Hiljainen pedagoginen tietäminen: nykyajan haasteet opettajan työssä ja koulutuksessa

Pohdimme viimeisessä blogikirjoituksessamme ensin hieman perjantaista tutkijatenttiä. Ryhmämme koki tutkijatentin onnistuneeksi tilaisuudeksi ja hyväksi oppimiskokemukseksi. Ennen omaa tenttiämme saimme ilon seurata Aivojumppaajien tenttiä heidän mielenkiintoisesta aiheestaan. Oma keskustelumme hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä tutkijamme Auli Toomin kanssa sujui mielestämme hyvin ja suunnitelman mukaisesti. Joistakin aiheista olisimme voineet tehdä enemmänkin jatkokysymyksiä, mutta aika käytettiin loppuun joka tapauksessa. Huomasimme, että puoli tuntia on lyhyt aika keskustella syvällisesti tieteellisestä tutkimuksesta, varsinkin itse tutkijan kanssa.

Tentin aikana nousi esiin kiinnostavia ja ajankohtaisia asioita. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua opettajan työstä, heidän kohtaamistaan moninaisista käytännön haasteista sekä siitä, miten nykyinen teoriapainotteinen opettajankoulutus ei valmista kohtaamaan käytännön työn haasteita. Opiskelujen teoriapainotteisuuden ja käytännön opetustyön välisestä kuilusta kirjoitti viime torstaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimimerkki vastavalmistunut opettaja (HS 24.11.2016, http://www.hs.fi/mielipide/a1479875520805). Vastavalmistunut opettaja koki, etteivät aineenopettajan opinnot valmistaneet häntä  käytännön opettajan työhön, vaan varustivat hänen päänsä “turhalla teoriatiedolla”. Mistä opettajaopiskelijan kuuluisi saada eväitä käytännön työelämään, jos ei opinnoista?  Monet kommentoijat totesivat, että eivätpä muutkaan (yliopisto)koulutukset valmista käytännön työhön. Mitä mieltä olette tästä?

Tutkijamme Auli Toom on määritellyt opettajan hiljaisen pedagogisen tietämisen taitavana ja tarkoituksenmukaisena toimintana luokkahuoneessa ja pätevyytenä turvata opetustilanteen jatkuvuus yllätyksistä huolimatta. Hänen tutkimuksensa pohjalta on kehitetty opettajan hiljaisen pedagogisen tietämisen malli. Tutkijatentissä saimme kuulla, että malli on saanut hyvän vastaanoton ja sitä on kokeiltu myös opettajankoulutuksessa. Olisiko tässä yksi tärkeä mahdollisuus kehittää opettajien parempaa valmistautumista käytännön opetustyön haasteisiin?

Hiljaisen pedagogisen tietämisen kehittämisessä tarvitaan niin teoriaa kuin opetusharjoitteluakin. Oleellista on lisäksi se, että omaa toimintaa reflektoidaan ja kuullaan jo kokeneempien pohdintoja opetustyöstään. Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa opettajankoulutuksessa ei ole tarpeeksi “aitoa” opetusharjoittelua ja kokemusten jakamista kokeneemmilta opettajilta keltanokille. Suomessa voitaisiin ottaa mallia maista, joissa aloittelevat opettajat toimivat jonkin aikaa työparina kokeneemman opettajan kanssa. Tällöin vasta-aloittaneesta opettajasta ei tuntuisi kuin hänen olisi uimataidottomana heitetty kylmään veteen, niin kuin nimimerkki vastavalmistunut opettaja kirjoitti (HS 24.11.2016).

Tutkijatentissä keskustelimme myös hiljaisen pedagogisen tietämisen kannalta tärkeistä vuorovaikutustaidoista oppilaiden kanssa ja siitä, miten hyvin niitä voidaan oppia. Tutkijamme suhtautuu asiaan ihailtavan positiivisesti ja on vakuuttunut, että kaikkea voidaan oppia ja kehittää. Opettajankoulutuksessa niin opintojen kuin jo työelämänkin aikana olisikin tärkeää tarjota kehitysmahdollisuuksia myös oppilaan kohtaamiseen.

Hiljainen tieto on äärettömän mielenkiintoinen aihe. Tähän mennessä pohdintamme on keskittynyt siihen, kuinka hiljainen tieto saataisiin jaettua esimerkiksi työyhteisössä kaikkien työntekijöiden hyväksi. Ihmisten mielissä piileskelee kuitenkin myös hiljaista tietoa, jota ei kannata siirtää, kuten vahingollisia asenteita. Viime aikoina esillä ollut mansplaining havainnollistaa hiljaisia ja harmillisia asenteita. Asenteita on vaikeaa muuttaa, etenkin jos ne ovat tiedostamattomia. Kuka auttaisi “piilo-asennevammaista” asenteen tiedostamisessa ja kriittisessä arvioinnissa?

Syksymme hiljaisen tiedon parissa on ollut tajuntaa laajentava kokemus. Ryhmämme on jakanut monia inspiroivia keskusteluja ja oppimisen hetkiä niin kuin myös yhteistä ymmyrkäisyyttä haastavan aiheen parissa. Koimme ryhmätyöskentelyn antoisaksi, vaikka ensimmäisen oppimistehtävän parissa olikin haasteita päästä keskustelussa “samalle viivalle” aiheestamme. Mutta ehkä juuri alun haasteiden takia ryhmämme toimi niin hyvin ja tehokkaasti muiden oppimistehtävien parissa. Haluamme kiittää Auli Toomia yhteistyöstä ja siitä, että olemme saaneet tutustua hänen mielenkiintoiseen tutkimustyöhönsä!

 

Mystiset asiantuntijat

 

1 thought on “Hiljainen pedagoginen tietäminen: nykyajan haasteet opettajan työssä ja koulutuksessa

  1. En tiedä kuinka paljon harjoittelua aineenopettajien koulutuksiin kuuluu, mutta tuntuu hurjalta, jos valmistunut opettaja ei koe oloaan mukavaksi luokkahuoneessa. Ehkä harjoittelua tulisi lisätä, että kaikki se tieto mitä yliopistossa opitaan tulisi käytäntöön jo opiskeluvaiheessa, Totta kai aluksi työ kuin työ voi tuntua haastavalta, mutta jos koulutuksella on jo tarkka päämäärä, ei ylimääräinen harjoittelu olisi ainakaan pahitteeksi.

    Teidän tutkimuksenne on ollut todella mielenkiintoinen, sen verran kun sitä on saanut täältä blogista ja joistain esittelyistä kurkkia. Kun on itse ollut ennen opiskelun alkamista jo useamman vuoden työelämässä, on ollut kiinnostavaa miettiä onko itselle karttunut hiljaista tietoa. Kiitos siis ajatusten herättämisestä!

    Riikka/Fysiikan opettajat

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *