Kokemuksia opettajista

Kuten varmaankin moni teistä on kuullut, yksi syy, joka sai meidät tarttumaan lööppiotsikkoon ”Pelkkä koulutus ei riitä tekemään yliopiston opettajasta pedagogia” on ryhmäläistemme huonot kokemukset opettajista elämän varrelta. Tässä niistä muutama:

”Lastentarhanopettajaopistossa didaktiikan opettajani oli eräs nykyään arvostettu varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kirjailija. Tunnit olivat loputtoman pitkäveteisiä enkä koko kolmen vuoden aikana oppinut, mitä on didaktiikka.”

”Opiskellessani automaatiotekniikkaa ammattikorkeakoulussa sähkötekniikan kurssien ensimmäisellä opetuskerralla opettaja kertoi, että Googlettamalla ”TKK”, ja ”kurssin nimi” löytyisi kurssille opetusmateriaalit. Materiaali oli yleensä luentokalvosarja, mutta opettaja ei niitä kuitenkaan luennoinut. Tavallisesti oppitunnin alussa opettaja jakoi tehtävämonisteet sekä ilmoitti hakevansa kahvia. Yleensä kahvin haku kesti tunnin ja tehtävien läpikäynti alkoi lausahduksella: “Ettekö te nyt j******** osaa mitään? Nämähän ovat helppoja.”

”Mulla oli suuret odotukset opetuksen tasosta, kun aloitin Helsingin yliopistossa syksyllä 2013. Heti ensimmäisenä kurssina oli Kotieläinten anatomia, jota piti hieman vanhoillinen (ehkä jo eläkkeelle kuuluva) herra. Luentomateriaali koostui muovikalvoista, jotka kiersivät kurssilaisten keskuudessa ja joita kopioitiin epätoivoisesti. Kalvot olivat hyvin sekavia, osittain kirjoituskoneella ja osittain käsin kirjoitettuja, suomen- sekä ruotsinkielisiä. Luentojen aikana opettaja antoi lukuisia ‘tenttitärppejä’ osoittamalla eri lauseenpätkiä eri kalvoista. Niitä sitten kopioitiin taas paniikissa. Opettaja oli kuitenkin todella ystävällinen ja huumorintajuinen. Sekavista luennoistaan huolimatta hän jäi mieleeni hyvänä tyyppinä. Kokemuksen ansiosta arvostan suuresti muilla kursseilla käytössä olevaa Moodlea ja sinne valmiiksi ladattuja luentomateriaaleja 🙂 Joskus asiat modernisoituvat ainoastaan uusien sukupolvien myötä.”

”Yläasteella historiaa luokallemme opetti (Kalkkunaksi oppilaiden keskuudessa nimetty) keski-ikäinen, lähes kalju, mulkosilmäinen mies. Opettajan opetusmetodeihin kuului pelolla hallitseminen, alistaminen (hän käytti vähintään 15 minuuttia jokaisesta tunnistaan siitä puhumiseen, kuinka olemme vielä täysin kehittymättömiä rääpäleitä, joten mitään sanomisiamme tai mielipiteitämme ei voida ottaa todesta), sekä oppilaille ärjyminen naama punaisena niin, että tunnin jälkeen olimme open syljestä märkiä. Erityisen traumaattisia kokemuksia oli open “magic finger”- läksyjenkuulusteluhetket, kun nimenhuudon jälkeen hän otti esiin läksypistevihkonsa, maagisen sormensa ja aloitti kuulustelun. Kuulustelun aikana kaikkien tuli istua tuoleillaan hiljaa ja hievahtamatta. Kalkkuna sylkäisi taikasormeensa ja pyöritteli sitä nimilistalla edestakaisin, kunnes tökkäsi sormensa epäonnisen oppilaan nimen kohdalle. Oppilaan tuli vastata kysymykseen sanatarkasti, kuten kirjassa asia oli mainittu. Vähääkään epäröivistä sanoista vastauksessa tuli heti palautetta opelta, ja vastaus tuli aloittaa alusta. Muistan taikasormi-hetkistä vain luokassa vallinneen pelon ja jännityksen tunteen, historiasta sen sijaan ei jäänyt mieleeni MITÄÄN.”

“Lukiossa pitkän matematiikan 12. kurssilla oli omintakeinen opettaja. Tunti alkoi poikkeuksetta ‘Ievan polkalla’, aluksi oppilaiden hirvitykseksi ja myöhemmin riemuksi. Kerran polkka meinasi kuitenkin jäädä kuuntelematta ja oppilaat lähes kauhistuivat. Onneksi opettaja tajusi hetken päästä erheensä ja korjasi tilanteen. Vaikka polkka ja sen mahdolliset eri käyttökohteet tulivat kurssin aikana hyvinkin tutuiksi, ei matematiikan opetuksesta oikein irronnut mitään. Sattuipa niinkin että opettaja ei onnistunut ratkaisemaan omaa esimerkkiään ja totesi, että äh, laskekaa itse. Opettajan sympaattisesta olemuksesta huolimatta päätin lopulta jättää kurssin kesken ja käyttää aikani jotenkin hyödyllisemmin.”

”Ala-asteelta mieleen jäi erityisesti yksi (sittemmin jo alaa vaihtanut) opettaja, joka saattoi suuttua yhtäkkiä ties mistä pikkuasiasta. Kerran tilanne eteni pulpettien paiskomiseen asti, koska emme kuulemma vaihtaneet istumajärjestystä tarpeeksi nopeasti. Samalla tyypillä oli myös suosikkioppilaita, mikä tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Varsinaisesta opetuksesta en muista juuri muuta kuin yhden äidinkielen tunnin. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että verbin “kylpeä” yksikön toisen persoonan imperfektimuoto ei ole opettajan ehdottama “kylpeit”. Onneksi suurin osa myöhemmin kohtaamistani opettajista on ollut ammattitaitoisia ja kannustavia.”

Keskustelimme ryhmämme tutkijatapaamisessa huonoista sekä hyvistä opettajista ja pohdimme, mitä kuuluu ”hyvän opettajan” ominaisuuksiin ja piirteisiin. Nimikkotutkijamme Anne Nevgin mukaan tärkeimpiä ovat opettajan kommunikaatio- ja yhteistyötaidot, ja pystyimme ryhmän kanssa yhtymään tähän mielipiteeseen.
Mikä on sinun mielestäsi tärkein piirre, joka yhdistää hyviä opettajia?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on huonoista opettajista?

Jos intoa vielä riittää, katso alla oleva video 🙂

t.Yliopisto-opettajat

10 thoughts on “Kokemuksia opettajista

  1. Oli mielenkiintoista lukea omista kokemuksistanne. 🙂
    Omasta puolestani voin sanoa, että ala-asteen ensimmäisellä luokanopettajallani oli varsin selkeät sävelet kuinka eri tavalla tyttöjen ja poikien tulee käyttäytyä. Tietynlaiseen muottiin pakottaminen vie ajan käyttäytymisensä tietoiseen tarkasteluun, oppimisen sijaan.

    Tärkeimpiä piirteitä opettajassa on mielestäni hyvän ja turvallisen ilmapiirin luominen luokkaan ja opettajan oma motivaatio. Teiden esimerkkienne kautta myös ajassaan pysyminen ja omien virheidensä myöntäminen tuntuvat tärkeiltä pointeilta.

    Hilla/Tutkijat paljaana/Heikkoudet/Tunnustajat

  2. Huh mitä sirkusta! Melkein sääli, ettei itseltäni löydy tämän tason kokemuksia omalta koulu-uraltani. Ihmettelen tosin mikä pedagoginen tavoite täyttyi sillä, kun opettaja ilmoitti yläasteella jokaisen koearvosanan luokan edessä yksitellen kokeita palauttaessaan…

    Hyvän opettajan tärkein piirre on ehkäpä yhteistyökykyisyys. On tärkeää, että opettaja pystyy tulemaan toimeen oppilaidensa kanssa ja työskentelemään yhteistyössä ryhmän kanssa. Ryhmän tunteminen auttaa esimerkiksi opetuksen eriyttämistä.

  3. Ihan loistava postaus! Itselläni on opiskelu uran varrelle mahtunut niin ihania kuin ihan kamalia opettajia.

    Kamalista opettajista kamalin oli ehkä yläasteen luokanvalvojani, joka samalla englantia opetti meille. Hänen mukaansa en saanut olla huono englannissa koska olen tyttö, enkä myöskään näin ollen tarvinnut tukiopetusta vaikka selkeästi sitä tarvitsin. Hän myös lyttäsi minut ja ysi luokan päättönumeroiden keskutelutilaisuudessa hän sanoi, että saan todistukseeni englannista 6, koska minulla on asennevamma (kokeiden jataitojennpuolesta numeroksi olisi kuulunut 7..).

    Toinen kamala opettaja oli lukion englannin opettaja joka huusi päin naamaa kuinka paska olen sekä kuinka en ikinä saa ylioppilaslakkia, että minun ei edes kannata ikinä yrittää sekä kuinka en ikinä pääse yliopistoon. No täällähän minä nyt olen jo toista vuotta ja yolakki on ollut onnellisesti päässä saman verran.

    Ihania opettettajia onkin ollut senkin edestä, erityisesti lämmöllä muistelen lukion historian, biologian sekä matikan opettajia sekä lukion rehtoria! Myös yläasteen biologian, kässän, kotsan ja matikan opettajat ovat olleet loistavia. Puhumattakaan ala-asteen ensimmäisten vuosien luokanopettajista.

  4. Ei voi olla todellista, minkälaisia kokemuksia teillä onkaan!
    Tulee kyllä hyvin ilmi, että välttämättä opettajuus vaikka koulutuksen siihen olisikin käynyt, ei suoranaisesti tarkoita että opettaja olisi ammatissaan kuitenkaan pedagogisesti pätevä.
    Mielestäni hyvä opettajuus vaatii juurikin hyviä kommunikaatio- sekä yhteistyötaitoja. On oltava myöskin itse innostunut opettamaan, ettei käy samankaltaisia tilanteita kuin esimerkissä automaatiotekniikan opettajasta. Ne mielestäni ehkäpä ne tärkeimmät hyvän opettajan piirteet.
    Itselläni ei kovinkaan kummoisia kokemuksia huonoista opettajista. Parhaiten mieleen ovat jääneet yläaste sekä lukio ajoilta sellaiset opettajat, jotka eivät saaneet luokkaan minkäänlaista kuria oman jaksamisensa tai kiinnostuksen puutteen vuoksi. Eihän niillä tunneilla sitten mitään tullut opittuakaan..
    – Monica/Eriarvoiset

  5. Tosi hyvä idea postaukselle! Oli hauska lukea erilaisia kokemuksia (vaikka ne eivät sillä hetkellä hauskoja ole varmastikaan olleet). Huomaa kyllä, ettei se koulutus tosiaan pelkästään takaa hyvää opettajaa/pedagogia. Itselläkin on kokemuksia niin huonoista kuin hyvistäkin opettajista. Esimerkkinä lukiossani yhteiskuntaopin ja historian opettajana toiminut mies vaati itseään kutsuttavan vain ja ainoastaan “Maisteri *********”, hän itse kutsui kaikkia miespuolisia herroiksi ja naisia vastaavasti neideiksi. Meidän piti myös toisiamme kutsua aina “Herra/Neiti Sukunimi”, mikä oli todella hämmentävää meille “nykyaikasille nuorille”. Luokkaan astuessa naisten piti aina päästä ensin sisään ja jos joku miespuolinen erehtyi tunkemaan ennen naisia luokkaan, sai hän kuulla kunniansa koko luokan edessä. Itse opetuksesta en saanut tämän maisterin tunneilla mitään irti ja arvosanat olivatkin sen mukaisia. Yllätyksenä ei edes tullut se, että kyseinen herra sai lopulta potkut asiattomasta käytöksestä oppilasta kohtaan.

    Pauliina/Fysiikan opettajat

  6. Olen samaa mieltä nimikkotutkijanne kanssa. Toimiva kommunikaatio ja yhteistyö oppilaiden välillä on todella tärkeää sen kannalta minkälaisen suhteen opettaja saa luotua itsensä ja oppilaiden välille. Positiivinen suhde opettajaan edistää oppimisintoa.
    Huonoja ja hyviä kokemuksia erilaisista opettajista löytyy itseltäkin ja kaikkea siltä väliltä. Hirvein ja mieleenpainuvin kokemus on varmaankin ennen kouluikää kun kävin musiikin teoriatunneilla ja opettaja sai hermoromahduksen, kiroili ja huusi ja syytti oppilaita siitä, että hänellä on “hirvee morkkis joka helvetin päivä”. Olin niin nuori etten oikein osannut reagoida mitenkään, mutta tunneille en enää palannut.
    Kaikista inspiroivin kokemus opettajan kanssa on ensimmäinen pianotunti. Ennen kun aloitimme soittamisen, opettaja keskusteli kanssani pitkään ja halusi tutustua minuun, jotta oppisi minkälainen opetustyyli on juuri minulle paras. Hän antoi minullekin vastuuta tunnin kulkuun ja saimme tehdä yhdessä. Kävin samalla opettajalla seuraavat 10 vuotta. Tämä todistaa kommunikaatio- ja yhteistyötaitojen suuren merkityksen opettajan työssä.

    Anna Delis/Mystiset asiantuntijat

  7. Lukiessani tätä kirjoitusta ajattelin, että huhhuh millaisia opettajia olette osaksenne saaneetkaan. Kunnes aloin miettiä omia kokemuksiani erityisesti ala- ja yläasteelta. Olihan niitä “ei-niin-ammattitaitoisia” opettajia minullakin.. Elävästi muistan, kuinka jo melkein eläkeikäinen opettaja piinasi meitä pieniä ekaluokkalaisia eriarvoistamalla lapsia osaamisen ja osaamattomuuden perusteella. Herkemmät lapset alkoivat pelätä epäonnistumista niin paljon, että oppiminen vaarantui.

    Tutkijanne mainitsemat kommunikointi- ja yhteistyökyky oppilaiden kanssa ovat erittäin tärkeitä opettajan ominaisuuksia. Lisäisin tähän vielä tunneälykkyyden, jonka ansiosta opettaja osaa huomioida oppilaidensa erilaiset persoonallisuudet, käyttäytymistavat ja lahjakkuudet ja tukea ja kannustaa kaikkia heidän omissa vahvuuksissaan tai heikkouksissaan.

  8. Mielettömän mielenkiintoinen postaus! Nyt varmasti suurin osa kykenee nauramaan näille muistoille, mutta tuollaiset kokemukset ovat epäilemättä pelottavia ja omaa motivaatiota laskevia.

    Mielestäni motivaatio onkin avainasemassa, jottei kuvatunlaisia kokemuksia pääsisi syntymään, tosin nyt tarkoitan opettajan omaa motivaatiota. Esimerkkien opettajat vaikuttavat jokseenkin katkerilta ja innottomilta henkilöiltä, jotka purkavat oman pahan olonsa oppilaisiin. Myös joidenkin opettajien flegmaattisuus ja tunnin aihepiirin ulkopuolelle keskittyminen kielii väärästä uravalinnasta. Jos opettaja on itse sekä innoissaan opettamastaan aineesta että motivoitunut jakamaan tätä tietoa lapsille, ollaan mielestäni jo aika pitkällä onnistuneessa oppimiskokemuksessa.

    Onneksi nykypäivänä luokanopettajakoulutus on yksi suosituimmista hakukohteista, näin saamme varmasti luotua uudelle sukupolvelle huomattavasti positiivisempia muistoja peruskoulusta!

    Henni/Aivojumppaajat

  9. Mukavan erilainen postaus! Olisi hyvä jos tänne blogisivulle eksyisi opettajia, jotka tunnistaisivat itsensä kuvatuista tilanteista ja muuttaisivat tapojaan. 🙂

    Vilma/Kympin tytöt

  10. Hei,

    kiitos kommentistasi. 🙂 Olen samaa mieltä, ja sitten päästäisiinkin jälleen kerran puhumaan reflektiosta, joka on yksi tutkimuksemme ydinkäsitteistä.

    Kiitokset myös kaikille muille kommentoijille ja kokemuksiaan jakaneille. Kaikenlaista voi selvästi tulla vastaan koulupolun varrella… 🙂 Mielenkiintoista huomata, kuinka yhdenmukaisia ajatuksia meiltä löytyy. Tämän keskustelun perusteella tärkeimmät hyviä opettajia yhdistävät piirteet taitavat onneksi olla sellaisia, että niitä voi kehittää.

Leave a Reply to Hilla/Tutkijat paljaana/Heikkoudet/Tunnustajat Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *