Ryhmä 5: Tutkimussuunnitelman pyörteissä

Ryhmämme ensimmäinen tehtävä oli suunnitella tutkimus, joka voisi olla lööppimme taustalla. Lööppi kuuluu näin: “Kiinnostus on oppimisen kannalta turhake”.

Huomasimme liikkeelle lähdettyämme, että on ensiarvoisen tärkeää määritellä tutkimuksessa käytettävät käsitteet. Hyvänä esimerkkinä tässä tapauksessa toimii oppimisen käsite. Mitä oppimisella tarkoitetaan? Ja mikä sitä mittaisi parhaiten?

14435317_10208340557205497_1393635213410700479_o

Kuva ryhmän omasta arkistosta

Päädyimme suunnittelemaan tutkimuksemme kouluympäristöön, jossa on tarjolla jo valmiita oppimisen mittareita ja tuloksia. Oppilas saa sanallisen tai numeroarvosanan muodossa palautetta oppimisestaan. Opetushallitus on määrittänyt tietyt kriteerit arvioinnille. Arvioinnin kohteina ovat oppiminen ja sen edistyminen sekä työskentely. Arviointi on kuitenkin aina opettajan vastuulla, eivätkä koulussa saatavat arvosanat välttämättä ole “puhtain” tai paras mahdollinen tapa mitata oppimista. Jäämme pohtimaan, mikä olisi parempi mittari.

Tutkimusta suunnitellessa törmäsimme myös kenties positiiviseen ongelmaan: ideoita ja ehdotuksia aineistonkeruumenetelmien suhteen oli liikaa. Tässä vaiheessa palasimme aiheen rajaukseen ja tutkimuskysymyksen määrittelyyn. Nämä kirkkaana mielessä osasimme valita helmet lukuisten vaihtoehtojen joukosta. Ymmärsimme, että esimerkiksi tutkimuskysymys ja käytettävät käsitteet kulkevat tutkimuksen suunnittelussa jokaisessa vaiheessa mukana. Kaikki valinnat on tehtävä ne mielessä pitäen, jotta tutkimus vastaa mahdollisimman hyvin tutkimuskysymyksiin.

Syy-seuraussuhde vai korrelaatio?

Lopuksi haluamme muistuttaa myös muita ryhmiä siitä, että tutkittavien muuttujien välisestä yhteydestä ei voida tehdä johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista. Esimerkiksi meidän tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten kiinnostus ja oppiminen ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimusaiheen rajauksen aikana sorruimme monta kertaa muokkaamaan tutkimuskysymyksiä muotoon “Miten kiinnostus vaikuttaa oppimiseen?”. Tällainen asettelu on mutkien oikomista, sillä vaikka tulokseksi saataisiin että kiinnostuneet oppivat eniten, emme tiedä, onko oppiminen kiinnostuksen seurausta vai kiinnostus oppimisen seurausta.

Hyvä esimerkki tästä: jos oppilas on matemaattisesti lahjakas, hän voi kiinnostua matematiikasta koulussa huomatessaan oppivansa helposti. Toisaalta, jos oppilas ei ole etukäteen kiinnostunut matematiikasta, voi tämä vaikuttaa oppimistuloksiin. Muuttujien väliseen yhteyteen voi vaikuttaa myös jokin kolmas, tuntematon tekijä.

Jos haluaisimme selvittää, onko oppiminen kiinnostuksen seurausta, meidän pitäisi muuttaa tutkimusasetelmaa niin, että oppilaiden kiinnostusta mitattaisiin tutkimuksen alussa täysin vieraaseen aiheeseen ja vasta sen jälkeen opetettaisiin uusi aihe.

Mikä on sinun kokemuksesi kiinnostuksen ja oppimisen välisestä yhteydestä?

Kirjoittanut Veera Routarinne ja Pihla Toivanen