Reunatuntemusten äärellä

Suurimmalla osalla meistä on varmasti joitakin aiheita tai asioita, jotka aiheuttavat meissä voimakkaita, jopa ahdistavia tuntemuksia: reunatuntemuksia eli “reuniksia”. Haastattelin muutamia tuntemiani ihmisiä ja kysyin mikä heidät saa tai on saanut reuniksille. Esittelin heille posterimme, jotta he pääsevät kärryille siitä, mistä on kyse.

Jussin on vaikea aluksi keksiä, mikä hänet saa kokemaan reunatuntemuksia, kunnes hänen mieleensä palaa viiden vuoden takainen asevelvollisuuden suorittamisen alkutaival. Jussi oli tuota hetkeä ennen tottunut vapauteen. Vapauden menettäminen oli kova paikka nuorelle miehenalulle. Lopulta kuitenkin mukavuusalueelta poistuminen johti uuden oppimiseen. Jussi oppi arvostamaan enemmän vapaa-aikaansa ja harkitsemaan paremmin, kuinka sen käyttäisi. Vähemmälle jäi muunmuassa tietokonepelit ja “hömpän” katsominen televisiosta.

Tanja tietää heti mistä on kyse. Hän kertoo opiskeluaikojen jälkeisen työttömyyden aikana reunatuntemuksien lisääntyneen. Varsinkin toimettomina päivinä hänen mieleensä tulvahtelee kiusallisia ja “noloja” muistoja menneiltä vuosilta. Toisaalta, jos jonkun muiston pystyy käsittelemään, eli siirtymään pois mukavuusalueelta ja kirjoittamaan sen vaikka ylös, on hetken itselleen hieman armollisempi, kertoo Tanja.

Minna kertoo raskausajan muutosten näkymisen vartalossa olleen aikoinaan jokseenkin vaikea paikka. “Kommentteja saattoi tulla lähes tuntemattomiltakin”, kertoo Minna. Vatsan taputtelu tuntui epämiellyttävältä, vaikka kyseessä olisi ollut oma äiti. Lapsen myötä kuitenkin oppi arvostamaan enemmän sitä, että oma keho on terve. “On tärkeintä, että pystyy huolehtimaan lapsesta ja jaksaa lähteä leikkeihin mukaan”, sanoo Minna.

Sanna kertoo kokevansa reunatuntemuksia harvoin. Hän mainitsee kuitenkin kiusaantuneensa ja vaivaantuneensa paljon muutamia vuosia sitten ollessaan lapsensa kanssa muskarissa. Taputtaminen, laulaminen ja heittäytyminen tuntui äärimmäisen vaikealta. “Viimeisillä muskarikerroilla kuitenkin oli jo paljon luontevampaa, kai se mukavuusalueelta poistuminen lopulta avarsi vähän”, kertoo Sanna.

Haastateltujen nimet on vaihdettu.

Uskallatteko te kurssilaiset kertoa, mikä juuri teidät saa reuniksille?

Janina, Aivojumppaajat

8 thoughts on “Reunatuntemusten äärellä

  1. Mielestäni teillä on kyllä yksi kurssin kiinnostavimmista aiheista! Harmi, etten nähnyt posterianne, olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä esityksenne. Mahtavaa, että olet lähtenyt haastattelemaan tuttujasi ja kyselemään heidän kokemuksiaan reuniksista. Nuo haastattelupätkät selvensivät entisestään mitä reuniksilla tarkoitetaankaan. Innolla odotan tulevia blogitekstejänne! 🙂

    – Nelli/Eriarvoiset

  2. P1-kurssilla kun käytiin läpi reunatuntemuksia, olin itse ainakin täysin pihalla kaikesta 😀 Oli aika vaikea ymmärtää, mistä niissä oli kyse. Mutta teidän postauksienne ja tunneilla esitettyjen esitelmien myötä olen tajunnut mistä on kyse, joten kiitos teille siitä! Olette tosi hienosti osanneet selittää vaikeiltakin tuntuvia käsitteitä ja esimerkiksi tämäkin postaus havainnollisti asiaa hyvin.

    Voin varmaan puhua koko ryhmämme puolesta sanomalla, että tämä koko tutkimus on aiheuttanut meille aikamoisia reuniksia 😀 Mutta olemme kyllä selvinneet oppimistehtävistä yllättävän hyvin, joten nämä reunatuntemukset ovat todella haastaneet meitä parempiin suorituksiin. Vaikeuksien kautta voittoon sopinee aika hyvin ryhmämme motoksi!

    Tsemppiä teille tuleviin tehtäviin!

  3. Käsite tuntuu aika haastavalta, mutta koen juurikin Sannan kaltaisten tilanteiden aiheuttavan minulle “reuniksia”. Mukavuusalueelta poistuminen ja uudet tilanteet jännittävät, vaikka iän myötä näiden tilanteiden kohtaaminen on helpottunut, kun olenkin huomannut selviäväni näistä tilanteista. Positiivisten kokemusten myötä suhtautumisen tulevaan on myönteisempi ja rohkeampi.

  4. Havainnollistava teksti ja hienosti oli toteutettu posteri! Reunatuntemukset eivät auenneet minulle heti ensimmäisellä kerralla kun niistä kuulin, mutta ainakin posterin kautta saitte avattua käsitettä paljon enemmän. Itsellä tuntuu mukavuusalueelta poistuminen jo monessa uuden asian oppimisessa ja käsittelyssä, mutta hetken päästä tuntee jo kaiken sujuvan paljon paremmin ja uskaltaa jatkossakin lähteä kokeilemaan uusia asioita:)

  5. Ihana kuulla teidän positiivisia ja kannustavia kommenttejanne! Voinen ottaa vapauden kiittää teitä koko ryhmämme puolesta.

    – Dani / Aivojumppaajat

  6. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

    Tunnistan reuniksia jatkuvasti arjessani: opinnoissa, ihmissuhteissa, kotitöissä ja ihan vain omissa ajatuksissani. Esimerkiksi olen selvästi vältellyt erästä pakollista englanninkielistä maisterikurssia ja ajatellut, että en osaa vielä tarpeeksi, jotta selviäisin siitä. Nyt päätin, että kokeilen mennä kurssille ja opin sen mitä opin, eikä se ole niin vakavaa, jos en ensimmäisellä kerralla pääse läpi. Kurssi ei olekaan ollut niin vaikea, kuin kuvittelin eli olen ihan turhaan keikkunut reuniksen partaalla ja luonut kauhuskenaarioita omaan mieleeni 😀

    Olen siis opetellut laskemaan itseeni kohdistuvia vaatimuksia ja yhä useammin päättänyt ainakin kokeilla epämukavia asioita. Onnistumisten muistelu, itsensä kehuminen ja lempeä sisäinen puhe on todella tärkeää reunisten kohtaamisessa, suosittelen!

  7. Reunikset – nuo epämiellyttävät ja ärsyttävät mutta eteenpäin puskevat tuntemukset! Tämä teidän ryhmän aihe on ollut alusta asti mielestäni tosi mielenkiintoinen, mutta harmillisesti ryhmätapaamisissa olemme nähneet ryhmänne esityksiä vain kerran. Omalla kohdallani tunnistan reuniksia usein ja erilaisissa arjen tilanteissa Tuulin tapaan, mutta onneksi ne ovat jollain tapaa lieventyneet vuosien mittaan. Vanhemmuus tosin tarjosi alkuun reuniksia koko rahalla, ja luulenpa että niitä tuntemuksia riittää jatkossakin.. 😀

    Toivottavasti me Mystiset asiantuntijatkin näemme vielä ryhmänne esiintymisiä kurssin aikana!

  8. Hyvä postausidea tällainen haastattelutyyppinen! Omassa arjessa törmään useinkin reunatuntemuksiin. Asian ei tarvitse olla edes mitenkään erityisen iso, mutta silti sen aloittaminen siirtyy, koska tuntuu ettei uskalla tai osaa aloittaa. Monesti näin käy, jos alan lukea jotain kurssikirjaa ja sitten huomaankin sen olevan haastavaa luettavaa. Tällöin jään helposti moneksi päiväksi, jopa viikoiksi vellomaan reunisten kanssa ja aloittaminen vain vaikeutuu. Yleensä jossain kohtaa on sitten pakko tsempata ja alkaa vain lukemaan ja tekemään vaikkapa esseetä sen pohjalta. Yleensä tällaisen prosessin jälkeen kun saa kurssin suoritettua tulee kyllä todella hyvä fiilis, ettei luovuttanutkaan vaan ryhtyi toimeen ja selvisi siitä. Uskon, että reunatuntemukset ja oppiminen liittyvät aika kiinteästi toisiinsa ja uuden oivaltaminen vaatii usein sitä epämukavuusalueelle menemistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *