Kokemuksia kentältä

Käsiteltyämme kurssin aikana paljon kiinnostukseen liittyvää kasvatustieteellistä tutkimusta, alkoi meitä luontaisesti kiinnostaa, miten tutkimuksen kohteena oleva ilmiö ilmenee kentällä. Ikään kuin jatkona aikaisemmalle oppilaiden haastattelulle haastattelimme vuorostaan peruskoulussa työskentelevää erityisopettajaa ja Steinerkoulun luokanopettajaa siitä, miten oppilaan kiinnostus ilmenee heidän työssään ja miten se voidaan ottaa opetuksessa huomioon.

 

Mikä merkitys kiinnostuksella opettajan arkikokemuksen mukaan on oppimistuloksiin?

Erityisopettaja: Kiinnostuksella on merkitys ylipäätään oppimiseen. Jos oppilas on luontaisesti kiinnostunut opetettavasta aiheesta, tapahtuu oppiminen vaivattomammin. Tällöin oppilas on motivoitunut ja työskentelee mielellään aidosti oppimisen halusta eikä pakosta. Kiinnostus myös syventää oppilaan oppimista. Kiinnostuksella on siis iso merkitys, mutta ei yksin takaa hyviä numeroita. Menestyksen eteen on oltava valmis tekemään myös töitä.

Luokanopettaja: Kiinnostuksen merkitys on oppimisen kannalta suuri. Oppiminen on helpompaa, kun oppilas on aidosti kiinnostunut opetettavasta aiheesta. Halu saada tietää lisää asiasta motivoi oppilasta myös hankalampien oppimistehtävien kohdalla ja tekee ponnisteluista mielekkäämpiä.

 

Miten oppilaan kiinnostus opetettavaan aiheeseen yleensä ilmenee?

Erityisopettaja: Kiinnostuneen oppilaan on helpompi tarttua ja keskittyä asiaan, ja hän työskentelee keskittyneemmin ja innostuneemmin. Kiinnostus vaikuttaa myös tunnilla osallistumiseen.

Luokanopettaja: Opetettavasta aiheesta kiinnostunut oppilas ottaa yleensä kokonaisvaltaisesti osaa oppitunteihin.

 

Miten kiinnostus tai sen puute näkyy opiskelijan koulumenestyksen lisäksi muuten? Vai näkyykö? Mihin kaikkeen vähäinen kiinnostus opetettavaa aihetta tai ylipäänsä koulua kohtaan vaikuttaa?

Erityisopettaja: Kiinnostus näkyy työskentelyssä ja millä mielellä oppilas käy koulua. Kiinnostunut on tietenkin positiivisemmalla mielellä koulussa, kuin oppilas jota ei kiinnosta koulunkäynti pätkääkään. Kiinnostuminen vaikuttaa positiivisesti jaksamiseen ja siihen, millä tunnetilalla koulua käydään. Toisaalta jos kiinnostus ei näykkään arvosanoissa, ei oppilas jaksakaan kiinnostua. Kiinnostus on myös suoraan verrannollinen siihen, mitä oppilas tekee vapaa-ajalla. Kiinnostuksen puute taas ilmenee eri tavoin eri oppilaiden kohdalla. Kiinnostuksen puute ei välttämättä näy esimerkiksi suoritusorientoituneiden kohdalla mitenkään. Minun oppilailla, joilla oppiminen ei ole itsestäänselvyys, voi kiinnostuksen puute romahduttaa koko homman. Kiinnostus voi vaikuttaa reaaliaineissa erityisesti luetun ymmärtämiseen. Tiivistettynä kiinnostus vaikuttaa motivaatioon, keskittymiseen, tarkkaavaisuuteen ja työskentelyyn.

Luokanopettaja: Kiinnostus koulunkäyntiä ja opetettavia asioita kohtaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti oppilaan motivaatioon, koulussa viihtyvyyteen ja opiskelun mielekkyyteen.

 

Pyrkiikö opettaja tietoisesti saamaan oppilaan kiinnostumaan opetettavasta aiheesta ja jos niin, miten?

Erityisopettaja: Itse ainakin pyrin herättämään kiinnostusta. Teen onneksi melko yksilöllisesti töitä oppilaiden kanssa, jotta voin hakea kiinnostusta mukaan opetukseen ja oppimiseen. Työni on lähtökohtaisesti sellainen, etten mieti ryhmän kautta vaan yksilön kautta. Jos esimerkiksi pitää opetella kirjottamista, niin kirjoitetaan edes jostain mikä motivoi ja kiinnostaa oppilasta. Pienten oppilaiden kanssa valitaan vaikkapa sanoja, jotka liittyvät johonkin oppilaan harrastukseen tai oppilas saa itse valita mitä kirjoittaa. Jos prosenttilasku tuntuu turhalta, yritetään löytää teinityttöjen kanssa H&M-kuvastoa ja kuvitellaan että on alennusmyynti. Siis yritetään niveltää oppilaan omiin kiinnostuksen aiheisiin koulun ulkopuolella. Kiinnostusta lisäävät myös onnistumisen tunteet, vaikka se klisee onkin. Joskus on asioita, joita ei saada veivaamaan liittymään johonkin mikä kiinnostaa. Jos nyt vaikka maantieto ei kerta kaikkiaan kiinnosta, on sitä hyvin vaikea tuoda lähemmäksi oppilasta. Yritämmekin toteuttaa maantiedon opetusta nyt projektityönä ja näin saada tunneista elävämpiä. Lähdetään mielikuvitusmatkalle, joka yhdistetään äidinkieleen kun oppilaat kirjoittavat matkoiltaan kirjeitä. Tämä oppilaan osallisuus onkin uuden opetussuunnitelman henki. Opettaja valitsee työtapoja, jotka voisivat tehdä hommasta kiinnostavan ja kokemuksellisemman.

Luokanopettaja: Kyllä pyrkii. Itse pyrin tunneilla kertomaan asioista kiinnostavista näkökulmista. On myös tärkeää tuoda esille useampia näkökulmia aiheeseen liittyen. Näin pyrin herättämään oppilaan omaa ajattelua ja sitä kautta myös todellista kiinnostusta aihetta kohtaan. Ristiriitaisuuksien ja monien eri sävyjen näkeminen maailmassa haastaa oppilaan ajattelemaan itse. Oppilaiden tunteminen ja kaikkien huomioiminen on tärkeää. Jokaisen on saatava tuoda esiin omia ajatuksiaan ja näkemyksiään sekä myös opittava kuuntelemaan.

 

 Mikä voi olla esteenä kiinnostuksen syntymiselle?

Erityisopettaja: Esteenä voivat olla esimerkiksi olemassa olevat oppimisvaikeudet. Jos kielet tuntuvat vaikeilta, ei englanti todennäköisesti innosta yhtään. Kiinnostusta latistaa myös se, jos oppilaalle valkenee, ettei hän opikaan samalla tavalla kuin muut. Arvosanoilla kilpailu ja muihin itsensä vertailu lannistaa. Negatiivinen kuva itsestään oppijana estää kiinnostuksen. Aikaisemmat onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat kiinnostukseen vahvasti.

Luokanopettaja: Haluan erityisesti painottaa erästä tärkeäksi kokemaani asiaa: Oppilas voi kokea olevansa huono, eikä siksi edes halua yrittää. On hyvin tärkeää opettaa oppilaat tekemään virheitä. Mokailun ja virheiden tekemisen hyväksyvän ilmapiirin luominen voi olla haastavaa, mutta se on mielestäni opetuksen ydintä. Jos pieneltä lapselta vaaditaan, että hän osaa kaiken, eihän hän voi mitään oppia.

 

 Miten oppilaan ennakkoasenteisiin voi vaikuttaa? (Esim. jos halutaan muuttaa oppilaan negatiivinen suhtautuminen jotain opetettavaa ainetta kohtaan)

Erityisopettaja: Negatiivinen asenne on aina syntynyt jostain. Jos ymmärtää mistä se on syntynyt, siihen voi vaikuttaa. Lähtisin itse selvittämään sen, miksi oppilas kokee aineen hankalana. Sitten voidaan miettiä, mitä voitaisiin tehdä. Opetusta voi räätälöidä esim yksilöllisen oppimisen menetelmällä siten, että oppilas saa opiskella omaan tahtiin. Oppimista räätälöidään ja eriytetään niin, että oppilas myös onnistuu. Eräs poika oli vahvasti sitä mieltä, ettei osannut englannista mitään eikä tule oppimaan. Tein töitä pojan kanssa joka viikko useamman vuoden ajan. Englanninopettajan kanssa räätälöimme hänelle sopivia kokeita. Hän alkoi saamaan täysiäkin pisteitä näistä kokeista ja asenne alkoi muuttumaan.

Luokanopettaja: Katso edellinen vastaus. Virheiden hyväksyminen. Oppilaan tekemisistä löydetään jotain sellaista, joka nähdään positiivisena. Luodaan kannustava ilmapiiri, jossa huomioidaan kaikissa oppilaissa heidän omat vahvat kykynsä. Kilpailua ei arvosteta. Opettajan auktoriteetin on löydyttävä muualta kuin oppilaiden ”kilpailuttamisesta”.

 

Mikä herättää oppilaan mielenkiinnon?

Erityisopettaja: Oppilas voi luontaisesti kokea jonkin kiinnostavaksi tai koulussa voi olla hauska työtapa joka herättää mielenkiinnon. Onnistumisen tunteet herättävät myös mielenkiinnon.

 Luokanopettaja: Ks. vastaus kysymykseen ” Pyrkiikö opettaja tietoisesti saamaan oppilaan kiinnostumaan opetettavasta aiheesta ja jos niin, miten?

 

 Eroaako hyvin menestyvän mutta koulua ”suorittavan” oppilaan toiminta jollain näkyvällä tavalla aidosti aiheesta ja oppimisesta kiinnostuneen oppilaan toiminnasta?

Erityisopettaja: Itselläni on vähemmän oppilaita, jotka suorittavat koulua hyvillä arvosanoilla. Sellaiset oppilaathan eivät päädy erityisopettajan opetettavaksi. Teen kuitenkin jonkun verran töitä myös ihan luokissa, kun pidämme luokanopettajan kanssa yhdessä tuntia, mutta keskityn siellä enemmän oppilaisiin, jotka tarvitsevat apua. Oppilaan työskentelyyn luokassa vaikuttaa niin paljon muutkin asiat kuin kiinnostus, kuten oppilaan temperamentti. Onko oppilas hiljainen ja vetäytyvä vai aktiivinen ja osallistuva. Voisi äkkiseltään ajatella, että aktiivista kiinnostaa enemmän, mutta ei sitä voi varmasti sanoa. Käyttäytymiseen vaikuttavat niin monet muutkin tekijät kuin kiinnostus tai suoritusorientaatio. Näkyvin tapa on ehkäpä se, kun oppilas kertoo innostuneena koulun ulkopuolella saadusta tiedostaan kuten vaikkapa ympäristötiedon tunnilla jostain näkemästään luontodokumentista.

Luokanopettaja: Vaikea tehtävä. Itse oivaltaminen ja oman ajattelun herääminen saattavat kertoa myös aidosta kiinnostuksesta.

 

Vaikka arkikokemuksen perusteella kiinnostus vaikuttaisi olevan oppimisen kannalta merkittävä tekijä, sen merkityksestä ei juuri olla saatu näyttöä tieteellisessä tutkimuksessa. Kuten nimikkotutkijamme, Markku Niemivirta, haastattelussamme mainitsikin, tulee erityisesti ihmistieteiden tutkimustuloksia julkistaessa olla hyvin nöyrä. Absoluuttisia totuuksia on hankala, ellei mahdotonkin todistaa. Yksittäisen tutkimuksen on vaikea ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tekijöitä ihmisen käyttäytymiseen. Kiinnostusta on vaikea eritellä tutkimuksen raameissa määrittäväksi tekijäksi koulumenestykseen. Haastatteluissa selvisi, että yksin kiinnostusta on hankala erottaa yksittäisenä tekijänä oppilaan käyttäytymisessä tai oppimisessa myös kentällä. Vaikuttavia tekijöitä kun on oikeassa elämässä valtava määrä (esimerkiksi perhe, kaverisuhteet, oppimishäiriöt). On vaikea erottaa, onko koulumenestyksen takana aito kiinnostus vai jokin muu ulkoinen kannuste. Eikös tämä monimutkaisuus juuri teekin ihmisen käyttäytymisestä mielenkiintoisen tutkimuskohteen!

Löytyikö sinun motivaatiosi oppimiseen puhtaasta kiinnostuksesta vai jostain muusta? Vaikuttiko opettajan panostus kiinnostukseesi aihetta kohtaan?

 

-Ryhmä 5, “Kiinnostus on oppimisen kannalta turhake”

10 thoughts on “Kokemuksia kentältä

  1. Kiitos kiinnostavista bloggauksista! Olipa kiva lukea tekemänne haastattelu juuri tästä aiheesta. Teen itse kuvisopen sijaisuuksia ja opetan taideaineryhmää kuvataidekoulussa. Oppilaiden motivaatio on mielestäni kiinnostava asia, jota huomaan pohtivani usein. Vaikka opetan harrastusainetta, joka usein on oppilaille mieleinen, etenkin harrastuksena, vieläpä vapaaehtoinen, löytyy motivaatioita laidasta laitaan. Näitä kokeneiden opettajien “vinkkejä” soveltaen koen mahdolliseksi työstää omaa opettajuuttani, vaikkei tietenkään sijaisena, vakituisenakaan, pääse yhtä lähelle oppilaita, kun päivittäisessä työskentelyssä oppilaiden kanssa. Jännä juttu on oman kokemukseni mukaan se, että vaikka oppilas olisi kuinka taitava tekijä, ei se aina takaa motivaatiota kuvataidekoululla…

    • Motivaatio on kyllä mielenkiintoinen asia taideaineissa! Vaikka kuvataidekoulu onkin vapaaehtoinen harrastus, niin vaikuttaakohan jotenkin sen instituutiomaisuus tai tietty pakonomaisuus tähän motivaatioon? Helposti huomaa etenkin nuoremmista lapsista vaikka jalkapalloharjoituksissa ei huvita tehdä ohjeiden mukaan tai tehdä täysillä harjoitteet läpi, vaikka sitten pihapeleissä jaksetaan painaa vaikka koko päivä! Välillä tuntuu, että pienikin ohjaus tuntuu toisista luovissa aineissa vapauden riistolta 😀

      – Taru / R5

  2. Todella mielenkiintoinen haastattelu!

    Tässä kun muistelee omia ala-aste-aikoja 80-luvulla, niin meininki on kyllä muuttunut.. En muista lainkaan, että opetus olisi ollut yksilökeskeistä, ja että opittaviin asioihin olisi haettu näkökulmia itseä kiinnostavista aiheista. Oppikirjaa luettiin luokassa vuorotellen kappale kerrallaan ja mielikuvitus oli lähes kiellettyä..

    Opiskelu aikuisiällä ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa on ollut minulle aika haastavaa. Olen nimenomaan ennemminkin suorittanut kuin nauttinut oppimisesta, vaikka ala onkin tuntunut oikealta. Nyt vasta 33-vuotiaana olen alkanut pohtia itseäni oppijana ja alkanut ottaa rennommin. Opiskelu tuntuu nykyään mielekkäämmältä ja asiat jäävät pysyvämmin mieleen (= syväsuuntautunutta oppimista tapahtuu 🙂

    • Etenkin näkökulmien hakeminen itseään kiinnostavista aiheista on varmasti tehokas tapa saada oppilas innostumaan ja ymmärtämään opittavia asioita. Herätellään kiinnostus oppijasta itsestään 🙂

      Itsensä hahmottaminen oppijana helpottaa paljon oppimisprosessia ja toisaalta sekin, että ymmärtää olevansa suorituskeskeinen auttaa suhtautumaan eri tavoin opiskeluun, ymmärtää miksi tekee opiskelun tietyllä tavalla. Mikähän siinä on, että opiskeluun ja oppimiseen pääsee kiinni vasta nyt? Itsekin olen vasta yliopisto-opinnoissa alkanut ymmärtämään omaa oppimistani paremmin. Osittain varmaan syy on siinä, että siihen on kiinnittänyt huomiota enemmän, kun monilla kursseilla on joutunut reflektoimaan itseään opiskelijana/oppijana/kirjoittajana, milloin miltäkin kantilta.

      -Taru / R5

  3. Mielenkiintoinen postaus ja haastateltavilta opettajilta ajatuksia, jotka on helppo allekirjoittaa. Virheitä ei mielestäni kuitenkaan tarvitse opettaa, sillä ne tulevat varmasti jokaiselle tutuiksi halusi tai ei. Haastateltavakin tarkoitti varmaan sitä, että virheistä voi oppia eikä niitä tarvitse hävetä, mutta ei sivuuttaakaan vaan antaa luonteva vaihtoehto niiden korjaamiseen. Jos opettaja ymmärtää tämän, oppilas itse tai hänen ympärillään olevat välttämättä eivät. Siksi kannattaisi varmaan olla aika hienotunteinen toimintatavoissaan. Lapset taitavat oppia/osata luontevamman tavan virheisiin suhtautumisessa ja se kertoo osaltaan hyvää kouluistamme.

    Millä tavalla teoria ja käytäntö motivaatioiden suhteen kohtaavat arjen tiimellyksessä? Kiinnostaisi tietää, miten suhtaudutaan oppijaan, joka on erittäin kiinnostunut jostakin asiasta, mutta kokee juuri siitä syystä tavoittelemansa asian itselleen liian vaativaksi? Toisin sanoen, voiko kiinnostus olla häiritsevän voimakasta oppimisen kannalta? Tai jos oppija osoittaa kiinnostuksensa toisia häiritsevällä tavalla esimerkiksi kiertäen ryhmässä hakien viiteryhmää tai nousten vaikkapa pystyyn ja fyysien aktiivisuuden saattelemana pohtii mieleensä putkahtaneita näköaloja? Tai vajoaa pitkäksi aikaa omiin maailmoihinsa suunnitellen tulevia projektejaan? Onko oppimista pakko järjestää fyysisesti samanaikaisesti, jos motivaatio suuntautuu ihan muualle?

    Missä määrin muiden vähättelevä suhtautuminen voi vähentää pysyvästi oman motivaation määrää? Olen miettinyt asiaa tilanteissa, jossa jo pienen lapsen kiinnostuksen kohteet poikkeavat huomattavasti ympärillä olevien tärkeinä pitämistä asioista kotona tai koulussa. Olisiko aineenopettajien lisääminen ala-asteille ratkaisu koulumaailmassa esiintyviin ongelmiin? Heillä olisi enemmän aikaa perehtyä niihinkin aineisiin ja aiheisiin, joita ei muuten ehditä tai pidetä oleellisina perusopetuksen kannalta. Entäpä kotiolojen haasteisiin?

    • Hei!
      Virheiden tekemiseen liittynyt haastattelupätkä voi todella vaikuttaa hieman epäselvältä. Haastateltu luokanopettaja tarkoitti virheiden tekemisen oppimisella sitä, että oppilas oppii suhtautumaan virheisiinsä hyväksyvästi eikä ala vältellä tekemistä ja oppimista mokailun pelossa. “Oppia tekemään virheitä” saattaa loppujen lopuksi ollakin varsin osuva ilmaisu. Tuskin kukaan välttyy virheiden tekemiseltä, niihin on siis hyödyllistä oppia suhtautumaan hyväksyvän rakentavasti.

      Anna-Karita/Ryhmä 5

  4. Todella mielenkiintoinen ja vaihtelua tuova postausidea! Hyvin samankaltaisia vastauksia kummaltakin opettajalta. Toisaalta olisi voinut olettaa, että tavallisen luokan luokanopettajan olisi haastavampi suuressa luokassa havainnoida oppilaita ja tästä johtuen esim. viimeisen kysymyksen vastaukset olisivat eronneet toisistaan. Lisäksi on hienoa huomata, että luokanopettajalla on suuresta oppilasmäärästä huolimatta yhtäläinen kiinnostus panostaa jokaiseen oppilaaseen yksilönä kuin erityisopettajalla.

    Suurin ero vastauksissa oli varmaankin juuri siinä, kun opettajat kertoivat tapoja herätellä oppilaan kiinnostusta. Erityisluokassa lähestymistapa on paljon yksilöllisempi ja monissa tapauksissa toiminnallisempi – sellainen mikä sopisi varmasti jokaiselle oppilaalle, mutta valitettavasti luokanopettajilla ei ole resursseja tähän.
    Uudessa opetussuunnitelmassahan oli painotettu enemmän juuri yksilöä – mitenköhän käy, kun kuitenkin luokkakokoja joudutaan kokoajan kasvattamaan?

    Itse ainakin muistan, että matematiikan tunneilla huumorin lisääminen opetukseen ja tehtäviin auttoi heti jo siihen, että jaksoi keskittyä ja yrittää enemmän.

    • Hei!
      Haastattelun luokanopettaja työskentelee Steinerkoulussa, jossa luokkakoot ovat yleensä jonkin verran pienempiä kuin “tavallisessa” koulussa. Siten myös oppilaiden yksilöllinen huomiointi on helpompaa. Ymmärtääkseni yksilöllisyys on muutenkin aina ollut hyvin olennainen osa steinerpedagogiikkaa.

      Itselläni on kouluajoilta myös erittäin positiivisia kokemuksia huumoria työkalunaan käyttäneistä opettajista! Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että opettajan tavalla esittää asiat on valtava vaikutus niiden kiinnostavuuteen!

      Anna-Karita Äkräs / Ryhmä 5

  5. Näitä haastatteluja on aina ilo lukea, kiitos!
    Itse olen ainakin huomannut kiinnostuksen olevan todella suuressa roolissa niin oppimiseen kuin opetukseen: opettajasta huomaa heti, mikäli tätä ei käsiteltävä asia kiinnosta ja itsekään ei oppi tunnu menevän päähän mikäli opiskeltava asia tuntuu tylsältä. Mielestäni opettaja on keskeisessä roolissa oppilaan kiinnostuksen ylläpidossa, oli kyseessä sitten eskarilainen tai yliopisto-opiskelija. Itse koulunkäynninohjaajana työskennellessäni oli helppo huomata eri opettajien vaikutus oppilaisiin ja näiden oppimiseen. Opettajuus ei ole helppoa, sillä pienikin kiinnostuksen puute heijastuu äkkiä oppilaisiin. Opettajan täytyy toimia ikään kuin esimerkkinä oppilaille, heijastaen kiinnostusta ja innostusta opittavaan asiaan. Niin kuin nauru, myös innostus tarttuu ja tätä myötä myös opiskelusta sekä oppimisesta tulee mielekkäämpää.

    • Todella kiva kuulla, että nämä haastattelut on koettu mielenkiintoisiksi! 🙂

      Opettajan ja oppilaan välisellä vuorovaikutuksella on tosiaan iso merkitys oppimisessa. Innostavan ja asiantuntevan opettajan merkitys on ollut itsellenikin suuri oppimisessa, etenkin vähemmän mielenkiintoisten aineiden kohalla.

      Jäinkin myös miettimään oppilaiden keskittymisen ja innostuksen merkitystä opettajan innostukseen. Vaikka opettaja on ammattilainen ja tulisi pystyä toimimaan erilaisissa olosuhteissa, niin voiko oppilaiden keskittyminen ja innostuksen puute vaikuttaa myös lamauttavasti opettajaan, ja näin opetuksen ja oppimisen laatu kärsiä?

      – Taru /R5

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *