan aineistoa modaliteettien kautta, joka oli heille uusi ja siksi mielenkiintoinen menetelmä. Modaliteettejä oli neljä: tahtominen, täytyminen, osaaminen ja kykeneminen. Analyysissa eriteltiin haastateltavien puheessa ilmeneviä modaliteettejä koskien kunnissa esiintyvää kouluvalintaa ja sen vaikutuksia. Voimakkaimmin korostui tahtomisen modaliteetti: kunnat tahtovat universalismin periaatteen mukaisesti huolehtia koulujärjestelmän tasaisesta laadusta ja välttää koulujen eriytymistä ja selektivismiä.

Kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna näin vahvaan universalistiseen koulutuspolitiikkaan on suhtauduttu kummaksuen. Esimerkiksi Ruotsissa on paljon yleisempää ajatella kouluja yrityksinä, jotka ansaitsevat rahaa: on hyväksyttävämpää ostaa peruskoulutusta valitsemalla lapselle yksityinen, listauksissa menestynyt koulu. Suomessa tällainen puhe puuttuu lähes kokonaan. Yhdysvaltalaiset toimittajat taas olivat järkyttyneitä luettuaan Varjon ja Kalalahden artikkelin; heistä Suomi vaikuttaa ahdistavalta sosialistiselta valtiolta, jossa kunnat hallitsevat koulutusmarkkinoita ja yksilöltä puuttuu vapaus tehdä koulutukseen liittyviä valintoja. Myös Koreassa on ihmetelty, eivätkö suomalaiset vanhemmat halua lapsilleen mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Herää ajatus siitä, miten itsestäänselvyys universaali koulutusmalli meille suomalaisille on. Miksi haluamme kaikille tasaveroisen koulutuksen, vaikka hyvätuloisilla vanhemmilla voisi olla mahdollisuus saada lapsensa kilpailutettuun ja parhaaseen kouluun? Onko egalitarismi juurtunut niin syvälle suomalaiseen arvoperustaan, että näemme mahdottomana siirtymisen uusliberalistisempaan koulutuspolitiikkaan naapurivaltiomme ja monien muiden maiden tapaan? Toisaalta vahva universalistinen ajattelu ja sen tuottama menestys voivat olla juuri ne syyt, miksi Suomen koulutuspolitiikka kiinnostaa maailmanlaajuisesti.

 

-Eriarvoiset

5 thoughts on “Miksi universalismi?

  1. Mielenkiintoista saada tietää, ettei tutkijoillakaan ollut aluksi selkeää tutkimuskysymystä. Myös eri maiden suhtautuminen universaaliin koulutuspolitiikkaan oli mielenkiintoista luettavaa. Olisi mukava kuulla myös teidän omia mielipiteitä tai ryhmässä heränneitä ajatuksia koskien nimenomaan suomalaista koulutuspolitiikkaa!

    -Ryhmä 5

  2. Tosi ajankohtainen tämä tutkimusaihe! Jäi kiinnostamaan, löysivätkö tutkijat “koulushoppailun” hyviä puolia? On totta, että Suomen tasa-arvoa korostava koulutusjärjestelmä on maailman mittakaavassa erikoisuus. Itse pidän ajatusta siitä, että koulut voitaisiin nähdä yritysten kaltaisina toimijoina, aika pelottavana. Yrityksen tarkoitus on tuottaa itselleen voittoa, kun taas koulutuksen on tarkoitus sivistää ja sosiaalistaa lapset/nuoret yhteiskunnan jäseniksi. Kun puhutaan valinnanvapaudesta, täytyy miettiä, kenellä oikeasti on vapaus valita. Kuten mainitsittekin, nimenomaan hyvätuloisille vanhemmille tämä valinnanvapaus mahdollistuisi, kun taas pienituloisille tällainen ei olisi mahdollista. Näin koulut voisivat alkaa eriarvoistua ja jakaantua “rikkaiden” ja “köyhien” lasten kouluihin, mikä tuskin on toivottavaa.

    Mielestäni tässä asiassa pitää ajatella yhteiskunnan parasta kokonaisuutena, ei vain (hyvätuloisen) yksilön oikeutta valinnanvapauteen. Toki on totta, että oppilaita tasapäistävässä koulutuksessa on ongelmansa. Jos aina mennään heikoimpien ehdoilla, todella lahjakkaat oppilaat eivät välttämättä pääse toteuttamaan koko potentiaaliaan ja voivat turhautua hitaaseen tahtiin. En kuitenkaan kannata tasoryhmiä tai koulujen eriytymistä vaan ennemminkin yksilöllistä tukea ja motivointia myös lahjakkaille oppilaille.

    En siis ajattele, että tutkijat toivovat koulujen jakautumista hyviin ja huonoihin tai yleisesti eriarvoisuuden kasvamista. On tietysti hyvä tarkastella asioita usealta kannalta ennen kuin tyrmää koko idean. Ja tosiaan kiinnostaa, mitä positiivista tästä aiheesta voisi löytyä 🙂

    • Hei Satu! Tutkimuksessa korostuivat selvästi “koulushoppailun” sosiaaliset kustannukset ja haastateltavien oli vaikea löytää sosiaalisia tuottoja. Ja tuotot usein jäivätkin juuri yksilön tasolle eivätkä niinkään hyödyttäneet yhteiskuntaa. Eri painotukseen hakeutuva yksilö saa omaa mielenkiintoaan ja taitojaan vastaavaa opetusta ja näin kehittyy kyseisellä alueella entisestään. Usein tällaiset oppilaat toisaalta pärjäisivät hyvin ns. “normaaleillakin” luokilla, ja heidän lähtötasonsa on valmiiksikin hyvä.

      Kuten tutkijatentissämme tuli ilmi, olisi hyvä, jos esimerkiksi valinnaisia aineita pystyttäisiin lisäämään “tavallisten” luokkien puitteissa sen sijaan, että tehtäisiin painotettujen aineiden luokkia tai kouluja, jolloin oppilaspohjat eriytyvät.

  3. Oli tosi mielenkiintoista lukea, varsinkin muiden maiden suhtautumisia suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Itse en ainakaan olisi välttämättä edes tajunnut, että meidän koulujärjestelmämme voitaisiin nähdä jollain tapaa omia mahdollisuuksia rajoittavana. Toisaalta Suomessa peruskoulun tai toisen asteen koulun nimellä ei oikeastaan ole merkitystä, eikä siten vaikuta jatko-opiskelumahdollisuuksiin. Onkohan vaikkapa esimerkkinne Yhdysvalloissa pohdittu tätä aiheen yhteydessä..?

    • Hei, ihanaa että aihe herättää ajatuksia! On tosiaan mielenkiintoista, kuinka eri maiden koulujärjestelmät eroavat niin paljon toisistaan, ja helposti täällä Suomessa otamme koulujen tasalaatuisuuden itsestäänselvyytenä. Täällä ei Yhdysvaltojen tapaan ole niin suurta merkitystä sillä, missä asuu, vaan joka puolella pyritään takaamaan tasa-arvoista koulutusta. Painotusluokat ja -koulut toisaalta keskittyvät pääkaupunkiseudulle.

Leave a Reply to Jemina/Yliopisto-opettajat Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *