Viimein jännittävä tutkijatentti on ohitse ja voimme onnitella itseämme hyvästä suorituksesta! Tutkijamme rauhoitteli meitä jo ennen tenttiä, Kaisu muistutti, että hän on siinä tentattavana, emme me. Tiesimme kuitenkin, että kysymysten tulee olla hyvin suunniteltuja ja kertoa osaamistasostamme. Onneksi ryhmämme jäsenet ihastuivat tutkimukseen jo alkukurssista, innostus motivoi meitä sisäistämään tutkimuksen pelkän ulkoaopettelun sijaan. Uskon puhuvani koko ryhmän puolesta, kun sanon, että Kaisun tutkimuksen parissa oli ilo työskennellä. Muutama Aivojumppaaja harkitsee jopa kandityön tekemistä nimikkotutkimuksemme pohjalta.

Itse tentti oli yllättävän rento ja miellyttävä tilanne. Ikävä kyllä tutkijamme oli sairastunut, eikä päässyt jalkautumaan yliopistolle, mutta onneksi Skypen välityksellä oli mahdollisuus saada yhteys Kaisuun. Puheenjohtajamme Danin pitämä alustus oli loistava startti tutkijatentille ja viimeistään tutkijamme innon tarttuessa ensimmäisen kysymyksen jälkeen, alkoi alkujännitys karisemaan ja huomio keskittyi vastausten mielenkiintoiseen sisältöön. Saimme tentin aikana lisää tietoa jo kattavaan näkemykseeemme tutkimuksesta ja ainakin itselleni tenttikeskustelu sytytti taas uutta kiinnostusta reflektiota ja reunatuntemuksia kohtaan.

Varjryhmältämme saimme kritiikkiä pienestä väärinkäsityksestä, joka tuli ilmi tentin aikana, mutta yleisesti palaute oli positiivista. Varjoryhmä piti tutkimustamme mielenkiintoisena ja erityisesti mieltämme lämmitti kehut asiaosaamisesta. Tietenkin myös Kaisun itsensä kehut ja kannustukset olivat hienoa kuultavaa. Olemme kurssin aikana tutustuneet aiheeseen perinpohjaisesti, niin ryhmässä kuin yksilötyönäkin, on todella palkitsevaa saada onnistumiskokemus näin kurssin päätteeksi.

Myös varjoryhmämme tutkimus hiljaisesta pedagokisesta tiedosta oli äärimmäisen mielenkiintoinen, ja itseasiassa samaan aikaan käynnissä olevalla P4-kurssilla käsittelimme juuri hiljaisen tiedon tärkeyttä. Hauskaa ja hyödyllistä kun saadaan ikään kuin vahvistusta kurssilta toiselle. Varjoryhmän kysymykset olivat asiantuntevia ja keskustelua oli mielenkiintoista seurata, hyvä te!

Kurssi kokonaisuudessaan on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. Ainakin itselleni tälläinen opiskelumuoto on uusi. Ohjausta oli verrattain vähän ja saimme tehdä kurssista oman näköisemme, vaikka toki tehtäville oli aina annettu jonkinlainen runko. Pelkästään kirjoja kahlaamalla emme varmasti olisi saavuttaneet tämän tason tietoutta tutkimuksesta. Ryhmässä käydyt keskustelut ovat välillä vieneet meidät reuniksille, mutta aina näistäkin hetkistä on syntynyt jotain uutta ja kehittävää. Muiden näkemykset ovat olleet välillä täysin ristiriidassa omien kanssa ja kohta onkin saanut huomata, että totuus saattakin olla jotain kahden näkemyksen väliltä tai vaikka molempia. Olemme oppineet, ettei tiede ole mustavalkoista, tutkimuksia ei välttämättä pysty lokeroimaan spesifisti yhteen tiettyyn boxiin, on nähtävä sen moninaiset käyttökohteet ja tulkinnat.

Aivojumppaajat kiittää hauskasta kurssista, oli ilo päästä kurkistamaan tiedemaailmaan oikean tutkijan kautta, kiitos Kaisu Mälkki ja kaikki kurssille osallistuneet!

-Aivojumppaajat-

Kaisu Mälkin tutkimus koostuu viidestä artikkelista, joista kaksi perustuu empiiriseen ja kolme teoreettiseen aineistoon.

Empiiriset aineistot saatiin haastatteluista. Ensimmäisessä haastattelussa haastateltiin 76:tta suomalaista yliopisto-opettajaa. Haastatellut ovat 27-60-vuotiaita. Haastatteluista 71 oli osittain rakenteellisia ja kestoltaan noin 30-80 minuuttia. Haastatteluista viisi oli luonteeltaan syvällisempiä ja avoimempia, sekä kestoltaan pidempiä; 120-180 minuuttia. Haastattelut käsittelivät yliopisto-opettamiseen liittyviä teemoja, kuten kokemukset, vahvuudet, haasteet opettajina ja pedagogiseen koulutukseen osallistuminen.
Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Huomio kiinnittyi kolmeen pisteeseen: 1. Kuinka yliopisto-opettajat reflektoivat ja mihin? 2. Reflektioon perustuvat näkemykset ja harjoitukseen perustuvat näkemykset 3. Erot ja yhtäläisyydet reflektion ja toiminnan välillä.

Toisen artikkelin haastatteluosio sisältää neljän tahattomasti lapsettoman naisen avoimet syvähaastattelut. Haastatellut naiset olivat taustoiltaan poikkeavia, 20-40-vuotiaita ja vakituisissa suhteissa eläviä. Ojattujen, mutta rakenteeltaan strukturoimattomien haastattelujen kesto vaihteli kahdesta kolmeen tuntiin. Haastateltavien tehtävänä oli luoda elämänjana, jossa keskityttiin heidän subjektiivisiin kokemuksiinsa suhtautumisestaan lapsettomuudesta. Lisäksi haastatteluissa käsiteltiin kokemuksia lapsettomuushoidoista ja suhtautumista adoptioon. Aineisto analysoitiin tukeutuen Mezirowin teoriaan sekä käyttäen vertailevaa metodia. Tämän aineiston tarkoituksena oli selvittää disorienting dilemman ja reflektion yhteyttä teoreettisemmalla tasolla, sekä sitä kuinka sosiaalisen, kognitiivisen ja emotionaalisen ulottuvuuden näkymistä tässä ilmiössä.

Kolmas artikkeli on tutkimuksen kannalta tärkein. Kyseisessä artikkelissa on käytetty aineistona Mezirowin ja Damasion teorioita. Teorioiden tarkoituksena oli ymmärtää reflektion luonnetta: reflektion haasteet ja edellytykset, sosiaalisten, emotionaalisten ja kognitiivisten ulottuvuuksien rooli reflektiossa sekä se, kuinka disorienting dilemma käynnistää reflektion. Olemme yhtä mieltä Mälkin kanssa tutkimuksen perustumisesta lähes täysin kolmanteen artikkeliin muiden artikkelien toimivan ainoastaan tukevina ja teoriaa testaavina.

Yhteisymmärrys meillä kaikilla on myös tutkimuksen järkeenkäypyydestä sekä teoreettisista perusteluista, kritiikki suuntautuukin näin ollen tutkimuksen soveltamiseen. Mitä tutkimusta voi hyödyntää konkreettisesti?

-Aivojumppaajat-

6-henkinen ryhmämme, Aivojumppaajat koostuu neljästä kasvatustieteen fuksista, Janinasta, Liisasta, Henrikistä ja Hennistä sekä kahdesta sivuaineopiskelijasta, Mikusta, joka opiskelee pääaineenaan teologiaa sekä Danista, jolla on teologian lisäksi vielä germaaninen filologia toisena pääaineena.

Kryptinen lööppimme “Mielen an-aerobista kynnystä on treenattava, jotta ajattelu kehittyisi”  haastoi meidät pohtimaan miten urheilusta tuttu an-aerobisuus voidaan liittää ajatteluun. Aloitimme kirjaamalla ylös omat mielikuvamme, etteivät muiden ryhmän jäsenien ajattelutavat ehtisi muokkaamaan omia käsityksiämme. Ryhmämme pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että mielen an-aerobista kynnystä treenataan tavallista rankemmalla ajattelutyöllä. Esimerkkinä Janita kertoi shakinpeluun tuntuneen aluksi hyvin kuormittavalta. Keskustelimme uusien asioiden opettelun sekä kerralla moneen asiaan keskittymisen haastavuudesta ja siitä, miten raskaalta ne voivat tuntua. Tämä oli mielestämme juuri an-aerobisen kynnyksen treenausta.

Seuraava vaihe oli miettiä millä metodein tutkijat ovat päässeet tulokseen an-aerobisen treenin vaikutuksista. Onko tehty vertailututkimusta, miten kontrollointi on suoritettu, millaisilla harjoitteilla kynnystä treenataan ja miten kehitystä mitatataan? Suurin osa kertoi pitävänsä pari- tai yksilötyöskentelystä, joten päädyimme jakamaan tiedonhaku- ja pohdintatehtävät jokaiselle ja seuraavalla kerralla muodostaisimme Power Point- esityksen lopputuloksien pohjalta.

Ryhmässämme vallitsee hyvä henki ja jokainen tuntuu olevan täysillä mukana. Jokaisella meistä on hieman erilainen tausta, jollakin jo yksi maisterintutkinto takana, muutama on opiskellut pääainettaan jo jonkin aikaa, loput ovat ensikertalaisena korkeakouluopintojen parissa. Näistä seikoista huolimatta keskustelu on tasapuolista ja jokainen pääsee antamaan oman panoksensa ryhmätyöskentelyyn.