Aineisto ja sen keruu Anne Nevgin tutkimuksessa

Nimikkotutkimuksemme ”The development of academics’ teacher identity: Enhancing reflection and task perception through a university teacher development programme” poikkeaa varmastikin muista kurssin tutkimuksista, sillä sen aineisto oli kerätty jo etukäteen toisen tutkimuksen tiimoilta. Artikkelimme ei siis kovin tarkkaan esitellyt aineistonkeruuta, joten olimme yhteydessä Anne Nevgiin ja saimme erittäin kattavan vastauksen.

Tutkimusaineisto muodostuu haastatteluista, ATI-kyselystä, ohjaavan opettajan omista havaintopäiväkirjoista, opetusharjoittelua suorittavien opettajien HOPSeista ja opetusharjoitteluraporteista. Aineisto on laadullista, paitsi ATI-kyselyn väittämämittarin aineisto, joka on kvantitatiivista.

Aineistonkeruu alkoi jo vuosina 2003-2004 tutkimushankkeessa, jossa tavoitteena oli tutkia yliopistopedagogisen koulutuksen vaikuttavuutta opettajien opetuksellisten lähestymistapojen muutosta tutkimalla. Tällöin opettajia haastateltiin ja he vastasivat opetuksellisia lähestymistapoja koskevaan väittämämittariin (ATI).

esimerkkilikert

Myöhemmässä vaiheessa vuosina 2010-2011 tutkimusaineistoa hankittiin YA2.7 Pedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen III, Laajentava praktikum 5 op kurssin opiskelijoilta. Aineisto koostui ohjaavan opettajan omista havainnoista koskien opetusharjoittelua suorittavan opettajan opetusta sekä opiskelijoiden kirjoittamista henkilökohtaisista opetussuunnitelmista opetusharjoittelukurssille ja kurssin päätteeksi kirjoitetuista opetusharjoitteluraporteista.

Tässä yhteydessä niille opettajille, jotka olivat osallistuneet myös ensimmäisessä vaiheessa haastatteluihin ja täyttäneet ATI-kyselylomakkeen lähetettiin sähköpostitse tutkimuslupapyyntö. Vain yksi opettaja ei antanut tutkimuslupaa, eli lopulta aineisto koostui 11 opettajan haastatteluaineistosta, ATI-kyselyn tuloksista ja YA7-kurssilla tuotetuista aineistoista.

Nevgi kertoi tutkimusta ohjanneen aluksi seuraavat kysymykset: Millainen opettajana kehittymisen polku on tunnistettavissa pitkäkestoiseen yliopistopedagogiseen koulutukseen osallistuneilla yliopiston opettajilla ja millaisia tekijöitä on tunnistettavissa tähän opettajana kehittymisen polkuun vaikuttavina tekijöinä. Millainen opettajan identiteetti kehittyy yliopiston opettajille pitkäkestoisen yliopistopedagogisen koulutuksen aikana?

Aineistoa hän lähti työstämään narratiivien kautta. Hän kirjoitti jokaiselle opettajalle tarinan opettajana kehittymisestä, jonka tavoitteena oli tunnistaa merkittävät tapahtumat pedagogisen koulutuksen aikana, miten opetusharjoitteluraportissa ilmeni aikaisemman pedagogisen koulutuksen merkitys sekä miten pedagogisten opintojen alkaessa haastattelussa opettaja pohti itseään ja opetustaan. Narratiivejä kirjoittaessaan hän hyödynsi seuraavia kysymyksiä: Millainen tutkijanura opettajalla on ollut pedagogisten opintojen alussa ja aikana? Millainen käsitys itsestä opettajana ja omasta opettajapystyvyydestä tulee näkyviin pedagogisten opintojen alkaessa, entä lopussa? Millaisen merkityksen opettaja antaa opetuskokemukselleen, miten hän reflektoi sitä?

 
Narratiivien kautta Nevgi pystyi siis hyvin analysoimaan opiskelijoiden reflektiota opetuskokemuksista ja opettajapystyvyydestä. Pitkän ajanjakson ansiosta havaintopäiväkirjoja, hopseja ja raportteja oli kertynyt tarpeeksi, jotta opiskelijoiden opettajaidentiteetin kehittymistä oli mahdollista seurata tarkkaan. Mielestämme aineistoa oli siis riittävästi ja riittävän monipuolisesti tällaista laadullista tutkimusta varten, ja se palveli hyvin tutkittavaa ilmiötä.

Ensimmäinen tutkijatapaamisemme

Tapasimme tutkija Anne Nevgin perjantai-aamuna. Tapaaminen sujui hyvin, koko ryhmä oli paikalla ja keskustelu sujui rennosti, mutta asiassa pysytellen. Nevgi vastaili kysymyksiimme avoimesti ja saimme hyvän käsityksen Nevgistä tutkijana sekä hänen tutkimuksestaan, johon kurssin alussa meidät ryhmäksi koonut “lööppi” viittasi. Tutkijapersoonaan palaamme seuraavassa blogipostauksessamme, nyt avaamme hiukan Nevgin tutkimusta otsikolla “The development of academics’ teacher identity: Enhancing reflection and task perception through a university teacher development programme”.

Meidän lööppimme oli “Nyt puhuu tutkija: Pelkkä koulutus ei riitä tekemään yliopisto-opettajasta pedagogia”. Nevgin tutkimuksessa käsiteltiin yliopisto-opettajan padagogisten opintojen vaikutusta opettajan opettajaidentiteetin kehittymiseen. Tutkimus oli jälkikäteen toteutettu seurantatutkimus. Aineistoa varten opiskelijoita oli seurattu heidän noin viisi vuotta kestäneiden pedagogisten opintojensa aikana haastatteluin ja harjoitteluraportein, myöhemmin Nevgi lähti työstämään aineistoja narratiivisesti omaa tutkimustaan varten.

Olimme aiemmin pohtineet tutkittavien sukupuolten merkitystä tutkimuksessa. Lukemassamme artikkelissa sukupuolia ei tuotu mitenkään esiin, ja Nevgi selvensikin meille, että hän ei lähtisi sukupuoltenvälistä eroa tutkimaan laadullisessa tutkimuksessa.

Nevgi kertoi tutkimuksen teon olleen välillä puuduttavaa, sillä vaikka hän kuinka keskittyi ja työsti aineistoa, tuloksia ei meinannut hahmottaa. Lopulta hän keksi jakaa opettajien opettajaidentiteetit nelikenttään erilaisten suuntautumisten perusteella. Nevgin mukaan suurin yllätys haastatteluiden perusteella tehdyissä havainnoissa oli juuri nelikenttään jakautuminen, hän itse oli odottanut vastausten jakautuvan kahteen erilaiseen tyyppiin. Tutkimuksen myötä selvisi, että opettajaidentiteetin kehittymisen kannalta erittäin tärkeää on itsereflektio, ja se tulisikin huomioida oleellisena osana pedagogisia opintoja.

Meidän omaa, lööpin pohjalta työstettyä, tutkimushahmotelmaamme hän piti hyvänä ideana, mutta varoitti kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimustavan  yhdistämisen haasteista, kun otos on suuri ja välineenä kyselytutkimus. Kato olisi todennäköisesti kestämättömän suuri. Oli kuitenkin hyvä idea lähestyä asiaa sekä opettajan että oppilaan näkökulmista ja mielipiteistä tutkittavaa asiaa kohtaan.

tutkijatapaaminen