Arvio tutkijatentistä 25.11.2016

Emme Rikun kanssa valitettavasti päässeet paikalle itse tutkijatenttiin, mutta pääsimme katsomaan videoidun tentin myöhemmin. Videota katsoessa toivoimme kyllä, että olisimme olleet paikalla! Tenttiin kulminoitui hienosti koko syksyn mittainen ryhmätyömme Auli Toomin tutkimuksen parissa. Tutkijatenttiä suunniteltiin huolella useissa tapaamisissa ennen itse tenttiä. Osallistuimme Rikun kanssa tenttisuunnitelman tekemiseen ja arvioimmekin tenttiä suhteessa suunnitelmaan ja koko ryhmämme odotuksiin.

Tutkijatenttisuunnitelmassamme olimme jakaneet kysymykset kolmeen kohtaan: aineisto, teoreettinen malli sekä tulokset ja jatko. Tentissä ryhmämme noudattikin mielestämme hyvin suunnitelmaa, alussa ehkä jopa liiankin orjallisesti kommentoimatta sen kummemmin Toomin vastauksia. Kolmen ensimmäisen kysymyksen jälkeen ryhmämme kuitenkin selvästi rentoutui ja tutkijatentti muuttui keskustelevampaan suuntaan. Lisäkysymyksiä esitettiin ja viitattiin Toomin aikaisempiin kommentteihin.

Ryhmämme esittämissä kysymyksissä näkyi kurssin aikana kertynyt asiantuntijuus. Ryhmän kysymykset eivät mahdollistaneet kyllä tai ei vastauksia, mikä näkyi tutkijan vastausten seikkaperäisyytenä. Ajoittain vastaukset hivenen rönsyilivät, mutta vastauksista osattiin kuitenkin poimia oleellinen informaatio ja jopa esittää sen pohjalta tarkentavia kysymyksiä. Kysymys teoreettisen mallin yleistettävyydestä oli tutkijan mieleen ja Toomin vastaus laadullisen tutkimuksen tulosten yleistämisen rajallisuudesta oli selkeä. Toom kertoi hänen kehittämänsä mallin olevan sekä tarpeellinen että yleisesti käytetty. Edellä mainitussa kohdassa olisi ryhmä voinut kysyä esimerkkiä mallin käytöstä. Toisaalta tutkijamme vastasi realistisesti kysymykseen toteamalla, etteivät tutkijat tiedä, miten heidän tutkimuksiaan käytännössä hyödynnetään, paitsi siltä osin, kuin niihin viitataan muissa tieteellisissä tutkimuksissa.

Suunnitelmamme keskeinen kysymys oli, miksi juuri didaktinen kolmio valikoitui tutkimuksen teoreettiseksi näkökulmaksi. Toom perusteli didaktisen kolmion käyttöä monella tapaa: didaktinen kolmio sisältää opetuksen peruselementit ja se pohjaa teoreettisesti ja käsitteellisesti vahvaan saksalaiseen traditioon. Ryhmä olisi voinut tässä vaiheessa pyytää tarkennusta, onko saksalainen traditio jotenkin hyväksyttävämpää kuin angloamerikkalainen, varsinkin kun Toom mainitsi, että saksalaisen tradition oppeja on empiirisesti sovellettu hyvin vähän.

Ryhmämme kysymys muiden teoreettisten mallien mahdollisesta käytöstä teki tilaa jatkokysymyksille, joita ei kuitenkaan esitetty, kenties ajan puutteen takia. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten Toomin kehittämät vaihtoehtoiset teoreettiset mallit olisivat vaikuttaneet tutkimuskysymykseen ja lopulliseen malliin hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä.

Tutkijamme mielestä mielenkiintoinen kysymys oli: ”Miten didaktinen kolmio rajoitti tutkimustulosten tulkintaa?”. Vastaus tuki ryhmämme aikaisempia pohdintoja, siitä että didaktinen kolmio suuntaa tutkijan katseen käytäntöön ja opettajan toimintaan opetustilanteessa. Toom totesi tentissä, että didaktinen kolmio rajoitti aineiston tulkintaa itse asiassa todella paljon, mutta teoreettisten mallien ja näkökulmien tarkoituskin toki on rajata laajaa aineistoa ja fokusoida sen tulkintaa.

Tutkijatenttiä analysoidessamme tuskailimme Aliisan kanssa kilpaa, kuinka mielenkiintoista olisi ollut olla läsnä ”livenä” tapahtumassa. Meistä oli hieman yllättävää Toomin toteamus, ettei persoona vaikuta pedagogiseen hiljaiseen tietoon. Juuri persoonan vaikutusta olimme ryhmän kanssa melko paljon pohtineet, koska Toomin tutkimusartikkelissa siitä ei juuri puhuttu. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, missä kaikessa Toomin luomia hiljaisen tiedon malleja on käytetty, vaikka Toom totesikin, ettei tutkija välttämättä juurikaan tiedä siitä, miten hänen tutkimustaan käytännössä hyödynnetään. Toom kuitenkin mainitsi, että hiljaisen pedagogisen tietämisen mallista oli tullut hyvää palautetta. Ryhmä olisi voinut tarttua tähän ja kysyä, millaista palautetta ja mistä.

Nostaisimme vielä esille Toomin puheen opettajankoulutuksesta ja eritoten autenttisten tilanteiden käyttämisestä osana opetusta. Määritelmänsä mukaan hiljaista tietoa on vaikea tunnistaa, saati sitten opettaa ja näin ollen oikeiden opetustilanteiden käyttö luokanopettajien koulutuksessa on hyvä hiljaisen tiedon kartuttamisen keino, johon ryhmämmekin päätyi pohdinnoissaan. Olimme mieltäneet hiljaisen tiedon pääosin positiiviseksi ja sivuuttaneet negatiivisen tai haitallisen hiljaisen tiedon. Tutkijamme kuitenkin esitti hyvän huomion siitä, ettei kaikkea hiljaista tietoa kannatakaan jakaa, sillä hiljainen tieto voi olla myös vahingollisia näkemyksiä ja asenteita. Vastavalmistuneiden opettajien heittäminen suoraan suden suuhun voisi parhaimmillaan mahdollistaa tällaisen haitallisen hiljaisen tiedon muokkaamisen ja koulun vanhojen toimintamallien haastamisen ja kehittämisen. Ehkä opettajankoulutuksessa voisi rohkaista valmistuvia opettajia haastamaan koulujen vanhat ja mahdollisesti toimimattomat toimintatavat.

Kaiken kaikkiaan tutkijatentti oli videoitunakin hyvä oppimiskokemus, vaikka toki parasta olisi ollut olla paikan päällä. Tutkijatentti sujui mielestämme suunnitelmamme mukaisesti, pysyi kohtuullisesti aikataulussa ja tiukka aikataulu huomioon ottaen kaikki olennaiset kysymykset ja vastaukset ehdittiin esittää. Tutkija vastasi rauhallisesti ja yksityiskohtaisesti kaikkiin kysymyksiin. Hän myös jakoi vielä lisätietoa aiheeseen liittyen ja antoi jopa vinkkejä oman tutkielman tekoa varten. Tutkija toi tentin lopussa esille todella hyvän huomion tutkimuksen objektiivisuudesta/subjektiivisuudesta liittyen näkökulman valintaan: tutkimus ei ikinä ole täysin objektiivista! Tutkija joutuu aina tekemään subjektiivisiin käsityksiin perustuvia valintoja esimerkiksi näkökulman/menetelmien suhteen. Tutkijatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä.

Tutkijatentin alussa oli aistittavissa hieman jännitystä, mutta ryhmämme selkeästi rentoutui jo muutaman ensimmäisen kysymyksen jälkeen. Ryhmämme toimi melko tarkkaan ennalta suunniteltujen, tasapuolisten roolien mukaisesti ja esitti suunnitellut kysymykset suunnitellussa järjestyksessä. Opponenteilta olisimme toivoneet hieman enemmän kritiikkiä, mutta emme toisaalta itsekään keksi ryhmämme tentistä paljoa kritisoitavaa. Opponentit olivat ilmeisen tyytyväisiä tenttiin ja hyvin kiinnostuneita aiheesta. Videon perusteella voimme kyllä yhtyä opponenttien palautteeseen: tentissä keskusteltiin rauhallisesti ja maltillisesti, palattiin keskustelussa aiemmin ilmi tulleisiin asioihin ja tuotiin myös ajankohtainen HS:n mielipidekirjoitus esille ansioituneesti. Hyvä me!

Hiljainen pedagoginen tietäminen: nykyajan haasteet opettajan työssä ja koulutuksessa

Pohdimme viimeisessä blogikirjoituksessamme ensin hieman perjantaista tutkijatenttiä. Ryhmämme koki tutkijatentin onnistuneeksi tilaisuudeksi ja hyväksi oppimiskokemukseksi. Ennen omaa tenttiämme saimme ilon seurata Aivojumppaajien tenttiä heidän mielenkiintoisesta aiheestaan. Oma keskustelumme hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä tutkijamme Auli Toomin kanssa sujui mielestämme hyvin ja suunnitelman mukaisesti. Joistakin aiheista olisimme voineet tehdä enemmänkin jatkokysymyksiä, mutta aika käytettiin loppuun joka tapauksessa. Huomasimme, että puoli tuntia on lyhyt aika keskustella syvällisesti tieteellisestä tutkimuksesta, varsinkin itse tutkijan kanssa.

Tentin aikana nousi esiin kiinnostavia ja ajankohtaisia asioita. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua opettajan työstä, heidän kohtaamistaan moninaisista käytännön haasteista sekä siitä, miten nykyinen teoriapainotteinen opettajankoulutus ei valmista kohtaamaan käytännön työn haasteita. Opiskelujen teoriapainotteisuuden ja käytännön opetustyön välisestä kuilusta kirjoitti viime torstaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimimerkki vastavalmistunut opettaja (HS 24.11.2016, http://www.hs.fi/mielipide/a1479875520805). Vastavalmistunut opettaja koki, etteivät aineenopettajan opinnot valmistaneet häntä  käytännön opettajan työhön, vaan varustivat hänen päänsä “turhalla teoriatiedolla”. Mistä opettajaopiskelijan kuuluisi saada eväitä käytännön työelämään, jos ei opinnoista?  Monet kommentoijat totesivat, että eivätpä muutkaan (yliopisto)koulutukset valmista käytännön työhön. Mitä mieltä olette tästä?

Tutkijamme Auli Toom on määritellyt opettajan hiljaisen pedagogisen tietämisen taitavana ja tarkoituksenmukaisena toimintana luokkahuoneessa ja pätevyytenä turvata opetustilanteen jatkuvuus yllätyksistä huolimatta. Hänen tutkimuksensa pohjalta on kehitetty opettajan hiljaisen pedagogisen tietämisen malli. Tutkijatentissä saimme kuulla, että malli on saanut hyvän vastaanoton ja sitä on kokeiltu myös opettajankoulutuksessa. Olisiko tässä yksi tärkeä mahdollisuus kehittää opettajien parempaa valmistautumista käytännön opetustyön haasteisiin?

Hiljaisen pedagogisen tietämisen kehittämisessä tarvitaan niin teoriaa kuin opetusharjoitteluakin. Oleellista on lisäksi se, että omaa toimintaa reflektoidaan ja kuullaan jo kokeneempien pohdintoja opetustyöstään. Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa opettajankoulutuksessa ei ole tarpeeksi “aitoa” opetusharjoittelua ja kokemusten jakamista kokeneemmilta opettajilta keltanokille. Suomessa voitaisiin ottaa mallia maista, joissa aloittelevat opettajat toimivat jonkin aikaa työparina kokeneemman opettajan kanssa. Tällöin vasta-aloittaneesta opettajasta ei tuntuisi kuin hänen olisi uimataidottomana heitetty kylmään veteen, niin kuin nimimerkki vastavalmistunut opettaja kirjoitti (HS 24.11.2016).

Tutkijatentissä keskustelimme myös hiljaisen pedagogisen tietämisen kannalta tärkeistä vuorovaikutustaidoista oppilaiden kanssa ja siitä, miten hyvin niitä voidaan oppia. Tutkijamme suhtautuu asiaan ihailtavan positiivisesti ja on vakuuttunut, että kaikkea voidaan oppia ja kehittää. Opettajankoulutuksessa niin opintojen kuin jo työelämänkin aikana olisikin tärkeää tarjota kehitysmahdollisuuksia myös oppilaan kohtaamiseen.

Hiljainen tieto on äärettömän mielenkiintoinen aihe. Tähän mennessä pohdintamme on keskittynyt siihen, kuinka hiljainen tieto saataisiin jaettua esimerkiksi työyhteisössä kaikkien työntekijöiden hyväksi. Ihmisten mielissä piileskelee kuitenkin myös hiljaista tietoa, jota ei kannata siirtää, kuten vahingollisia asenteita. Viime aikoina esillä ollut mansplaining havainnollistaa hiljaisia ja harmillisia asenteita. Asenteita on vaikeaa muuttaa, etenkin jos ne ovat tiedostamattomia. Kuka auttaisi “piilo-asennevammaista” asenteen tiedostamisessa ja kriittisessä arvioinnissa?

Syksymme hiljaisen tiedon parissa on ollut tajuntaa laajentava kokemus. Ryhmämme on jakanut monia inspiroivia keskusteluja ja oppimisen hetkiä niin kuin myös yhteistä ymmyrkäisyyttä haastavan aiheen parissa. Koimme ryhmätyöskentelyn antoisaksi, vaikka ensimmäisen oppimistehtävän parissa olikin haasteita päästä keskustelussa “samalle viivalle” aiheestamme. Mutta ehkä juuri alun haasteiden takia ryhmämme toimi niin hyvin ja tehokkaasti muiden oppimistehtävien parissa. Haluamme kiittää Auli Toomia yhteistyöstä ja siitä, että olemme saaneet tutustua hänen mielenkiintoiseen tutkimustyöhönsä!

 

Mystiset asiantuntijat

 

Hiljainen pedagoginen tietäminen opettajien työssä – tutkimusmenetelmien analysointia

Auli Toomin tutkimuksen menetelmien analysointia (4. oppimistehtävä)

 

Tutkimuskysymys 

Mitä on opettajien hiljainen pedagoginen tietäminen ja miten se ilmenee opettajan työssä? Tutkimuksessa hiljaista tietämistä tarkasteltiin sekä opettajan että tutkijan näkökulmista.

 

Aineiston hankintamenetelmät 

Ennen varsinaista aineiston keruuta tutkija teki tutkittaville alkuhaastattelut ja havainnoi heidän opettamistaan tutustuakseen tutkittaviin ja heidän opetusmenetelmiinsä.

Varsinaisessa aineistonkeruuvaiheessa (vuosina 2003-2005) tutkija videokuvasi neljää luokanopettajaa opetustyössään helsinkiläisessä alakoulussa. Opettajat olivat tutkijan vanhoja kollegoita, kaikki samasta koulusta. Videoiden tarkoituksena oli löytää pedagogisia hetkiä opetustilanteista ja tuottaa stimuloivaa videomateriaalia myöhempiä haastatteluja varten. Pedagogisella hetkellä tarkoitetaan tuntisuunnitelmasta poikkeavaa, haasteellista opetustilannetta. Jokaiselta opettajalta kuvattiin keskimärin kahdeksan oppituntia. Videoista tutkija valitsi alkukartoituksensa pohjalta pedagogiset hetket.

Oppituntien kuvaamisen jälkeen tutkija katsoi videot yhdessä tutkittavan opettajan kanssa soveltaen Stimulated Recall -haastattelumenetelmää (STR). Haastattelujen  ja videoiden perusteella tutkija teki oppituntien kulusta makroanalyyttiset kuvaukset, eli aikajanakaavion (Kuva1).

Esimerkki pedagogisesta hetkestä Auli Toomin tutkimuksesta (2008):

Fysiikan tunti on meneillään luokassa. Oppilaat lukevat vuorotellen ääneen katkelman oppikirjan tekstistä. Luokan takaosassa istuvat oppilaat keskustelevat samaan aikaan kun muut ovat lukemassa. Opettaja kävelee luokan takaosassa istuvien oppilaiden viereen. Hän katsoo oppilaiden työskentelyä, avaa oppikirjat oikeilta kohdilta ja ryhtyy seuraamaan sieltä tekstiä, jota yksi oppilaista juuri lukee. Luokan takaosassa istuvat oppilaat lopettavat keskustelun ja rauhoittuvat seuraamaan opetusta. (O4T2Fk, 17:05-17:40)

 

Kuva 1. Esimerkki oppituntien makroanalyyttisestä kuvauksesta

aikajana

STR-haastatteluissa opettajalle näytettiin hänen videokuvattu oppituntinsa ja käytiin läpi hänen toimintaansa pedagogisten hetkien aikana. Tutkija pyysi opettajia käymään läpi ja perustelemaan ajatteluansa ja toimintaansa pedagogisissa hetkissä. Tutkija nauhoitti STR-haastattelut myöhempää analyysiä varten.

 

Pohdinta – miten tutkimuskysymykseen on päästy käsiksi?

Pohdimme, kuinka paljon videointi vaikuttaa oppituntien kulkuun, muuttaako se opetustilannetta tavalliseen verrattuna? Toisaalta tutkija oli usealla oppitunnilla läsnä, joten oppilaat ja opettaja saattoivat ehkä jo hieman tottua tutkijan läsnäoloon ja videokuvaamiseen.

Meitä mietitytti tutkittavien opettajien valinta: kaikki neljä opettajaa olivat tutkijan tuntemia. Vaikuttaako tämä tulosten uskottavuuteen? Tutkmukseen on todennäköisesti myös valikoitunut vain päteviä ja kokeneita opettajia. Toisaalta se, että tutkija tunsi jo ennestään tutkittavat opettajat saattoi STR-haastatteluissa auttaa luottamuksen syntymistä tutkijan ja tutkittavan välillä. Ehkä tuttujen tutkittavien kanssa tutkija siis pääsi syvemmin ilmiöön käsiksi kuin tuntemattomien. Mietimme myös, onko tutkimuseettisesti arveluttavaa, että tutkittavat olivat tutkijan tuntemia: ehkä tutkittavat eivät kokeneet voivansa kieltäytyä tutkimuksesta. Lisäksi tukimuseettisestä näkökulmasta on huomattava, että haastattelut olivat pitkiä ja vieläpä työpäivän päätteeksi, joten tutkittavat eivät välttämättä ole kyenneet pohtimaan jokaista pedagogista hetkeä niin analyyttisesti.

Mietimme, miten tutkija on osannut valita “oikeat” pedagogiset hetket. On mahdollista, että toinen tutkija olisi valinnut toiset oppituntitilanteet pedagogisiksi hetkiksi. Entä, jos opettajat olisivat saaneet valita täysin itse oppituntiensa pedagogiset hetket? Pedagogisten hetkein valintaan ei toki ole oikeaa ratkaisua.

Tutkimuksen näkökulmana oli didaktinen kolmio, joka tässä tapauksessa rajaa opetuksen suunnittelutyön tutkimuksen ulkopuolelle.

Hiljaisen tiedon tutkimuksessa jää aina tulkinnan varaiseki, onko tutkimuksessa itse asiassa päästy käsiksi nimenomaan hiljaiseen tietoon.

 

  • Mystiset asiantuntijat