About Deleted User

Special user account.

Ajatuksia tutkijatentistä ja oppimisestamme

Se oli sitten siinä! Se todellakin oli siinä! Meidän tutkijatentti oli ja meni, mutta mitä meille jäi tästä kaikesta käteen? Mitä opimme tämän syksyn ja P5 kurssin aikana? Olemme kulkeneet pitkän matkan, jonka kruunasi tutkijatentti, jossa pääsimme testaamaan oppiamme taitoja oikeiden tutkijoiden kanssa.

Päällimmäisenä näin tutkijatentin jälkeen on huojentunut ja helpottunut olo. Saimme kurssin päätökseen kunnialla eikä mitään jäänyt ”hampaan koloon”. Osa meistä jännitti kovastikin tenttiä ja torstai iltana ryhmämme WhatsApp -keskustelu täyttyikin viesteistä, joissa jaettiin vielä viimeisiä ohjeita ja koetettiin lievittää jännitystä. Osasipa joku vielä vitsailla tulevan koetuksen kustannuksella. Perjantai aamuna kokoonnuimme ennen yhdeksää vielä hiomaan suunnitelmamme valmiiksi tutkijatenttiä varten. Kello 9.15 sotasuunnitelmamme oli hiottu terävimpään iskuun ja olimme valmiita kohtaamaan kurssin suurimman haasteen.

Tutkijatentissä pistimme omat tutkijamme, Jannen ja Miran, todelliseen testiin. Esitimme napakoita kysymyksiä kattavasti koko tutkimuksesta alkaen tutkimuskysymyksen asettelusta aina saatujen tulosten hyödyntämiseen käytännössä. Välillä tutkijoista huomasi, että heidän piti ihan tosissaan miettiä vastausta ja he myös kehuivat muutamaa kysymystä erittäin hyväksi. Varjoryhmämme, Tutkijat paljaan, kiitteli meitä hyvistä kysymyksistä ja tutkijoiden haastamisesta. Kritiikkiä saimme varjoryhmäläisiltä alustuksen puutteesta, sillä ymmärrettävästi heidän oli aluksi vaikea seurata haastattelua ja ymmärtää kysymystemme yhteyttä/merkitsevyyttä. He olisivat toivoneet myös enemmän jatkokysymyksiä tutkijoiden vastauksiin. Mielestämme tutkijat kuitenkin vastasivat esittämiimme kysymyksiin hyvin ja tällöin jatkokysymyksille ei ollut niin suurta tarvetta. Saimme selvitettyä tutkijatentin aikana vielä useita meitä vaivanneita asioita, esimerkiksi saimme tarkennuksen tutkimuksen teoreettisesta näkökulmasta. Meistä oli myös todella mielenkiintoista perehtyä varjoryhmämme tutkimukseen ja kuunnella heidän tutkijatentti.

Tutkijatentti meni loppujen lopuksi hyvin ja nyt jokaisella meistä on helpottunut olo. Jännitys ennen tenttiä osoittautui hyvin pian tentin alettua turhaksi. Puheenjohtajamme Jenna veti tilaisuuden hienosti alusta loppuun ja pysyimme erinomaisesti aikataulussa. Pieni jännitys oli kuitenkin hyväksi, sillä se nosti suoritustasoa ja todisti, että otimme tilanteen tosissamme. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tentin tulosta ja palautetta.

Tämä syksy ja P5 -kurssi on ollut antoisa: ensimmäisellä luennon hieman varautuneesta ilmapiiristä olemme siirtyneet keskinäiseen luottamukseen, jossa jokaisella on ollut tärkeä rooli. Olemme yhdessä pohtineet ja etsineet vastauksia harjoitustehtäviin ja tukeneet toisiamme tarvittaessa. Viimeisimpänä yhteistyön ponnistuksena eilinen tutkijatentti. Kurssin aikana olemme päässeet sukeltamaan tutkimusten ja tutkijoiden maailmaan: olemme tutustuneet omaan nimikko tutkimukseemme, pohtineet tutkimuksenteon eri vaiheita ja miettineet välillä kriittisestikin kasvatustieteellisen tutkimuksen luotettavuutta ja sen tarpeellisuutta. Suurin osa oppimisesta on ollut kuitenkin huomaamatonta ja tiedostamatonta. Yhdessä olemme selvittäneet välillä vaikeiltakin tuntuvien käsitteiden merkitystä, kuten selektivismin, universalismin ja eriarvoisuuden käsitteitä. Samalla olemme oppineet jakamaan tehtäviä ryhmän kesken ja toimimaan tehokkaana tiiminä. Ensimmäisellä luennolla Leilan sanoma ”ryhmästänne tulee teille vielä kullan arvoinen” pitää näin kurssin lopussa täysin paikkansa. Omalla tavallaan tulee haikea olo, kun oman ryhmän toiminta loppuu.

Mitä olisimme tehneet kurssin aikana toisin? Siinä on pohdittavaa itse kullekin. Olisimme ehkä toivoneet, että blogi-viikkomme olisi ollut myöhemmin, jolloin se olisi ollut meidän kannalta antoisampi ja opettavaisempi. Olemme kuitenkin tyytyväisiä omaan suoritukseemme. Opimme kurssin aikana erityisesti kriittisyyttä ja sen ettei tutkijatkaan ole aina kaikesta varmoja. Mielenkiintoista oli perehtyä myös kvalitatiivisen tutkimuksen maailmaan, sillä lukiosta suurimmalle osalle oli tutumpaa kvantitatiivinen tutkimus.

Ja kaikille nimikko tutkimuksestamme kiinnostuneille tiedoksi: Kalalahden ja Varjon artikkeli kouluvalinnasta julkaistaan Yhteiskuntapolitiikka lehdessä 16.12.2016.

-Eriarvoiset

 

Tavoiteorientaatioprofiilit ja niiden yhteys tilannekohtaiseen motivaatioon ja fysiikan päättelytehtävässä suoriutumiseen

Avainsanat: tavoiteorientaatio, tietokonesimulaatio, kiinnostus, motivaatio

Tutkimuksen (The Influence of Achievement Goal Orientations and Task Concreteness on Situational Interest, Tapola, Jaakkola & Niemivirta 2013) tutkimuskysymyksenä oli tavoiteprofiilin ja tehtävän ominaisuuksien vaikutus tilannekohtaiseen kiinnostukseen. Tutkimukseen osallistui 140 peruskoulun opiskelijaa (10-12 vuotiaita) lounaissuomalaisesta peruskoulusta. Opiskelijoista 69 oli tyttöjä ja 71 poikia. Varsinaiseen simulaatioon osallistui 136 opiskelijaa. Aineisto kerättiin 2012 Turussa toimivien tutkijoiden toimesta. Simulaatio on tässä yhteydessä todellisuutta jäljittelevä oppimisympäristö. Simulaatio on v. 2003 kehitetty tietokoneohjelma ja sitä on käytetty aikaisemmissa tutkimuksissa.

Tutkimuksen aineisto koostuu simulaatiosta, ennen simulaatiota kerätystä kyselystä, jossa kartoitettiin oppilaiden tavoiteorientaatioprofiileja sekä kiinnostusta fysiikkaa kohtaan. Simulaatiotilanteessa oppilaat jaettiin satunnaisesti kahteen 68 oppilaan ryhmään, joista toinen ryhmä sai konkreettisen tehtävän ja toinen vähemmän konkreettisen tehtävän. Simulaatio tehtiin pareittain ja itse simulaatio kesti kaksi tuntia. Ennen simulaatiota oppilaat tekivät kokeen, jossa mitattiin heidän aikaisempaa osaamista kuuden tehtävän kautta. Simulaation aikana oppilaiden kiinnostusta mitattiin kolmeen otteeseen arviointiasteikolla 1-7 (7 point-likert scale). Vuorokauden päästä simulaatiosta oppilaat uusivat ennen simulaation tehdyn kokeen, jossa mitattiin oppimista.

Simulaatio oli Electricity Exploration Tool (2003), jossa oppilaat pystyivät hiirtä liikuttamalla rakentamaan virtapiirejä vetämällä hiirellä johtoja, lamppuja ja määrittämällä vastuksia. Konkreettisessa tehtävässä (concrete) oppilas sai välittömän palautteen tehtävän tuloksesta lamppujen kirkkaudesta, kun taas vähemmän konkreettisessa (concreteness fading) tehtävän alussa näkyivät lamput, mutta tämän jälkeen niiden tilalla näkyivät pelkästään vastuksia esittävät luvut.

Kehut:

Tutkimuksessa oli myönteistä sen luotettavuus: Tilannekohtaista kiinnostusta on mitattu kolme kertaa tilanteen aikana sekä aineistonkeruumenetelmät ovat monipuoliset.  Kiinnostus itsessään on vaikeasti tutkittava ilmiö. Siitä huolimatta tutkimuksessa on huomioitu aiheen haastavuus järjestelmällisellä kartoittamisella ja rajaaminen on toteutettu selkeästi. Simulaatio yhtenä aineistonkeruutapana sopii tämän tutkimuksen viitekehykseen. Lisäksi tutkimukseen osallistuneiden määrä vaikuttaa riittävältä.

Kritiikki:

Kritiikkiä tutkimuksesta herää, siitä miksi tutkimukseen on valittu juuri fysiikka ja sähkötyö spesifinä aiheena. Myöskin pohdimme, minkä takia työ tehtiin parityönä, mutta arvioitiin yksilöllisesti. Miten arvioinnissa käy, jos parina on eri tavalla tavoiteorientoitunut pari? Kaipaisimme tarkempaa taustatietoa siitä, miksi tutkimusasetelmaksi valittiin juuri tämä.

 

-Ryhmä 5, “Kiinnostus on oppimisen kannalta turhake”

 

Lähteet:

Tapola, A., Jaakkola, T., & Niemivirta, M. (2014). The influence of achievement goal orientations and task concreteness on situational interest.

Reunatuntemusten äärellä

Suurimmalla osalla meistä on varmasti joitakin aiheita tai asioita, jotka aiheuttavat meissä voimakkaita, jopa ahdistavia tuntemuksia: reunatuntemuksia eli “reuniksia”. Haastattelin muutamia tuntemiani ihmisiä ja kysyin mikä heidät saa tai on saanut reuniksille. Esittelin heille posterimme, jotta he pääsevät kärryille siitä, mistä on kyse.

Jussin on vaikea aluksi keksiä, mikä hänet saa kokemaan reunatuntemuksia, kunnes hänen mieleensä palaa viiden vuoden takainen asevelvollisuuden suorittamisen alkutaival. Jussi oli tuota hetkeä ennen tottunut vapauteen. Vapauden menettäminen oli kova paikka nuorelle miehenalulle. Lopulta kuitenkin mukavuusalueelta poistuminen johti uuden oppimiseen. Jussi oppi arvostamaan enemmän vapaa-aikaansa ja harkitsemaan paremmin, kuinka sen käyttäisi. Vähemmälle jäi muunmuassa tietokonepelit ja “hömpän” katsominen televisiosta.

Tanja tietää heti mistä on kyse. Hän kertoo opiskeluaikojen jälkeisen työttömyyden aikana reunatuntemuksien lisääntyneen. Varsinkin toimettomina päivinä hänen mieleensä tulvahtelee kiusallisia ja “noloja” muistoja menneiltä vuosilta. Toisaalta, jos jonkun muiston pystyy käsittelemään, eli siirtymään pois mukavuusalueelta ja kirjoittamaan sen vaikka ylös, on hetken itselleen hieman armollisempi, kertoo Tanja.

Minna kertoo raskausajan muutosten näkymisen vartalossa olleen aikoinaan jokseenkin vaikea paikka. “Kommentteja saattoi tulla lähes tuntemattomiltakin”, kertoo Minna. Vatsan taputtelu tuntui epämiellyttävältä, vaikka kyseessä olisi ollut oma äiti. Lapsen myötä kuitenkin oppi arvostamaan enemmän sitä, että oma keho on terve. “On tärkeintä, että pystyy huolehtimaan lapsesta ja jaksaa lähteä leikkeihin mukaan”, sanoo Minna.

Sanna kertoo kokevansa reunatuntemuksia harvoin. Hän mainitsee kuitenkin kiusaantuneensa ja vaivaantuneensa paljon muutamia vuosia sitten ollessaan lapsensa kanssa muskarissa. Taputtaminen, laulaminen ja heittäytyminen tuntui äärimmäisen vaikealta. “Viimeisillä muskarikerroilla kuitenkin oli jo paljon luontevampaa, kai se mukavuusalueelta poistuminen lopulta avarsi vähän”, kertoo Sanna.

Haastateltujen nimet on vaihdettu.

Uskallatteko te kurssilaiset kertoa, mikä juuri teidät saa reuniksille?

Janina, Aivojumppaajat

Kysymyksiä ja vastauksia

Hyvää päivää!

Kokoonnuimme kurssin kesken Minervassa. Kaikki ryhmät olivat valmistaneet omat posterinsa esiintymiskuntoon ja mielenkiinnolla saimme seurata muutaman ryhmän esitystä puolikkaan ryhmämme kesken. Meidän, eli Aivojumppaajien, kohdalla tämä tarkoitti parityöskentelyä, sillä kolmasosa ryhmämme jäsenistä ei päässyt paikalle.

Esityksen olivat todella mielenkiintoisia, ja oli hienoa seurata, kuinka kukin ryhmä on päässyt syvemmälle oman nimikkotutkijansa aiheeseen. Kuunnellessa tuntui siltä, että edessä asiantuntijat esittävät nyt omaa aihettaan. Tämä oli mukavaa, sillä esityksen jälkeiseen keskustelu- ja kyselytuokioon saatiin vauhdikasta ja mielenkiintoista keskustelua. Oli kiva pohtia esittäjäryhmän kanssa tutkimuksen metodeja ja mahdollisia ongelmia.

Kun olimme kiertäneet kaksi posteriesitystä, tuli meidän vuoro esittää omaa posteriamme. Tässä tapauksessa tämä tarkoitti pp-esitystä. Emme olleet miettineet etukäteen sen enempää, mitä kukakin sanoo, mutta esitys sujui ihan omalla painollaan. Sen verran olemme jo saaneet paneutua tutkijamme aiheeseen, että kukin ryhmän jäsen pystyisi suoriutumaan itsenäisesti kyseisestä esityksestä. Toki esiintyminen on mukavampaa yhdessä. Meidän esityksemme sujui ihan mallikkaasti (kai), ja siitä seurasi hyvin keskustelua ja yleisön kysymyksiäkin.

Kokonaisuudessaan tunti oli mielenkiintoinen ja mukava. Nyt jatkammekin seuraavan tehtävän parissa ja periodi-tauon jälkeen pääsemme jatkamaan keskustelua ryhmien tutkimuksista.

Mukavaa periodi-taukoa ja loppu syksyä kaikille! Aurinko paistaa, olkaa ulkona!

-Miku/Aivojumppaajat

Aivojumppaajat mukavuusalueellaan – Minervassa!

Hyvää alkanutta Aivojumppaajien viikkoa!

Kävimme viime perjantaina (vai mikä päivä se oli) parantamassa Minervan aivokapasiteettia ryhmämme kesken. Nivosimme ajatuksiamme yhteen yhtä jäsentä lukuunottamatta koko ryhmän voimin. Tarvitsimme kipeästi viimeistelyä ryhmämme esitystä varten, koska pelikellossa ei enää kovin paljoa ollut aikaa.

Saimme tehtävänannon jälkeen jo suunniteltua hieman posterimme muotoa. Maestro Henrikin lyijyisen terän ja ryhmämme vision ansiosta työ oli tapaamisessamme jo viimeistä silausta vaille valmiina. Pohdimme mahdollisia vaihtoehtoja, miltä oma mahtava esityksemme loppujen lopuksi näyttäisi. Puntaroimme eri mahdollisuuksia ja väittelimme lähes reunatuntemuksille asti, miten toteutamme tämän. Meillä on kyllä hyvä yhteishenki ryhmässä, joten pieni nokkapokka ei heikennä ryhmämme toimivuutta. No, tulimmepa sitten johonkin ratkaisuun lopulta. Sillä ei kuitenkaan ollut kovin paljoa merkitystä, koska visionäärimme Dani Da Vinci lopulta ratkaisisi, mikä on se toimiva tapa esittää tämä meidän taidoillamme. Saimme kuitenkin annettua oivat työkalut Danille! Nyt viimeisteltyä tulosta katsellessa ei voi olla kuin ylpeä ryhmämme työskentelystä. Esityksestä en voi kuitenkaan paljastaa tässä vaiheessa vielä mitään. Huomenna Minervassa mahdollisuus tulla katsomaan!

Olemme ryhmämme kanssa tulleet siihen tulokseen, että Kaisu Mälkin tutkimus on aika hyvin meidän hallussamme. Käsitteistö ja tutkimusmenetelmät on selvillä ja odotamme innolla tulevia tehtäviä ja haasteita. Sen verran voimme kertoa tässä vaiheessa, että Mälkki tulee olemaan suurissa ongelmissa kanssamme tutkijatentissä.