Projektin suojatti – markkinoiden uhri

Heippa, ja tervetuloa “Tutkijat paljaana” -ryhmän blogivastuuviikolle!    

Ajattelimme, että voisi olla hyvä kerrata nimikkotutkimuksemme, koska joillekin se on varmaan vielä jäänyt hieman epäselväksi.

Kristiina Brunila oli kiinnostunut koulutuksesta vankiloissa ja koska aiheesta on saatavilla vain vähän tietoa, pakkasi hän vankilarepun ja lähti itse paikan päälle havainnoimaan. Vankilassa hän huomasi koulutuksen olevan vain lyhytaikaisia, eri rahoittajien mahdollistamia projekteja, joiden hyödyllisyydestä vankilanuorelle voidaan olla montaa mieltä. Brunila tutki myös aiempien, syrjäytymisvaarassa oleville nuorille suunnattujen projektien tutkimusraportteja. Hän havaitsi, etteivät aiemmat projektit eivätkä vankilassa järjestettävät projektit johtaneet tutkintoon. Niissä myös liikkuu paljon rahaa ja toteuttajien tarpeita huomioidaan usein enemmän kuin kohderyhmien.

Brunilan tutkimia projekteja ohjaa myös terapisoituminen, jossa yksilön ongelmat ja kehittämistarve nähdään yksilölähtöisinä, eikä esimerkiksi yhteiskunnan rakenteista johtuvina. Tällöin nuoren ongelmat määritellään yksilöllisiksi heikkouksiksi tai puutteiksi, mikä johtaa myös patologisoinnin lisääntymiseen. Ongelmat ja poikkeavuudet määritellään yhä helpommin sairauksiksi. Esimerkiksi ADHD:n lisääntynyt diagnosointi kertoo terapisoitumisesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Tämä yhteiskunnan terapisoituminen pakottaa jatkuvaan itsensä tarkkailuun ja kehittämiseen, mikä palvelee talouden ja markkinoiden tavoitteita, kun ihmiset pyrkivät kehittämään ja muokkaamaan itseään erilaisten projektien avulla.

Brunilan silmään osui myös vankilanuoriin kohdistuva vallankäyttö, joka esimerkiksi ilmeni tutkimukseen kuuluvassa haastattelutilanteessa, jossa oli paikalla haastateltava nuori, projektityöntekijä ja usein myös vanginvartija. Tämä asetelma toi haastattelutilanteessa esille vankilassa vallitsevia valtasuhteita, kun esimerkiksi haastattelujen lomassa nuori ennen vastaustaan vilkaisi ohjaajaan ikään kuin varmistaakseen vastauksensa hyväksyttävyyden.

Esimerkkinä projektimuotoisesta toiminnasta mieleemme nousi viimeaikainen tosi-tv -sarja Sukulan suojatit. Ohjelmassa tv-kokki Jyrki Sukula yrittää auttaa elämän kolhimia nuoria integroitumaan takaisin yhteiskuntaan tarjoamalla heille ravintola-alan peruskoulutuksen ja auttamalla heitä löytämään työpaikan. Nuorilla on taustalla erilaisia ongelmia, kuten vaikea lapsuus, masennus tai koulun keskeyttäminen. Ohjelman projekti eroaa vankilanuorille toteutetuista projekteista siten, että siinä pyritään tarjoamaan nuorille tutkintoon johtava koulutus ja työpaikka. Ohjelmassa on kuitenkin löydettävissä samoja piirteitä kuin vankiloissa tapahtuneissa projekteissa, joissa usein jokin ulkoinen tekijä ohjaa toimintaa sen sijaan, että todellinen päätavoite olisi esimerkiksi nuorille positiivisen muutoksen aikaansaaminen ja yhteiskuntaan uudelleen integroituminen. Tällaisia tekijöitä voivat usein esimerkiksi olla raha tai hyvän viihteen tuottaminen.

Sukulan ohjelmaan voisi liittää myös terapisoitumisen, koska ohjelman aikana kaikki nuoret eivät omaksuneet yhteiskunnan terapisoitumiseen liittyvää “oikeanlaista mielentilaa”. Siinä omien ongelmien käsittely ja itsensä kehittäminen perustuu tunnetyöskentelyyn ja yksilökeskeisten ratkaisuvaihtoehtojen löytämiseen. “Oikeaan mielentilaan” voi pyrkiä esimerkiksi pohtimalla “Mitä minun pitäisi kehittää asenteessani ja toiminnassani, jotta pärjäisin paremmin?” Se, että moni nuorista keskeytti Sukulan projektin, voidaan nähdä projektin epäonnistumisena tai terapisoitumisen näkökulmasta epäonnistumisena nuorten “oikean mielentilan” tavoittamisessa.

Voisi olla vielä hyvä mainita, että emme itse ole katsoneet kyseistä ohjelmaa, mutta olemme lukeneet artikkeleita aiheesta. Emme siis esitä väitteitämme täysin faktoina :). Muistakaa siis kriittisyys lukemaanne kohtaan. Onko jollakin teistä, joka on mahdollisesti katsonut ohjelmaa, jotakin mielipidettä aiheeseen liittyen?

Mitä mieltä olette erilaisista nuorten tukemiseen tarkoitetuista projekteista? Oletteko te koskaan osallistuneet tällaisiin työpajoihin tai projekteihin?