STUDENT MOTIVATION AND WELL-BEING
Achievement Goal Orientation Profiles, Temporal Stability, and Academic and Sosio-Emotional Outcomes (2012)
Heta Tuominen-Soinin tekemä tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä (I) osatutkimuksessa selvitettiin, millaisia tavoiteorientaatioprofiileja voidaan tunnistaa yhdeksännellä luokalla ja lukiossa ja miten erilaisen tavoiteorientaatioprofiilin omaavat nuoret eroavat toisistaan yleisen ja kouluun liittyvän hyvinvoinnin sekä koulumenestyksen suhteen. Tutkimuksen poikkileikkausaineisto koostui yhdeksäsluokkalaisista (707) ja lukion 2. vuoden opiskelijoista (614) (N=1321). Toisessa osatutkimuksessa (IIa ja IIb) tarkasteltiin tavoiteorientaatioiden ajallista pysyvyyttä ja muutoksia ennen koulutussiirtymiä sekä tavoiteorientaatioryhmien eroja muiden motivaatiomuuttujien ja koulumenestyksen suhteen. Tutkimuksessa tehtiin yhdeksännen luokan aikana kaksi mittausta yhdeksäsluokkalaisille (N=530) sekä kaksi mittausta lukion toisen vuoden opiskelijoille (N=519); ensimmäinen mittaus 2. ja toinen mittaus 3. vuotena. Kolmannella (III) osatutkimuksella täydennettiin aiempia tutkimuksia tarkastelemalla tavoiteorientaatioprofiileja, niiden ajallista pysyvyyttä siirryttäessä toisen asteen koulutukseen, ryhmien eroja kouluun liittyvässä hyvinvoinnissa sekä motivaation ja hyvinvoinnin muutoksia. Yhdeksännen luokan oppilaiden (N=579) ensimmäinen mittaus tehtiin yhdeksännen luokan aikana ja toinen mittaus koulusiirtymän jälkeen toisen asteen koulutuksessa.
Opiskelumotivaatiota tarkasteltiin tavoiteorientaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta näkökulmaa ja tutkimukseen osallistujat ryhmiteltiin viiden tavoiteorientaation perusteella. Aikaisempi tutkimus tavoiteorientaatioiden pysyvyydestä on tästä tutkimuksesta poiketen hyödyntänyt lähes aina muuttujasuuntautunutta lähestymistapaa. Malliperustaisella ryhmittelyanalyysillä tutkimusjoukko jaettiin tavoiteorientaatioprofiilien mukaisiin ryhmiin. Alla esimerkkinä yksi kysymys kustakin tavoiteorientaatioryhmästä (Niemivirta):
Oppimisorientaatio: Opiskelen oppiakseni uusia asioita.
Menestysorientaatio: Minulle tärkeä tavoite on menestyä opinnoissa hyvin.
Suoritus-lähestymisorientaatio: Tunnen saavuttaneeni tavoitteeni silloin, kun saan parempia tuloksia tai arvosanoja kuin monet muut opiskelijat.
Suoritus-välttämisorientaatio: Yritän välttää tilanteita, joissa voi epäonnistua tai tulla virheitä.
Välttämisorientaatio: Olen erittäin tyytyväinen, jos minun ei tarvitse tehdä liikaa töitä opiskelun eteen.
Sosio-emotionaalista hyvinvointia mitattiin kouluun liittyvän hyvinvoinnin (koulu-uupumus), koulumenestyksen (keskiarvo), yleisen hyvinvoinnin (itsetunto, masentuneisuuden oireet) ja motivaation (epäonnistumisen pelko, luovutusherkkyys, merkitys, vaivannäkö, rasittavuus, edistyminen) keinoin. Alla esimerkki koulu-uupumusta luokittelevista kysymyksistä (Salmela-Aro & Näätänen):
Uupumisasteinen väsymys: Murehdin opiskeluasioita paljon myös vapaa-aikana.
Kyynistyneisyys: Minusta tuntuu, että olen menettämässä kiinnostukseni opiskelua kohtaan.
Riittämättömyyden tunne: Minusta tuntuu, että minulla on yhä vähemmän annettavaa opinnoissa.
Tutkimus on osa vuonna 2003 alkanutta ja edelleen jatkuvaa FinEdu -seurantatutkimusta, jossa arvioitiin kyselylomakkeiden avulla koko ikäryhmän – noin 15-vuotiaiden peruskoululaisten ja 17-vuotiaiden lukiolaisten – motivaatiota ja hyvinvointia 90 000 asukkaan itä-suomalaisessa kaupungissa. Tutkimus on pääosin Suomen Akatemian sekä Jacobs säätiön rahoittama Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteistyöhanke. Tutkimusaineisto kerättiin tutkimukseen värvättyjen koulujen yhdyshenkilöiden (opettajat ja oppilaanohjaajat) avulla. Oppilaita informoitiin ennen tutkimukseen osallistumista luottamuksellisuudesta ja vapaaehtoisuudesta sekä siitä, että vain tutkija voi identifioida kyselyyn vastaajat. Samalla tuotiin esille, että lomakkeiden kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Kyselyihin vastattiin koulussa oppituntien aikana. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2004 tammi- ja toukokuussa sekä vuoden 2005 tammikuussa. Mittausten kestot vaihtelivat 4 kuukaudesta 12 kuukauteen. Vastausaktiivisuuteen on pyritty vaikuttamaan tietoisesti, joten kato on jäänyt melko pieneksi.
Tutkimuksen tekijä on perehtynyt aihealueen tutkimukseen ja teoriaan monipuolisesti. Samoin ennen varsinaista tutkimusta tehty pilottitutkimus aiheesta (eri paikkakunta, 561 peruskoulun 9. luokkalaista) sekä tutkimushankkeessa aluksi kolme vuotta tutkimusapulaisena toimiminen ja alusta asti tutkimuksen suunnittelu- ja keräämistyössä mukana oleminen näkyvät tutkijan laaja-alaisena perehtyneisyytenä myös tutkimusaineistoon. On kysytty oikeita kysymyksiä, sillä tutkimusaineiston luokittelu, jäsentäminen ja tulkinta on selkeää. Tutkimusaineistoon pohjautuen on saatu uutta tietoa motivationaalisista ja hyvinvoinnin haasteista. Tutkimustulosten perusteella on herännyt lukuisia uusia jatkotutkimusta vaativia kysymyksiä, mikä kertoo omalta osaltaan tutkimusalueen ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä. Tulokset ovat myös sovellettavissa hyvinvoinnin lisäämisen, interventioiden ja palvelujen sekä käytännön koulutyön suunnittelussa. Toisaalta tutkimukseen osallistujista 99% on ollut suomenkielisiä; voisiko tutkimuksen mittareita sekä tutkimustuloksia soveltaa myös monikulttuurisempiin viiteryhmiin ja oppimisympäristöihin?
Vaikka aineisto on alueellinen, laaja ja koko ikäluokkaan kohdistuva tutkimus mahdollistaa tulosten yleistettävyyden ja vastaa mielestämme muilta osin tutkimuksen perusjoukkoa. Kyselylomakkeiden ongelmallisuutta on vähennetty tiedustelemalla lomakkeella samaa asiaa useasti ja eri tavoin. Kysymykset ovat selkeitä, yksiselitteisiä ja harkittuja, vaikka vastaajien tulkinnoissa samoihinkin kysymyksiin lienee aina vaihtelevuutta. Myös vastaajien kehitysvaihe tuo omia haasteita kaikilla mittaustavoilla. Ryhmässämme keskusteltiin, miten reliabiliteettiin vaikuttaa esim. sukupuolen kysyminen heti alkuun; vaikuttaako se vastaajan tapaan samaistua stereotyyppisesti tiettyyn sukupuoleen? Sisäisen yhtenäisyyden arvioimisessa tunnuslukuna on käytetty kaikilla muuttujilla Cronbachin alfaa. Käytettävissä on ollut myös standardoituja kysymyspatteristoja, Niemivirralta useita ja Salmela-Arolta mm. EDA ja SDI sekä DEPS-10, jonka ovat kehittäneet Salokangas, Stengård ja Poutanen.
Tutkimusmenetelminä käytettiin mm. pitkittäisaineiston konformatiivista faktorianalyysiä (CFA), LCFA, malliperustaista ryhmittelyanalyysiä, LPA, ja ISOA -menetelmää, konfiguraalista frekvenssianalyysiä (CONFA) sekä ANOVAa ja ANCOVAa. Näistä saamme varmaankin kuulla jatkossa lisää.
Kympin tytöt
Hei,
Satutteko tietämään, kuinka helppoa oppilaiden jakaminen eri tavoiteorientaatioprofiileihin oli? Tällaisen asiaan perehtymättömän lukijan näkökulmasta ryhmät vaikuttavat vähän limittäisiltä. 🙂
Hyvä kysymys, Kasimira! Yritän tuoda Heta Tuominen-Soinin väitöskirjan perusteella esille joitakin näkökulmia, jotka voisivat tuoda lisäinformaatiota kysymykseesi.
Tämä meidän nimikkotutkijamme tutkimusaineistohan on erittäin laaja ja toistuvasti kerätty ja edelleen kerattävä; laaja tutkimukseen osallistujien määrän perusteella (lähes 3000 vastaajaa), mutta myös kysymyspatteriston (yli 200 Likert-asteikollista kysymystä) sekä kolmivaiheisen (I,II ja III) aineistonkeruujakson perusteella. Lisäksi II tutkimuksen toinen tutkimuskysely kerättiin kahdesti (IIa ja IIb)! Tutkimuksen laajuutta on ainakin minun vaikea hahmottaa kunnolla ja tunnenkin suurta ihailua ja kunnioitusta tutkijaa kohtaan tutkimuksaineiston operationalisoinnin, analysoinnin, tutkimustulosten esittämisen ja kaiken siihen liittyvän esille tuomisesta. Tutkimuksen moninaiset analyysimenetelmät ovat ainakin tässä vaiheessa minulle myös aika tuntemattomia, joten yritän siis välittää parhaani mukaan tämänhetkisen tietämykseni aiheesta.
Tavoiteorientaatioiden pysyvyyttä on tutkittu – ja tutkitaan edelleenkin – muuttujasuuntautuneesti ja niissä on keskitytty tutkimaan niiden korrelatiivista pysyvyyttä. Tämän tutkimuksen lähestymistapa on henkilösuuntautunut: keskeistä on tavoiteorientaatioprofiililtaan eroavien ryhmien tunnistaminen ja niiden välisten erojen tarkastelu. Kuten tässä tutkimuksessa, laaja-alaisissa luokitteluissa menetelminä käytetään mm. klusterianalyysiä, jossa pyritään löytämään huomattavasti toistensa kaltaisia havaintoja sekä malliperustaista ryhmittelyanalyysiä (LPA). Niillä pyritään saamaan esille myös piileviä muuttujia, jotka päätellään havaittujen muuttujien vaihtelusta. Henkilösuuntautunut lähestymistapa on herättänyt kasvavaa kiinnostusta viime vuosikymmeninä. Heta Tuomivaara-Soini tuo esille väitöskirjassaan, että henkilösuuntautunutta lähestymistapaa on hyödyllistä käyttää silloin, kun tutkimuskohteina on heterogeenisiä ryhmiä tai kun tutkija on kiinnostunut monitahoisista tavoitenäkökulmista. Myös pitkittäistutkimuksissa tämä on luotettava menetelmä.Tässä tutkimuksessa käytettiin ISOA -menetelmää ryhmäjäsenyyden selvittämiseksi.
Tutkimusmenetelmistä saamme jatkossa lisää tietoa. Lisäisin kuitenkin vielä sen, että puutuvaa dataa on tutkimuksessa vähän ja kyselyn kato melko pieni vaikka tutkimuskohteena on ollut noin 15- ja 17-vuotiaat koululaiset. Tutkimuksessa on myös käytetty lukuisia erilaisia reliabiliteettia ja validiutta selvittäviä menetelmiä. Mielestäni nämä “profiloinnit” ja luokittelut ovat onnistuneet erittäin hyvin. Ne ovat myös suhteellisen pysyviä ja samat ryhmät ovat tulleet esille jokaisessa osatutkimuksessa kautta linjan.
Hei,
lisäisin vielä muutamia huomioita tavoiteorientaatioprofiileihin jakamisesta. Opiskelija voi Markku Niemivirran mukaan tavoitella useampia asioita samaan aikaan, jolloin oleellista on se, mikä tai mitkä orientaatiot korostuvat. Henkilösuuntautuneessa lähetymistavassa opiskelijat voidaan sijoittaa eri ryhmiin sen mukaan, miten heidän pyrkimyksensä painottuvat, jolloin on mahdollista tarkastella opiskelijoiden motivationaalisia eroja kokonaisvaltaisemmin yksilöllisten erojen muodossa. Esimerkkinä Tuominen-Soinin tutkimuksesta IIa 9 luokan sekä (suluissa III lukion) tavoiteorientaatioprofiilit: Sitoutumattomat 39% (36%) Menestysorientaatio 31% (36%) Oppimisorientaatio 18% (21%) ja Välttämisorientaatio 12% (7%).
Ryhmittelyanalyysissä on tutkijankin mukaan ollut omat haasteensa mm. ryhmän nimeämisissä. Aineistoa analysoitaessa esimerkiksi LPA sallii henkilön sijoittumisen jokaiseen klusteriin tietyllä asteella, mutta jos henkilö on kahden ryhmän rajamailla, hänet luokitellaan tuloksissa vain yhteen ryhmään. Tutkijan täytyy siis tehdä koko ajan valintoja ja päätöksiä. Toisaalta ilman henkilösuuntautunutta näkökulmaa ei olisi ollut mahdollista saada selville laadullisia muutoksia, kuvailla ilmiöitä tai tärkeitä eroja erilaisten tavoiteorientaatioryhmien välillä ja sisällä. Tuominen-Soinin väitöskirjan mukaan esimerkiksi voimakas pyrkimys menestymiseen oli yhteydessä alttiuteen koulu-uupumukseen ja stressiin (menestysorientoituneet), mutta ei välttämättä (oppimisorientoituneet). Yhtäältä heikko koulumenestys on toisinaan yhteydessä moniin hyvinvoinnin ongelmiin (välttämisorientoituneet), mutta ei kuitenkaan kaikilla nuorilla (sitoutumattomat/irrottautuneet).
Kouluissa tällaiset nuoret tai ryhmät olisi hyvä tunnistaa, että he saisivat tarvitsemaansa tukea motivationaalisiin tai hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. Huomiota tulisi myös kiinnittää oppimiskeskeiseen – ei suorituskeskeiseen – ilmapiiriin, joka sallisi mm. virheiden tekemisen oppimiseen kuuluvana prosessina. Samalla nuoret tarvitsisivat enemmän tukea koulutuksen siirtymävaiheissa sekä yksilöllisempää opinto-ohjausta ja opiskelijahuollon palveluja.
P.S. Koska nimikkotutkimuksemme on moniosainen ja laaja, siinä on hyödynnetty henkilösuuntautuneen lähestymistavan lisäksi myös muuttujasuuntautunutta näkökulmaa ainakin tutkimuksissa II ja III sekä rakenteellisen validiteetin ja stabiliteetin tarkastelussa läpi koko tutkimuksen.
Hei,
Kiitos kattavasta vastauksesta! Tämä tutkimus kuulostaa todellakin hyvin laajalta, joten hienoa, miten hyvin olette onnistuneet sitä avaamaan. 🙂 Nuo mainitsemasi tavoiteorientaatioryhmien väliset erot esim. koulumenestyksen yhteydestä uupumiseen kuulostavat erityisen mielenkiintoisilta. Nyt kun ajattelee, niin ehkä vastaavia tapauksia on oikeasti jopa tullut nähtyä ympäristössä.
Tässä vielä kysymykseesi vastaus tutkijan omin sanoin (suora lanaus):
Henkilösuuntautunut lähestymistapa, jossa vastaajia ryhmitellään joidenkin muuttujien perusteella, on usein hyvin hyödyllinen, sillä perinteinen muuttujasuuntautunut lähestymistapa, jossa tarkastellaan esimerkiksi muuttujia koko otoksen keskiarvojen ja korrelaatioiden tasolla saattaa piilottaa joitakin aivan olennaisia ja mielenkiintoisia yhteyksiä. Jos esimerkiksi oletamme tai tiedämme, että nuoret ovat hyvin eri tavalla motivoituneita opiskeluun, miksi tarkastelisimme heitä vain yhtenä joukkona?
Tässä yksi esimerkki siitä, miten koko otoksen keskiarvojen ja korrelaatioiden tuijottaminen saattaa jättää piiloon jotain kiinnostavaa. Väitöskirjassani muuttujien tasolla tarkasteltuna oppimisorientaatio ei ollut yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (exhaustion) ja se oli negatiivisesti yhteydessä riittämättömyyden tunteisiin opiskelijana (inadequacy). Mutta kun nuoret jaoteltiin motivationaalisiin ryhmiin ja tarkasteltiin samaa asiaa, huomattiin, että oli kaksi eri ryhmää, joilla oli hyvin korkea oppimisorientaatio. Heistä oppimisorientoituneet nuoret eivät kokeneet väsymystä eivätkä riittämättömyyden tunteita, mutta (koko otoksen korrelaatioiden vastaisesti) menestysorientoituneet nuoret (jotka korostivat oppimisorientaation lisäksi samanaikaisesti suoritusorientaatioita) raportoivat sekä kouluun liittyvää väsymystä että riittämättömyyden tunteita. Tällainen mielenkiintoinen ero olisi jäänyt huomaamatta, jos olisimme tarkastelleet ainoastaan koko otoksen korrelaatioita.
Henkilösuuntautuneesta lähestymistavasta (eli ryhmittelystä) voi siis olla paljonkin hyötyä. Haittaa siitä ei ole siinä tapauksessa ikinä, jos samanaikaisesti rinnalla tarkastellaan myös muuttujasuuntautuneesti koko otoksen keskiarvoja ja korrelaatioita (ja näin teemme aina kaikissa tutkimuksissamme!).