Syksyn urakka on nyt ohi! Aikamoinen fiilis saattaa loppuun näin pitkä projekti yhdessä. Perjantaiaamu tuntui todella hitaalta ennen tenttiä ja meidän porukka oli aika hiljainen ja mietteliäs ennen koetusta. Iloksemme tutkijatentti ei ollutkaan niin pelottava kuin mitä olimme ajatelleet ja vielä ennen tenttiä hermoilleet. Tenttihän sujui erinommaisesti alun haparoinnin jälkeen ja pääsimme hyvään vauhtiin kysymyksien kanssa. Tentti eteni suunnitelmamme mukaan, joka oli laadittu suhteellisen tarkkaan, koska halusimme saada vastaukset kaikkiin meitä askarruttaviin asioihin. Hetan kanssa on aina ollut helppoa jutella asiasta kuin asiasta, joten hänen kohtaaminen sinänsä ei pelottanut. Ehkä lähinnä jännitti tilaisuuden virallisuus ja arvostelu ja se, että meitä tarkkaillaan.

Yllätykseksemme Heta vastasikin melko napakasti kysymyksiimme, joten meille jäi vielä aikaa lisäkysymyksille mikä lisäsi keskustelullisuutta tenttiin. Lopussa emme melkein malttanutkaan lopettaa, koska meille heräsi vielä lisää pohdittavaa ihan viimehetkillä vielä. Meidän saamamme artikkeli oli niin samaistutavissa, että se aiheutti jopa haasteita pitää omat kokemukset erillään faktoista. Sen peilaaminen omaan koulu-uraan oli todella luontevaa ja tuntui, että mehän niitä kympin tyttöjä olemme olleet.

Mielenkiintoista oli kuulla siitä, miten tutkimuksen alkuvaiheessa sitä ei oikeastaan noteerattu kansainvälisillä markkinoilla, vaan pikemminkin kyseenalaistettiin uudet termit ja huomautukset. Nykyään suomalaisiin viitataan jo Helsinki5nä, vaikka alussa näiden viiden ryhmän oikeellisuudesta ja muutenkin ryhmiin jaotteluista oltiin epäileväisiä. Heta ja Markku joutuivatkin paljon taistelemaan sitoutumattomien ryhmän huomioimisesta.

Kysymyksien laatiminen oli toisaalta helppoa meille, mutta toisaalta haastavaakin, koska olimme olleet Hetaan aktiivisesti yhteydessä tutkimukseen liittyen syksyn mittaan. Halusimme kuitenkin, että tentissä kysymme sellaisia asioita mistä emme ole kysyneet aikaisemmin. Tästä mainitsimmekin mikä Hetaa vähän huvituttikin. Hän näki plussana kysymystaktiikkamme, koska me halusimme oppimisorientoituneiden tavoin lisätietoa tutkimuksesta emmekä vain tuijottaneet siihen, miten tentti päällisin puolin olisi näyttänyt hyvältä  Meitä ehdottomasti helpotti se, että meidän tenttivuoro oli toisena, jolloin saimme nähdä jo yhden suorituksen ennen omaa. Se varmasti rauhoitti ryhmäämme kun näimme ettei se niin kamalaa ja pelottavaa olekaan. Oli mielenkiintoista myös nähdä miten erilailla toinen ryhmä (Kiinnostus ryhmä 5) oli valmistautunut ja suunnitellut oman tenttinsä. Heidän lähestymistapansa oli hyvin erilainen, mutta yhtälailla hyvä. Meillä onnistui hyvin se, että kaikki saivat äänensä kuuluviin ja kysyttyä jotain.

Meidän ryhmä toimi hyvin yhteen ja kaikilla oli ajatuksia artikkelista ja siihen liittyvistä asioista. Ryhmähenki pysyi koko syksyn korkealla ja meillä oli tosi avoin ilmapiiri kaikenlaisille ajatuksille, niin irrelevanteille kuin relevateillekin. Monesti tapaamisisissa ajatukset ja puhumiset usein lähtivätkin ihan muille raiteille, mutta se oli ihan kivaakin! Tustustuttiin samalla toisiimmekin siinä sivussa.

Opimme todella paljon ryhmätyöskentelystä isossa ryhmässä kurssin aikana. Harva meistä oli tehnyt näin isossa ryhmässä tehtäviä aikaisemmin nimittäin. Ajoittain se tuntuikin aika vaikealta sumplia kaikkia tehtäviä tasapuolisesti ja aikataulujen yhteensaattamisessakin oli omat virityksensä, mutta yleisesti näin jälkikäteen pohdittuna fiilis on hyvä kokonaisuudesta.

Syksy kului uskomattoman nopeasti! Kurssin alussa mietimme, että siihenhän on ikuisuus kun tentti on, mutta nyt se onkin jo ohi ja jäljellä on muutama hassu viikko jouluun. Mieletöntä!

Kympin tytöt höllää nyt!