Arvio tutkijatentistä 25.11.2016

Emme Rikun kanssa valitettavasti päässeet paikalle itse tutkijatenttiin, mutta pääsimme katsomaan videoidun tentin myöhemmin. Videota katsoessa toivoimme kyllä, että olisimme olleet paikalla! Tenttiin kulminoitui hienosti koko syksyn mittainen ryhmätyömme Auli Toomin tutkimuksen parissa. Tutkijatenttiä suunniteltiin huolella useissa tapaamisissa ennen itse tenttiä. Osallistuimme Rikun kanssa tenttisuunnitelman tekemiseen ja arvioimmekin tenttiä suhteessa suunnitelmaan ja koko ryhmämme odotuksiin.

Tutkijatenttisuunnitelmassamme olimme jakaneet kysymykset kolmeen kohtaan: aineisto, teoreettinen malli sekä tulokset ja jatko. Tentissä ryhmämme noudattikin mielestämme hyvin suunnitelmaa, alussa ehkä jopa liiankin orjallisesti kommentoimatta sen kummemmin Toomin vastauksia. Kolmen ensimmäisen kysymyksen jälkeen ryhmämme kuitenkin selvästi rentoutui ja tutkijatentti muuttui keskustelevampaan suuntaan. Lisäkysymyksiä esitettiin ja viitattiin Toomin aikaisempiin kommentteihin.

Ryhmämme esittämissä kysymyksissä näkyi kurssin aikana kertynyt asiantuntijuus. Ryhmän kysymykset eivät mahdollistaneet kyllä tai ei vastauksia, mikä näkyi tutkijan vastausten seikkaperäisyytenä. Ajoittain vastaukset hivenen rönsyilivät, mutta vastauksista osattiin kuitenkin poimia oleellinen informaatio ja jopa esittää sen pohjalta tarkentavia kysymyksiä. Kysymys teoreettisen mallin yleistettävyydestä oli tutkijan mieleen ja Toomin vastaus laadullisen tutkimuksen tulosten yleistämisen rajallisuudesta oli selkeä. Toom kertoi hänen kehittämänsä mallin olevan sekä tarpeellinen että yleisesti käytetty. Edellä mainitussa kohdassa olisi ryhmä voinut kysyä esimerkkiä mallin käytöstä. Toisaalta tutkijamme vastasi realistisesti kysymykseen toteamalla, etteivät tutkijat tiedä, miten heidän tutkimuksiaan käytännössä hyödynnetään, paitsi siltä osin, kuin niihin viitataan muissa tieteellisissä tutkimuksissa.

Suunnitelmamme keskeinen kysymys oli, miksi juuri didaktinen kolmio valikoitui tutkimuksen teoreettiseksi näkökulmaksi. Toom perusteli didaktisen kolmion käyttöä monella tapaa: didaktinen kolmio sisältää opetuksen peruselementit ja se pohjaa teoreettisesti ja käsitteellisesti vahvaan saksalaiseen traditioon. Ryhmä olisi voinut tässä vaiheessa pyytää tarkennusta, onko saksalainen traditio jotenkin hyväksyttävämpää kuin angloamerikkalainen, varsinkin kun Toom mainitsi, että saksalaisen tradition oppeja on empiirisesti sovellettu hyvin vähän.

Ryhmämme kysymys muiden teoreettisten mallien mahdollisesta käytöstä teki tilaa jatkokysymyksille, joita ei kuitenkaan esitetty, kenties ajan puutteen takia. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten Toomin kehittämät vaihtoehtoiset teoreettiset mallit olisivat vaikuttaneet tutkimuskysymykseen ja lopulliseen malliin hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä.

Tutkijamme mielestä mielenkiintoinen kysymys oli: ”Miten didaktinen kolmio rajoitti tutkimustulosten tulkintaa?”. Vastaus tuki ryhmämme aikaisempia pohdintoja, siitä että didaktinen kolmio suuntaa tutkijan katseen käytäntöön ja opettajan toimintaan opetustilanteessa. Toom totesi tentissä, että didaktinen kolmio rajoitti aineiston tulkintaa itse asiassa todella paljon, mutta teoreettisten mallien ja näkökulmien tarkoituskin toki on rajata laajaa aineistoa ja fokusoida sen tulkintaa.

Tutkijatenttiä analysoidessamme tuskailimme Aliisan kanssa kilpaa, kuinka mielenkiintoista olisi ollut olla läsnä ”livenä” tapahtumassa. Meistä oli hieman yllättävää Toomin toteamus, ettei persoona vaikuta pedagogiseen hiljaiseen tietoon. Juuri persoonan vaikutusta olimme ryhmän kanssa melko paljon pohtineet, koska Toomin tutkimusartikkelissa siitä ei juuri puhuttu. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, missä kaikessa Toomin luomia hiljaisen tiedon malleja on käytetty, vaikka Toom totesikin, ettei tutkija välttämättä juurikaan tiedä siitä, miten hänen tutkimustaan käytännössä hyödynnetään. Toom kuitenkin mainitsi, että hiljaisen pedagogisen tietämisen mallista oli tullut hyvää palautetta. Ryhmä olisi voinut tarttua tähän ja kysyä, millaista palautetta ja mistä.

Nostaisimme vielä esille Toomin puheen opettajankoulutuksesta ja eritoten autenttisten tilanteiden käyttämisestä osana opetusta. Määritelmänsä mukaan hiljaista tietoa on vaikea tunnistaa, saati sitten opettaa ja näin ollen oikeiden opetustilanteiden käyttö luokanopettajien koulutuksessa on hyvä hiljaisen tiedon kartuttamisen keino, johon ryhmämmekin päätyi pohdinnoissaan. Olimme mieltäneet hiljaisen tiedon pääosin positiiviseksi ja sivuuttaneet negatiivisen tai haitallisen hiljaisen tiedon. Tutkijamme kuitenkin esitti hyvän huomion siitä, ettei kaikkea hiljaista tietoa kannatakaan jakaa, sillä hiljainen tieto voi olla myös vahingollisia näkemyksiä ja asenteita. Vastavalmistuneiden opettajien heittäminen suoraan suden suuhun voisi parhaimmillaan mahdollistaa tällaisen haitallisen hiljaisen tiedon muokkaamisen ja koulun vanhojen toimintamallien haastamisen ja kehittämisen. Ehkä opettajankoulutuksessa voisi rohkaista valmistuvia opettajia haastamaan koulujen vanhat ja mahdollisesti toimimattomat toimintatavat.

Kaiken kaikkiaan tutkijatentti oli videoitunakin hyvä oppimiskokemus, vaikka toki parasta olisi ollut olla paikan päällä. Tutkijatentti sujui mielestämme suunnitelmamme mukaisesti, pysyi kohtuullisesti aikataulussa ja tiukka aikataulu huomioon ottaen kaikki olennaiset kysymykset ja vastaukset ehdittiin esittää. Tutkija vastasi rauhallisesti ja yksityiskohtaisesti kaikkiin kysymyksiin. Hän myös jakoi vielä lisätietoa aiheeseen liittyen ja antoi jopa vinkkejä oman tutkielman tekoa varten. Tutkija toi tentin lopussa esille todella hyvän huomion tutkimuksen objektiivisuudesta/subjektiivisuudesta liittyen näkökulman valintaan: tutkimus ei ikinä ole täysin objektiivista! Tutkija joutuu aina tekemään subjektiivisiin käsityksiin perustuvia valintoja esimerkiksi näkökulman/menetelmien suhteen. Tutkijatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä.

Tutkijatentin alussa oli aistittavissa hieman jännitystä, mutta ryhmämme selkeästi rentoutui jo muutaman ensimmäisen kysymyksen jälkeen. Ryhmämme toimi melko tarkkaan ennalta suunniteltujen, tasapuolisten roolien mukaisesti ja esitti suunnitellut kysymykset suunnitellussa järjestyksessä. Opponenteilta olisimme toivoneet hieman enemmän kritiikkiä, mutta emme toisaalta itsekään keksi ryhmämme tentistä paljoa kritisoitavaa. Opponentit olivat ilmeisen tyytyväisiä tenttiin ja hyvin kiinnostuneita aiheesta. Videon perusteella voimme kyllä yhtyä opponenttien palautteeseen: tentissä keskusteltiin rauhallisesti ja maltillisesti, palattiin keskustelussa aiemmin ilmi tulleisiin asioihin ja tuotiin myös ajankohtainen HS:n mielipidekirjoitus esille ansioituneesti. Hyvä me!

Helpottuneet, mutta haikeat fiilikset

Tutkijatentin jälkeinen tunnelma ryhmässämme oli täynnä helpotusta, mutta ennen kaikkea ylpeyttä! Toimimme yhtenäisesti, itsevarmasti, kriittisesti ja johdonmukaisesti tutkijaamme Anne Nevgiä kunnioittaen. Tätä porukkaa tulee ikävä!

Huomasimme, että vielä tutkijatentin aikanakin opimme paljon uutta. Toisaalta itseluottamus kasvoi, kun tajusimme, kuinka hyvin loppujen lopuksi jo osasimme asian. Olimme onnistuneet hyvin muutaman vaikeamman termin suomennoksessa ja esille ottamamme tutkimuksen heikkoudet tai tarkennusta vaativat seikat olivat myös Nevgin mielestä hyviä pointteja. Etukäteen suunnittelemamme kysymykset, jotka halusimme tentissä esittää, olivat yllätykseksemme ohi jo kahdessakymmenessä minuutissa. Onneksi muutama ryhmäläisemme sai kaivettua mielensä sopukoista aikaisemmin yhdessä pohdittuja kysymyksiä (pisteet sinne, tiedätte kyllä kenelle :D).

Varjoryhmätoiminnan aikana ymmärsimme, kuinka paljon yhtäläisyyksiä meillä oli fysiikan opettajien tutkimuksen kanssa (esimerkiksi samankaltaiset kysymykset omalle tutkijalle). Saimme varjoryhmältä hyvää palautetta kysymyksistämme ja erityisesti niiden jaottelusta teemoihin. Pääotsikkomme olivat Tutkimuksen voimasanat- kirjasta poimitut: perusteet (tutkimuksen lähtökohtien arviointi), luotettavuus (toistettavuus, validiteetti/reliabiliteetti) ja merkittävyys (tulosten yleistettävyys, hyöty käytännössä). Puheenjohtaja alusti jokaista kysymystä kertomalla esimerkiksi “Seuraava kysymys liittyy aineiston hankintaan.” ja antamalla sen jälkeen puheenvuoron kysyjälle. Tämä helpotti myös meitä itseämme hahmottamaan tentin edistymistä ja pitämään kiinni punaisesta langasta.

Tentin ja varjoryhmän toiminnan jälkeen meille jäi vielä hetki aikaa jutella Nevgin kanssa. Keskustelimme jo tentin aikana esille nousseista kysymyksistä mm. opettajien koulutukseen liittyen. Nevgi pohti erityisesti sitä, mihin hänen tutkimustaan voitaisiin soveltaa ja kuinka opettajien koulutusta parantaa. Esiin nousi ideoita muun muassa opetusharjoittelun lisäämisestä, vertaismentoroinnista ja yhteisöllisestä opettamisesta.

Jos opettamisesta tehtäisiin yhteisöllistä, se voisi tapahtua esimerkiksi pareittain. Näin tapahtuvassa opetuksessa opettajaparien välille voisi syntyä vahva luottamussuhde ja rakentavan kritiikin antaminen ja vastaanottaminen olisi luonteva osa vuorovaikutusta. Pari pystyisi tarkastelemaan toisen opettamista objektiivisesti ja kertomaan, mitä kannattaisi tehdä toisin. Yhdessä olisi helppo työskennellä, kun päämäärät ja tavoitteet opetuksessa olisivat samat. Lisäksi omat opetustaidot kehittyisivät nopeammin, kun omaa tekemistä voisi peilata toiseen ja samalla oppia uutta. Yhdessä työskennellessä olisi käytettävissä myös laajempi tieto- ja kokemusvarasto (hiljainen tieto) sekä enemmän näkökulmia ja mielipiteitä asioihin. Toisaalta yhteisöllinen opettaminen vaatii paljon. Opettajalla tulee olla hyvät ihmissuhdetaidot ja kyky ottaa rakentava kritiikki vastaan, motivaatiota kehittyä ja mennä epämukavuusalueille. Toisen ihmisen kritiikki saattaa osua liian lähelle “minää”, ja sen takia kaikki eivät ole valmiita kehittymään ja altistumaan reunatuntemuksille. Vaarana olisi myös henkilökemioiden kohtaamattomuus.

Kun kurssi alkoi, tuntui, että kesä ei lopu koskaan, marraskuun ankeat illat ja tutkijatentti odottavat vasta kaukana tulevaisuudessa. Mutta tässä sitä nyt ollaan, melkein kolme kuukautta myöhemmin. Mitä siis kurssin aikana opimme, mitä jäi mieleen?

Rakentava kritiikki: Vaikka teimme paljon oppimistehtäviä ja luimme Tutkimuksen voimasanat -kirjaa, kurssin aikana ei kuitenkaan päässyt kehittymään selkeää monipuolista käsitystä tieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Pääasiassa keskityimme vain oman ryhmämme aiheeseen. Jos posterit ja muut muiden ryhmien esitykset tutkimuksestaan oli tarkoitettu opettamaan monipuolisesti eri tutkimusmetodeja, se ei välttämättä toiminut.

Ruusut: Nevgin mielenkiintoinen tutkimus tuli koluttua ahkerasti läpi muutamaan otteeseen, joten osaisimme arvioida sitä unissammekin. Ryhmätyöskentelyn ja Google Driven ansiosta opimme antamaan omia tekstejämme ja idealuonnoksiamme muiden nähtäväksi sekä ennen kaikkea sietämään keskeneräisyyttä. Myös luottamus kurssikavereihin kasvoi, kun tajusimme, että kurssin tehtäviä ei voi eikä kannata tehdä yksin.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, opimme tuntemaan toisemme! Kun alkujännitys ryhmässämme purkautui, huumori pääsi irti ja meistä muotoutui hyvin yhteen toimiva tiimi. Ryhmässämme oli tasavertainen, kannustava, rento ja arvostava ilmapiiri. Omia ideoita oli helppo esittää, kun jokaista kuunneltiin. Kaikki panostivat kurssiin parhaansa mukaan – vapaamatkustajia ei onneksemme ollut. Ehdoton plussa oli ryhmämme heterogeenisyys, sillä ryhmämme koostui eri-ikäisistä monen eri tiedekunnan oppilaista. Ryhmästä sai myös vertaistukea, kun jokin kurssiin liittyvä asia ahdisti tai turhautti. Oli helpottavaa huomata, miten samanlaisia fiiliksiä kaikilla oli. Opiskelun ei kuulukaan olla yhtä flowta – motivaatio saa olla välillä hukassa. Parasta oli taas löytää into tekemiseen – yhdessä.

Kiitos siis vielä kerran ihanat yliopisto-opettajat: Emma, Hanna, Kasimira, Sipuliina, Arto, Jemina, Virve, Tuuli ja Jasmin!

Tentti- ja kurssifiilistelyjä

Viimein jännittävä tutkijatentti on ohitse ja voimme onnitella itseämme hyvästä suorituksesta! Tutkijamme rauhoitteli meitä jo ennen tenttiä, Kaisu muistutti, että hän on siinä tentattavana, emme me. Tiesimme kuitenkin, että kysymysten tulee olla hyvin suunniteltuja ja kertoa osaamistasostamme. Onneksi ryhmämme jäsenet ihastuivat tutkimukseen jo alkukurssista, innostus motivoi meitä sisäistämään tutkimuksen pelkän ulkoaopettelun sijaan. Uskon puhuvani koko ryhmän puolesta, kun sanon, että Kaisun tutkimuksen parissa oli ilo työskennellä. Muutama Aivojumppaaja harkitsee jopa kandityön tekemistä nimikkotutkimuksemme pohjalta.

Itse tentti oli yllättävän rento ja miellyttävä tilanne. Ikävä kyllä tutkijamme oli sairastunut, eikä päässyt jalkautumaan yliopistolle, mutta onneksi Skypen välityksellä oli mahdollisuus saada yhteys Kaisuun. Puheenjohtajamme Danin pitämä alustus oli loistava startti tutkijatentille ja viimeistään tutkijamme innon tarttuessa ensimmäisen kysymyksen jälkeen, alkoi alkujännitys karisemaan ja huomio keskittyi vastausten mielenkiintoiseen sisältöön. Saimme tentin aikana lisää tietoa jo kattavaan näkemykseeemme tutkimuksesta ja ainakin itselleni tenttikeskustelu sytytti taas uutta kiinnostusta reflektiota ja reunatuntemuksia kohtaan.

Varjryhmältämme saimme kritiikkiä pienestä väärinkäsityksestä, joka tuli ilmi tentin aikana, mutta yleisesti palaute oli positiivista. Varjoryhmä piti tutkimustamme mielenkiintoisena ja erityisesti mieltämme lämmitti kehut asiaosaamisesta. Tietenkin myös Kaisun itsensä kehut ja kannustukset olivat hienoa kuultavaa. Olemme kurssin aikana tutustuneet aiheeseen perinpohjaisesti, niin ryhmässä kuin yksilötyönäkin, on todella palkitsevaa saada onnistumiskokemus näin kurssin päätteeksi.

Myös varjoryhmämme tutkimus hiljaisesta pedagokisesta tiedosta oli äärimmäisen mielenkiintoinen, ja itseasiassa samaan aikaan käynnissä olevalla P4-kurssilla käsittelimme juuri hiljaisen tiedon tärkeyttä. Hauskaa ja hyödyllistä kun saadaan ikään kuin vahvistusta kurssilta toiselle. Varjoryhmän kysymykset olivat asiantuntevia ja keskustelua oli mielenkiintoista seurata, hyvä te!

Kurssi kokonaisuudessaan on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. Ainakin itselleni tälläinen opiskelumuoto on uusi. Ohjausta oli verrattain vähän ja saimme tehdä kurssista oman näköisemme, vaikka toki tehtäville oli aina annettu jonkinlainen runko. Pelkästään kirjoja kahlaamalla emme varmasti olisi saavuttaneet tämän tason tietoutta tutkimuksesta. Ryhmässä käydyt keskustelut ovat välillä vieneet meidät reuniksille, mutta aina näistäkin hetkistä on syntynyt jotain uutta ja kehittävää. Muiden näkemykset ovat olleet välillä täysin ristiriidassa omien kanssa ja kohta onkin saanut huomata, että totuus saattakin olla jotain kahden näkemyksen väliltä tai vaikka molempia. Olemme oppineet, ettei tiede ole mustavalkoista, tutkimuksia ei välttämättä pysty lokeroimaan spesifisti yhteen tiettyyn boxiin, on nähtävä sen moninaiset käyttökohteet ja tulkinnat.

Aivojumppaajat kiittää hauskasta kurssista, oli ilo päästä kurkistamaan tiedemaailmaan oikean tutkijan kautta, kiitos Kaisu Mälkki ja kaikki kurssille osallistuneet!

-Aivojumppaajat-

Kiinnostukaa!

 

Kasvatustieteen professori ja kasvatuspsykologian dosentti, Markku Niemivirta oli nimikkotutkijamme. Perehdyimme kurssin aikana ja ennen tutkijatenttiä tutkimukseen The influence of achievement goal orientations and task concreteness on situational interest (Tapola, Jaakkola & Niemivirta, 2014). Halusimme tutkijatentissä keskustella vielä muutamista teemoista, joita olimme jääneet miettimään kurssin aikana tutkimukseen tutustuessamme. Näistä muutamia esimerkkejä olivat aiheen haastavuus, valikoitunut tutkimusmenetelmä (simulaattori, parityöskentely, fysiikan oppiaine), tutkimustulokset sekä tutkimuksen käytännön hyöty koulumaailmassa. Tutkijatentti antoi erinomaisia vastauksia näihin kysymyksiin sekä pohtimisen aihetta kiinnostuksesta ilmiönä.

Lähdimme liikkeelle siitä, mikä tutkimusprosessissa oli ollut erityisen haastavaa tai yllättävää. Niemivirta toi esille, että ilmiön haastavuus nousi päällimmäisenä esille. Toisaalta juuri tämä haastavuus saa Niemivirran jatkuvasti kiinnostumaan aiheesta eikä vain tyytymään jo saatuihin tuloksiin. Niemivirta totesikin, että juuri tässä kohtaa ollaan ilmiön ytimessä. Usein tehdystä tutkimuksesta kumpuaa lisäkysymyksiä, joita lähdetään selvittämään uusien tutkimusten kautta. Kysyessämme, miksi tutkimusmenetelmäksi oli valikoitunut simulaattori osana fysiikan opiskelua, tuli ilmi, että tämä nousi koulun tarpeesta kehittää fysiikan opetusta, eli tämä ei ollut tutkijoiden valitsema kehys. Lisäksi olimme ihmetelleet ryhmässä, miksi simulaattori oli toteutettu parityöskentelynä, ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut tuloksiin – meille selvisi, että tämäkin oli johtunut koulun omista käytännöistä, missä fysiikan tehtävät on usein toteutettu pareittain. Tutkijat olivat itsekin pohtineet parityöskentelyn vaikutusta tuloksiin, mutta kokivat parhaaksi toimia koulun normaalikäytäntöjen mukaan tässä tilanteessa.

Pohtiessamme tutkimuksen käytännön hyötyä koulumaailmassa, Niemivirta totesi, että ensinnäkin “oppilaat ovat hurjia olentoja säätämään omaa toimintaansa”. Käytännössä tulisi selvittää, mikä on sellainen kompensoiva tekijä, joka ylittää kiinnostuksen kynnyksen. Esimerkiksi, jos voidaan todeta, että tietynlaiset tilanteet aiheuttavat ahdistusta oppilaissa, opettajan tulisi välttää sen kaltaisia tilanteita. Keskustelimme lisäksi vapaa-ajan kiinnostuksen kohteiden vaikutuksesta koulussa ilmenevään kiinnostukseen, vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmistä sekä aivokuvantamisesta kiinnostuksen ilmiön tutkimisessa. Yksi tärkeimpiä pointteja, mitä Niemivirta toi esille, oli ettei pidä koskaan antaa tutkimusmenetelmän ohjata tutkimusta vaan toisin päin. Eli täytyy olla selvillä, mitä haluaa tutkia, ja tämän pitäisi määrittää sen, miten aihetta lähdetään tutkimaan.

Viimeinen kysymyksemme liittyi ryhmämme lööppiin, eli onko tutkijan mielestä kiinnostus oppimisen kannalta turhake? Niemivirran vastaus oli hyvin selvä: Ei missään nimessä. Vaikka tutkimukset osoittaisivatkin toista, hän olisi silti eri mieltä asiasta. Niemivirran mukaan kyse on enemmän siitä, että kiinnostusta ei ymmärretä tarpeeksi sen kaikessa monimutkaisuudessaan. Kiinnostus siis vaikuttaa hänen mukaansa oppimiseen, mutta sitä on vaikea todistaa täysin todeksi puutteellisten mittareiden vuoksi.

Niemivirta lisäsi vielä tutkijantentin lopussa, että kiinnostuksella on valtavan suuri itseisarvo. Hän antaa vinkkinä: Kiinnostukaa asioista.

Varjoryhmän palaute oli positiivista ja saimme kehuja mielenkiintoisista kysymyksistä sekä onnistuneesta dialogista tutkijan kanssa. Heräsi myös ajatusta siitä, kuinka tutkijantentti olisi voinut olla yhteinen tilaisuus, koska nimikkotutkimuksestamme löytyi yhtymäkohtia varjoryhmän (Kympin tytöt) tutkimuksen kanssa. Tavoiteorientaatioprofiilit olivat molemmissa tutkimuksissa hyvin edustettuina.

Olimme myös itse tyytyväisiä saamiimme vastauksiin, sekä vuorovaikutukselliseen keskusteluun, mikä haastattelusta virisi. Jälkeenpäin ajateltuna, jos jotain olisimme tehneet toisin, olisimme etukäteen sopineet paremmin, kuka kysyy mitäkin, jotta olisimme edenneet enemmän suunnitelmamme mukaan. Kuitenkin tämä mahdollisti vapaamman keskustelun ja Niemivirran kommentteihin tarttumisen – tosin rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että osa vastauksista oli sen verran korkealentoisia, että maallikkona niistä oli vaikea jatkaa.

Tarkasteltaessa Kohti tutkivaa työtapaa -kurssia kokonaisuutena, päällimmäisenä jäi mieleen poikkitieteellisen ryhmätyöskentelyn mielekkyys. Oma ryhmämme koostui monen eri alan opiskelijoista, mikä mahdollisti monipuolisen keskustelun ja ajatustenvaihdon kurssin aikana. Kiitos ja kumarrus siis omalle ryhmällemme panostuksesta!

-Johanna & Silja/R5

Syksyn odotetuin perjantai

Viime perjantaina 25.11. pääsimme vihdoin näyttämään kaiken kurssilla opitun tutkijatentissä. Tenttiin oltiin valmistauduttu ahkerasti niin ryhmässä kuin itsenäisestikin, joten luottamus Tutkijat paljaana-ryhmän toimintaan oli kohdallaan. Tästä huolimatta Minerva-torilla oli ilmassa jännitystä – mitä tuleman pitää?

Jännittää jo kaikkia hiukan,

Kohtaamme pian tutkijan tiukan,

Varjoryhmä nurkassa odottaa, 

Kohta kuulemme heidän arviointiaan

Pääsimme ensimmäisenä toimimaan varjoryhmänä Eriarvoiset-ryhmälle, joiden tutkijoina olivat Janne Varjo sekä Mira Kalalahti.  Puolituntinen meni nopeasti, jonka jälkeen saimme 15 minuuttia aikaa esitellä omia näkemyksiämme tentin kulusta. Arvioinnin ja palautteen antaminen oli haastavaa, sillä emme varmuudella tienneet millaisiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Arvioinnin antoa vaikeutti myös se, ettemme olleet kurssilla päässeet tutustumaan toisen ryhmän tutkimukseen kuin blogitekstien avulla. Tästä huolimatta tutkimuksen pääpiirteet onneksi avautuivat meille hyvin tentin aikana: kysymykset olivat jäsennelty hyvin ja vastaukset olivat kattavia. Ryhmämme kuitenkin toivoi, että kysymyksille oltaisiin annettu pientä alustusta, sekä tutkijoiden vastauksiin reagoitu jollakin tavalla.

Tehtävämme on arvioida,

Pohdiskella, ehkä kritisoida

Eriarvoisuus, kouluvalinnat,

Uutta olivat monet asiat

Tentti meni mainiosti,

Omaa jännitystähän se nosti!

Ennen kuin huomasimmekaan, oli oma tutkijamme Kristiina Brunila istumassa luokan edessä, valmiina vastaamaan kiperiin kysymyksiimme. Olimme miettineet kysymyksiä pitkään ja hartaasti, noudatellen kurssilta saatuja vinkkejä niin reliabiliteetista kuin validiteetista. Toimme kysymyksiin kuitenkin myös omia mielenkiinnon kohteitamme, kuten tutkimuksen jatkosuunnitelmat, sekä eettisyys työskennellessä rikostaustaisten nuorten kanssa.

Saimme todella monipuolisia vastauksia kysymyksiimme ja saimmekin vastauksista rakenneltua jatkokysymyksiä, sekä tarkennuksia ensimmäistä tutkijatapaamista varten valmisteltuihin kysymyksiin. Kristiinan ihanan avoin luonne ja tapa kertoa asioista oli tentissä avuksi, sillä jännityksen iskiessä saattoi kysymysten tiedusteleminen olla hiukan takeltelevaa – ainakin omalla kohdallani.
Puolituntinen meni taas todella nopeasti, ja meille tulikin melkein kiire saada kaikki kysymykset kysyttyä. Toisaalta, eikö se kerro vain onnistuneesta keskustelutuokiosta tutkijan kanssa? 😉

Arvioinnin saanti tutkimuksesta oli myös aika jännittävää, sekä tietysti uudenlaista. Palautteesta selvisi, että olisimme voineet tarkentua tutkimukseen hiukan enemmän, sekä noudatella kysymyksissämme tarkempaa kaavaa.

Kysymykset kysyttiin,

tarkennuksia tarvittiin

Alussa ehti jo jännittää,

mutta pian se alkoi lieventymään

Kysymykset tarkkaan harkittuina,

uskalsimme pian vastauksia ääneen puida

Jokainen pääsi sanomaan,

ne kysymykset joihin vastausta janotaan

Kaikkihan se selvisi,

ja tutkimuskin valkeni

Kiitos siitä Kristiinalle,

ja varjoryhmälle mallikkaalle!

 

  • Tutkijat paljaana

 

 

Jännitys purkautuu

Syksyn urakka on nyt ohi! Aikamoinen fiilis saattaa loppuun näin pitkä projekti yhdessä. Perjantaiaamu tuntui todella hitaalta ennen tenttiä ja meidän porukka oli aika hiljainen ja mietteliäs ennen koetusta. Iloksemme tutkijatentti ei ollutkaan niin pelottava kuin mitä olimme ajatelleet ja vielä ennen tenttiä hermoilleet. Tenttihän sujui erinommaisesti alun haparoinnin jälkeen ja pääsimme hyvään vauhtiin kysymyksien kanssa. Tentti eteni suunnitelmamme mukaan, joka oli laadittu suhteellisen tarkkaan, koska halusimme saada vastaukset kaikkiin meitä askarruttaviin asioihin. Hetan kanssa on aina ollut helppoa jutella asiasta kuin asiasta, joten hänen kohtaaminen sinänsä ei pelottanut. Ehkä lähinnä jännitti tilaisuuden virallisuus ja arvostelu ja se, että meitä tarkkaillaan.

Yllätykseksemme Heta vastasikin melko napakasti kysymyksiimme, joten meille jäi vielä aikaa lisäkysymyksille mikä lisäsi keskustelullisuutta tenttiin. Lopussa emme melkein malttanutkaan lopettaa, koska meille heräsi vielä lisää pohdittavaa ihan viimehetkillä vielä. Meidän saamamme artikkeli oli niin samaistutavissa, että se aiheutti jopa haasteita pitää omat kokemukset erillään faktoista. Sen peilaaminen omaan koulu-uraan oli todella luontevaa ja tuntui, että mehän niitä kympin tyttöjä olemme olleet.

Mielenkiintoista oli kuulla siitä, miten tutkimuksen alkuvaiheessa sitä ei oikeastaan noteerattu kansainvälisillä markkinoilla, vaan pikemminkin kyseenalaistettiin uudet termit ja huomautukset. Nykyään suomalaisiin viitataan jo Helsinki5nä, vaikka alussa näiden viiden ryhmän oikeellisuudesta ja muutenkin ryhmiin jaotteluista oltiin epäileväisiä. Heta ja Markku joutuivatkin paljon taistelemaan sitoutumattomien ryhmän huomioimisesta.

Kysymyksien laatiminen oli toisaalta helppoa meille, mutta toisaalta haastavaakin, koska olimme olleet Hetaan aktiivisesti yhteydessä tutkimukseen liittyen syksyn mittaan. Halusimme kuitenkin, että tentissä kysymme sellaisia asioita mistä emme ole kysyneet aikaisemmin. Tästä mainitsimmekin mikä Hetaa vähän huvituttikin. Hän näki plussana kysymystaktiikkamme, koska me halusimme oppimisorientoituneiden tavoin lisätietoa tutkimuksesta emmekä vain tuijottaneet siihen, miten tentti päällisin puolin olisi näyttänyt hyvältä  Meitä ehdottomasti helpotti se, että meidän tenttivuoro oli toisena, jolloin saimme nähdä jo yhden suorituksen ennen omaa. Se varmasti rauhoitti ryhmäämme kun näimme ettei se niin kamalaa ja pelottavaa olekaan. Oli mielenkiintoista myös nähdä miten erilailla toinen ryhmä (Kiinnostus ryhmä 5) oli valmistautunut ja suunnitellut oman tenttinsä. Heidän lähestymistapansa oli hyvin erilainen, mutta yhtälailla hyvä. Meillä onnistui hyvin se, että kaikki saivat äänensä kuuluviin ja kysyttyä jotain.

Meidän ryhmä toimi hyvin yhteen ja kaikilla oli ajatuksia artikkelista ja siihen liittyvistä asioista. Ryhmähenki pysyi koko syksyn korkealla ja meillä oli tosi avoin ilmapiiri kaikenlaisille ajatuksille, niin irrelevanteille kuin relevateillekin. Monesti tapaamisisissa ajatukset ja puhumiset usein lähtivätkin ihan muille raiteille, mutta se oli ihan kivaakin! Tustustuttiin samalla toisiimmekin siinä sivussa.

Opimme todella paljon ryhmätyöskentelystä isossa ryhmässä kurssin aikana. Harva meistä oli tehnyt näin isossa ryhmässä tehtäviä aikaisemmin nimittäin. Ajoittain se tuntuikin aika vaikealta sumplia kaikkia tehtäviä tasapuolisesti ja aikataulujen yhteensaattamisessakin oli omat virityksensä, mutta yleisesti näin jälkikäteen pohdittuna fiilis on hyvä kokonaisuudesta.

Syksy kului uskomattoman nopeasti! Kurssin alussa mietimme, että siihenhän on ikuisuus kun tentti on, mutta nyt se onkin jo ohi ja jäljellä on muutama hassu viikko jouluun. Mieletöntä!

Kympin tytöt höllää nyt!

Hiljainen pedagoginen tietäminen: nykyajan haasteet opettajan työssä ja koulutuksessa

Pohdimme viimeisessä blogikirjoituksessamme ensin hieman perjantaista tutkijatenttiä. Ryhmämme koki tutkijatentin onnistuneeksi tilaisuudeksi ja hyväksi oppimiskokemukseksi. Ennen omaa tenttiämme saimme ilon seurata Aivojumppaajien tenttiä heidän mielenkiintoisesta aiheestaan. Oma keskustelumme hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä tutkijamme Auli Toomin kanssa sujui mielestämme hyvin ja suunnitelman mukaisesti. Joistakin aiheista olisimme voineet tehdä enemmänkin jatkokysymyksiä, mutta aika käytettiin loppuun joka tapauksessa. Huomasimme, että puoli tuntia on lyhyt aika keskustella syvällisesti tieteellisestä tutkimuksesta, varsinkin itse tutkijan kanssa.

Tentin aikana nousi esiin kiinnostavia ja ajankohtaisia asioita. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua opettajan työstä, heidän kohtaamistaan moninaisista käytännön haasteista sekä siitä, miten nykyinen teoriapainotteinen opettajankoulutus ei valmista kohtaamaan käytännön työn haasteita. Opiskelujen teoriapainotteisuuden ja käytännön opetustyön välisestä kuilusta kirjoitti viime torstaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimimerkki vastavalmistunut opettaja (HS 24.11.2016, http://www.hs.fi/mielipide/a1479875520805). Vastavalmistunut opettaja koki, etteivät aineenopettajan opinnot valmistaneet häntä  käytännön opettajan työhön, vaan varustivat hänen päänsä “turhalla teoriatiedolla”. Mistä opettajaopiskelijan kuuluisi saada eväitä käytännön työelämään, jos ei opinnoista?  Monet kommentoijat totesivat, että eivätpä muutkaan (yliopisto)koulutukset valmista käytännön työhön. Mitä mieltä olette tästä?

Tutkijamme Auli Toom on määritellyt opettajan hiljaisen pedagogisen tietämisen taitavana ja tarkoituksenmukaisena toimintana luokkahuoneessa ja pätevyytenä turvata opetustilanteen jatkuvuus yllätyksistä huolimatta. Hänen tutkimuksensa pohjalta on kehitetty opettajan hiljaisen pedagogisen tietämisen malli. Tutkijatentissä saimme kuulla, että malli on saanut hyvän vastaanoton ja sitä on kokeiltu myös opettajankoulutuksessa. Olisiko tässä yksi tärkeä mahdollisuus kehittää opettajien parempaa valmistautumista käytännön opetustyön haasteisiin?

Hiljaisen pedagogisen tietämisen kehittämisessä tarvitaan niin teoriaa kuin opetusharjoitteluakin. Oleellista on lisäksi se, että omaa toimintaa reflektoidaan ja kuullaan jo kokeneempien pohdintoja opetustyöstään. Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa opettajankoulutuksessa ei ole tarpeeksi “aitoa” opetusharjoittelua ja kokemusten jakamista kokeneemmilta opettajilta keltanokille. Suomessa voitaisiin ottaa mallia maista, joissa aloittelevat opettajat toimivat jonkin aikaa työparina kokeneemman opettajan kanssa. Tällöin vasta-aloittaneesta opettajasta ei tuntuisi kuin hänen olisi uimataidottomana heitetty kylmään veteen, niin kuin nimimerkki vastavalmistunut opettaja kirjoitti (HS 24.11.2016).

Tutkijatentissä keskustelimme myös hiljaisen pedagogisen tietämisen kannalta tärkeistä vuorovaikutustaidoista oppilaiden kanssa ja siitä, miten hyvin niitä voidaan oppia. Tutkijamme suhtautuu asiaan ihailtavan positiivisesti ja on vakuuttunut, että kaikkea voidaan oppia ja kehittää. Opettajankoulutuksessa niin opintojen kuin jo työelämänkin aikana olisikin tärkeää tarjota kehitysmahdollisuuksia myös oppilaan kohtaamiseen.

Hiljainen tieto on äärettömän mielenkiintoinen aihe. Tähän mennessä pohdintamme on keskittynyt siihen, kuinka hiljainen tieto saataisiin jaettua esimerkiksi työyhteisössä kaikkien työntekijöiden hyväksi. Ihmisten mielissä piileskelee kuitenkin myös hiljaista tietoa, jota ei kannata siirtää, kuten vahingollisia asenteita. Viime aikoina esillä ollut mansplaining havainnollistaa hiljaisia ja harmillisia asenteita. Asenteita on vaikeaa muuttaa, etenkin jos ne ovat tiedostamattomia. Kuka auttaisi “piilo-asennevammaista” asenteen tiedostamisessa ja kriittisessä arvioinnissa?

Syksymme hiljaisen tiedon parissa on ollut tajuntaa laajentava kokemus. Ryhmämme on jakanut monia inspiroivia keskusteluja ja oppimisen hetkiä niin kuin myös yhteistä ymmyrkäisyyttä haastavan aiheen parissa. Koimme ryhmätyöskentelyn antoisaksi, vaikka ensimmäisen oppimistehtävän parissa olikin haasteita päästä keskustelussa “samalle viivalle” aiheestamme. Mutta ehkä juuri alun haasteiden takia ryhmämme toimi niin hyvin ja tehokkaasti muiden oppimistehtävien parissa. Haluamme kiittää Auli Toomia yhteistyöstä ja siitä, että olemme saaneet tutustua hänen mielenkiintoiseen tutkimustyöhönsä!

 

Mystiset asiantuntijat

 

Ajatuksia tutkijatentistä ja oppimisestamme

Se oli sitten siinä! Se todellakin oli siinä! Meidän tutkijatentti oli ja meni, mutta mitä meille jäi tästä kaikesta käteen? Mitä opimme tämän syksyn ja P5 kurssin aikana? Olemme kulkeneet pitkän matkan, jonka kruunasi tutkijatentti, jossa pääsimme testaamaan oppiamme taitoja oikeiden tutkijoiden kanssa.

Päällimmäisenä näin tutkijatentin jälkeen on huojentunut ja helpottunut olo. Saimme kurssin päätökseen kunnialla eikä mitään jäänyt ”hampaan koloon”. Osa meistä jännitti kovastikin tenttiä ja torstai iltana ryhmämme WhatsApp -keskustelu täyttyikin viesteistä, joissa jaettiin vielä viimeisiä ohjeita ja koetettiin lievittää jännitystä. Osasipa joku vielä vitsailla tulevan koetuksen kustannuksella. Perjantai aamuna kokoonnuimme ennen yhdeksää vielä hiomaan suunnitelmamme valmiiksi tutkijatenttiä varten. Kello 9.15 sotasuunnitelmamme oli hiottu terävimpään iskuun ja olimme valmiita kohtaamaan kurssin suurimman haasteen.

Tutkijatentissä pistimme omat tutkijamme, Jannen ja Miran, todelliseen testiin. Esitimme napakoita kysymyksiä kattavasti koko tutkimuksesta alkaen tutkimuskysymyksen asettelusta aina saatujen tulosten hyödyntämiseen käytännössä. Välillä tutkijoista huomasi, että heidän piti ihan tosissaan miettiä vastausta ja he myös kehuivat muutamaa kysymystä erittäin hyväksi. Varjoryhmämme, Tutkijat paljaan, kiitteli meitä hyvistä kysymyksistä ja tutkijoiden haastamisesta. Kritiikkiä saimme varjoryhmäläisiltä alustuksen puutteesta, sillä ymmärrettävästi heidän oli aluksi vaikea seurata haastattelua ja ymmärtää kysymystemme yhteyttä/merkitsevyyttä. He olisivat toivoneet myös enemmän jatkokysymyksiä tutkijoiden vastauksiin. Mielestämme tutkijat kuitenkin vastasivat esittämiimme kysymyksiin hyvin ja tällöin jatkokysymyksille ei ollut niin suurta tarvetta. Saimme selvitettyä tutkijatentin aikana vielä useita meitä vaivanneita asioita, esimerkiksi saimme tarkennuksen tutkimuksen teoreettisesta näkökulmasta. Meistä oli myös todella mielenkiintoista perehtyä varjoryhmämme tutkimukseen ja kuunnella heidän tutkijatentti.

Tutkijatentti meni loppujen lopuksi hyvin ja nyt jokaisella meistä on helpottunut olo. Jännitys ennen tenttiä osoittautui hyvin pian tentin alettua turhaksi. Puheenjohtajamme Jenna veti tilaisuuden hienosti alusta loppuun ja pysyimme erinomaisesti aikataulussa. Pieni jännitys oli kuitenkin hyväksi, sillä se nosti suoritustasoa ja todisti, että otimme tilanteen tosissamme. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tentin tulosta ja palautetta.

Tämä syksy ja P5 -kurssi on ollut antoisa: ensimmäisellä luennon hieman varautuneesta ilmapiiristä olemme siirtyneet keskinäiseen luottamukseen, jossa jokaisella on ollut tärkeä rooli. Olemme yhdessä pohtineet ja etsineet vastauksia harjoitustehtäviin ja tukeneet toisiamme tarvittaessa. Viimeisimpänä yhteistyön ponnistuksena eilinen tutkijatentti. Kurssin aikana olemme päässeet sukeltamaan tutkimusten ja tutkijoiden maailmaan: olemme tutustuneet omaan nimikko tutkimukseemme, pohtineet tutkimuksenteon eri vaiheita ja miettineet välillä kriittisestikin kasvatustieteellisen tutkimuksen luotettavuutta ja sen tarpeellisuutta. Suurin osa oppimisesta on ollut kuitenkin huomaamatonta ja tiedostamatonta. Yhdessä olemme selvittäneet välillä vaikeiltakin tuntuvien käsitteiden merkitystä, kuten selektivismin, universalismin ja eriarvoisuuden käsitteitä. Samalla olemme oppineet jakamaan tehtäviä ryhmän kesken ja toimimaan tehokkaana tiiminä. Ensimmäisellä luennolla Leilan sanoma ”ryhmästänne tulee teille vielä kullan arvoinen” pitää näin kurssin lopussa täysin paikkansa. Omalla tavallaan tulee haikea olo, kun oman ryhmän toiminta loppuu.

Mitä olisimme tehneet kurssin aikana toisin? Siinä on pohdittavaa itse kullekin. Olisimme ehkä toivoneet, että blogi-viikkomme olisi ollut myöhemmin, jolloin se olisi ollut meidän kannalta antoisampi ja opettavaisempi. Olemme kuitenkin tyytyväisiä omaan suoritukseemme. Opimme kurssin aikana erityisesti kriittisyyttä ja sen ettei tutkijatkaan ole aina kaikesta varmoja. Mielenkiintoista oli perehtyä myös kvalitatiivisen tutkimuksen maailmaan, sillä lukiosta suurimmalle osalle oli tutumpaa kvantitatiivinen tutkimus.

Ja kaikille nimikko tutkimuksestamme kiinnostuneille tiedoksi: Kalalahden ja Varjon artikkeli kouluvalinnasta julkaistaan Yhteiskuntapolitiikka lehdessä 16.12.2016.

-Eriarvoiset

TJ0

Tutkijatentistä on nyt suoriuduttu kunnialla ja koko ryhmä on huojentunut. Kaikkia jännitti ennen tenttiä todella paljon eikä yöunia oltu paljoa nukuttu. Tutkijatentti menikin todella hyvin, joten jännitys olikin aivan turhaa!

Koimme tenttikysymysten laatimisen haastavaksi, koska tutkimuksessamme oli niin paljon sellaista, johon emme uskaltaneet tarttua. Esimerkiksi käsitekartat ja niiden rakenteet sekä analyysimenetelmä olivat perusteltu tutkimuksessa hyvin. Artikkelissa oli kyllä annettu esimerkit analyysin käytöstä, mutta fysiikan kaavat ja käsitteet olivat kaikille meille tuntemattomia, joten esimerkit eivät auenneet. Pelkäsimme lisäksi, että kysymyksiä olisi liian vähän, ne olisivat epäolennaisia tai niihin löytyisikin vastaus suoraan tutkimuksesta. Jännitimme myös, ettemme pystyisi jatkamaan keskustelua tutkijan kanssa vaan joutuisimme siirtymään suoraan seuraavaan kysymykseen.

Tutkijatentin tunnelma oli onneksi todella rento, ja meitä rauhoitti, kun tutkijamme Maija sanoi, että häntäkin jännittää. Meidän tutkijtatenttimme oli myös ensimmäisenä, joten ei tarvinnut jännittää toisen ryhmän tentin ajan. Maija vastasi kysymyksiimme laajasti eikä ohittanut mitään kysymystä tai koittanut kierrellä. Saimme käytettyä 30 minuuttia minuutilleen, kaikki kysymykset tuli kysytyksi ja kysyimme myös muutamia lisäkysymyksiä. Maija sanoi useampaa kysymystä hyväksi, mikä oli todella mukavaa ja tuli fiilis, että olemme kumminkin jyvällä tutkimuksesta, vaikka välillä onkin ahdistanut. Saimme varjoryhmältä positiivista palautetta ja muutaman kysymysehdotuksen, mutta ne olivat sellaisia, joihin löytyi vastaus suoraan tutkimuksesta. Varjoryhmän tutkijatentti sujui myös hyvin ja he esittivät osuvia kysymyksiä, jotka olivat fiksusti lajiteltu aiheittain eli mekin pysyimme kärryillä.

Ryhmämme työskentely sujui alusta asti hyvin. Teimme kaikki tasapuolisesti töitä, ideoimme yhdessä, mietimme asioita eri näkökulmista ja pyrimme tekemään tehtävät niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Vaikka tutkimuksen aihe oli meille haastava, mikä kieltämättä söi motivaatiotamme ajoittain, selvisimme silti oppimistehtävistä hyvin. Teimme paljon töitä sen eteen, että ymmärtäisimme tutkimuksen tärkeimmät asiat. Näin kurssin lopussa voimmekin todeta, että olemme oppineet enemmän, kun olisimme uskoneet.

Tentistä selvittyämme kaikilla on paljon parempi fiilis kurssista, koska tutkijatentti sujui hyvin. Mielestämme esitimme hyviä ja merkityksellisiä kysymyksiä ja saimme niistä hyvää palautetta nimikkotutkijaltamme ja varjoryhmältä. Olemme koko ryhmä pitäneet nimikkotutkijastamme Maijasta todella paljon ja hänen tutkimuksensa on ehdottomasti merkittävä, mutta koemme, että olisimme itse hyötyneet enemmän kasvatustieteisiin sovellettavasta tutkimuksesta. Mutta tästäkin tutkimuksesta on jäänyt paljon mieleen ja ainakin käsitekartat ovat nyt kaikilla hallussa. Tutkijatenttimme päättyi Maijan esittämänä Eric Mazurin lainaukseen, joka jäi mieleemme:

“You can forget facts but you can’t forget understanding”

Kiitos ja kumarrus, fysiikan opettajat kiittää!

Nimikkotutkijamme Maija Nousiainen

15032463_1350848274933998_893266561_n

Ajattelimme kirjoittaa blogipäivityksen nimikkotutkijastamme Maija Nousiaisesta. Saimme Maijalta materiaaliksi tätä varten hänen kirjoittamansa portfolion, sekä artikkelin. Kiitos kovasta hänelle niistä!

Maija Nousiainen työskentelee Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksella opetustyössä fysiikan aineopettajiksi opiskelevien parissa. Hän toimii Didaktisen fysiikan ryhmässä ja on kuulunut vuodesta 2015 alkaen Fysiikan laitoksen opetuksen kehittämistyöryhmään. Didaktisessa fysiikassa keskitytään fysiikan käsitteiden, käsiterakenteiden ja niiden kehittymiseen liittyvien piirteiden tutkimiseen. Hän on kehittänyt käsitekarttojen periaatteet fysiikan sisältöjen oppimiseen ja opitun arviointiin. Nousiainen kokee tutkijana ja opettajana työskentelyn toisiaan tukevaksi ja esimerkiksi hän saa hyödynnettyä didaktisen fysiikan tutkimuksen tuloksia opetuksessaan. Hän on kehittänyt fysiikan opettajankoulutusta tutkimusperusteisesti kymmenen vuoden aikana ja toiminut keskeisenä opettajana kursseilla.

Maija on aloittanut opetustehtävien parissa avustavana opettajana kurssilla Koulufysiikan rakenteet ja prosessit vuosina 2006 ja 2007. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 2008, jolloin hän sai vastuulleen Fysiikan käsitteenmuodostus 1 ja 2 -kurssien opettamisen ja kehittämisen.

Maijan tavoitteena kurssien kehittämisessä on opiskelija-keskeinen suuntautuminen ja opettajakoulutuksen tavoitteena on opiskelijoiden valmius itsenäiseen opetuksellisten ratkaisujen kehittämiseen ja tavoitetasojen asettamiseen. Hän pitää merkittävänä vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijoiden välillä. Käänteisen opetuksen ideana on keskustelu, johon oppilaat ovat valmistautuneet käymällä läpi jonkin aihemateriaalin. Opiskelutovereiden ajatusten kuuleminen ja omien ajatusten reflektointi ovat tärkeitä piirteitä oppimisen kannalta. Käänteinen opetus myös korostaa oppilaiden aktiivista roolia ja vastuuta omasta oppimisestaan.

Nousiainen hyödyntää myös oppilailta saaminsa palautteita opetuksensa kehittämisessä ja antaa myös vastaavasti palautetta opiskelijoille kurssin lopuksi. Portfolion loppuun liitetyt oppilaiden antamat palautteet näyttivät oikein myönteisiltä ja oppilaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä opetuksen laatuun.