Power Point -esitys ja uusi oppimistehtävä

Perjantain luennolla vuorossa olivat tutkimusryhmien valmistelemat power point-esitykset, jotka onnistuivat nähtyjen ryhmien osalta hyvin. Jotkut esitykset nostivat enemmän yleisökysymyksiä ilmaan kuin toiset, mahdollisesti aiheen merkittävyydellä, ajankohtaisuudella tai ylipäätänsä herkullisuudellaan, vaikka kaikkien nähtyjen esitysten sisältörakenne olikin hyvin kattava sekä tarpeeksi johdonmukaisesti esitelty. Sen suurempaa väittelyä esityksistä ei siis kuitenkaan saatu aikaan. Voisi sanoa, että päivän esitelmistä jäi käteen hyvä yleiskuva kurssilla käsiteltävistä tutkimusten aiheista. Vielä positiivisena palautteena mainittakoon kaikkien ryhmien todella hyvä sekä selkeä äänenkäyttö esitysten läpi että yleinen rento ilmapiiri esitelmissänne, vaikka tunnelma saattaakin olla varsin painostava tai jännittävä.

Oma presentaatiomme oli vuorollaan viimeisenä ja se sopi annettuun aikatauluun (10min) nähden juuri täydellisesti, vaikka puhuttavaa olisi toki riittänyt pidemmäksikin aikaa. Ryhmämme mielestä oma osuutemme oli oikein onnistunut, eikä yleisökysymyksistäkään noussut esille sellaisia asioita joita ryhmämme ei olisi ollenkaan käsitellyt kokouksissamme. Vaikka presentaation puhujista nousikin suurten väärinymmärrysten kautta aiheutunutta skismaa juuri ennen esitystä, lopullinen järjestely yhdestä puhujasta paljastui ajallisestikin kaikista tehokkaimmaksi ja selkeimmäksi kokonaisuudeksi kuuntelijoidenkin kannalta (kiitokset Lovisa mvp). Kaikki ryhmämme jäsenet olivat kuitenkin esitelmässämme alun suunnittelusta aina loppuun asti hyvin aktiivisena sekä merkittävänä osana mukana. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös muiden ryhmien esitelmät akvaarion toisella puolen, vaikkei se ollutkaan ajallisesti mahdollista tällä kertaa.

Oma tutkimusaiheemme koulu-uupumisesta herätti paljon keskustelua kokouksissamme. Tutkimuskysymyksinä lähdimme miettimään onko koulu-uupumuksen sekä koulumenestyksen välillä havaittavissa yhteyttä ja jatkokysymyksenä lähdimme pohtimaan onko motivaation laadulla merkitystä uupumiseen. Yritimme myös määritellä koulumenestyksen sekä koulu-uupumisen, mutta niihin oli hankala saada yksiselitteistä määritelmää, sillä jokainen mieltää käsitteet hieman eri tavoin. Valitsimme tutkimukseemme 30 koulua eri maakunnista arpoen, sillä pienemmällä otoksella olisi pitänyt selvittää ensin onko koulun sijainnilla tai sosioekonomisella asemalla yhteyttä nuoren motivaatioon, koulumenestykseen tai uupumiseen. Jokaisesta koulusta valitsisimme yhden luokan satunnaisesti, jota seuraisimme kvalitatiivisella/kvantitatiivisella lomakkeella kolmesti vuodessa koko yläasteen ajan. Tutkimuksemme on niin laadullinen kuin myös määrällinen. Laadullisessa osiossa lomakkeessa nuorilla on vapaa sana, jossa he itse heti alkuun määrittelevät tavoitteensa sekä kertovat mitä heidän mielestään koulumenestyksellä tarkoitetaan. Määrällisessä osuudessa nuori laittaa esitetyt kysymykset likert-asteikon välille 1-5. Tarvitsemme tutkimukseen myös nuorilta luvan todistuksiinsa, jotta voimme seurata kuinka hyvin tavoitteet ovat toteutuneet, sekä eliminoida virheitä siltä osin. Tutkimuksemme herättää paljon jatkokysymyksiä, kuten kysymyksen sukupuolen merkityksestä koulumenestykseen.

Esityksen jälkeen saimme uuden oppimistehtävän, jossa meidän tuli arvioida tutkimussuunnitelmaamme, sen käyttökelposuutta, eettisiä ongelmia sekä yleisesti työmme vahvuuksia ja heikkouksia. Tehtävä oli mielestämme ristiriitainen aikaisemman tehtävänannon kanssa, sillä silloin meidän tuli vain miettiä, miten lähtisimme tutkimaan lööpissä väitettyä asiaa. Tutkimussuunnitelmamme oli vasta yksi ehdotus, jota työstimme vain muutaman viikon ajan. Tutkimusta ei tietenkään myöskään toteutettu, joten sitä oli hyvin vaikea arvioida annetulla Suomen Akatemian arviointilomakkeella.

Tässä kuitenkin pohdintoja tutkimussuunnitelmaamme liittyen:

Tutkimusongelmamme oli mielestämme selkeä. Olimme kaikki myös yhtä mieltä siitä, että tutkimusaihe on yhteiskunnallisesti tärkeä ja tutkimuksella olisi paljon potentiaalia. Tutkimus antaisi myös merkitseviä tuloksia, joiden avulla oppilaiden uupumiseen voitaisiin puuttua ajoissa esimerkiksi kehittämällä tukipalveluita sekä tunnistamalla uupumisen merkkejä paremmin. Kuten aiemmin jo mainittu, tutkimuksesta voisi kehittää myös mahdollisia jatkotutkimusaiheita esim. sisäisen ja ulkoisen motivaation merkityksestä kouluarvosanoihin. Jos tutkimuksesta selviäisi, että suurin osa oppilaista opiskelee ulkoisen motivaation ajamana pelkkiä arvosanoja ajatellen, voisimme olettaa koulujärjestelmässämme olevan jotakin pahasti pielessä. Tämä voisi johtaa kouluarvostelujen murrokseen.

Pidimme tutkimussuunnitelmamme vahvuuksina erityisesti sen yleistettävyyttä. Otimme huomioon koko Suomen alueen, sillä koimme että koulumenestyksen tavoittelu ja uupuminen sen johdosta voivat vaihdella eri alueiden mukaan. Laaja otos huomioisi siis myös eri sosioekonomiset taustat. Myös mahdollinen vastauskato ei vaikuttaisi tuloksiin, kun tutkittavia on tarpeeksi. Toinen vahvuus oli suunnittelemamme kyselylomakkeen monimuotoisuus. Lomakkeessa olisi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Avoimien kysymysten avulla oppilaat saisivat itse määritellä mitä he käsittävät koulumenestyksellä, sillä koulumenestys tarkoittaa jokaiselle eri asiaa. Toiselle kelpaa vain täydet kympit ja toiselle seitsemän keskiarvo on suuri saavutus. Vahvuutemme oli myös eettisyyden sekä mahdollisten uhkakuvien pohtiminen.

Tutkimussuunnitelmamme heikkouksina olivat hypoteesien puuttuminen, mahdollisten tulosten pohtiminen laajemmassa merkityksessä, ikäryhmän ongelmallisuus, tutkimusmenetelmien valinta sekä resurssien riittämättömyys. Tutkimussuunnitelmamme ei ollut realistinen, mutta sen ei pitänytkään olla. On vaikeaa myös arvioida tutkimuksemme heikkouksia, kun emme ole sitä toteuttaneet. Hypoteesit olisimme kuitenkin voineet tehdä ja pohtia mahdollisia tuloksia. Valitsemamme ikäryhmä (7.-9.-luokkalaiset) ovat teini-ikäisiä, ja siksi heidän motivaationsa ja kiinnostuksensa tutkimukseen ei välttämättä olisi suurta. Tämä kuitenkin on ongelmana aina tämän ikäisiä tutkittaessa. Saimme hyvän kommentin esitelmämme jälkeen, että miksi valitsimme haastattelun sijaan avoimet kysymykset, sillä haastattelun avulla voisimme välttää kokonaan pelleilyvastaukset tai tyhjät vastaukset kyselylomakkeissa. Tätä olimme kyllä nostaneet usein esille kokouksissamme miettien olisiko vaikka valtakunnallista terveyskyselyä voinut käyttää tutkimuksemme hyödyksi.

Suureksi ongelmaksi saattaisi nousta myös tuloksien tulkitseminen. Miten muotoilla kysymykset, jotta ne vastaavat juuri siihen mitä kysymme ja mitä vastaukset kertovat meille? Voiko kyselylomakkeen avulla todeta uupumuksen ja koulumenestyksen korrelaatiota? Totesimme kuitenkin lopulta, että korrelaatiosuuntien ei tarvitse aina olla tiedossa (kuten Vakava-aineistossa), mutta onko tulokset silloin merkitseviä?

Seuraavaksi ryhmämme paneutuu lööpin takana olleen Heta Tuominen-Soinin oikeaan tutkimukseen ”Opiskelumotivaation ja hyvinvoinnin yhteydet sekä kehitys nuoruudessa”.

Kympin tytöt